Tiedättekö ketään joka olisi tehnyt itsarin? Mistä se johtui?
Minusta tuntuu usein, että vaikeat traumat saavat minut tekemään sen ratkaisun. En vain pysty elämään itseni kanssa.
Kommentit (243)
Tiedän parikin, molemmat entisiä naapureita ja nuorehkoja miehiä. Ei päihdeongelmia tai näkyvää yksinäisyyttä. Toisen asui yksin koiransa kanssa ja koko naapurusto järkyttyi kuullessaan, että mies oli hirt-täy-ty-nyt kotiinsa ja koiran ulvonta oli herättänyt huomion.
Toinen tapaus oli perheenisä. Heillä oli pieni vauva ja koira. Oikein mukava pariskunta. En tiedä mitä kävi.
Hei sinä, joka nokkeloitsit minulle siitä että kirjoitin itse murha. Onko tämä ensimmäinen päiväsi internetissä? Tietyt sanat kirjoitetaan väärin, jotta niitä ei poisteta automaattisesti. Ole hyvä informaatiosta. Olet nyt vähän viisaampi. =)
Eräs vanhempi nainen kärsi mielenterveysongelmista. Nuoruuden ystävä (18v) koki eron poikaystävästä niin traumaattisena, että koki paremmaksi mennä pois.
Kumpikin surullisia tapahtumia!
Liian monta. Monesta tehneistä sanotaan et oli niin sydämellinen kohtelias ja avulias .niin saa vain kysyä kysyikö kukaan voinko vuorostani auttaa sinua jotenkin me olemme hyvän vastaanottamassa mielellämme moni jättää yksin kun hyvästä jätkästä löytyy se huonompi ankea puoli ei oo enää mukava.
Tiedän muutamia. Yhdessä tuntui että oli nuoruuden impulsiivinen, humalainen teko hirttäytyä mukavan illan päätteeksi.
Toki varmaksi ei voi sanoa, koska mitään viestiä ei jättänyt, ja varmasti jotain mielenterveysongelmaa täytynyt olla taustalla.
Oma isäni,serkku,serkun poika,useita koulukavereiita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri ajoi rekkaa päin. Oli tyttöystävä jättänyt, vaikka mies oli saanut töitä, kun miehen työttömyys oli ollut ensin syynä miksi oli halunnut erota.
Oon kuljetusfirmassa töissä ja tää on ajattelemattomuuden huippu, että ajetaan rekan keulaan. Miksei kallioon/järveen jos on pakko itsensä tappaa? Miks hitossa pitää tehdä jollekin elinikäiset traumat oman lähtönsä takia? Rekkakuski saattaa joutua lopettamaan rakastamansa työn tuon takia.
On kyllä törkeää mennä toisen työpaikalle kuolemaan.
Tunnen useita. Eri syitä. Nyt nopeasti ajatellen kaikilla tutuillani on ollut päihteiden kanssa ongelmaa ja itsemurha on toteutettu humalassa. Yhtä nuorta henkilöä lukuun ottamatta, hän oli selvin päin.
Tiedän. Entisen luokkakaverin (rinnakkaisluokalla tosin) isä teki itsarin hirttäytymällä kattoparruun, ei jättänyt viestiä miksi eikä mikään viitannut siihen että kaikki oli huonosti, oli hieman hiljainen joo ja vetäytyvä mutta hyväntahtoinen ja hymyili usein. Luokkakaverin äiti löysi pitkän työpäivän jälkeen. Surullista erittäin Surullista.
Ystäväni jäi tai jättäytyi junan alle ollessaan 16v. Tämä tapahtui keskellä yötä eikä ystäväni käyttänyt päihteitä, muutenkin hyvin epätyypillistä hänelle olla yöllä jossain muualla kuin kotonaan. Mitään muuta järjellistä selitystä tapahtuneelle ei ollut kuin itsemurha, varmuutta emme tule koskaan saamaan. Hän oli sairastanut masennusta pitkään.
Tästä on nyt yli 10 vuotta aikaa, edelleen kirpaisee kun häntä ajattelen. Minusta tuntuu, että kaikista empaattisimmat ja herkimmät ihmiset lähtevät oman käden kautta. Maailmaa on raskas kantaa. Näen nykyään omassa tyttäressäni paljon samaa kuin mitä edesmenneessä ystävässäni näin. Toivon todella, että osaan kohdata oman tyttäreni herkkyyden sillä tavalla, että hänellä riittää voimat vastaamaan maailman tuomiin haasteisiin myös herkkinä kasvukausina. </3
N28
Koulukaverin isä ampui itsensä (päähän) takapihalle koko perheensä nähden. Isällä oli ilmeisesti ollut rankkaa ja taloushuolia. Perheen äiti jäi yksin neljän lapsen kanssa. Kaverini oli 5 tai 6 vuotias, muistaa tapahtumat edelleen hyvin. Lapsista kaikki joutuivat nuoruudessa ongelmiin huumausaineiden takia ja yksi kuoli parikymppisenä huumeisiin. Kaverini on nyt kolmen lapsen äiti ja vaikka ongelmia onkin ollut, olen hänestä todella ylpeä.
Aika monta tulee mieleen.
Enoni, ampui itsensä, syynä luultavasti talousvaikeudet.
Oppilaani yläkoulussa, lääkkeillä, syy ei tiedossa.
Noin kolmekymppinen mies, jonka isoisää kävin työn puitteissa katsomassa, lääkkeillä, syy ei tiedossa, ehkä ero tyttöystävästä.
Nelikymppinen mies kotikylältäni, hirttäytyi, elämässä näköalattomuutta, suunnitelmien toteutumattomuutta.
Montakin. Itsekin olin lähellä, kun lasta vieraannutettiin minusta. Sen sijaan aloin käydä lenkillä, treenata ja kuunnella Wardrunaa. Onneksi, sillä suhde lapseen on nyt hyvä, ja elämä muutenkin tyydyttävää.
Isä hirttäytyi kun äiti jäi kiinni pettämisestä - taas. Kaveri veti överit kaiken maailman lääkkeitä, kun poikasystävä jätti. Toinen kaveri ajoi kalliota päin, kai sillä oli pahaolo. Veli teki ratkaisunsa narkkarina, isän kaveri joi itensä hitaasti mutta varmasti hautaan, kun isä kuoli. Lisäksi tyypistä tuli järjettömän väkivaltainen haastoi kovasti riitaa. Ennen niin mukava ja rauhallinen perheenisä.
Vierailija kirjoitti:
Poikakaveri uhkasi tappaa itsensä jos jätän hänet, koska ei pystynyt näkemään minua kenenkään toisen kanssa. Olimme tuolloin alle 2kymppisiä. Hän oli sairaalloisen mustasukkainen enkä kestänyt sitä kontroillointia, joten päädyin eroon. Toteutti sitten uhkauksensa. Mustasukkaisuus oli sitä luokkaa, että varmasti taustalla oli myös mt-ongelmia.
90-luvulla Porissa tutustuin ja ihastuinkin vähän yhteen mieheen. Suurempi ihastus oli toinen mies, kilttimies. Tämä eka mies sanoi, että tappaa itsensä, jos en valitse häntä. Että meidän opiskelurakennuksen pihalla on lippu puolitangossa. Mustasukkainen oli.
Valitsin kilttimiehen ja pelkäsin kostoa. Seurasi kyllä meitä. Ehkä tämä oli yks syy, miksi kilttimies jätti mut 2 vuoden jälkeen. En koskaan perustanut perhettä tai suhdetta.
Tuo mustasukkainen mies sai myöhemmin murhatuomion ja istui elinkautisen.
Tiedän yhden. Syy oli diabetes. Oli saanut diagnoosin 2-3 vuotta aiemmin. Ei jättänyt mitään viestejä.
Vierailija kirjoitti:
Yksi hukuttautui jokeen kun tyttöystävä jätti. Toinen meni kaulakiikkuun kun piti lähteä inttiin. Kolmas meni kaulakiikkuun, kukaan ei tiedä miksi. Neljäs losautti haulikolla aivonsa kankaalle, kukaan ei tiedä miksi.
Voisitko kirjoittaa kuolleista ihmisistä vielä pikkuisen vähemmän kauniisti? Puhuisitko heidän kuolintavastaan tuolla tavalla jos he olisivat omaa perhettäsi?
Tiedän. Oman tyttäreni. Mutta luuletteko että kerron syyn teille?
Olin vakavasti masentunut pitkään. Aikomus oli tehdä lopullinen ratkaisu tavalla, jossa onnistuu varmasti. Päätin kuitenkin ensin yrittää muuta ja lopulta parannuin.
Söin methylfolaatti, ubiquinolia, rskausajan erilaisia vitamiineja, pycnogenolia ramavitia jne. paljon erilaisia lisäravinteita niin etten erikoisempia syönyt joka päivä. Jätin pois alkon ja lisätyn sokerin. Lisäsin kasviksia.
Selvisin vuosikausien piinasta elävien kirjoihin.
Ei ollut helppo sairastaa korkean toiminnallisuuden masennusta. Ihmiset ympärillä hieman saattoivat olemista ihmetellä ja jotkut jopa olivat ilkeitä.