Lue keskustelun säännöt.
Miehen suvussa on jo kohta 10 vuotta purkamatta ollut kuolinpesä
20.08.2025 |
Olen kysellyt mieheltä, miksei sitä pureta ja rahoja käytetä johonkin muuhun. Esim perheen asuntolainaan. Mies sanoo, ettei sitä voi purkaa pakolla, kun maat ovat ollet suvussa satoja vuosia. Ja arvonmääritys on kuulema vaikeaa, kun osa maista on kaavoitusalueella. Tuntuu kummalliselta, kun kuolinpesässä on omaisuutta miehen arvion mukaan 300000 - 1000000 Euroa, muttei ketään osakasta kiinnosta purkaa sitä. Siellä on pankkitalletuksia, arvopapereita, peltoa ja metsää jne. Ja talo, jota käytetään kesämökkinä joitakin viikoja vuodessa. Toki miehelleni tulisi vain osa tuosta rahasta. Mikä järki on olla saattamatta asiaa päätökseen?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Äitimme kuoli viime vuonna. Sisko saa asumistukea (yh), joten emme ajatelleet jakaa pitää aikaan pesää, koska muuten hän ei enää omaisuuden takia saisi. Toki voitot vuosittain jaamme.
Itse tulen vaatimaan jakoa vaikka kuinka siskoni haluaisi ettei jaeta kun se vaikuttaa hänen tukiin ja hänellekin tulisi kuluja ja maksuja. Siskoni on tyypillinen kelarotta ja sossupummi jolla ei ole aikomustakaan työllistyä ja nytkin se yrittää saada minua maksamaan hänen laskuja kun omat rahat se tuhlasi festareilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska jos kaikki eivät ole samaa mieltä myynneistä tai jaoista.
Siitä voi tulla 40 tonnin lasku lakimiehiltä. Kun käräjöidään.
Maiden osittaminenkin maksaa.
Jos sitä on helpoin ylläpitää noin ja se kaikille sopii. Voihan tuo olla jakamatta 30 vuottakin.
Suomessa on hyvin vanhoja jakamattomia kuolinpesä, olikohan jopa yli sata vuotta vanhoja. Kai siihen on syynsä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkinä vaan kaikille, että ei kannata jättää jakamatta. Asiat mutkistuu kun on jakamatta vuosikymmeniä. Kukaan ei lopulta muista miten se nyt oikein mnikään. Vanhimmat ovatkin sitten jo kuolleet/muistisairaita tms..
Mun lapset olivat osakkaina aika monessa kuolinpesässä alaikäisinä. Ja minä siitä kaikesta teen DVV:lle vuosittain raporttia.. Nämä kuolinpesät myöskin jaettu heti. Voin vain kuvitella miten paljon tuo olisi vielä mutkistunut jos ne olisivat jääneet jakamatta.
Jokainen toki tyylillään, mikään pakko ei ole, mutta varmalla asiat mutkistuvat mitä kauemmin menee aikaa. Ei missään tapauksessa ainakaan helpotu. Jos pelkää sukuriitoja, ne tulevat jokatapauksessa. Siihen auttaa se pesänjakaja.
Eihän kuolinpesän tiedot ole muistinvarassa, vaan siitä löytyy asiakirjat ja vuosittain tehdään jonkunlainen selvitys/kirjanpito, kun kuolinpesät o
Siis kyllä, mutta kun on myöhemmin mahdollisia sisäkkäisiä kuolinpesiä ja jos ne ovat kaikki jakamatta.. kuka sitten enää tietää missä kaikkia papereita säilytetään? Ei oikeasti ole kovin kaukaa haettua. Jos sinä kuolet, tietääkö mahdollisesti sun lapset kaiken minkä sinäkin? Kauhea selvittely ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitimme kuoli viime vuonna. Sisko saa asumistukea (yh), joten emme ajatelleet jakaa pitää aikaan pesää, koska muuten hän ei enää omaisuuden takia saisi. Toki voitot vuosittain jaamme.
Itse tulen vaatimaan jakoa vaikka kuinka siskoni haluaisi ettei jaeta kun se vaikuttaa hänen tukiin ja hänellekin tulisi kuluja ja maksuja. Siskoni on tyypillinen kelarotta ja sossupummi jolla ei ole aikomustakaan työllistyä ja nytkin se yrittää saada minua maksamaan hänen laskuja kun omat rahat se tuhlasi festareilla
Jaa. Oma siskoni on kyllä ihan kunnon työssä oleva ihminen, joka nyt sattuu olemaan yh, joten saa asumistukea. Minulle on ihan sama saanko vuosittaiset osingot kuolinpesän kautta vai oma omaisuuden kautta.
Vierailija kirjoitti:
Kuolinpesän asiat kuuluu vain osallisille, ei ollenkaan puolisoille ym. ylkopuolisille.
Usein on näitä, jousen pitää työntää lusikkansa toisten soppaan.
Kyllä meillä ainakin vaikuttaa, kun näyttää tulevan oikeusjuttu. On se koko perheen talouteen ja vanhempien mielialaan vaikuttava asia. Saattaa myös olla, että joulupöydässä ei istu sama porukka enää. Eikä kesämökillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkään jatkunut maanomistus herättää arvostusta. Paikalliset koiranulkoiluttajat tervehtivät miestäni kunnioittaen, kun törmäämme heihin tilan yksityisteillä. Ikään kuin siinä olisi jotain ajatusta siitä, että uudet asukkaat ovat asuneet täällä vain hetken, mutta mieheni suku vuosisatoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuitenkin jos yksikin kuolinpesän osakas vaatii jakoa niin pitäähän se jakaa vaikka saisi vihat niskaan.
Jos tilanne on se, että yksi haluaa osansa, mutta muut ei, niin eikös siinä tapauksessa riitä tämä yksi maksetaan pesästä ulos ja sillä hyvä?
Riittää jos jollakin on haluja ja varaa ostaa poistuvan osuus pesästä.
Jos kenelläkään ei ole niin sitten jaetaan koko pesä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuitenkin jos yksikin kuolinpesän osakas vaatii jakoa niin pitäähän se jakaa vaikka saisi vihat niskaan.
Jos tilanne on se, että yksi haluaa osansa, mutta muut ei, niin eikös siinä tapauksessa riitä tämä yksi maksetaan pesästä ulos ja sillä hyvä?
Riittää jos jollakin on haluja ja varaa ostaa poistuvan osuus pesästä.
Jos kenelläkään ei ole niin sitten jaetaan koko pesä.
Kyllä pesän voi jakaa myös osittain niin, että jakoa vaativalle maksetaan hänen oma osuutensa pesän varoista. Tämä ei vaadi sitä, että joku toinen ostaa poistuvan osuuden. Jos pesässä on tarpeeksi likvidejä varoja (esim. pankkitalletuksia tai pörssiosakkeita), niin jakoa vaativalle voidaan maksaa hänen osuutensa käyttämällä näitä varoja. Toki tämä vaatii kuolinpesän muiden osakkaiden suostumuksen.
Noh, itsehän joudun osakkaaksi kuolinpesään, joka oli syntynyt v. 1978, kun itse olin 3 v. Se on onneksi saatu jo jaettua tässä jokunen vuosi sitten, mutta oli melkoinen urakka, varsinkin kun osa rintaperillisistä (ja heidän jälkeläisistäänkin) oli jo kuollut ja osa edunvalvonnassa. Oli siis isoisovanhempieni jakamaton kuolinpesä, rintaperillisenä pappani ja hänen sisaruksensa (1920-30 l. syntyneitä) .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo. Pahoin pelkään, että lähivuosina perin osuuden kuolinpesään, joka on ollut jakamatta 60-luvulta asti. Ensimmäisessä polvessa oli kuusi osakasta, minä olen kolmatta polvea. Huoh.
Kieltäydy perinnöstä niin ei tarvitse huokailla
Kohta 10 vuotta?
Mieheni suvun kuolinpesä on ollut purkamatta noin 50 vuotta - ainakin. Kukaan ei ole puhunut edes asiasta kymmeniin vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minulla ja veljelläni on yli 200 hehtaarin jakamaton metsätila. Ei jaeta ainakaan meidän elinaikana. Arvoa sen verran, että myynnillä muuttaisin oman elämäni, mutta metsän arvo on paljon enemmän kuin tämä hetki . "
Kuolinpesän jakaminen ei ole sama asia kuin omaisuuden myyminen vaikka moni niin kuvitteleekin. Pesä voidaan jakaa niin että se siellä oleva omaisuus vain siirtyy perijöiden omistukseen samassa suhteessa kun kunkin perintöosuus. Melkein kaikkea voi omistaa myös yhdessä.
Kuolinpesö voi olla jakamaton. Suomessa on toistasataa vuotta vanhoja kuolinpesiä. Yhden metsäyhtiön suurimistajakin on vuosikymmeniä jakamattomana ollut kuolinpesä. Verojuristit tietää milloin kan antaa jakaa ja milloin ei. Perintövero peritään osakkailta kyllä, jakoi tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohta 10 vuotta?
Mieheni suvun kuolinpesä on ollut purkamatta noin 50 vuotta - ainakin. Kukaan ei ole puhunut edes asiasta kymmeniin vuosiin.
Melkoinen soppa siitä tulee kun vähitellen yksi kuolinpesä on seuraavan kuolinpesän osa ja sitten kohta kolmannen jne. Siinä sitä sitten tarvitaankin juristia kun vuosikymmeniä vanha kuolinpesä jaetaan ja sen osakkaina on lähinnä seuraavia kuolinpesiä.
Vierailija kirjoitti:
Pitkään jatkunut maanomistus herättää arvostusta. Paikalliset koiranulkoiluttajat tervehtivät miestäni kunnioittaen, kun törmäämme heihin tilan yksityisteillä. Ikään kuin siinä olisi jotain ajatusta siitä, että uudet asukkaat ovat asuneet täällä vain hetken, mutta mieheni suku vuosisatoja.
Kuolinpesän jakaminenhan ei tarkoita sitä että ne maat jonnekin katoaisivat. Ne vain siirtyvät kuolinpesän omaisuudesta perijöiden omaisuudeksi.
Minun miehen perhe ei tehnyt edes perunkirjoitusta 10 vuoteen. Ei kuulemma kukaan tiennyt että sellainen pitäisi tehdä, eikä kukaan ollut kertonut.
Vierailija kirjoitti:
Hah. Mun suvussa on ollut jo 18 vuotta.
Mun lapsuudenkoti oli jakamattoman kuolinpesän postiosoitteeseena 1969 - 2005 eikä haitannut ketään.
Ja ennen kaikkea, ei toi ap:lle kuulu.
Meillä maanmittausinsinööri teki jaon ha kaikki oli tyytyväisiä.
Toinen vanhemmistani on ollut jo yli 60 vuotta jakamattoman kuolinpesän osakas.
Kuolinpesän asiat kuuluu vain osallisille, ei ollenkaan puolisoille ym. ylkopuolisille.
Usein on näitä, jousen pitää työntää lusikkansa toisten soppaan.