Julkinen terveydenhuolto: kivulias vamma, ei saa nukuttua yöllä, lääkäriin pääsy: 5 viikon päästä. Menin yksityiselle

Vierailija kirjoitti:

Suvussani on sepelvaltimotautia, veljeni ja isäni kuolivat siihen. Itselläni on ollut kolesterolit ja verenpaineet koholla jo vuosia, ja nyt olen alkanut saamaan oireita jotka viittaavat taudin ensioireisiin, mutta sydäntäni ei ole suostuttu esim. ultraamaan. En saa siis kunnolla henkeä liikkuessa, lihakset ovat ikäänkuin maitohapoilla jatkuvasti jne. Lääkäri selitteli että kun se keuhkokuva oli kunnossa eikä verikokeissaan ollut mitään (paitsi punasolut koholla), ei tehdä sen enempää. 

Kaipa mun lapset sitten jää orvoiksi lähivuosina. 

Eipä niitä ultraääni tutkimuksia terveyskeskuksessa tehdä. Jos on hengenahdistusta liikkuessa niin rasituskoe olisi paikallaan tehdä ja katsoa tuleeko sydämen hapenpuutetta. Jos tulee niin sitten tarvitaan lähete kardiologille. Verenpaine ja kolesterolit sekä verensokeri pitää tarkistaa ja aloittaa tarvittava lääkitys. Sepelvaltimotaudin hoito on vakaassa vaiheessa lääkehoito. Ohitusleikkauksia tehdään jos lääkkeillä ei pärjää. Sydäninfarktin kohdalla lääkiytksen lisäksi tavallisesti tehdään pallolaajennus.

Sydämen ultraäänitutkimus voi olla tarpeen läppävian tai sydämen pumppufunktion määrittämiseksi vaikka sydänifanrktin yhteydessä. Laboratoriokokeilla, keuhkokuvalla ja sydänkäyrällä (Ekg) pärjää yleensä aika hyvin. Jonot ovat kuitenkin pitkiä ja ihan kaikkia ei huvin vuoksi tutkita vaan pitää olla joku syy tutkimukseen. Yksityisellä puolella voi saata tutkimuksen jos haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ap vielä, tarkistin sen hoitotakuun ja se on tosiaan 3kk. Käsittämätöntä että ihminen joutuisi odottamaan 3kk vamman kanssa joka estää liikkumisen ja on kivultaan sellainen että öisin ei saa nukuttua.

jatkokyssäri, onko kaikilla nykyään sellainen sairaskuluvakuutus? Millä pääsee yksityiselle? Tarvitsen lääkäriä harvoin joten siksi yllätti tämä näin pitkä odottelu - joka ei edes ole pitkä siihen 3 kk aikaan nähden.

Aika paljon tässä joutuu itse oppimaan arvioimaan omaa tilaansa, sitten pitää pystyä sanoittamaan se OmaOlo yms. lomakkeisiin ja/tai puhelimessa, niin että saa täsmällistä hoitoa. Systeemin ymmärtäminen ja digipalvelujen osaava käyttämäminen on nykyään A ja O kun asioi julkishallinnon kanssa. 

Itse laitan aina sen OmaOlon eli netin kautta lomakkeen. Siihen voi itse arvioida, kuinka nopeasti tarvitsee päästä hoitoon. Minulla on toiminut suhteellisen hyvin ja olen päässyt kohtuullisen nopeasti terveysasemalle.

Ja jos arvioi itse että terveysasemalta saa ajan liian pitkän ajan päähän ja tuntee kuitenkin olevansa oikeasti pahassa jamassa, silloin on vaan lähdettävä päivystykseen. Siellä joutuvat sitten tutkimaan sinut ja löytämään jonkun diagnoosin ja hoidon, että saavat sinut pois odotushuoneesta.

Toki päivystykseen ei mennä jonkun pidempiaikaisen tuki- ja liikuntaelinvaivan kanssa, niille on oma hoitopolkunsa terveysasemalla. 

Toisaalta fakta on sekin, että terveysasemalla ei yleensä ole lääkäreitä, jotka ovat korkeintaan erikoistuneet yleislääketieteeseen. Jos on joku vaiva, joka vaatii erikoislääkärin tasoista osaamista, sitten saa oikean diagnoosin ja hoitoa saa todennäköisemmin niin että pääsee ensin sinne erikoislääkärille. Julkisen erikoislääkärien hoitoon joutuu odottelemaan vaikka miten kauan. Voi ensin tietysti yrittää saada terveysaseman lääkärinsä konsultoimaan tuota julkisen erikoislääkäriä, mutta se tapahtuu "etänä" lääkärien välillä antamasi tietojen pohjalta, joten eipä se aina onnistu. Joskus diagnoosin saa vasta kun menee yksityiselle erikoislääkärille näyttämään livenä sitä vaivaa. Esimerkiksi oman kokemuksen perusteella suosittelen pitkäaikaisten iho-ongelmien kanssa menoa yksityiselle ihotautilääkärille, jos terveysasema ei saa hommasta selkoa ja odotus julkisen erikoissairaanhoitoon on pitkä. 

Potilaana pitää ymmärtää sekä sairaanhoitojärjestelmää että tietää lääketieteestä, että pystyy arvioimaan oman hoidon tarpeensa ja mikä missäkin tilanteessa olisi paras paikka ja keino saada diagnoosi ja hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Suvussani on sepelvaltimotautia, veljeni ja isäni kuolivat siihen. Itselläni on ollut kolesterolit ja verenpaineet koholla jo vuosia, ja nyt olen alkanut saamaan oireita jotka viittaavat taudin ensioireisiin, mutta sydäntäni ei ole suostuttu esim. ultraamaan. En saa siis kunnolla henkeä liikkuessa, lihakset ovat ikäänkuin maitohapoilla jatkuvasti jne. Lääkäri selitteli että kun se keuhkokuva oli kunnossa eikä verikokeissaan ollut mitään (paitsi punasolut koholla), ei tehdä sen enempää. 

Kaipa mun lapset sitten jää orvoiksi lähivuosina. 

Kai sinulla on sentään lääkitys verenpaineeseen ja korkeaan kolesteroliin? Vaadi toiselle lääkärille pääsyä, äläkä anna periksi. Jos tuollainen on selkeä sukurasite ja on jo siihen viitaavia oireita niin kyllähän se pitää selvittää. Muuten todellakin voi se henki lähteä yhtäkkiä. Jos ei muu auta niin menet päivystyksen kun on sitä hengenahdistusta. 

Vierailija kirjoitti:

Suvussani on sepelvaltimotautia, veljeni ja isäni kuolivat siihen. Itselläni on ollut kolesterolit ja verenpaineet koholla jo vuosia, ja nyt olen alkanut saamaan oireita jotka viittaavat taudin ensioireisiin, mutta sydäntäni ei ole suostuttu esim. ultraamaan. En saa siis kunnolla henkeä liikkuessa, lihakset ovat ikäänkuin maitohapoilla jatkuvasti jne. Lääkäri selitteli että kun se keuhkokuva oli kunnossa eikä verikokeissaan ollut mitään (paitsi punasolut koholla), ei tehdä sen enempää. 

Kaipa mun lapset sitten jää orvoiksi lähivuosina. 

Sepelvaltimotauti ei näy ultrassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Hyvin suuri osa naisista joutuu käymään tekonivelleikkaukset lävitse.

Eikä joudu. Mutta melkein kaikki, joiden tiedän joutuneen leikkaukseen ovat liikkuneet paljon. Urheillessa tulee helposti vammoja, jotka vanhemmiten pilaavat nivelet. Samoin liian rankka liikunta silloin, kun vaihdevuosissa tulee nivelongelmia, voi sitten myöhemmin vaatia keinonivelet. 

Urheilu ja liikunta ovat nivelille paras asia. Kyllä usein sohvaperunat leikkaukseen aiemmin joutuu mutta e

Minä olen nivelvaivani hankkinut juuri urheilemalla ja fyysisellä työllä. Että ei se aina noinkaan mene kuin väität.

Moninivelrikosta sen verran, että se on usein perinnöllinen. Polvensa, lonkkansa ja nilkkansa voi saada paskaksi pelkällä ylipainollakin, mutta ei olkaniveliään, kyynärniveliään tai sorminiveliään. Mulla on moninivelrikko ihan kuten isällä ja siskollanikin, vaikka kumpikin heistä on aina ollut hoikkia. Yhteistä meille kolmelle on, että meillä kaikilla on yliliikkuvat nivelet. Ja ne geenit. Mulla polvinivelet meni tekonivelkuntoon sen vuoksi, että mulla on myös nivelreuma ollut jo 30 vuotta ja aikoinaan kortisonipiikit oli se, mitä paikallisesti nivelreumaan käytettiin. Yks varpaistani on käytännöllisesti katsoen jo ihan irti, vain nahka pitää sen enää jalkaterässä kiinni, koska siihen tyviniveleen pistettiin aikoinaan kymmeniä kertoja kortisonia. Koko nivel on siis  jo hajonnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvussani on sepelvaltimotautia, veljeni ja isäni kuolivat siihen. Itselläni on ollut kolesterolit ja verenpaineet koholla jo vuosia, ja nyt olen alkanut saamaan oireita jotka viittaavat taudin ensioireisiin, mutta sydäntäni ei ole suostuttu esim. ultraamaan. En saa siis kunnolla henkeä liikkuessa, lihakset ovat ikäänkuin maitohapoilla jatkuvasti jne. Lääkäri selitteli että kun se keuhkokuva oli kunnossa eikä verikokeissaan ollut mitään (paitsi punasolut koholla), ei tehdä sen enempää. 

Kaipa mun lapset sitten jää orvoiksi lähivuosina. 

Tunnistan tämän itse hyvin. Nyt vaan odottelet sydänkohtausta, ja jäätkö siitä henkiin (ehdit hoidettavaksi). Itse sain sellaisen noiden oireiden oltua jo vuosia, niin 49-vuotiaana. Hoito on kertaluonteista. Pallolaajennus, pari päivää sairaalassa yhteensä, ja sitten kotiin. Siitä on 6 vuotta. Mitään kontrolleja tai tarka

Sepelvaltimotautipotilaita on sen verran paljon että ongelmattomassa tapauksessa ei sydäninfarktin sairastuneelle järjestetä kontrolleja erikoissairaanhoitoon. Sydäninfarktin yhteydessä kuvataan sepelvaltimot ja tehdään pallolaajennus siihen kohtaan joka aiheuttaa infarktin. Joskus voi olla muitakin ahtaumia joiita hoidetaan myöhemmin. Sydämen ultraäänitutkimus tehdään samalla ja jos ei ole läppävikoja ja pumppausfunktio on hyvä niin ei kontrollia tarvtta.

Toimenpiteiden jälkeen jatketaan lääkehoidolla  joita ovat aspiriini, toinen verihiutale-estäjä vuoden ajan stentin vuoksi, kolesterolilääkitys ja verenpainelääkitys lähtökohtaisesti. Kontrollit ovat terveykeskuksessa kuten muutkin perussairaudet kerran vuodessa. Tupakointi pitäisi lopettaa. Lääkitystä käyttävillä ennuste on hyvä. 

Jos sydän on vaiurioitunut pahasti infarktin yhteydessä niin voidaan  tarvita nesteenpoistolääkitystä ja muita lääkkeitä jotka palauttavat sydämen pumppausvoimaa. Joskus on tarpeen tehdä päivystyksellinen sepelvaltimoiden ohitusleikkaus jos ahtaumia on monessa suonessa ja katsotaan että vielä on ennustetta jäljellä. Nämä potilaat ovat pitkään sairaalassa ja kotiutumisen jälkeen on kontrolli sydänlääkärillä.  

Sydänpotilaiden hoito on laadukasta mutta seuranta jää tosiaan perusterveydenhuollon varaan kun infarktin sairastaa 25 000 potilasta vuodessa. Jos tulee uudestaan sydäninfarktioireita niin pitää sitten hakeutua uudestaan hoitoon ensihoidon kautta. 

Kerro,että rasituksessa alkaa puristaa rinnasta ja kipu säteilee vas.käteen ja verenpaine on koholla.Luulisi lääkäri ajan löytyvän

Luin nuo kirjoitukset sepelvaltimotaudista yms. Siis onko nyt tosiaan nykypäivänä niin, että erikoissairaanhoidosta (HUS, KYS, TAYS, OYS jne) ei enää sen pallolaajennuksen tai muun hoidon jälkeen lähetetä enää jatkohoitoon perusterveydenhuoltoon? Että kotiin vaan eikä mitään seurantaa enää yhtään missään? Ei mitään lääkitystä tai muutakaan? Jos näin, niin tämä on kyllä mennyt vieläkin huonommaksi kuin kuvittelin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä apua sä sait yksityiseltä?

Lääkäriaika, kuvannus, kortisonipiikki. Paraneminen lähti käyntiin nopsasti. Ap

No hyvä. Se kai on tässä tärkeintä? Että paranee?

Mutta eihän tuo olen oikein, että julkiselle pääsy on tehty noin pirun vaikeaksi.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Luin nuo kirjoitukset sepelvaltimotaudista yms. Siis onko nyt tosiaan nykypäivänä niin, että erikoissairaanhoidosta (HUS, KYS, TAYS, OYS jne) ei enää sen pallolaajennuksen tai muun hoidon jälkeen lähetetä enää jatkohoitoon perusterveydenhuoltoon? Että kotiin vaan eikä mitään seurantaa enää yhtään missään? Ei mitään lääkitystä tai muutakaan? Jos näin, niin tämä on kyllä mennyt vieläkin huonommaksi kuin kuvittelin. 

Jatkohoito on terveysasemalla tai vaikka työterveyshuollossa mutta mitään lähetteitä ei tehdä erikoissairaanhoidosta vaan se on potilaan itsensä hoidettava seuranta eli varattava lääkäriaika ja reseptin uusimiset. Sairaalasta kotiutuessa tehdään lääkereseptit vuodeksi ja B-lausunto kolesterolilääkkeistä jne. Joitakin verenpainelääkkeitä aloitttaessa ja kolesterolilääkkeissäkin suositellaan verikokeita muutaman viikon kohdalla ja nekin tavalliessti sovitaan terveyskeskuksen tehtäviksi tai tarkistettaviksi.

Terveyskeskukset ja sairaala ovat kaksi eri järjestelmää jotka vastaavat omasta toiminnastaan sen mukaan miten on sovittu. Hoitojakson sairauskertomus pitäisi olla terveyskeskuksen tai lähettävän lääkärin nähtävissä. Vanhaan aikaan epikriisi eli loppuarvio lähetettiin terveyskeskukseen usein paperiversiona. Joskus kauan sitten läääkäriaikoja oli mahdollista antaa kolme kuukautta eteenpäin lääkäreiden tekemän listan pohjalta joten ainakaan silloin ei vuoden päähän kontrolliaikaa voinut varata. Ehkä nykyään saattaa olla parempi systeemi mutta omalääkärien vaihtuessa potilas varausta ei välttämättä löydy puolen vuoden päästä. . 

Mitään suurempaa ei sydäminfarktipotilaiden hoitokäytännöissä ole tapahtunut. Terveyskeskuksessa perussairauksien kontrolliaikoja on vaikea saada ja keskitytään enemmän akuuttien asioiden hoitoon. Jos sepelvaltimotautipotilaalla on asiat kunnossa niin riittää kun käyttää lääkkeitä säännöllisesti ja lopettaa tiupakoinnin jos sellaista on harrastanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvussani on sepelvaltimotautia, veljeni ja isäni kuolivat siihen. Itselläni on ollut kolesterolit ja verenpaineet koholla jo vuosia, ja nyt olen alkanut saamaan oireita jotka viittaavat taudin ensioireisiin, mutta sydäntäni ei ole suostuttu esim. ultraamaan. En saa siis kunnolla henkeä liikkuessa, lihakset ovat ikäänkuin maitohapoilla jatkuvasti jne. Lääkäri selitteli että kun se keuhkokuva oli kunnossa eikä verikokeissaan ollut mitään (paitsi punasolut koholla), ei tehdä sen enempää. 

Kaipa mun lapset sitten jää orvoiksi lähivuosina. 

 

 

 

Sepelvaltimotauti ei näy ultrassa.

 

Varjoainekuvaukseen ei taida nykyisin päästä muuten, kuin piipaa-autolla infarktin takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OIsit pysyny normaalissa painossa ja liikkunu niin et ois tarvinnu tuotakaan käyntiä.

Hah. Ringa Ropo jo 59-vuotiaana tekonivelleikkaukseen menossa. Mitäs läksi liikkumaan.

 

Sehän lihoi aivan muodottomaksi jossain vaiheessa.  Kyllä siinä nivelet paukkuu oli entinen urheilija tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksan eläkkeestäni 7.5% veroa eli tuloni ovat huomattavasti huonommat, kuin ihmisellä, joka maksaa palkastaan 40% veroa. Käytän yksityisen palveluja.

Onko eläkeläiselle julkinen puoli aivan toivoton? Siis saako aikoja, labroja, seuraako kukaan sairauksia?

On melko toivoton, jos et ole päässyt erityissairaanhoidon puolelle. Ei saa aikoja helpolla, jos on yli 60-v. Omia kokemuksia myös, että määrätty kontrollikäynti vuosittain ja labrat. Toteutui kaksi kertaa. Nyt ei ole toteutunut enää useampaan vuoteen. Olen kysellyt perään eikä 'ole enää tarvetta', vaikka samat krooniset sairaudet edelleen. Käsittääkseni ainakin labrat pitäisi ehdottomasti tarkistaa. Mutta ei niin ei. Nykyään oikein pelottaa, että joutuisi kysymään aikaa itselleen. Vastaajat ovat niin aggressiivisia ja äkäisiä, kielitaidottomia ja ammattitaidottomia, että oikein hävettää. Toivon, etten sairastu tätä pahemmin ja että lääkitykseni uusitaan normaalisti Kannan kautta. Muuten en tiedä mitä tekisin, varaa yksityiselle ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Demarit sössineet terveydenhuollon.

Oikeiston pitkään jatkuneen rapauttamisen seurausta.

Ehei, vaan väkisin läpi runnotun sysipaskan soten. Piti helpottaa hoitoon pääsyä ja tulla halvemmaksi, kävikin päinvastoin. 

-Sosiaali - ja terveysalan työntekijät tyrmäävät sote-uudistuksen täysin - lähes kaikki on mennyt pieleen

Sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden kokemukset sote-uudistuksesta ovat rajua luettavaa. Niiden perusteella hyvinvointialueilla vallitsee sekasorto.- IS 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Luin nuo kirjoitukset sepelvaltimotaudista yms. Siis onko nyt tosiaan nykypäivänä niin, että erikoissairaanhoidosta (HUS, KYS, TAYS, OYS jne) ei enää sen pallolaajennuksen tai muun hoidon jälkeen lähetetä enää jatkohoitoon perusterveydenhuoltoon? Että kotiin vaan eikä mitään seurantaa enää yhtään missään? Ei mitään lääkitystä tai muutakaan? Jos näin, niin tämä on kyllä mennyt vieläkin huonommaksi kuin kuvittelin. 

Jatkohoito on terveysasemalla tai vaikka työterveyshuollossa mutta mitään lähetteitä ei tehdä erikoissairaanhoidosta vaan se on potilaan itsensä hoidettava seuranta eli varattava lääkäriaika ja reseptin uusimiset. Sairaalasta kotiutuessa tehdään lääkereseptit vuodeksi ja B-lausunto kolesterolilääkkeistä jne. Joitakin verenpainelääkkeitä aloitttaessa ja kolesterolilääkkeissäkin suositellaan verikokeita muutaman viikon kohd

Okei eli ei mitään uutta auringon alla. Näin oli jo 12 vuotta sitten. HUS:ista tuli epikriisi sekä mulle kotiin että myös Myyrmäen terveyskeskukseern. Tietenkin oli mun tehtäväni varata sinne terveyskeskukseen aika. En varannut, koska oli toimiva työterveyshuoltokin, joten menin sinne saamaan jatkohoidon. Äidilläni aikoinaan (oli silloin jo 91v) sama juttu eli pallolaajennukseen Meilahteen, sieltä ensin Peijakseen ja sieltä sitten jatkohoitoon Myyrmäen terveyskeskukseen. Mutta ihan itse äidin (tai siis meidän omaisten) piti varata aika. Tosin mun äitikin halusi, että aika varataan yksityiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joissain kaupungissa kestää enemmänkin kuin 5-6 vkoa päästä lääkäriin vaikka asia olisi kiireellinen.

Täällä ainakin on terveyskeskuksessa myös akuutti päivystys, jossa otetaan vuoronumero, ensin tietenkin sille sairaanhoitajalle, sitten laittaa eteenpäin hoitajalle tai lääkärille. Erikseen on sitte ei kiireelliset ajat

Tämä vamma ei täytä akuuttiajan kriteeriä. Se kriteeri on kuulemma sellainen että päivääkään ei pärjää jos ei lääkäri katso. Mulle hoitaja sanoi että hyvin voit odotella ja ota särkylääkettä :) ap

 

Hoitajat eivät aina ole oikeassa. Minullekin sanottiin puhelimessa että "juo vettä paljon, se on vain sitä virtsatievaivaa". Menin sitten päivystykseen, jossa löytyi vakava sairaus, ei mitään tekemistä virtsateiden kanssa, ja jouduin päivystyksestä suoraan sairaalaan ja leikkaukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Demarit sössineet terveydenhuollon.

Jos ap olisi tarvinnut kiireellistä apua, olisi päässyt samana päivänä.

Päivystysvastaanoton hinta julkisella 70e ainakin täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvussani on sepelvaltimotautia, veljeni ja isäni kuolivat siihen. Itselläni on ollut kolesterolit ja verenpaineet koholla jo vuosia, ja nyt olen alkanut saamaan oireita jotka viittaavat taudin ensioireisiin, mutta sydäntäni ei ole suostuttu esim. ultraamaan. En saa siis kunnolla henkeä liikkuessa, lihakset ovat ikäänkuin maitohapoilla jatkuvasti jne. Lääkäri selitteli että kun se keuhkokuva oli kunnossa eikä verikokeissaan ollut mitään (paitsi punasolut koholla), ei tehdä sen enempää. 

Kaipa mun lapset sitten jää orvoiksi lähivuosina. 

 

 

 

Sepelvaltimotauti ei näy ultrassa.

 

Varjoainekuvaukseen ei taida nykyisin päästä muuten, kuin piipaa-autolla infarktin takia?

 

Toinen vaihtoehto on sepelvaltimotauti epäily vaikka rasitusrintakivun vuoksi. Silloin pitäisi tehdä rasituskoe jossa nähdään tuleeko sydämeen hapenpuutetta rasituksessa. Lääkehoidon aloitus kuuluu myös asiaa eli verenpainelääkitys, kolesterolilääkitys, aspiriini ja pikanitro ovat tärkeimmät. Jos on rintakipu tai hengenahdistuoireita ja sydämen hapenpuutetta rasituskokeessa niin järkevintä olisi tehdä sepelvaltimoiden varjoainekuvaus jatkoselvittelynä.

Yksityispuolella tehdään varjoainekuvauksia jopa terveille mutta kuvauksessa on jonkin verran riskejä joten pitäisi olla aina hyvä perustelu tutkimukseen. Nykyisin sepelvaltimot voidaan kuvat tietokonetomografialla mutta siinä yhteydessä ei voi tehdä toimenpidettä. Tutkimus on helppo tehdä mutta siitä tulee säderasitusta. Muitakin tutkimuksia toki löytyy.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä apua sä sait yksityiseltä?

Lääkäriaika, kuvannus, kortisonipiikki. Paraneminen lähti käyntiin nopsasti. Ap

Terveyskeskuksesta - jos olisit sinne ajan saanut - olisit todennäköisesti saanut vain kehotuksen ottaa Buranaa. Et kuvausta etkä kortisonipiikkiä. 

Riippuu vaivasta. Minä sain kortisonipiikin ja kipupiikin, kuvausta ei tehty. Ja reseptin kipulääkkeisiin. Diagnoosina oli bursiitti.