IL: Turkulainen Anna, 32, on liian herkkä töihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No käsi ylös kuka haluaa hänenlaisensa  erityiskerkän palkata töihin tai työkaveriksi? Niinpä.

Oikea paikka on eläkkeellä. Ihan turha on pallotella työkokeiluissa ja kursseilla. 

Kyllä hänkin voisi esimerkiksi hyllyttää kaupassa 4h päivässä. Tuskin siitä kuormittuisi liikaa. 

Ei vaan riitä puolelle valtakuntaa töitä hyllyttäjinä tai kirjastossa. Pitää jaksaa ja pystyä vähän muuhunkin.

Hyllytystyökin nähdään jonain helppona oikotienä. Oikeasti siinäkin tavaraa voi jonossa olla valtavat määrät, työtahti pitää olla kova ja asiakkaat tulevat häiriköimään kun luulevat että olet asiakaspalvelija. Ei se ole mitään tyyliin yksi makaronipussi viidessä minuutissa hyllyyn ja loppuaika huilailua.

Otetaan vähän realistisuutta tähänkin asiaa. Hyllytys on sellaista työtä pienillä asiakaspalvelutehtävillä mitä oma arka 14-vuotias pystyi valittamatta tekemään 2 viikkoa. Ei se oikeasti ole mitään vaativaa työtä, haloo nyt. Tylsää se taatusti on. Jos ihminen ei pysty hyllyttämään, niin en nyt oikeastaan keksi enää mitää helpompaa hommaa. Mutta kuten tässä ketjussa on jo sanottu tällaista hyllyttäjän työtä ei ole tarjolla ja kauppoihin hakee normaaleja ihmisiä töihin, jotka kiilaa hetkessä mt-ongelmaisten ohi.

Olen sitä mieltä että.. Aikamoinen tuuri, että on onnistunut saamaan palkallista työtä kun on keskeytyneet lähihoitajaopinnot taustalla, eikä ilmeisesti muuta koulutusta tai työkokemusta. Se kertoo paljon, että ei ole mitään koulutusta. Yleensä silloin on ihan isoja ongelmia, jos ei minkäänlaista koulutusta kykene hankkimaan. Harva työelämästä ihan ilman koulutusta nykyään selviytyy, tai pääsee mihinkään palkattuun työhön. Itselläni on jopa neljä tutkintoa joista yksi korkeakoulututkinto. Silti työllistyminen on tuntunut aivan mahdottomalta. Myyjilläkin on nykyisin kaupallisen alan ja myynnin koulutus. Siistijällä on koulutus, varastotyöntekijöillä on logistiikka-alan koulutus. Kaikkeen pitää olla koulutus. Sitten pitäisi vielä olla huippukunnossa ja todella nopea ja mielellään hyvä multitaskaamaan. Edellinen ala jota opiskelin, on ihan perus asiakaspalvelutyötä, jossa riittää avoimia työpaikkoja. Valmistuin hyvillä arvosanoilla, mutta tähän mennessä olen päässyt vain palkattomiin harjoitteluihin. Työssä pitäisi pärjätä heti valmistuttuaan aivan täysin itsenäisesti ja olla todella nopea. Samaa tulosta ja laatua odotetaan, kuin yli 10v alalla työskennelleiltä. Keskiraskasta työtä pitäisi näin keski-ikäisenä jaksaa tehdä reippaalla tahdilla 8h ilman taukoja vaihtuvissa vuoroissa, myös iltaisin ja viikonloppuisin.  Lisäksi pitäisi kestää monenmoista painetta ja välillä jopa ihan suoranaista kiusaamista asiakkailta. Yrityksillä ei ole tällähetkellä resursseja aidosti kouluttaa ja perehdyttää, eikä olla valmiita mihinkään joustoihin. Joko olet koulutettu supersuorittaja tai sitten putoat kelkasta. Ei riitä että opinnot menee kiitettävästi ja on ahkera ja tunnollinen. Nykypäivänä pitää olla se huipputyyppi, hyippuyksilö, huippuosaaja ja juuri se oikea tyyppi, jota etsitään. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitää hakeutua töihin joissa ei selvästikään pärjää. Joku itsenäisesti tehtävä homma. Itse teen iltaisin tapahtuvaa siivoustyötä. Ei ole ristinsielua lähimaillakaan kun työskentelen.

Ehkä kannattaisi opetella selviytymään kauppareissuista ennen kuin haaveilee asiakaspalvelusta pienessä kaupassa. 

Sivuhuomautuksena.. Tuollainen kumppani parisuhteessa vetää toistakin vain alaspäin. Siinä on poikaystävä pelkkä tukihenkilönä kun aikuinen nainen ei uskalla mennä kauppaan kun ajattelee että hän on maailman napa ja kaikkia kiinnostaa hänen tekemiset. Siitä voisi terapiat puhua näille tälläisille tapauksille. Ketään ei kiinnosta joku tuntematon tyyppi kadulla ja kaupassa. 

Sua ei oo kai kiusattu koskaan...

Minut taas pistettiin kuntouttavassa työtoiminnassa varastoon vaikka olisi halunnut palvella asiakkaita. Minulla olisi myös ollut noihin hommiin koulutus, toisin kuin varastoon. Sitten vielä haukkuivat, että olen liian hidas. Tein niin nopeasti kuin vain kykenin, syke oli jotain 120 kokoajan, ja yhtään nopeampi tahti olisi tarkoittanut että olisin jotain aerobista jumppaa siis vetänyt siellä sen 6h.

Kun lopulta uuvuin jatkuvaan tylytykseen siitä kuinka pilaan heidän rytminsä (vaikka minun ei pitänyt olla siellä korvaamassa ketään, vain ylimääräisenä ja kuntoutumassa) niin sain loppukeskustelussa kuunnella vielä vttuilua siitä miten taidan olla laiska ja työmoraaliton. Sellaista kuntoutusta!

Aina on ollut mielenterveysongelmia, aiemmin ne hoitui viinalla tai itsarilla. Ehkä nykyään tällaiset Annat pystyvät kuitenkin elämään ihan ihmisarvoista elämää, onneksi.

Tuon Annan paikka on eläkkeellä, mutta tuskin tulee vielä pääsemään. Ehkä kuntoutetaan vielä ja annetaan mahdollisuuksia.

Nykyään on paljon parempia psyykenlääkkeitä mitä ennen, herää kysymys, onko kaikki varmasti kokeiltu? 

Vierailija kirjoitti:

"32-vuotias Anna on elänyt suuren osan elämästään työttömänä."

"Anna kertoo muistuttavansa äitiään: hän vaatii itseltään paljon--."

 

:D :D

Joo-o. Vai että vaatii itseltään paljon! Ei vaadi kuitenkaan edes tavallisessa työssä olemista. Jo on vaatimukset. 

(anteeksi että kuulostaa omakehulta mutta) olen tehnyt sata kertaa enemmän asioita kuin Anna, eikä minusta tunnu että vaatisin itseltäni erityisen paljon. Vain sen verran mitä mun mielestä kuuluukin normaaliin elämään. Opiskelut tehdään hyvin, työt tehdään hyvin, lemmikit ja lapset hoidetaan hyvin., ruokaa, puhtaat vaatteet, läheisyyttä. - en ole mikään suorittaja-äiti, meillä on sekaista. Silti tuntuu että mun vaatimustaso on enemmän kuin Annan. 

No ymmärrän kyllä että ihmisillä on erilainen resilienssi ja sille ei paljon mitään voi. 

Mutta jonkunlaista itsereflektiokykyä toivoisi että on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No käsi ylös kuka haluaa hänenlaisensa  erityiskerkän palkata töihin tai työkaveriksi? Niinpä.

Oikea paikka on eläkkeellä. Ihan turha on pallotella työkokeiluissa ja kursseilla. 

Kyllä hänkin voisi esimerkiksi hyllyttää kaupassa 4h päivässä. Tuskin siitä kuormittuisi liikaa. 

Ei vaan riitä puolelle valtakuntaa töitä hyllyttäjinä tai kirjastossa. Pitää jaksaa ja pystyä vähän muuhunkin.

Hyllytystyökin nähdään jonain helppona oikotienä. Oikeasti siinäkin tavaraa voi jonossa olla valtavat määrät, työtahti pitää olla kova ja asiakkaat tulevat häiriköimään kun luulevat että olet asiakaspalvelija. Ei se ole mitään tyyliin yksi makaronipussi

Ne sellaiset parin viikon hyllytystyöt teineille ei ole mitään oikeita töitä. Yritykset saa niihin maksusetelin kunnilta ja ideana on että teinit pääsee vähän tutustumaan työelämään. Oikea työ on sellainen jolla itsellinen ihminen elättää itsensä ja siitä maksetaan oikeaa palkkaa. Jos on alaikäinen lapsi joka asuu kotona ja syö vanhempiensa ruokia, niin silloin voi tehdä vaikka pari viikkoa nollatuntisopparilla jotain "työtä". 

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää, kun herkkyys sotketaan tällaisiin ilmiselviin mt-ongelmiin

No sen teki ainoastaan aiheen aloittaja. 

Lehtijutussa puhutaan mt-ongelmista. Ahdistus, masennus ja paniikkihäiriöt. 

"Mielenterveysongelmat tulevat Annan mukaan eniten esiin töissä, mutta ne vaikuttavat jonkin verran myös tavalliseen arkeen."

Vierailija kirjoitti:

Mikäs tuossa on ollessa, kun ympärillä pyörii kokonainen ammattilaisten komitea pohtimassa, kuka lohduttaisi Nyytiä tänään. Ihan kaikki pyörii vain oman navan ympärillä. Ihan kaikki.

Minunkin työssäni on epämieluisia työtehtäviä ja en haluaisi niitä aina tehdä, ihan kuten kaikissa töissä on. Se ei ole vaarallista että niitä joutuu tekemään ja vaikka kaikki ei aina sujuisikaan täydellisesti. 

Kaikille koulupudokkaille, narkkareille ja lorvikatarreille tekisi hyvää viettää kesä maatilan töissä luomassa sontaa. Aamuviideksi navettaan ja paimentamaan hiehot ulos. Välillä voi tulla paskasesta hännäntupsusta läpsy naamaan.

Sulla ei oo mitään käsitystä mielenterveysongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti, naisena tullu hänelle vaan herkkyys-ahdistus-masennus ym diagnooseja, ylikuormittuu heti kun liikaa tehtäviä ja hälinää

Autismi tuli minullekin mieleen. Naisten autismi ei kovinkaan usein ole kaikkitietävää erityiskiinnostuksen kohteesta luennoimista kuten miehillä vaan näkyy enemmän ahdistuneisuutena, perfektionismina, pelokkuutena ja sosiaalisten tilanteiden näkemisenä negatiivisen kautta (vrt. ei voi mennä keskustaan, koska joku tuntematon katsoo pahasti).

Sitä ihmettelen, ettei kirpputorilla tunnistettu näitä hänen piirteitään ja muokattu vuorokiertoa sen mukaan. Oletan, että kyseessä oli paikka, joka työllistää paljon kuntoutujia ja muita, joiden työllistymisessä on haasteita. Olen tehnyt sosiaalialan opintoihin kuuluvan harjoittelun tällaisessa paikassa ja siellä oli pari selvästi autisminkirjolla olevaa työntekijää, joita ei koskaan laitettu kassav

Mulla on adhd ja mulla on tuollaiset ongelmat mitä kuvasit. 

Vastaus ap:lle, mitä saat tällaisista provokaatioista? Missään ei mainittu erityisherkkyyttä. 

Annalla on paniikkihäiriö, ahdistusta ja masennusta. Ei hän mikään erityisherkkä ole. 

Vierailija kirjoitti:

"32-vuotias Anna on elänyt suuren osan elämästään työttömänä."

"Anna kertoo muistuttavansa äitiään: hän vaatii itseltään paljon--."

 

:D :D

Mikä tuossa naurattaa? Sairaskin voi vaatia paljon itseltään ja tuntea syyllisyyttä kun ei pysty kaikkeen!

Vierailija kirjoitti:

Minut taas pistettiin kuntouttavassa työtoiminnassa varastoon vaikka olisi halunnut palvella asiakkaita. Minulla olisi myös ollut noihin hommiin koulutus, toisin kuin varastoon. Sitten vielä haukkuivat, että olen liian hidas. Tein niin nopeasti kuin vain kykenin, syke oli jotain 120 kokoajan, ja yhtään nopeampi tahti olisi tarkoittanut että olisin jotain aerobista jumppaa siis vetänyt siellä sen 6h.

Kun lopulta uuvuin jatkuvaan tylytykseen siitä kuinka pilaan heidän rytminsä (vaikka minun ei pitänyt olla siellä korvaamassa ketään, vain ylimääräisenä ja kuntoutumassa) niin sain loppukeskustelussa kuunnella vielä vttuilua siitä miten taidan olla laiska ja työmoraaliton. Sellaista kuntoutusta!

Taustalla oli ilmeisesti se muodikas ajatus, että ihmisen pitää mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Mitä tapahtui sille, että annetaan ihmisen hyödyntää jo olemassa olevia kykyjään ja vahvuuksiaan? Kenellä tahansa olisi sykkeet sadassakahdessakympissä, jos heitettäisiin kylmiltään itselle täysin vieraaseen työympäristöön. Ei sellaisessa pysty kuntoutumaan.

Varastot ovat sitä paitsi vihoviimeisiä paikkoja kuntouttavalle työtoiminnalle. Niiden sosiaalinen kulttuuri on monesti aivan kammottava, peruskäytöstapoja ja sosiaalisia taitoja on hädin tuskin kenelläkään eikä suurin osa todennäköisesti edes ymmärrä käsitteitä "kuntoutuja" ja "kuntouttava työtoiminta". Liian korkealentoisia höpöhöpöjuttuja heidän mielelleen nääs. 

"Ne sellaiset parin viikon hyllytystyöt teineille ei ole mitään oikeita töitä. Yritykset saa niihin maksusetelin kunnilta ja ideana on että teinit pääsee vähän tutustumaan työelämään. Oikea työ on sellainen jolla itsellinen ihminen elättää itsensä ja siitä maksetaan oikeaa palkkaa. Jos on alaikäinen lapsi joka asuu kotona ja syö vanhempiensa ruokia, niin silloin voi tehdä vaikka pari viikkoa nollatuntisopparilla jotain "työtä". "

Tässä puhuttiin hyllytyksen vaativuudesta eikä mistään palkasta tai soppareista. Fakta on se, että hyllytys ei ole vaativaa, kuten minua edeltänyt yritti väittää. Se on kaikista helpointa työtä ja siksi soveltuu lapsillekin. Tein itsekin nuorena monta kuukautta hyllytystä samalla kun hoidin paistopistettä. Ihan samaa työtä tein kuin vakkarikin ja samalla palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"32-vuotias Anna on elänyt suuren osan elämästään työttömänä."

"Anna kertoo muistuttavansa äitiään: hän vaatii itseltään paljon--."

 

:D :D

 

Joo-o. Vai että vaatii itseltään paljon! Ei vaadi kuitenkaan edes tavallisessa työssä olemista. Jo on vaatimukset. 

(anteeksi että kuulostaa omakehulta mutta) olen tehnyt sata kertaa enemmän asioita kuin Anna, eikä minusta tunnu että vaatisin itseltäni erityisen paljon. Vain sen verran mitä mun mielestä kuuluukin normaaliin elämään. Opiskelut tehdään hyvin, työt tehdään hyvin, lemmikit ja lapset hoidetaan hyvin., ruokaa, puhtaat vaatteet, läheisyyttä. - en ole mikään suorittaja-äiti, meillä on sekaista. Silti tuntuu että mun vaatimustaso on enemmän kuin Annan. 

No ymmärrän kyllä että ihmisillä on erilainen resilienssi ja sille ei paljon mitä

Samaa mieltä, kunpa kykenisit itse reflektoimaan miten vastenmieliseltä tuo kirjoituksesi kuulosti. Sinulla taitaa olla pahoja itsetunto-ongelmia kun koet tarpeelliseksi humble-kehua itseäsi sairaan ihmisen kustannuksella.

Ja oletko koskaan tullut ylivertaisuudessasi ajatelleeksi, että se mikä sinulle on helppoa, voi jollekin toiselle olla vaikeaa? Silloinhan se nimenomaan on itseltään paljon vaatimista, jos tuollainen ihminen yrittää tehdä sitä itselleen vaikeaa asiaa AIVAN RIIPPUMATTA SIITÄ miten se sinulta sujuu tai ei. Suosittelen empatiaharjoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kohta nelikymppinen pitkäaikaistyötön ja luottamus ihmisiin nolla. Lapsena mennyt jo perusluottamus jos sitä on koskaan ollutkaan ja kiusaamisen takia loputkin. Uskon että ihmiset ovat pahoja, ilkeitä ja raakoja petoja, jotka haluavat vain käyttää muita hyväkseen. He voivat kylläkin esittää mukavaa esim. rahaa tai palkkaa vastaan. Minulla ei ole kavereita, en ole koskaan seurustellut enkä koe mitään halua olla työelämässä.

Siis mielestäsi kaikki; ihmiset ovat pahoja, ilkeitä ja raakoja petoja, jotka haluavat vain käyttää muita hyväkseen?? Ihan kamalaa tekstiä. Petoja? Melkein voisin mieleni tästä pahoittaa, mutta haluan kuitenkin ymmärtää mielenterveysongelmaisia....

Ainakin kun tätä palstaa lukee niin pedoille vaikuttaa. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"32-vuotias Anna on elänyt suuren osan elämästään työttömänä."

"Anna kertoo muistuttavansa äitiään: hän vaatii itseltään paljon--."

 

:D :D

 

Joo-o. Vai että vaatii itseltään paljon! Ei vaadi kuitenkaan edes tavallisessa työssä olemista. Jo on vaatimukset. 

(anteeksi että kuulostaa omakehulta mutta) olen tehnyt sata kertaa enemmän asioita kuin Anna, eikä minusta tunnu että vaatisin itseltäni erityisen paljon. Vain sen verran mitä mun mielestä kuuluukin normaaliin elämään. Opiskelut tehdään hyvin, työt tehdään hyvin, lemmikit ja lapset hoidetaan hyvin., ruokaa, puhtaat vaatteet, läheisyyttä. - en ole mikään suorittaja-äiti, meillä on sekaista. Silti tuntuu että mun vaatimustaso on enemmän kuin Annan. 

No ymmärrän kyllä että ihmisillä on erilainen resilienssi ja sille ei paljon mitä

Siis hän siinä jutussa kertoo, että haluaisi töihin. Ilmeisesti multitaskaaminen ei luonnistunut, joten yritti pyytää yksinkertaisempia työtehtäviä. Paniikkikohtaukset ja itsekriittisyys ovat vaikeuttaneet opintoja. Olettaisin, että ala on ollut väärä.  Asia on niin, että nykypäivänä niitä yksinkertaisia töitä ei ole, vaan ne työt mitä on, vaativat paljon ja yleensä myös koulutuksen. Eniten työpaikkoja on tehtävissä joihin liittyy asiakaspalvelua ja ihmisten kohtaamista. Kaikille sopivia työpaikkoja ei ole. Jos on paniikkihäiriö, tuki ja liikuntaelinongelmia, syöpää, sydänvika, lihassairaus jne. Sairauksia on lukemattomia. Ne vaikuttavat työssä ja opinnoissa selviytymiseen. Joillakin nyt vain on paniikkihäiriöitä tai muita ongelmia ja vaikka kaikki sairaat ja työkyvyttömät jätettäisiin laskuista, ei työtä riittäisi edes kaikille terveille.

"Otetaan vähän realistisuutta tähänkin asiaa. Hyllytys on sellaista työtä pienillä asiakaspalvelutehtävillä mitä oma arka 14-vuotias pystyi valittamatta tekemään 2 viikkoa. Ei se oikeasti ole mitään vaativaa työtä, haloo nyt. Tylsää se taatusti on. Jos ihminen ei pysty hyllyttämään, niin en nyt oikeastaan keksi enää mitää helpompaa hommaa. Mutta kuten tässä ketjussa on jo sanottu tällaista hyllyttäjän työtä ei ole tarjolla ja kauppoihin hakee normaaleja ihmisiä töihin, jotka kiilaa hetkessä mt-ongelmaisten ohi." 

Otetaan vaan realismia peliin. 14-vuotias tekee töitä 2 viikkoa, koulu jatkuu, äiti ja isä maksaa asumisen ja ruuan, töistä jää vähän kivaa taskurahaa käteen. 14-vuotiaan elämänasenne on positiivinen ja odottava, keho on ja kivuton ja energinen, tulevaisuus näyttää valoisalta.

30-vuotiaalla on ehkä hieman eri tilanne, kun töitä pitäisi tehdä hieman pidempään kuin 2 viikkoa ja palkalla pitäisi oikeasti elääkin. Vertaatko tosissaan jotain teinin kesätyönpätkää aikuisen pitkäaikaiseen palkkatyöhön? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kohta nelikymppinen pitkäaikaistyötön ja luottamus ihmisiin nolla. Lapsena mennyt jo perusluottamus jos sitä on koskaan ollutkaan ja kiusaamisen takia loputkin. Uskon että ihmiset ovat pahoja, ilkeitä ja raakoja petoja, jotka haluavat vain käyttää muita hyväkseen. He voivat kylläkin esittää mukavaa esim. rahaa tai palkkaa vastaan. Minulla ei ole kavereita, en ole koskaan seurustellut enkä koe mitään halua olla työelämässä.

Siis mielestäsi kaikki; ihmiset ovat pahoja, ilkeitä ja raakoja petoja, jotka haluavat vain käyttää muita hyväkseen?? Ihan kamalaa tekstiä. Petoja? Melkein voisin mieleni tästä pahoittaa, mutta haluan kuitenkin ymmärtää mielenterveysongelmaisia....

Ainakin kun tätä palstaa lukee niin pedoille vaikuttaa. Eri.

Samaa mieltä t toinen eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autisti, naisena tullu hänelle vaan herkkyys-ahdistus-masennus ym diagnooseja, ylikuormittuu heti kun liikaa tehtäviä ja hälinää

Autismi tuli minullekin mieleen. Naisten autismi ei kovinkaan usein ole kaikkitietävää erityiskiinnostuksen kohteesta luennoimista kuten miehillä vaan näkyy enemmän ahdistuneisuutena, perfektionismina, pelokkuutena ja sosiaalisten tilanteiden näkemisenä negatiivisen kautta (vrt. ei voi mennä keskustaan, koska joku tuntematon katsoo pahasti).

Sitä ihmettelen, ettei kirpputorilla tunnistettu näitä hänen piirteitään ja muokattu vuorokiertoa sen mukaan. Oletan, että kyseessä oli paikka, joka työllistää paljon kuntoutujia ja muita, joiden työllistymisessä on haasteita. Olen tehnyt sosiaalialan opintoihin kuuluvan harjoittelun tällaisessa paikassa ja siellä oli pari selvästi autisminkirjolla olevaa työntekijää, joita ei koskaan laitettu kassav

Siskoni sai autismidiagnoosin melkein nelikymppisenä. Hänellä on paljon juuri naisautismille tyypillisiä oireita, mutta hänet arvioitiin kuitenkin miesautisteille tyypillisellä listalla. Tästä kertoo se, että kaikista siskoni autismioireista huolimatta diagnoosia puolsi pikkutarkkuus, johon jumittaa, koska sitä esiintyy miehillä/pojilla hyvin vahvana. 

Kaikki haavemaailmassa elämiset, ahdistus, sosiaalisten tilanteiden pelko, masennus, erakkomaisuus, hiljaisuus ihmisten keskuudessa, mielenkiinnonkohteet (kun olivat tyttömäisiä), pitää enemmän eläimistä kuin ihmisistä, pakkoajatukset, nukkumisvaikeudet jne. ohitettiin, koska naiset nyt on vaan vähän herkkiä ja silleen. Sellaista feminiinistä luovuutta vaan.