Miten te muut vähemmän viehättävät kestätte omaa ulkonäköänne?
Mulla tän surkuttelu on saanut ihan massiiviset mittasuhteet enkä välillä kykene poistumaan edes kotoa. Pahenemisvaiheen saattaa laukaista esim. valokuvaan joutuminen, josta seuraa aivan järjetön itseinho. Normaalistikin mietin jatkuvasti vain omaa rumuutta ja huonoutta.
Kommentit (296)
Se on väärin että joudut kuuntelemaan pilkkaa, opettele antamaan takaisin. Voisiko ne elämän vaikeudet johtua jostain muusta kuin siitä että ei ole mielestään kaunis? Riippuu siitäkin minkä ikäinen olet, nuorille saattaa ulkonäkö olla kaikki kaikessa. Sun jutut on vaan aika lapsellisia. Ja ulkonäölle voi tehdä paljon jos se kerran on niin tärkeä.
Älä vaan koskaan anna ihmisten huomata että tarkkailet heidän ulkonäköään varsinkaan jos pidät heitä rumina. Äläkä sano mitään siihen suuntaan. Ole sen verran kohtelias.
Jos et löydä rakkautta niin kavereita varmaan löydät. Se riippuu paljon luonteesta ja käytöksestä. Missä kaveri tai työporukassa ulkonäkö merkkaa? Ei missään. Korkeintaan nirppanokka teinien keskuudessa. Ja ulkonäölle voi tehdä paljon kun se kerran tuntuu olevan niin tärkeä. Painonhallinta on tärkeä jo terveydelle. Vai kirjoitatko piruuttasi?
Vierailija kirjoitti:
Jos et löydä rakkautta niin kavereita varmaan löydät. Se riippuu paljon luonteesta ja käytöksestä. Missä kaveri tai työporukassa ulkonäkö merkkaa? Ei missään.
Ystävyys on kuitenkin vähän eri asia kuin parisuhde ja kumppanuus. Etenkin tässä ruuhkavuosi-iässä pitää katsella kalentereita pitkällekin eteenpäin, että milloin toisella on aikaa tavata työ- ja perhepaletin pyörittämisen keskellä.
Siinä missä kumppanin kanssa vietät arkea, ja olette toistenne tukena siinä arjessa.
Sellainen itseltäni jää puuttumaan luultavasti koko loppuelämäni ajalta. Eihän sille mitään voi, mutta valehtelisin sanoessani, etten olisi asiasta pettynyt ja surullinen.
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä tiedät olevasi ruma? Jos katsot jostain instagramista ihmisten kuvia, malleja ja 'vaikuttajia', niin 99% niistä kuvista on muokattuja ja loput 1% vaan sopii 'kauniiseen' muottiin. Ajattele niin, että keskityt kivoihin juttuihin vaan. Ulkonäkö rapistuu kaikilla kuitenkin niin miksi sitä pitää surkutella.
Yleensä ihminen, joka ei ole ruma, tietää kyllä sen, ettei ole ruma. Palaute ja ihmisten kohtelu ovat ihan toisenlaista, jos olet oikeasti hyvännäköinen. Ja usein ruma sekä "tavis" ovat varsinkin miesten kohdalla ihan sama asia.
Ajattelen, että Jumala loi minut tällaiseksi ja rakastaa tällaisenaan, hyväksyn ja rakastan siis itsekin enkä voivottele turhia.
Ikä auttaa myös, oppii hyväksymään ja näkemään kauneutta kaikissa, itsessäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että Jumala loi minut tällaiseksi ja rakastaa tällaisenaan, hyväksyn ja rakastan siis itsekin enkä voivottele turhia.
Ikä auttaa myös, oppii hyväksymään ja näkemään kauneutta kaikissa, itsessäkin.
Minulla ikä on vain pahentanut itseinhoa. Mitään se ei ole auttanut oppimaan.
Jokaisessa on jotain kaunista. Jos ei ulkonäössä niin luonteessa.
Harrastuksenani on mielestäni yksi ruma nainen. Hän on kuitenkin valtavan iloinen, sosiaalinen, puhelias, mukava ym. Äkkiä sen rumuuden unohtaa, koska hymy kaunistaa ihan jokaista.
Ihmettelen kyllä sitä, miten hänellä on ollut kuulemma nuoresta seurustelukumppaneita ja naimisissakin on. Miten teinipoika ymmärtää arvostaa mukavaa luonnetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sä tiedät olevasi ruma? Jos katsot jostain instagramista ihmisten kuvia, malleja ja 'vaikuttajia', niin 99% niistä kuvista on muokattuja ja loput 1% vaan sopii 'kauniiseen' muottiin. Ajattele niin, että keskityt kivoihin juttuihin vaan. Ulkonäkö rapistuu kaikilla kuitenkin niin miksi sitä pitää surkutella.
Yleensä ihminen, joka ei ole ruma, tietää kyllä sen, ettei ole ruma. Palaute ja ihmisten kohtelu ovat ihan toisenlaista, jos olet oikeasti hyvännäköinen. Ja usein ruma sekä "tavis" ovat varsinkin miesten kohdalla ihan sama asia.
Kuitenkin ihmisistä taviksia on 95%, huomaat kun vähänkin katselet ihmisiä ympärilläsi normi-ympäristöissä. Ja suurin osa taviksista pariutuu, sen taviksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksenani on mielestäni yksi ruma nainen. Hän on kuitenkin valtavan iloinen, sosiaalinen, puhelias, mukava ym. Äkkiä sen rumuuden unohtaa, koska hymy kaunistaa ihan jokaista.
Ihmettelen kyllä sitä, miten hänellä on ollut kuulemma nuoresta seurustelukumppaneita ja naimisissakin on. Miten teinipoika ymmärtää arvostaa mukavaa luonnetta?
Koska nainen ei ole etsinyt kuuta taivaalta, vaan on tavoitellut omaa ulkoista tasoa oleviaan miehiä positiivisella asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että Jumala loi minut tällaiseksi ja rakastaa tällaisenaan, hyväksyn ja rakastan siis itsekin enkä voivottele turhia.
Ikä auttaa myös, oppii hyväksymään ja näkemään kauneutta kaikissa, itsessäkin.
Minulla ikä on vain pahentanut itseinhoa. Mitään se ei ole auttanut oppimaan.
Oletko käpertynyt säälimään itseäsi? Anteeksi mutta siltä kuulostaa, itsekeskeiseltä napaantuijottamiselta.
Mieti muita ihmisiä enemmän, ole heille iloksi ja avuksi, ja johan alkaa pikkuseikka nimeltä epätoivottu ulkonäkö menettää vahvaa otettaan.
Noin ajattelevat ovat aina keskivertoa paremman näköisiä. Katsoin joskus dokkarin aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksenani on mielestäni yksi ruma nainen. Hän on kuitenkin valtavan iloinen, sosiaalinen, puhelias, mukava ym. Äkkiä sen rumuuden unohtaa, koska hymy kaunistaa ihan jokaista.
Ihmettelen kyllä sitä, miten hänellä on ollut kuulemma nuoresta seurustelukumppaneita ja naimisissakin on. Miten teinipoika ymmärtää arvostaa mukavaa luonnetta?
Koska nainen ei ole etsinyt kuuta taivaalta, vaan on tavoitellut omaa ulkoista tasoa oleviaan miehiä positiivisella asenteella.
Hyvä, eli teinipojat voivat ihastua rumaankin, kunhan se tyttö "huolii" heidät?
Mitä väliä sillä ulkonäöllä oikeastaan on? No ehkä pariutumisen näkökulmasta, mutta aika pahannäköinen pitää olla, jos ei omannäköistä tyyppiä löydy. Ja eihän se parisuhteettomuuskaan estä elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksenani on mielestäni yksi ruma nainen. Hän on kuitenkin valtavan iloinen, sosiaalinen, puhelias, mukava ym. Äkkiä sen rumuuden unohtaa, koska hymy kaunistaa ihan jokaista.
Ihmettelen kyllä sitä, miten hänellä on ollut kuulemma nuoresta seurustelukumppaneita ja naimisissakin on. Miten teinipoika ymmärtää arvostaa mukavaa luonnetta?
Koska nainen ei ole etsinyt kuuta taivaalta, vaan on tavoitellut omaa ulkoista tasoa oleviaan miehiä positiivisella asenteella.
Hyvä, eli teinipojat voivat ihastua rumaankin, kunhan se tyttö "huolii" heidät?
No nykyiset teinipojat eivät uskalla vastata puhelimeen, jos vieras numero soittaa. Mutta näin se suhdemaailmassa menee, että mies on joko yksin tai ottaa sen naisen, kuka miehen huolii. Tiedän, että se on ikävä uskoa, mutta tuon kummempaa se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä ulkonäöllä oikeastaan on? No ehkä pariutumisen näkökulmasta, mutta aika pahannäköinen pitää olla, jos ei omannäköistä tyyppiä löydy. Ja eihän se parisuhteettomuuskaan estä elämästä.
Ai mitä väliä? Ulkonäkö on yksi valuuttamuoto, millä saat etuja, vapauksia, parempaa kohtelua, arvostusta yms yms. Pariutumisesta ja seksistä nyt puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki me rupsahdetaan viimeistään keski-iässä
Sitä ennen olis kiva pystyä elämään elämää, saamaan puolison, romanttista rakkautta ja perheen.
Miten ulkonäkö estää elämän elämisen? Vai onko se sittenkin naisten kiertoilmaus irtosuhteille ja panofrendeille, mitä olen aina epäillytkin.
Vierailija kirjoitti:
Noin ajattelevat ovat aina keskivertoa paremman näköisiä. Katsoin joskus dokkarin aiheesta.
Keskivertoa paremman näköinen on esim miehessä jo jotain tällaista:
Lihakset näkyvillä, pituutta selkeästi yli 180 cm, hiukset tukevasti päässä, valkoihoinen, ikä ei ala vielä nelosella. Naisessa toki skaala on paljon laajempi, mutta miehellä harppaus keskiverrosta keskiverrosta parempaan on jo hirmuinen.
Lapsestaa saakka tiesin olevani rumempi kuin muut. Sitä on ollut pakko hyväksyä, en mene kuviin niin ei tarvitse katsella itseeään sen enempää. Ulkona kun liikkuu niin huomaa että täällä on paljon rumia ihmisiä.
Ei kiinnosta muiden mielipiteet muutenkaan, en niillä vaivaa päätäni, en tarvitse muiden hyväksyntää mihinkään. En koe, että huomiohuor&amisessa olisi mitään tavoittelemisen arvoista. Oma perhe on tärkeintä..