Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut vähemmän viehättävät kestätte omaa ulkonäköänne?
19.08.2025 |
Mulla tän surkuttelu on saanut ihan massiiviset mittasuhteet enkä välillä kykene poistumaan edes kotoa. Pahenemisvaiheen saattaa laukaista esim. valokuvaan joutuminen, josta seuraa aivan järjetön itseinho. Normaalistikin mietin jatkuvasti vain omaa rumuutta ja huonoutta.
Kommentit (296)
Mua ei ehkä ahdista muuten ulkonäköni, mutta kun nykyään kaikki kuvataan someen... Joka ikinen työporukan illallinen, kahvittelu kaverien kanssa, hitto tavallinen reissu Prismaan muuttuu kameran välttelyksi kun joku bloggari siellä livestriimaa jotain saakelin lounaan ostamistaan. En halua itsestäni mitään kuvamateriaalia nettiin, en hyvää enkä huonoa, ja on oikeasti ahdistavaa että edes kadulla ei voi kävellä ilman että voi joutua jonkun TikTok-videon uhriksi.
Ja ennen kuin joku sanoo että liioittelen, voin kertoa että näin on siis jo käynyt. Jo 15 vuotta sitten kaveri kuvasi mua salaa (en tajua miksi, siinä tilanteessa ei ollut edes mitään hauskaa) ja latasi videon Youtubeen. Sain suunnilleen paniikkikohtauksen kun hän nauraen näytti sen mulle että hahaha kato tätä. Viimein hän deletoin sen kun itkien pyysin mutta jälki jäi enmekä todellakaan ole enää kavereita.
Lisäksi olen nähnyt itseni täysin random-tyypin matkavideolla, luojan kiitos takaa päin! Mutta ihmisethän kuvaa näitä aivan surutta, esim. yhdessä matkavideossa zoomailtiin jonkun täysin tuntemattoman naisen jäätelönsyöntiä. Miksi???? Siis enää ei voi edes jäätelöstä nauttia julkisella paikalla.
Netti on myös täynnä tilejä joissa salakuvataan esim. Junaa odottavia ihmisiä ja keksitään heille hassunhauskoja vuorosanoja - ja tuhannet katsovat ja tykkäävät kun on niin kiva pilkata tuntemattomia 🤷🏼.
Tähän kun lisää sen että tosiaan ei ole kedon kaunein kukkanen (vaikka ilman somea ei ahdistaisikaan) niin ei se ole niin helppoa olla vain välittämättä. Kyllä mulle merkkaa se että joudunko nettiin koko maailman pilkattavaksi vaikkapa kauppareissulla. Kiva jos joku on niin vahva ettei välittäisi ollenkaan tuollaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en oo koskaan jäänyt kotiin tuon ajatuksen vuoksi. Miten kukaan voi edes ajatella noin? Ei kait sinne asioille lähdetä ajatuksella, että mitä muut ajattelee. Tiedätkö, ne muut liikkujat ovat siellä ihan omien asioiden vuoksi, ei mahtailemassa muiden ulkonäköä.
Tarpeeksi monta kertaa kun nöyryytetään, niin siitä ne ajatukset tulee. Ole onnellinen, jos olet siltä helvetiltä säästynyt.
Tässä viime viikonloppuna kävi edellisen kerran niin, että ulkonäköni aikaan sai sen etten saanut jotain tuotenäytettä jota jaettiin kaikille muille asiakkaille. Sokoksella oli asiakasomistajapäivät ja julmettu jono siinä kemppariosastolla jossa sitten ehti jo kyllästymiseen asti kuulla kuinka 4 myyjää toisteli asiakkaille kuin papukaijat, että pistää tästä tällaisen tuotenäytteen vielä kaupan päälle.
Sitten tuli mun vuoro mutta nyt myyjä ei maininnut asiaa eikä antanut sitä tuotenäytettä. Jotenkin niin häkellyin siitä etten osannut edes sanoa mitään vaan kiittelin ja sanoin heipat normaalisti enkä sitten meinannut saada lompakkoakaan vetoketjun taakse vaan jouduin sähläämään sitä siinä jonon vieressä ja mun jälkeen tulleelle asiakkaalle se myyjä taas iloisesti heläytti antavansa tällaisen tuotelahjan mukaan..
Ei tuo voinut johtua muusta kuin mun pärstäkertoimesta. Eikä ollut eka kerta mutta nyt kun pääsin ulos manskulle niin mulla valui kyyneleet silmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en oo koskaan jäänyt kotiin tuon ajatuksen vuoksi. Miten kukaan voi edes ajatella noin? Ei kait sinne asioille lähdetä ajatuksella, että mitä muut ajattelee. Tiedätkö, ne muut liikkujat ovat siellä ihan omien asioiden vuoksi, ei mahtailemassa muiden ulkonäköä.
Tarpeeksi monta kertaa kun nöyryytetään, niin siitä ne ajatukset tulee. Ole onnellinen, jos olet siltä helvetiltä säästynyt.
Tässä viime viikonloppuna kävi edellisen kerran niin, että ulkonäköni aikaan sai sen etten saanut jotain tuotenäytettä jota jaettiin kaikille muille asiakkaille. Sokoksella oli asiakasomistajapäivät ja julmettu jono siinä kemppariosastolla jossa sitten ehti jo kyllästymiseen asti kuulla kuinka 4 myyjää toisteli asiakkaille kuin papukaijat, että pistää tästä tällaisen tuotenäytteen vielä kaupan päälle.
Sama kokemus. Kauppakeskuksessa jaettiin muille ilmaisia juomia, mulle ei. Ovi avataan muille, mulle ei. Kaikista räikein esimerkki on se että olin mukana erässä luovassa projektissa - esityksen mainokseen valittiin tasan se yksi kuva jossa minä en ollut ja nimeäni ei painettu esiintyjien listaan.
Ja tätä se on ollut aina - on täysin mahdotonta sanoa että itse vaan kuvittelee tai jotenkin aiheuttaa nämä tilanteet.
En katso peiliin, olen kuin variksen pelätin. En katso kuvia mitä minusta on otettu. Suostun kyllä kuviin mutta en koskaan katso niitä. Elän täysin tiedottomana ulkonäöstäni. Tänä kesänä näin kerran itseni peilistä ja menee taas hetki ennen kuin unohtaa tämän naaman. Lapsia jotka kauhistelevat, lohdutan julkisissa ettei ulkonäölle voi mitään ja kaikki ovat hyviä juuri sellaisina kuin ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olis kiva kun ihmiset lopettaisivat ylipainoisuuden ja rumuuden luonnottoman yhteenliittämisen. Niillä ei ole mitään automaattista yhteyttä.
Moni ylipainoinen on kasvoiltaan nätti. Ylipainoinen voi sitä paitsi aina tarkistaa ravinnonhankintansa ja/tai laihduttaa.
Jos on oikein ruma kasvoiltaan, siinä ei mitkään meikit yms auta. Hiukset vielä heikot niin siinäpä elät saamillasi korteilla.
Niinpä. Mulla ei ole grammaakaan ylipainoa eikä mun kasvoista saa meikilläkään kaunista. Pitäisi laittaa koko kallo vaihtoon.
Ap
Kalloasi et voi vaihtaa, joten yritä tunkea nykyiseen edes jotakin positiivista. - no tietysti sanot, ettei yhtään mitään positiivista löydy. Olet todella negatiivinen, eivätkä muut pysty siihen vaikuttamaan, vain sinä itse. Jos et kykene ihmisenä kasvamaan ulos kaikennnielevästä katkeruudestasi, piehtaroit sitten vaan surkeudessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kuin ihminen näyttää hyvältä hymyillessään.
Ei näytä. Minulle on esim kerrottu että näytän vammaiselta kun hymyilen ja kysytty vittuuuks siinä virnistelet kun olen hymyillyt (nauranut). Lisäksi on kerrottu kuinka rumat hampaat mulla on ja että ienhymy on ruminta ikinä.
ei ap
Ehkä olet herättänyt seksuaalisia tunteita vastapuolessa, jotka hän yrittää torjua. Samoin virnistelyn vastapuoli on kokenut viestiksi. Herätät siis reaktioita.
Virnistelyn? Mua hymyilytti ja ihan naurahdin muiden mukana isommassa porukassa jollekin puujalkavitsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en oo koskaan jäänyt kotiin tuon ajatuksen vuoksi. Miten kukaan voi edes ajatella noin? Ei kait sinne asioille lähdetä ajatuksella, että mitä muut ajattelee. Tiedätkö, ne muut liikkujat ovat siellä ihan omien asioiden vuoksi, ei mahtailemassa muiden ulkonäköä.
Tarpeeksi monta kertaa kun nöyryytetään, niin siitä ne ajatukset tulee. Ole onnellinen, jos olet siltä helvetiltä säästynyt.
Tässä viime viikonloppuna kävi edellisen kerran niin, että ulkonäköni aikaan sai sen etten saanut jotain tuotenäytettä jota jaettiin kaikille muille asiakkaille. Sokoksella oli asiakasomistajapäivät ja julmettu jono siinä kemppariosastolla jossa sitten ehti jo kyllästymiseen asti kuulla kuinka 4 myyjää toisteli asiakkaille kuin papukaijat, että pistää tästä tällaisen tuotenäytteen vielä kaupan päälle.
Ei niitä tuotteita myyviä kiinnosta kenenkään ulkonäkö. Pääasia, että saavat myytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sitten saa myös ns tavalliset tuntemattomat yhtäkkiä haukkumaan rumaksi jopa ihan sivumennen, jossain kaupassa tai torilla tai bussipysäkillä?
Sitä voi olla aamusta ihan hyvällä tuulella ja lähteä asioilleen mutta annas kun kulkee kodin ulkopuolella niin kyllä siinä usein päivän mittaan saattaa kerran tai useammankin kuulla joko suoraan tai muiden keskenään huomauttelevan kovaan ääneen, että katsopas kuin ruma akka tuossakin menee.
Ei se ainakaan mieltä ylennä, vaikka olisi kuinka hyvä itsetunto.
Sitä paitsi olen usein kokenut, että rumaa pidetään myös helposti tavallista tyhmempänä, tuosta noin vaan oletetaan. Minulla ainakin on hyvä koulutus, joten en aivan saapas kuitenkaan ole oikeasti.
Mutta ulkonäköni perusteella minua pidetään tyhmänä. Vitsillekään en saisi nauraa, koska enhän minä voi huumoria ymmärtää koska olen ruma ja tyhmä. Aika latistavaa kohtelua. Tätä on sattunut useammin kuin
No niinpä, on vaikea luottaa itseensä tai nähdä itsensä kauniina, kun on koko ikänsä saanut kuulla olevani ruma. Sitä en tajua, miksi minulle pitää toistaa totuuksia ulkonäöstäni - eipä ole päässyt muodostumaan harhakuvaa siitä, että olisin jotenkin kaunis. Päinvastoin, olen liiankin tietoinen rumuudestani. Laittaudun, mutta sitten olen joidenkin mukaan olevinaan ja yritän tehdä itsestäni kauniin, mikä tietysti on heidän mukaansa väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsit ap kehohäpeästä. Siitä voi parantua.
Tai sitten olen vaan ruma?
Ap
Voihan se niinkin olla, sehän on totta, että kaikki eivät ole kauniita, osa on jopa todella rumia. Näillä mennään, mitä on annettu, eli pitäisi ajatella, että mitä sitten, vaikka olenkin ruma!
Mä tein noin helteillä kun kerrankin sain tsempattua itseni siihen ajatusmalliin, että mitä väliä vaikka näytänkin karsealta niin silti voin mennä kauppaan kesämekossa. Sitten joku tyyppi tokaisi kaupan ulkopuolella mun kuullen kavereilleen että luuleeko tuo läskiämmä että tuollainen teltta peittää ja hoikistaa.. Ja hirveä naurunremakka päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta aloittajan kuvaamasta mielen sairaudestahan oli just juttua Hesarissa.
No kiva, että nyt sitten rumuuden lisäksi pidetään jo mielisairaanakin.
Ketjua tarkemmin lukeneena korjaan itseäni eli mielisairaana narsistina.
Huvipuistohullu kirjoitti:
No eihän sitä omaa naamaa onneksi tartte kattella 😃
No ei, mutta ei sitä halua katsella kukaan muukaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä tiedät olevasi ruma? Jos katsot jostain instagramista ihmisten kuvia, malleja ja 'vaikuttajia', niin 99% niistä kuvista on muokattuja ja loput 1% vaan sopii 'kauniiseen' muottiin. Ajattele niin, että keskityt kivoihin juttuihin vaan. Ulkonäkö rapistuu kaikilla kuitenkin niin miksi sitä pitää surkutella.
Näinpä. Tänäkin vuonna on Miss Suomi ehdokkaina persoonallisen näköisiä ehdokkaita, eli kauneuden käsite on joustava. Jokainen olkoot omalla tavallaan kaunis.
Yleensä lehdissäkin, kun joku nuori nainen valittaa rumuudestaan, niin lehtikuvasta päätellen on valittaja aina joko normaalin tai nätin näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä tiedät olevasi ruma? Jos katsot jostain instagramista ihmisten kuvia, malleja ja 'vaikuttajia', niin 99% niistä kuvista on muokattuja ja loput 1% vaan sopii 'kauniiseen' muottiin. Ajattele niin, että keskityt kivoihin juttuihin vaan. Ulkonäkö rapistuu kaikilla kuitenkin niin miksi sitä pitää surkutella.
Näinpä. Tänäkin vuonna on Miss Suomi ehdokkaina persoonallisen näköisiä ehdokkaita, eli kauneuden käsite on joustava. Jokainen olkoot omalla tavallaan kaunis.
Yleensä lehdissäkin, kun joku nuori nainen valittaa rumuudestaan, niin lehtikuvasta päätellen on valittaja aina joko normaalin tai nätin näköinen.
Tämä on juuri se, mitä rumana kuulee ja mikä ei auta yhtään. Ei kyse ole mistään instagramista tai miss suomista eikä edes omista luuloista, vaan siitä, että toistuvasti kuulee olevansa ruma. Minulle on kaiken muun kivan joukossa kaveri sanonut, että ehkä kohta missitkin alkavat olla minun näköisiäni, kun kauneusihanne muuttuu :D Kiva, kiitti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lihava ja olen aina saanut kuulla siitä. En oikein tiedä, mitä hirveää siellä somessa voidaan sanoa, kun mun joka ruumiinosa on saanut arvostelua jo koulussa, kotona ja mummolassa silloin kun ei vielä somea ollut.
Esim. jalat ovat lyhyet ja paksut, ei saa pitää hameita eikä tiukkoja housuja kun "joka makkara näkyy". Ranteet jo lähtevät paksunemaan. En tiedä olenko ainoa ihminen, joka häpeää ranteitaankin, mutta minä piilotan nekin. Perse on iso. Tai siis pylly, nämä sanottiin sellaisella lässyttävällä tavalla.
Olin teininä vain lievästi ylipainoinen, nyt ihan kunnolla. Mutta rumaksi ei ole sanottu koskaan, en muista mitään siihen viittaavaakaan haukkumista. Kauniiksi kyllä sanottu, mutta en minä sitä usko. Ehkä olen läskiksi ihmisen näköinen.
Pointtini oli se, että kyllä se tuo toisten ulkonäkö vaan voi olla kiinnostava asia ja ihmiset luokitellaa
En varmaan olekaan, mutten jaksa mitään hirmudieettejä, olen kuitenkin yrittänyt laihduttaa kymmeniä vuosia siinä onnistumatta.
Se nälkä ja joka aterian miettiminen, sitä mä en jaksa.
Mutta en väittänytkään olevani ruma. Halusin vain tuoda lihavan ihmisen näkökulman siitä, että toisten ulkonäkö kiinnostaa ihmisiä, vaikka on kai meitä täällä maapallolla kummallisempiakin kuin rumia ja/tai lihavia. Miten se ketään haittaa jos joku onkin ruma tai lihava? Ilmeisesti oma itsetunto kohoaa kun saa arvostella toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsit ap kehohäpeästä. Siitä voi parantua.
Tai sitten olen vaan ruma?
Ap
Voihan se niinkin olla, sehän on totta, että kaikki eivät ole kauniita, osa on jopa todella rumia. Näillä mennään, mitä on annettu, eli pitäisi ajatella, että mitä sitten, vaikka olenkin ruma!
Mä tein noin helteillä kun kerrankin sain tsempattua itseni siihen ajatusmalliin, että mitä väliä vaikka näytänkin karsealta niin silti voin mennä kauppaan kesämekossa. Sitten joku tyyppi tokaisi kaupan ulkopuolella mun kuullen kavereilleen että luuleeko tuo läskiämmä että tuollainen teltta peittää ja hoikistaa.. Ja hirveä naurunremakka päälle.
Nykyään ei ihmisillä ole mitään häpyä. Ihan järkyttävää!
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Olen aina ollut ruma, pois lukien aikaa n 20-23 v jolloin kuulin jopa olevani kaunis, ja kyllä elämä hyvännäköisenä on vain niin paljon parempaa ja helpompaa. Ihmisetkin kohtelee paljon paremmin, ihmisiä ylipäätään kiinnostaa seurasi eikä tarvitse olla vuosikymmeniä sinkku.
Miten voisit muka yhtäkkiä muuttua rumaksi, jos olet ollut kaunis?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on todella ruma nenä. Huono muoto, leveä, isot sieraimet. Muutenkin todella epäsymmetriset kasvot. Jos otan selfien suorassa auringonvalossa, näytän oikeasti siltä, kun olisin luomus, joka on kävellyt ulos Visulahden Vahakabinetista. Menihän siinä, etenkin teininä jonkin aikaa hyväksyä asia, mutta näillä on menty ja mennään. Eipä romanttisia suhteita ole siunaantunut, muutamista aloitteista huolimatta.
Ei kuitenkaan kannata vähätellä polttovälin, valaistuksen ja kuvakulmien merkitystä. Jokaisesta saa rumia tai epäotollisia kuvia, mutta samaan aikaan, en ihan niele sitä että kuva jotenkin maagisesti näyttäisi täysin erilaiselta, kuin mitä olet oikeasti. Onko kukaan koskaan nähnyt esim. kaveristaan kuvaa, josta häntä ei tunnista? En minäkään.
Mä näytän kyllä videolla paremmalta kun kuvissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lihava ja olen aina saanut kuulla siitä. En oikein tiedä, mitä hirveää siellä somessa voidaan sanoa, kun mun joka ruumiinosa on saanut arvostelua jo koulussa, kotona ja mummolassa silloin kun ei vielä somea ollut.
Esim. jalat ovat lyhyet ja paksut, ei saa pitää hameita eikä tiukkoja housuja kun "joka makkara näkyy". Ranteet jo lähtevät paksunemaan. En tiedä olenko ainoa ihminen, joka häpeää ranteitaankin, mutta minä piilotan nekin. Perse on iso. Tai siis pylly, nämä sanottiin sellaisella lässyttävällä tavalla.
Olin teininä vain lievästi ylipainoinen, nyt ihan kunnolla. Mutta rumaksi ei ole sanottu koskaan, en muista mitään siihen viittaavaakaan haukkumista. Kauniiksi kyllä sanottu, mutta en minä sitä usko. Ehkä olen läskiksi ihmisen näköinen.
Pointtini oli se, että kyllä se tuo toisten ulkonäkö v
"En varmaan olekaan, mutten jaksa mitään hirmudieettejä, olen kuitenkin yrittänyt laihduttaa kymmeniä vuosia siinä onnistumatta.
Se nälkä ja joka aterian miettiminen, sitä mä en jaksa.
Mutta en väittänytkään olevani ruma. Halusin vain tuoda lihavan ihmisen näkökulman siitä, että toisten ulkonäkö kiinnostaa ihmisiä, vaikka on kai meitä täällä maapallolla kummallisempiakin kuin rumia ja/tai lihavia. Miten se ketään haittaa jos joku onkin ruma tai lihava? Ilmeisesti oma itsetunto kohoaa kun saa arvostella toista."
Olen ikäni ollut ylipainoinen. Siis selkeästi. Jostain syystä olen välttynyt vieraiden huomauttelulta yleisesti. Nuorena tapasin mieheni, joka on huomattavan pitkä ja komea. Nuoruusvuosina jokunen sivullinen ihmetteli, miten mieheni voi olla minun näköisen naisen kanssa.
Nyt ikääntyneenä olen jopa ruma. Välttelen kuvien katsomista ym. Mieheni edelleen pitkä ja komea😁
Ihailen tyttäreni itsetuntoa. Hän on vielä isompi, kuin minä. Syynä siihen sairaus ja lääkitys. Mutta pukeutuu just niin kuin haluaa. Ei ole kerronut, onko saanut huomautuksia. Mutta ei vaan sit välitä. Luonteeltaan on ihana ja kasvoiltaan nätti.
Ympäröivää maailmaa emme voi muuttaa. Omaa ulkonäköni en voi muuttaa. Mutta joku sisäinen tyytyväisyys tai välinpitämättömyys on ainoa vaihtoehto.
Suren vilpittömästi tätä nykymaailman julmuutta. Ja tuntuu todella pahalta monen kommentoijan puolesta. Olkaamme itsellemme ja toisillemme armollisia.
Joskus mietin, että meneeköhän ravintolassa muilta ihmisiltä ruokahalu, kun näkevät kasvoni. Sen verran kamala näky on. Terkkarissa kerran lääkäri kysyi olenko yksinäinen ja järkyttyi kun vastasin että lapseni kanssa on riittävästi tekemistä. Miettiköhän että tällä naamalla ei tarvitsisi lisääntyä. Painoindeksi 23, eli omaan naamaani painolla ei ole vaikutusta.
Itse pyörittelen usein vastaavaa ajatuskulkua päässäni, mutta minut se saa vain surulliseksi että ihminen voisi olla vaikka mitä parhain puoliso, ystävä ja vanhempi mutta ei saa mahdollisuutta olla mitään näistä vain siksi että ulkonäkö ei ole muiden mielestä miellyttävä. Ihan sama kuinka paljon tuolla ihmisten ilmoilla on (ollut) ja liikkunut niin ei se pelkkä oma kiva käytös muita kohtaan riitä.
Lopulta sitten sitä alkaa jo rajoittamaan omia tekemisiä ja elämä jää elämättä, mutta niin se omannäköinen jäisi elämättä siinäkin tapauksessa että jaksaisi / haluaisi edelleen mennä ja tehdä kaiken yksin. Se ainainen yksinolo on ainakin minulle hirveän raskasta eikä ikisinkkuuskaan ole perhekeskeiselle parisuhdeihmiselle se toivottu elämäntilanne. Kun ulkoistaa itsensä ympäröivästä maailmasta ja itsestään niin on helpointa sietää epäonnistunutta elämäänsä. Ei se varmasti fiksua tai järkevää ole, mutta tässä tilanteessa on ajateltava omaa hyvinvointiakin ja mentävä kerrankin yli siitä mistä aita on matalin. Sitä ei vain oikeasti jaksa olla ikuisesti omalla epämukavuusalueella.