Lue keskustelun säännöt.
Jos pääsisit ajassa taaksepäin, jättäisitkö lapset hankkimatta? Rehellisesti
18.08.2025 |
Ajatusleikki: jos pääsisit ajassa taaksepäin ja pystyisit muuttamaan elämäsi kulkua, jättäisitkö lapsen/lapset hankkimatta?
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa surullista lukea, miten monella olisi surullinen ja tarkoitukseton elämä ilman tenavia ympärillä. Eikö teillä ole mitään kunnianhimoa esim. ammatillisesti, ei mitään kiinnostavaa harrastusta, ei ystäviä? Elämällänne ei ole varsinaisesti tavoitteita? Kyllä sitten onkin helppoa ymmärtää, että teidän on vaikea tajuta velan valintaa. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.
Elämän on hauskempaa vanhuksena kun on lapsia ja lastenlapsia.
Kuka hoitaa sinua kun olet vanhus? Jonkun toisen lapsi?
Kuka opastaa sinua uuden teknologian käytössä kun olet vanhus?
Mitä sinusta jää jälkeen kun kuolet? Tyhjä elämä ja maksettu asunto!
Elätkö 50-luvulla? Kuka opastaa uuden teknologian käytössä... Nykyisiä 35-75-vuotiaita🤣 Osaavat kuule ihan itse.
Niinkö! Etkö tajunnut että teknologia menee eteenpäin ja aina ne jotka käyttävät teknologiaa työssä osaavat sen paremmin. Kuinka tyhmä sä olet. Joku joutuu kertomaan kuinka esim. tekoäly toimii ennen kuin sen ymmärtää. Tekoälyn jälkeen tulee taas jotain uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tekisi lapsia näillä tiedoilla. Minusta ei ikinä tullut vanhempaa, jonka he olisi ansainneet. Rakastan heitä, tuhlasin koko heidän ensimmäiset 20 vuotta omissa ongelmissani ja häiriöissäni vellomiseen, enkä osannut kasvaa aikuiseksi. Nyt kaipaan jokaista niistä menetetyistä hetkistä mitä en arvostanut ja tosiaan voisin elää ilman tätä tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa surullista lukea, miten monella olisi surullinen ja tarkoitukseton elämä ilman tenavia ympärillä. Eikö teillä ole mitään kunnianhimoa esim. ammatillisesti, ei mitään kiinnostavaa harrastusta, ei ystäviä? Elämällänne ei ole varsinaisesti tavoitteita? Kyllä sitten onkin helppoa ymmärtää, että teidän on vaikea tajuta velan valintaa. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.
Jos niitä lapsia on halunnut ja saanut, niin on ihan selvää, että kuvitelma elämästä ilman lapsia tuntuisi tyhjältä ja tarkoituksettomalta. Se ei tarkoita, etteikö elämässä samalla olisi muutakin, työt, ystävät harrastukset. Mutta sitähän ei vela omalla rajoittuneella kokemusmaailmallaan pysty ymmärtämään.
Elämä ilman lapsia tuntuisi unelmalta.
minun pojat on paras ja rakkain asia mun elämässä!N65!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa surullista lukea, miten monella olisi surullinen ja tarkoitukseton elämä ilman tenavia ympärillä. Eikö teillä ole mitään kunnianhimoa esim. ammatillisesti, ei mitään kiinnostavaa harrastusta, ei ystäviä? Elämällänne ei ole varsinaisesti tavoitteita? Kyllä sitten onkin helppoa ymmärtää, että teidän on vaikea tajuta velan valintaa. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.
Elämän on hauskempaa vanhuksena kun on lapsia ja lastenlapsia.
Kuka hoitaa sinua kun olet vanhus? Jonkun toisen lapsi?
Kuka opastaa sinua uuden teknologian käytössä kun olet vanhus?
Mitä sinusta jää jälkeen kun kuolet? Tyhjä elämä ja maksettu asunto!
Elätkö 50-luvulla? Kuka opastaa uuden teknologian käytössä... Nykyisiä 35-75-vuotiaita🤣 Osaavat kuule ihan itse.
Eivät osaa. Säkin putoat teknologian kehityksestä kun pääset eläkkeelle.
Kirjasto sä sun autosi ja tietokoneesi. Teknologia on paljon laajempi kokonaisuus kuin sä ymmärrät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäisin. On ihan valtavan uuvuttavaa olla monivammaisen lapsen vanhempi. Ja kun tietää, ettei hän koskaan tule olemaan itsenäinen, ei voi opiskella, ei voi käydä töissä, ei voi asua yksin jne. Kun minusta aika jättää, on hän laitosasukas ja riippuvainen terveydenhuollon vähistä resursseista 100%.
Ja minulle on ihan turha tulla ulisemaan, että "olet hirviö kun et lastasi halua". Tule itse kokeilemaan arkea omaishoitajana lapsen kanssa, joka on vielä teininäkin vaipoissa, väkivaltainen, ei osaa puhua eikä muutenkaan ilmaista itseään, ei opi eikä ymmärrä, ei osaa syödä eikä kävellä, täysin autettavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa surullista lukea, miten monella olisi surullinen ja tarkoitukseton elämä ilman tenavia ympärillä. Eikö teillä ole mitään kunnianhimoa esim. ammatillisesti, ei mitään kiinnostavaa harrastusta, ei ystäviä? Elämällänne ei ole varsinaisesti tavoitteita? Kyllä sitten onkin helppoa ymmärtää, että teidän on vaikea tajuta velan valintaa. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.
Jos niitä lapsia on halunnut ja saanut, niin on ihan selvää, että kuvitelma elämästä ilman lapsia tuntuisi tyhjältä ja tarkoituksettomalta. Se ei tarkoita, etteikö elämässä samalla olisi muutakin, työt, ystävät harrastukset. Mutta sitähän ei vela omalla rajoittuneella kokemusmaailmallaan pysty ymmärtämään.
Elämä ilman lapsia tuntuisi unelmalta.
Sähän elät unelmaasi. Ei sulla ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea kysymys, pienten lasten kanssa elämä aivan hirveää, mutta en osaa sanoa, kun ovat jo aikuisia ja jäisi sitten heidän häät kokematta jne
Vierailija kirjoitti:
Tuskin. Mutta muuttaisin muutamaa muuta asiaa, jos sen pystyisi tehdä.
Ei pystyisi tehdä, vaan pystyisi tekemään. Opettelisit suomea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sinulla on oma nyytti sylissä ensimmäistä kertaa, niin sinusta tulee aikuinen ja vanhempi lapsellesi.
Näin luonto on sen tarkoittanut.
Vierailija kirjoitti:
En tekisi lapsia näillä tiedoilla. Minusta ei ikinä tullut vanhempaa, jonka he olisi ansainneet. Rakastan heitä, tuhlasin koko heidän ensimmäiset 20 vuotta omissa ongelmissani ja häiriöissäni vellomiseen, enkä osannut kasvaa aikuiseksi. Nyt kaipaan jokaista niistä menetetyistä hetkistä mitä en arvostanut ja tosiaan voisin elää ilman tätä tunnetta.
Tämä voisi olla mun kirjoittama! Nyt vasta nelikymppisenä alan olla jotenkin tasapainoinen ihminen ja lapset ovat jo aikuisia. Yhden kanssa olisin ehkä saattanut vielä pärjätä kohtalaisesti, mutta useamman kanssa en. Harmittaa, että piti olla niin tyhmä ja itsekäs :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ihminen ilman lapsia on itse lapsi ja laumalle hyödyksi vain sisarustensa lapsien hoitajana.
Kyllä jättäisin. Omat lapset on ihan hirveitä, en suosittele kenellekkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään jättäisi tekemättä. Lapset on tärkein asia mitä olen saanut aikaan. Lapset on myös se mikä minusta jää jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin. On ihan valtavan uuvuttavaa olla monivammaisen lapsen vanhempi. Ja kun tietää, ettei hän koskaan tule olemaan itsenäinen, ei voi opiskella, ei voi käydä töissä, ei voi asua yksin jne. Kun minusta aika jättää, on hän laitosasukas ja riippuvainen terveydenhuollon vähistä resursseista 100%.
Ja minulle on ihan turha tulla ulisemaan, että "olet hirviö kun et lastasi halua". Tule itse kokeilemaan arkea omaishoitajana lapsen kanssa, joka on vielä teininäkin vaipoissa, väkivaltainen, ei osaa puhua eikä muutenkaan ilmaista itseään, ei opi eikä ymmärrä, ei osaa syödä eikä kävellä, täysin autettavissa.
Löytyisikö lapsellesi hyvä hoitopaikka?
Hänenkin kannaltaan parempi tottua asumaan muualla. Kun sinusta aika jättää hän on jo sopeutunut elämään laitoksessa. Älä suotta koe asiasta syyllisyyttä!
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin. On ihan valtavan uuvuttavaa olla monivammaisen lapsen vanhempi. Ja kun tietää, ettei hän koskaan tule olemaan itsenäinen, ei voi opiskella, ei voi käydä töissä, ei voi asua yksin jne. Kun minusta aika jättää, on hän laitosasukas ja riippuvainen terveydenhuollon vähistä resursseista 100%.
Ja minulle on ihan turha tulla ulisemaan, että "olet hirviö kun et lastasi halua". Tule itse kokeilemaan arkea omaishoitajana lapsen kanssa, joka on vielä teininäkin vaipoissa, väkivaltainen, ei osaa puhua eikä muutenkaan ilmaista itseään, ei opi eikä ymmärrä, ei osaa syödä eikä kävellä, täysin autettavissa.
Olen kokenut sen. Oma monivammainen lapseni tosin jo asuu ryhmäkodissa, muutti sinne n. 20-vuotiaana. Oman jaksamiseni kannalta muutto pari vuotta aikaisemmin olisi ollut tarpeen, mutta sopivaa paikkaa ei silloin löytynyt.
Olen toivonut tuhansia kertoja, että hän olisi voinut syntyä terveenä, mutta en silti vaihtaisi elämääni siihen, että minulla ei olisi ollenkaan lapsia (hänellä on myös terveitä sisaruksia)
En missään tapauksessa. Lapsi on elämän tärkein asia.
En. Ihanat lapseni ovat suurin onnen lähde elämässäni.
Rakastan lastani, mutta ei tämä mitään herkkua ole ollut ja jos voisin mennä ajassa taaksepäin, jättäisin lapsen hankkimatta. Koen syyllisyyttä lapsen hankkimisesta.
Ei lapset/ura/oma-aika/parisuhde sulje toisiaan pois. Olen saanut näitä kaikkia ja koen sen äärimmäiseksi rikkaudeksi ja onneksi. Mun lapset jotka nyt jo aikuisia on ihan maailman parhaita tyyppejä joiden kanssa on saanut ja saa kokea niin paljon hauskaa ja rikasta elämää ja rakkautta, ylpeyttä ja onnea tuntien. Puolisokin voi häipyä elämästä, mutta lapset pysyvät ja tuovat elämään muitakin valtavan ihania ihmisiä kuten omat kumppaninsa ja heidän vanhemmat ja myöhemmin lapsen lapset.