Lue keskustelun säännöt.
Jos pääsisit ajassa taaksepäin, jättäisitkö lapset hankkimatta? Rehellisesti
18.08.2025 |
Ajatusleikki: jos pääsisit ajassa taaksepäin ja pystyisit muuttamaan elämäsi kulkua, jättäisitkö lapsen/lapset hankkimatta?
Kommentit (154)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättäisin menemättä naimisiin exän kanssa. Tästä seuraisi, että en olisi tehnyt lapsia hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Onpa surullista lukea, miten monella olisi surullinen ja tarkoitukseton elämä ilman tenavia ympärillä. Eikö teillä ole mitään kunnianhimoa esim. ammatillisesti, ei mitään kiinnostavaa harrastusta, ei ystäviä? Elämällänne ei ole varsinaisesti tavoitteita? Kyllä sitten onkin helppoa ymmärtää, että teidän on vaikea tajuta velan valintaa. Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.
Olen edennyt ammatissani hyvään esihenkilöasemaan, harrastan itseäni kiinnostavia asioita ja minulla on hyviä ystäviä. Tavoitteita on asetettu ja saavuttettu, ja niitä on edelleen. Lisäksi minulla on kolme lasta. Ehkä minulle on sitten ns. lusikalla annettu, kun en keksi miten nämä asiat sulkisivat toisensa pois elämässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä.
En osaa kuvitellakaan kuinka tyhjää, tarkoituksetontakin elämä siltä osin olisi ja kuinka valtava, pohjaton menetys ja suru jos en heitä olisi saanut.
T. Kahden 20+v nuoren äiti
Et voi tuntea menetystä semmoisesta mitä et ole koskaan saanut. Mutta ilmeisesti sinulla ei ole mitään muuta elämän tarkoitusta kuin elää muiden hyväksi. Surullista.
Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.
Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla on jälkikasvua.
En missään tapauksessa. Kun on seurannut joitain pariskuntia, jotka ovat jääneet lapsettomiksi sen vuoksi, ettei heidän kohdallaan lukuisatkaan hedelmöityshoidot ole onnistuneet, niin kyllä se vähän on sellaista sisällön keksimistä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin. Mutta muuttaisin muutamaa muuta asiaa, jos sen pystyisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti jättäisin, maailmassa olisi 3 kärsivää ihmistä vähemmän.
Miksi sä laitat lapsesi kärsimään? Kärsitkö sinäkin? Useimmat ihmiset eivät kärsi. Sinulla on jotain vialla.
Kiitos myötätunnosta. Lapseni ovat aikuisia miehiä, joilla on omat ongelmansa, joista äitinä kärsin.
Mistä tiedät että poikasi kärsivät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska ei mulla ole varaa käydä thaikkulassa niin usein kuin on tarvis. M58
Lyhyesti en. Mutta jos aihetta avaa, niin ilman täydellistä lastani nykypäivä ja vanhuus olisivat taloudellisesti huomattavasti varakkaammat (asun ulkomailla ja lapsiperhe-elämä on eri hintaista kuin Suomessa). Voisimme lisäksi mieheni kanssa saavuttaa omat unelmamme erillään toisistamme. Nyt ydinperheen ylläpitämiseksi toisen on pakko unohtaa omansa ja aika näyttää mihin se vielä johtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä kysymys. Tällaista kysymystä ei tee kuin lapseton ihminen. Lapsen hankkiminen ei ikinä aiheuta minkäänlaista katumusta. Päinvastoin, sitä ihmettelee että kuinka tyhjää elämä olisi ilman lapsia.
Olisin hankkinut aikaisemmin lapsia jotta olisin voinut hankkia toisen lapsen.
Haistappa pska! Minun viimeiset 10 vuotta on ollut helvettiä sen takia että minulla oli lapsia.
Kukaan ei ole kiinnostunut tietämään tarkemmin kuinka lapsesi on sinun elämäsi pilannut, vai oletko ihan itse elämäsi pilannut.
Halusin aikoinaan 6 lasta ja kun puolisokin oli sitä mieltä, että antaa tulla vaan, niin annoimme luonnon hoitaa asiaa. Kaikki ei mene kuten haluaa, elämä antoi 2 lasta syliini ja suruksemme 3 keskenmenoa. Pikkulapsiaika oli kyllä raskasta, mutta oli siinä yhtä lailla ihaniakin hetkiä. Ja onneksi oli kunnon mies, jolta onnistui niin vaipanvaihto kuin puuronkeitto vasaranheilutuksen lomassa ja lasten kuskaamiset harrastuksiin. Ei kuluttanut aikaa kapakoissa ja epämääräisissä menoissa. Mulle ilmestyi myös opiskelun myötä ura, jota mies on tukenut.
Nyt tietää tehneensä jotain oikein, kun 25-vuotias poikani käydessään aina halaa ja kutsuu mammaksi ja tytär haluaa joka vuosi tehdä äiti-tytär-reissun jonnekin.
Eli vastaus on ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä kysymys. Tällaista kysymystä ei tee kuin lapseton ihminen. Lapsen hankkiminen ei ikinä aiheuta minkäänlaista katumusta. Päinvastoin, sitä ihmettelee että kuinka tyhjää elämä olisi ilman lapsia.
Olisin hankkinut aikaisemmin lapsia jotta olisin voinut hankkia toisen lapsen.
Haistappa pska! Minun viimeiset 10 vuotta on ollut helvettiä sen takia että minulla oli lapsia.
Kukaan ei ole kiinnostunut tietämään tarkemmin kuinka lapsesi on sinun elämäsi pilannut, vai oletko ihan itse elämäsi pilannut.
Mitä oikein horiset? Minähän vain vastasin tuolle että se väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Halusin aikoinaan 6 lasta ja kun puolisokin oli sitä mieltä, että antaa tulla vaan, niin annoimme luonnon hoitaa asiaa. Kaikki ei mene kuten haluaa, elämä antoi 2 lasta syliini ja suruksemme 3 keskenmenoa. Pikkulapsiaika oli kyllä raskasta, mutta oli siinä yhtä lailla ihaniakin hetkiä. Ja onneksi oli kunnon mies, jolta onnistui niin vaipanvaihto kuin puuronkeitto vasaranheilutuksen lomassa ja lasten kuskaamiset harrastuksiin. Ei kuluttanut aikaa kapakoissa ja epämääräisissä menoissa. Mulle ilmestyi myös opiskelun myötä ura, jota mies on tukenut.
Nyt tietää tehneensä jotain oikein, kun 25-vuotias poikani käydessään aina halaa ja kutsuu mammaksi ja tytär haluaa joka vuosi tehdä äiti-tytär-reissun jonnekin.
Eli vastaus on ei.
Näin. Lapset on elämää. Lapsettomuus on tyhjää ja itsekeskeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä kysymys. Tällaista kysymystä ei tee kuin lapseton ihminen. Lapsen hankkiminen ei ikinä aiheuta minkäänlaista katumusta. Päinvastoin, sitä ihmettelee että kuinka tyhjää elämä olisi ilman lapsia.
Olisin hankkinut aikaisemmin lapsia jotta olisin voinut hankkia toisen lapsen.
Oletpa naiivi. Entä narkkarilapset? Jne?
Lapsettomat kilpailevat vanhempiensa huomiosta ja resursseista. Oma lapsi kasvattaa ja elämän fokus siirtyy omasta navasta omaan lapseen. Se tekee ihmisestä aikuisen.
En, parasta aikaa oli lasten kanssa elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyhmä kysymys. Tällaista kysymystä ei tee kuin lapseton ihminen. Lapsen hankkiminen ei ikinä aiheuta minkäänlaista katumusta. Päinvastoin, sitä ihmettelee että kuinka tyhjää elämä olisi ilman lapsia.
Olisin hankkinut aikaisemmin lapsia jotta olisin voinut hankkia toisen lapsen.
Haistappa pska! Minun viimeiset 10 vuotta on ollut helvettiä sen takia että minulla oli lapsia.
Kukaan ei ole kiinnostunut tietämään tarkemmin kuinka lapsesi on sinun elämäsi pilannut, vai oletko ihan itse elämäsi pilannut.
Mitä oikein horiset? Minähän vain vastasin tuolle että se väärässä.
Et kertonut miten lapsesi ovat pilanneet elämäsi, vai oletko ihan itse pilannut.
En missään tapauksessa. Poikani ja vanhemmuus ovat elämääni kaikkein eniten rikastuttaneet asiat. Tärkeintä elämässäni.
Sen sijaan tekisin enemmän töitä sen eteen, että saisin lisää lapsia. Raskaaksi tuleminen kesti minulla pitkään, vuoden verran. Kaksi kertaa tuloksena oli keskenmeno. Mitään varsinaista vikaa ei löytynyt. En vain tullut raskaaksi. Parisuhde väljähti, ajateltiin että pikkusisarus tulee jos on tullakseen. Ei tullut.
Nyt olen sitä mieltä, että asiasta olisi pitänyt puhua ja että olisi pitänyt tutkia tarkemmin ja hakeutua hoitoihin, ei jättää kohtalon huomaan. Olisin halunnut enemmän lapsia ja olisi ihanaa, jos pojallani olisi sisarus.
Jos pääsisin ajassa taaksepäin, hankkisin siis lisää lapsia.
Lainatakseni opiskelukaveria, joka sai lapsia jo opiskeluaikana: ainoa jota kadun lasten hankkimisessa on, etten hankkinut aikaisemmin.
En viiti lukea tämän enempää🤢🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮