Tiedättekö ketään joka olisi tehnyt itsarin? Mistä se johtui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden. Syy oli diabetes. Oli saanut diagnoosin 2-3 vuotta aiemmin. Ei jättänyt mitään viestejä.

 

Mistä tiedätte että hän diabeteksen takia sen teki?

Tietävät aina kaikki toisten asiat. Jokainen kuolema jolle ei löydy syytä on näiden mielestä itsemurha.

Tunnen kaksi. 

Toinen, poliisi ammatiltaan tappoi itsensä työpaikan eteen. Ei päässyt yli kun kumppani jätti. 

Toinen ajoi autolla rekkaa päin anoppi pelkääjän paikalla. Kuoli itse, anopille jäi ikuisia vammoja. Hänellä oli mielenterveyden kanssa ongelmia kurjasta lapsuudesta alkaen.

Esim. sen eilisen kansanedustajan tiedän. En tiedä mistä johtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lähisukulaistani on tehnyt , 1 naapuri ja 4 työtoveria. Laskisin itsemurhan tehneiksi myös ehdoin tahdoin liikaa päiheitä käyttäneet ja niihinku olleet kavert ja ystävät, lukumäärältään heitä on lähemmäs 10.

 

Siis laskisit itsemurhaksi kun ihminen kuolee ja sinä olet katsonut hänen elämäntyylinsä olleen vaikutin kuolemalle? Ennenkuulumatonta tulkintaa elämästä.

On hidastetun itsemurhan tekemistä käyttää alkoholia, huumeita tai nikotiinia. Myös ylensyönti on hidasta itsemurhaa.

Älä selitä, menee vähän jo yli. Menee siis valheelliseksi. Elämä tappaa meidät jokaisen joten järkeä päähän.

Ainakin yhden tapauksen tiedän, jossa hallinnassa ollut juominen muuttui jokapäiväiseksi ja johti maaliin melko tarkkaan vuodessa. Keski-ikäinen perheellinen yrittäjämies. Aivan selkeä kuvio, että hengestään yritti päästä määrätietoisesti ja onnistui. 

t. eri

En tunne ketään, joka olisi onnistunut, mutta sain teininä vahingossa tietää isäni joskus yrittäneen sitä. En tiedä edes tapahtuiko se ennen syntymääni vai sen jälkeen, mutta hänen aikuisiällään kuitenkin. Ei siitä ole koskaan puhuttu mitään. Haluaisin tietää asiasta vähän enemmän, mutta en uskalla kysyä.

Koulukaverini, ystäväni, kapiaisen tytär hyppäsi koskeen 1974. Ankara isä, raskaus 16 vuotiaana, hän ei nähnyt muuta ulospääsyä tilanteesta :( Vieläkin muistan sen uuden vuoden aaton kun sain tiedon ja vieläkin muistelen Outia.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, entinen luokkakaverini. Oli ollut vakavasti koulukiusattu ala- ja yläasteella ja yhtenä päivänä vain kotonaan posautti aivonsa haulikolla pihalle.

Mitä koulua kävi, missä kaupungissa? Entä vuosi?

Tiedän useamman, tuttavaperheen poika hyppäsi korkean talon katolta kun tyttöystävä jätti, varakas perhe ja vanhemmat hyvin koulutettuja ja tuli täytenä yllätyksenä. Ja tiedän erään ketä meni tielle makaamaan pimeällä ja auto ajoi yli.

Tiedän kaksi. Kummankin lapsuus oli ankara isän pahoinpitely, äidin myötäeläminen ja puolustaminen miehen teoista lapsiaan kohtaan. Aikuisena eroja, hylätyksi tulemista, luonteen melankoolisuus. Itsetuntoa ei ollut, hyvää miehen mallia, kuten naisenkin, puuttui. Aikaa niistä on jo kauan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Tunnen/ tiedän korkeassa virassa, hyvä koulutus perhe. Pari lääkäriäkin mennyt, sitten nuoria ihmisiä hetken riidan takia.Mitkä syyt kelläkin, ainakin kymmenen äkkiä laskien. Surullista aina omaisille.

Moni noista on niin empaattisia, että tietää elävänsä väärin yhteiskunnan kermassa, kun suurin osa kärsii ja näkee lähes nälkää taloudellisesti, vaikka töissä käy.

Heille on sitten liikaa nähdä totuus siitä, miten hyväoaisia he ovat ja se ei ole lopulta heidän omaa ansiota. 

 

No tottakai se on heidän omaa ansiotaan. Kenen muun ansoita se olisi, että joku on lukenut lääkäriksi? Jokainen on oman onnensa seppä ihan niiko sanotaanki:)

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useamman, tuttavaperheen poika hyppäsi korkean talon katolta kun tyttöystävä jätti, varakas perhe ja vanhemmat hyvin koulutettuja ja tuli täytenä yllätyksenä. Ja tiedän erään ketä meni tielle makaamaan pimeällä ja auto ajoi yli.

Ja lisään vielä että ihmettelin kun vuosi pojan itsemurhan jälkeen ketä hyppäsi katolta vanhemmat oli kuin ei mitään ja olivat iloisia halloween juhlissa, itse en olisi pystynyt.

Täytyy muistaa, että kenellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Heikot sortuu elon tiellä. 

Näissäkin jutuissa toistuvat ne vakiotekosyyt eli kiusaaminen ja perheolot.

Nuori pari, opiskelijoita vielä ja asuivat avoliitossa, muutaman kuukauden ikäinen tyttövauva.

Perheen isä teki itsemurhan, johti autoon pakokaasua

Vierailija kirjoitti:

Yksi lukiotuttu aikanaan ampui itsensä. En tiedä syytä. Ei ollut kiusattu vaan kiusaaja.

No kyllä oli myös kiusattu, ei ehkä lukiossa mutta peruskoulussa ollut jossain vaiheessa. Lukiossa sitten alkanut itse kiusaajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Veli teki kolme vuotta sitten. En todellakaan tiennyt, miten huonosti hän voi. En tule koskaan pääsemään asiasta yli. 

Veljeni kuolemasta on yli 15 v aikaa ja pystyn elämään asian kanssa. Kyllä sinäkin vielä joskus <3

En voi tietää tarkkaa syytä, mutta joku 35 vuotta sitten tuttava ja kaukainen sukulainenkin ampui itsensä ennen armeijaan menoa. Oliko armeijaan lähtö syy, en ole varma. Mutta muistan että oli puheesta päätellen vahva aspergertapaus. Kirjakielimäinen puhe. Mukava mies muuten, olin jotain 5 vuotta nuorempi. Aikoinaan kävin itse armeijan, ehkä jonkinasteista autismin piirrettä minullakin. Tietysti jouduin sellaiseen tupaan, missä vähän erilaisena pääsi kiusatuksi.

Toinen tuttu teki itselleen saman myös. En muista, oliko tällä jo armeija käytynä. Mutta painoi jotain 150 kiloa, laihdutti itsensä johonkin 80 kiloon lyhyessä ajassa eli huomattava ja mielestäni hyvä muutos. Teki työtä, jossa kävi munkin kotona yhtenä aamuna työn takia. Totesin, että laiha on. Illalla tappoi itsensä. Ihmettelen miksi, kun voisi luulla että runsaasta ylipainosta eroon pääseminen toisi enemmän iloa kuin surua.

Kaverini lapsi hyppäsi junan alle parikymppisenä. Oli mt-ongelmia eikä kokenut saavansa tarvitsemaansa hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

En voi tietää tarkkaa syytä, mutta joku 35 vuotta sitten tuttava ja kaukainen sukulainenkin ampui itsensä ennen armeijaan menoa. Oliko armeijaan lähtö syy, en ole varma. Mutta muistan että oli puheesta päätellen vahva aspergertapaus. Kirjakielimäinen puhe. Mukava mies muuten, olin jotain 5 vuotta nuorempi. Aikoinaan kävin itse armeijan, ehkä jonkinasteista autismin piirrettä minullakin. Tietysti jouduin sellaiseen tupaan, missä vähän erilaisena pääsi kiusatuksi.

Toinen tuttu teki itselleen saman myös. En muista, oliko tällä jo armeija käytynä. Mutta painoi jotain 150 kiloa, laihdutti itsensä johonkin 80 kiloon lyhyessä ajassa eli huomattava ja mielestäni hyvä muutos. Teki työtä, jossa kävi munkin kotona yhtenä aamuna työn takia. Totesin, että laiha on. Illalla tappoi itsensä. Ihmettelen miksi, kun voisi luulla että runsaasta ylipainosta eroon pääseminen toisi enemmän iloa kuin surua.

Minä tiedän myös yhden ketä ampui itsensä vuosikymmeniä sitten.

Tiedän ainakin 6 tapausta, syitä en kaikkiin tiedä mutta masennus ja seurustelukumppani jättänyt ainakin.

Ystäväni. Oli vakavasti fyysisesti sairas, ja elinpiiri kaoeni sen vuoksi täysin. Sairaudesta ei voinut parantua ja se paheni koko ajan. Tieto itsemurhasta oli järkytys meille kaikille, ja edelleen, 8 vuotta sen jälkeen, se nousee usein mieleen. Kaipaamme häntä paljon.