Lue keskustelun säännöt.
Jos pääsisit ajassa taaksepäin, jättäisitkö lapset hankkimatta? Rehellisesti
18.08.2025 |
Ajatusleikki: jos pääsisit ajassa taaksepäin ja pystyisit muuttamaan elämäsi kulkua, jättäisitkö lapsen/lapset hankkimatta?
Kommentit (154)
Elämää tajuamattomat naiset täällä vastailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jättäisi.
Tekisin toisin sen, että pitäisin yhteyttä vanhoihin tuttuihin.
Kaikki energia on mennyt lapsiarjessa ja olen ollut jotenkin masentunut.
Periaatteessa kaikki hyvin, mutta sellainen orpo olo.
Liittynee omiin menneisyyden haamuihini.
Omat lapset ovat rakkaat ja olin toivonut lapsia.
Se toive toteutui.
En.
vaikka välillä on raskasta niin onhan nämä silti parasta <3 varsinkin pieni pallero vauvani, oikeesti sydän meinaa räjähtää hänestä joka päivä! <3
Ei todellakaan kaduta. Toki välillä oli rankkaa ja rahaa on kulunut, mutta jokainen väsynyt aamu ja kulunut euro on ollut sen arvoista.
Ilman lapsia katsoisin maailmaa nyt omien tarpeiden kautta. Nyt yritän elää paremmin, mietin äänestyskopissa myös sitä, millaista maailmaa ehdokas haluaa tulevaisuudessa. Ymmärrän eri sukupolvien erilaisia tarpeita. Omien lasten kautta maailma näyttäytyy paljon laajemmin ja eri suunnista.
Olisin varmaan ihan tyytyväinen elämääni jos en olisi saanut lapsia. Mutta kun heidät olen saanut, tajuan, miten paljon enemmän elämässäni on.
Joskus käynyt mielessä, että miksi en tehnyt yhtä lisää ja aloittanut hieman nuorempana.
Hankkisin yhden lisää, kolme lasta olisi ollut hyvä määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, mutta yrittäisin hankkia heidät useita vuosia nuorempana. Nyt rämmin 4-kymppisenä pikkulapsiarjessa vaikka mulla voisi hyvin olla jo teinit. Tietysti tein 3-kymppisenä asioita, joihin lapset ei olisi sopineet ja mutta kyllä lasten saamista olisi voinut silti muutamalla vuodella ainakin aikaistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä kysymys. Tällaista kysymystä ei tee kuin lapseton ihminen. Lapsen hankkiminen ei ikinä aiheuta minkäänlaista katumusta. Päinvastoin, sitä ihmettelee että kuinka tyhjää elämä olisi ilman lapsia.
Olisin hankkinut aikaisemmin lapsia jotta olisin voinut hankkia toisen lapsen.
No toi on aika humpuukia kans. Lapsen hankinta on valinta, ja kuten kaikkia valintoja niin tätäkin voi katua. Toki panokset on sen verran isot, että aika harva nyt tosissaan alkaa julkisesti katumusta tässä asiassa näyttämään. Samaa tasoa kuin "kadutko naimisiin menemistä" - toki jos eroon on päättynyt niin asia selvä, mutta yhdessä oleville pariskunnille yllättävän monelle arka paikka.
Ja kyllä, kadun jossain määrin lapsien hankintaa. Tai kadun, että suostuin hankkimaan toisen lapsen. Yhden kanssa olisin pärjännyt ja pitänyt ns. "elämän kasassa". Toinen lapsi ei
Voi katua, mutta ei kadu. Luonto toimii niin. Lapsettomien luonto on jotenkin viallinen, eikä he voi ymmärtää kuinka tärkeitä lapset ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdallani; En missään tapauksessa jättäisi hankkimatta! Elämään tuli lasten myötä toisenlainen syvempi ja oikeammalta tuntuva ulottuvuus, verrattuna ystävyyssuhteiden, harrastusten ja uran mukanaan tuomiin tunteisiin. Minulla on kaveripiirissäni yksi +50-v nainen, joka ei ole koskaan halunnut omia lapsia, ja uskon vilpittömästi että hänen kohdallaan ratkaisu on aina tuntunut omalta ja oikealta. Hyvin vaikea on kuvitella tilannetta, jossa lasten hankintaa voisi oikeasti katua - jos siihen on siis vapaaehtoisesti päätynyt. Epäilyksiä oli minullakin etukäteen, monenlaisia. Elämä tuntui silloin hyvältä ja vapaalta, mutta en silti vaihtaisi todellisuutta kolmen lapsen äitinä mihinkään.
Ehdottomasti jättäisin, maailmassa olisi 3 kärsivää ihmistä vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin hankkimatta. Molemmista tuli huumeiden käyttäjiä. Meillä oli alussa hyvä perhe. Opettajakin kehui näkevänsä, että meidän lapsilla oli koti joka välittää
Ongelma on jossain muualla kuin lasten hankkimisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä.
En osaa kuvitellakaan kuinka tyhjää, tarkoituksetontakin elämä siltä osin olisi ja kuinka valtava, pohjaton menetys ja suru jos en heitä olisi saanut.
T. Kahden 20+v nuoren äiti
Et voi tuntea menetystä semmoisesta mitä et ole koskaan saanut. Mutta ilmeisesti sinulla ei ole mitään muuta elämän tarkoitusta kuin elää muiden hyväksi. Surullista.
Kun ihminen saa lapsen hänestä tulee aikuinen. Silloin hän luopuu jostain toisen hyväksi. Lapsen saanut ihminen lopettaa kilpailun vanhempiensa huomiosta ja he kasvavat aikuisiksi.
Oman elämänsä keskipisteessä oleva lapseton, on itsekäs ja epäkypsä aikuisen näköinen ihminen.
Valitettavasti vanhemmuuden marttyyri kruunu ei ole tehnyt sinusta yhtään parempaa ihmistä, häpeäisit. Todellisuudessa tuollaiset puheet tulevat epävarmalta lapsena ilman vanhempien huomiota jääneeltä katkeralta ihmiseltä, joka yrittää paikkaa sisäistä tyhjyyttään hankkimalla lapsia ja nostamalla itsensä jalustalle saavutuksesta johon pystyy käytännössä lähes puolet maailman ihmisistä. Et ole sen parempi tai hienompi ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiani en ole katunut. Ovat aivan ihania tyyppejä ja järjettömän rakkaita. Vanhemmuus olisi voinut sujua paremmin, olisin halunnut olla pikkasen erilainen äiti, mutten osannut.
Paljon olen tätä maailmaa miettinyt ja jos olisin ymmärtänyt maailman menosta mitään 25 vuotta sitten, niin olisin jättänyt lapset tekemättä tähän maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin hankkimatta. Molemmista tuli huumeiden käyttäjiä. Meillä oli alussa hyvä perhe. Opettajakin kehui näkevänsä, että meidän lapsilla oli koti joka välittää
Ongelma on jossain muualla kuin lasten hankkimisessa.
Ongelma on omassa päässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa surullista lukea, miten monella olisi surullinen ja tarkoitukseton elämä ilman tenavia ympärillä. Eikö teillä ole mitään kunnianhimoa esim. ammatillisesti, ei mitään kiinnostavaa harrastusta, ei ystäviä? Elämällänne ei ole varsinaisesti tavoitteita? Kyllä sitten onkin helppoa ymmärtää, että teidän on vaikea tajuta velan valintaa. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.
Jälleen kerran velan paremmuudentuntoista kirjoittelua, jossa hän asettaa itsensä lapsellisten yläpuolelle (ei voi kauhalla vaatia jne). Ennen lapsia olin ulkomailla töissä vaativissa asiantuntijatehtävissä, reissailtiin minkä ehdittiin jne. Ja silti - lasten myös elämästä vaan tuli paljon täydempää. En sano hyvällä vai huonolla tavalla täydempää, koska tämä tietysti riippuu ihmisestä. Tämä on minun kokemukseni.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti jättäisin, maailmassa olisi 3 kärsivää ihmistä vähemmän.
Miksi sä laitat lapsesi kärsimään? Kärsitkö sinäkin? Useimmat ihmiset eivät kärsi. Sinulla on jotain vialla.
Nuorena olin varma, että en missään nimessä halua jälkikasvua. Inhoan perinteistä tradwife- ja suurperhemeininkiä. Vaimo en halua kenellekään olla. Vähän vanhempana tuumasin, että yksi lapsi voisi olla ok, jos löytyy modernimpi mies kumppaniksi hoitamaan lasta yhdessä ja elämään yhdessä. Näin sitten kävi. Kannattaa myös varautua mielessään, että lapsi ei välttämättä täytä aikuisena vanhempansa lapselleen asettamia toiveita tai jatka/jaa vanhempansa arvo/ajatusmaailmaa.
En missään tapauksessa jättäisi hankkimatta lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä.
En osaa kuvitellakaan kuinka tyhjää, tarkoituksetontakin elämä siltä osin olisi ja kuinka valtava, pohjaton menetys ja suru jos en heitä olisi saanut.
T. Kahden 20+v nuoren äiti
Et voi tuntea menetystä semmoisesta mitä et ole koskaan saanut. Mutta ilmeisesti sinulla ei ole mitään muuta elämän tarkoitusta kuin elää muiden hyväksi. Surullista.
Kun ihminen saa lapsen hänestä tulee aikuinen. Silloin hän luopuu jostain toisen hyväksi. Lapsen saanut ihminen lopettaa kilpailun vanhempiensa huomiosta ja he kasvavat aikuisiksi.
Oman elämänsä keskipisteessä oleva lapseton, on itsekäs ja epäkypsä aikuisen näköinen ihminen.
Valitettavasti vanhemmuuden marttyyri kruunu ei ole tehnyt
Ei tule. Oletko keittiöpykologi?
Ei hyvältä kuulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti jättäisin, maailmassa olisi 3 kärsivää ihmistä vähemmän.
Miksi sä laitat lapsesi kärsimään? Kärsitkö sinäkin? Useimmat ihmiset eivät kärsi. Sinulla on jotain vialla.
Kiitos myötätunnosta. Lapseni ovat aikuisia miehiä, joilla on omat ongelmansa, joista äitinä kärsin.
Jättäisin hankkimatta. Molemmista tuli huumeiden käyttäjiä. Meillä oli alussa hyvä perhe. Opettajakin kehui näkevänsä, että meidän lapsilla oli koti joka välittää