IL: Turkulainen Anna, 32, on liian herkkä töihin
Mitä mieltä tämänkaltaisista henkilöistä ja artikkelista. Riittääkö yhteiskunnassamme työpaikkoja jokaiselle erityisherkälle sovellettuna heidän tarpeidensa mukaan?
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/b6cf8cb1-88e7-4a16-a37a-02e1e138db33
Kommentit (689)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No käsi ylös kuka haluaa hänenlaisensa erityiskerkän palkata töihin tai työkaveriksi? Niinpä.
Oikea paikka on eläkkeellä. Ihan turha on pallotella työkokeiluissa ja kursseilla.
Kyllä hänkin voisi esimerkiksi hyllyttää kaupassa 4h päivässä. Tuskin siitä kuormittuisi liikaa.
Ei vaan riitä puolelle valtakuntaa töitä hyllyttäjinä tai kirjastossa. Pitää jaksaa ja pystyä vähän muuhunkin.
Hyllytystyökin nähdään jonain helppona oikotienä. Oikeasti siinäkin tavaraa voi jonossa olla valtavat määrät, työtahti pitää olla kova ja asiakkaat tulevat häiriköimään kun luulevat että olet asiakaspalvelija. Ei se ole mitään tyyliin yksi makaronipussi viidessä minuutissa hyllyyn ja loppuaika huilailua.
Vaikka valkokaulushommia nyt teenkin, aloitin raksalta ja raahasin päivät kiinteitä kalusteita, rakennustarvikkeita yms. päivittän. Hyllytys on fyysistä mutta em. asiaan verrattuna kevyempää. Sinä taidat vaan kermaan istunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kohta nelikymppinen pitkäaikaistyötön ja luottamus ihmisiin nolla. Lapsena mennyt jo perusluottamus jos sitä on koskaan ollutkaan ja kiusaamisen takia loputkin. Uskon että ihmiset ovat pahoja, ilkeitä ja raakoja petoja, jotka haluavat vain käyttää muita hyväkseen. He voivat kylläkin esittää mukavaa esim. rahaa tai palkkaa vastaan. Minulla ei ole kavereita, en ole koskaan seurustellut enkä koe mitään halua olla työelämässä.
Siis mielestäsi kaikki; ihmiset ovat pahoja, ilkeitä ja raakoja petoja, jotka haluavat vain käyttää muita hyväkseen?? Ihan kamalaa tekstiä. Petoja? Melkein voisin mieleni tästä pahoittaa, mutta haluan kuitenkin ymmärtää mielenterveysongelmaisia....
Olen eri vastaaja. Tässäkin keskustelu
Olet vahvasti omassa kuplassasi. Internet myös mahdollistaa massavainon ennennäkemättömällä skaalalla. Faktoilla ei ole juuri väliä jos vainottava on jonkun tarpeeksi hullun mielestä vähän ärsyttävä.
Nykyään on niin paljon tylsistyneitä ja elämäänsä kyrpiintyneitä ihmisiä joiden vapaa-aika pyörii nettivihaamisen ympärillä. Kohdetta ei välttämättä tunneta ollenkaan ja silti hänet voidaan painostaa itsemurhaan. Tälläiseen osallistuvat myös ne "hyvät tyypit", hyvän tarkoituksen puolesta toki...
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalikulttuuri ja vaatimukset ovat muuttunut työpaikoilla. Enää ei riitä se, että menet töihin, teet työsi ja lähdet kotiin. Sun on annettava itsestäsi jotain ja painettava duunia arvostuksen ja työyhteisöön pääsemisen eteen, muuten joudut silmätikuksi, vaikka työsi hoitaisitkin mallikkaasti. Työpaikkalla käydään kilpailua ja kateelliset voivat olla todella häijyjä. Omalla tavallani ymmärrän näitä herkkiä ja empaattisia, jotka murtuvat näissä haasteissa.
Nykypäivän työsosiokulttuurissa suositaan ihmisiä ns ekstroverttejä, jotka haluavat olla vuorovaikutuksessa ja saatavilla myös työpaikan ulkopuolella eli vapaa-ajalla. Kaikki ihmiset eivät ole temperamentiltään niin ulospäin suuntautuneita tai työorientoituneita, että haluavat vapaa-ajallakin viettää aikaa työkavereiden ja työasioiden parissa. Tämä pitäisi myös ottaa huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No käsi ylös kuka haluaa hänenlaisensa erityiskerkän palkata töihin tai työkaveriksi? Niinpä.
Oikea paikka on eläkkeellä. Ihan turha on pallotella työkokeiluissa ja kursseilla.
Kyllä hänkin voisi esimerkiksi hyllyttää kaupassa 4h päivässä. Tuskin siitä kuormittuisi liikaa.
Ei vaan riitä puolelle valtakuntaa töitä hyllyttäjinä tai kirjastossa. Pitää jaksaa ja pystyä vähän muuhunkin.
Hyllytystyökin nähdään jonain helppona oikotienä. Oikeasti siinäkin tavaraa voi jonossa olla valtavat määrät, työtahti pitää olla kova ja asiakkaat tulevat häiriköimään kun luulevat että olet asiakaspalvelija. Ei se ole mitään tyyliin yksi makaronipussi
Hahahhaa. Käsittelin yhdessä vaiheessa 100-150 kiloisia esineitä joskus jopa 14 tuntia päivässä. Jotain rajaa tähän nykypäivän laiskotteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No käsi ylös kuka haluaa hänenlaisensa erityiskerkän palkata töihin tai työkaveriksi? Niinpä.
Oikea paikka on eläkkeellä. Ihan turha on pallotella työkokeiluissa ja kursseilla.
Kyllä hänkin voisi esimerkiksi hyllyttää kaupassa 4h päivässä. Tuskin siitä kuormittuisi liikaa.
Ei vaan riitä puolelle valtakuntaa töitä hyllyttäjinä tai kirjastossa. Pitää jaksaa ja pystyä vähän muuhunkin.
Hyllytystyökin nähdään jonain helppona oikotienä. Oikeasti siinäkin tavaraa voi jonossa olla valtavat määrät, työtahti pitää olla kova ja asiakkaat tulevat häiriköimään kun luulevat että olet asiakaspalvelija. Ei se ole mitään tyyliin yksi makaronipussi
Varastotyöntekijänä mm. hyllytys on melkoisen tuttua puuhaa, ei tosin ruokakauppatyyppisesti. Uskoisin silti, että ruokakaupan hyllytys on todella yksitoikkoista, raskasta ja huonosti palkattua, paljon toistoa toiston perään, kroppa kuormittuu jatkuvasti eikä työ tarjoa mitään henkisesti. Tuollaisen työn kohdalla ei voi edes puhua työn mielekkyydestä ja tuntipalkka on hyvä jos 12 e/h.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ennen hirveä esiintymiskammo, olin ujo ja arka. Sain kesätöitä oppaana kotikaupungista ja oli pakko puhua ihmisille ja olla esillä koko aika ja niin vaan siitäkin selvisin. Noista piirteistä voi päästä eroon jos ajaa itsensä sellaiseen tilanteeseen missä on vaan pakko olla ihmisten kanssa tekemisissä.
No riippuu vähän tilanteesta, ongelmien vakavuudesta ja ihmisestä. Ei voi yleistää. Hyvä kun sulla auttoi. Artikkelin henköllä mielenterveysongemat vaikuttivat esim. olevan isompia ja selvästi laajempia kuin kova esiintymiskammo.
Vetelys haaveilee ulkomaanmatkasta!! Ai se ei sitten ahdistaisi ja kuormittaisi, kun kaikki vierasta. Jos tuo ameeba lähtee ulkomaille lomailemaan, on varsin kyvykäs töihinkin. Mutta miksi menisi, saa maksettua ammatillista juttuseuraa, rahaa. poikaystävän mielenmaisemasta ei tässä jutussa puhuta mitään, mutta epäilyksiä on.
"Hahahhaa. Käsittelin yhdessä vaiheessa 100-150 kiloisia esineitä joskus jopa 14 tuntia päivässä. Jotain rajaa tähän nykypäivän laiskotteluun."
Niin harmi kun työergonomia ja apuvälineet on kehittyneet sen verran, ettei tuollaiseen ole nykyään mitään tarvetta, eikä kukaan pakota olemaan työnarkomaani.
Vierailija kirjoitti:
Miehiä on tapailtu paljon, ja ihana poikaystävä löytyy.
Miettikääpä, jos olisi tällainen mies kyseessä. Pääsisikö sekstailemaan naisten kanssa kuin liukuhihnalta? :D
Moni mes kaltoinkohteli. Lopulta löytyi ihana poikaystävä.
Mutta sinä tietenkin ajattelet ja näet vain seksin. Annat itsestäsi todella tyhmän kuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No käsi ylös kuka haluaa hänenlaisensa erityiskerkän palkata töihin tai työkaveriksi? Niinpä.
Oikea paikka on eläkkeellä. Ihan turha on pallotella työkokeiluissa ja kursseilla.
Kyllä hänkin voisi esimerkiksi hyllyttää kaupassa 4h päivässä. Tuskin siitä kuormittuisi liikaa.
mutkun sitäkään ei saisi tehdä hänen tavallaan, jutustahan ilmeni että hän on perfektionisti..jolle ajatus siitä että olet töissä palkkaa vastaan ja siellä määrätään miten jotakin teet on ahdistavaa..hän haluaa että on kivaa ja palkkaakin haluaisi siksi että pääsisi poikaystävän kanssa ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"32-vuotias Anna on elänyt suuren osan elämästään työttömänä."
"Anna kertoo muistuttavansa äitiään: hän vaatii itseltään paljon--."
:D :D
No justiinsa... :D
Mä tunne yhden 41-vuotiaan "miehen" (voiko mieheksi edes sanoa ko. pummia), joka ei ole ollut päivääkään töissä. Opiskeli ihme kyllä yo:ksi tulon jälkeen amk:ssa ja valmistuikin, mutta ei ole työnteko maistunut. Tiedossa ei ole onko jtn dg:tä, mutta ei ymmärtääkseni.
Mitä tommonen herkkyys sitten ikinä onkaan, mutta voisin itsestäni sanoa, että saattaisi kriteerit täyttyä, mutta en ole ikinä kuvitellut, ettei mun tarvitsisi tehdä töitä. En ole ymmärtänyt, että olisi vaihtoehtoja millä muuten eläisin ja maksuni maksaisin.
Voi sanoa mieheksi ja ihmiseksi siinä missä sinuakin voi sanoa. Olette täysin tasa-arvoisia ihmisinä. Perustulo pitäisi laittaa käyntiin Suomeen.
Kenenkään ei tarvitse alistua huonoon työelmään ja huonoon kohteluun elämässään.
Sun pitää muuttaa tuo sairas ideolgia. Se on natsismia ja sosialismia
Voin todeta työelämää pitkään testanneena että ei ole väärtiä ja nainen ei ole jäänyt mistään paitsi.
Ne käy töissä joita se kannattaa. Ne jotka ei käy, niin heidät korvataan muualta tuodulla työväellä, joka ei sekään pitkään tee hommia, koska ei niitä kukaan lopulta tee kuukausia pidmpään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No käsi ylös kuka haluaa hänenlaisensa erityiskerkän palkata töihin tai työkaveriksi? Niinpä.
Oikea paikka on eläkkeellä. Ihan turha on pallotella työkokeiluissa ja kursseilla.
Kyllä hänkin voisi esimerkiksi hyllyttää kaupassa 4h päivässä. Tuskin siitä kuormittuisi liikaa.
Millä kehitysvammaisen logiikalla henkilö joka ei kykene asioimaan kaupassa, kykenee työskentelemään kaupassa hyllyttäjänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"32-vuotias Anna on elänyt suuren osan elämästään työttömänä."
"Anna kertoo muistuttavansa äitiään: hän vaatii itseltään paljon--."
:D :D
No justiinsa... :D
Mä tunne yhden 41-vuotiaan "miehen" (voiko mieheksi edes sanoa ko. pummia), joka ei ole ollut päivääkään töissä. Opiskeli ihme kyllä yo:ksi tulon jälkeen amk:ssa ja valmistuikin, mutta ei ole työnteko maistunut. Tiedossa ei ole onko jtn dg:tä, mutta ei ymmärtääkseni.
Mitä tommonen herkkyys sitten ikinä onkaan, mutta voisin itsestäni sanoa, että saattaisi kriteerit täyttyä, mutta en ole ikinä kuvitellut, ettei mun tarvitsisi tehdä töitä. En ole ymmärtänyt, että olisi vaihtoehtoja millä muuten eläisin ja maksuni maksaisin.
Voi sanoa mieheksi ja ihmise
Koittakaas nyt nuorisolaiset saada semmoiset päättäjät remeleihin, että saadaan se kansalaispalkka. Minäkin jään mieluusti kotiin, koska pärjään jo aika vähällä. Saa muut hoidella sitten tylsät työt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tämä on mahdollista vain Suomessa, kuntoutusresurssejakin pistetty tähän yli 10v edestä eikä loppua näy eikä oikeasti varsinaista vaikutustakaan, mut kiva kun pääsee ihmisten kanssa juttelemaan ongelmistaan.
Rahahanat tulisi laittaa kiinni, toivoton tapaus.
No mitä sen pitäisi tehdä? Itsemurhako?
Nojaa... Ymmärrän periaatteessa silti elämässä on paljon epämiellyttäviä asioita jotka pitää hoitaa vaikkei tahdon asia . Sen kyllä sanon että työelämä muuttunut radikaalisti ja Suomessa on korkea työpaikkakiusaamiskulttuuri että kuka tahansa voi masentua, saada burnoutin yms.
Olen itsekin ollut masentunut koko elämäni aikana, 2 kertaa saanut paniikkikohtauksen mutta niistäkin selvinnyt. Ite koen tällä hetkellä että työpaikka pitää ns pääkopan kasassa kun on arkisin tekemistä, plussaa omassa työssäni että saa työskennellä paljon itsenäisesti ja harvoin työnantaja puuttuu tai käy kohteessa. Ja olen 35 eli melkein samanikäinen kuin jutun henkilö. Masentuneita on monenlaisia ja pitäisi osattaa myös erottaa ketkä tahtoo tehdä töitä ja ketkä niitä jotka välttelee työntekoa niin kauan kuin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kuitenkin ihan huollettavissa olevalta ihmiseltä, ihmettelen ettei "asiantuntijoilta" ole saanut kunnollista toimivaa apua ajatuksiinsa ja toimintamalleihinsa.
Ei, psykologit tuollaista tee istuvat vain ja loppupeleissä niin kauan kuin kela maksaa jatkuu myös terapia vaikka kymmeniä vuosia.
Minä en halua veroeuroillani noita hyysävään, miten kävisi jos me kaikki alettaisiin samanlaisiksi "olen liian herkkä töihin, kun pomo sanoi että pitäisi tehdä muutakin kuin istua kahvilla, tuli paniikkihäiriö"
Ei kaikista ole samoihin asioihin. Ei kaikki ole samasta puusta veistettyjä, eivät kaikki saa samoja kortteja elämäänsä monella eri tasolla. Se että juuri sinä kestät ja jaksat enemmän ja paremmin kuin joku muu ei muuta sen heikomman ih
Miksi oletetaan sen olevan aina näin päin? Joku on jaksava ja pärjäävä, koska ei ole muka elämä vielä muuta opettanut. Ehkä he ovat jo käyneet siellä ja - ta daa! - tulleet elävinä ja pärjäävinä takaisin.
No joku toinen kerta ei ehkä tulekaan sieltä -tadaa! - takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Lukematta ketjua veikkaan, että vauva-käyttäjien mielestä hän on tehnyt jotain pahasti väärin.
Niin, täällä syytetään tuotakin ihmistä vaikka, tuskin hän mielenterveysongelmiinsa itse on syyllinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen saanut puhua taas asioistani erityyppisille ihmisille, kuten psykologille, lääkärille, kuntoutushenkilöille ja fysioterapeutillekin."
No ei voi ainakaan valittaa, ettei tukea tai apua anneta yhteiskunnan puolesta.
ja sitten ihmetellään kun oikeasti hädässä olevat eivät saa apua kun koneisto on kiinni näissä vuositolkulla.
"Välillä olen ajatellut, että en jaksaisi olla tässä maailmassa. "
Itsemurha-ajatukset ja masennus, ahdistus ja paniikkihöiriö on sinusta ihan peace of cake. ok.
Siis nää asiathan ei ole se ongelma vaan ihmiset joita kohtaa. Itse en ole työtön ja olen koba tekemään töitä. Yletön ahdistus liittyy niihin rumiin sanoihin ja arvosteluun jota sataa niin työyhteisöstä kuin asiakkailtakin. Just ymmärrän miksi haluaisi olla varastossa. Joillekin taas se ihmisten kanssa juoruilu on työpäivän kohokohta ja silti ne pakotetaan varastoon ja minut kassalle koska pitää olla tasapuolista. Työyhteisön toimivuus ja henkinen hyvinvointi voidaan laittaa roskakoppaan tämän tasapuolisuuden edessä.