Millaista on seurustella ADHD-potilaan kanssa?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei ole sairaus, joten ADHD:n omaava ei ole myöskään potilas.
Se on häiriö, aivovamma. Vamman/häiriön asteesta riippuen lapselle/koululaiselle on tarjottava tukitoimia. Diagnoosi vaatii lääkärin tekemiä tutkimuksia, eli tutkimuksen aikana kyse on potilaasta, ja jos diagnoosi (sairausluokitus) annetaan, potilassuhde syntyy ja säilyy siihen saakka, kunnes diagnoosi puretaan.
Eli kyse on aina potilaasta.
Se ei ole aivovamma. Se on aivokemian erilaista toimintaa. Kaikki mitä et ymmärrä, ei ole vammaa tai väärin
Ei ole, vaan kyseessä on haastattelemalla tehty oirediagnoosi.
Mitään aivokemian häiriön osoittavia tutkimuksia ei ole käytössä.
Diagnoosin taustalla on monia syitä. Kyseessä ei o
Sinä voit uskoa noin. Minä taas uskon siihen, että ADHD-potilas reagoi lääkkeisiin eri tavoin kuin neurotyypillinen = aivokemiallinen pohja.
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut liki kymmenen vuotta nykyisen kumppanini kanssa ja hänen adhd:nsa ei pahemmin näy suhteessamme. Adhd on vain yksi ominaisuus hänessä. Joitain asioita on ollut vaikea ymmärtää, mutta keskustelulla ja toisaalta taas ihan konkreettisilla toimenpiteillä arki sujuu haasteitta.
Yksi minulle hankala asia oli ymmärtää ns. objektipysyvyyden puute. Kumppanilleni asiat ikään kuin lakkaavat olemasta mikäli hän ei konkreettisesti näe niitä. Tämä sitten aiheuttaa sen, että erilaisille pinnoille kerääntyy sellaista irtotavaraa mikä sillä hetkellä on ajankohtaista. Olen laittanut koreja niille paikoille, mihin huomaan tavaroita alkavan kerääntyä, jotta pysyvät vähän kompaktimmassa tilassa ja siivoaminen on helpompaa. Kaapit on järjestetty sillä tavalla, että hänen eniten käyttämänsä asiat ovat hänen silmiensä korkeudella. Outoa tässä on se, että siinä missä päivittäin käytettävät tavarat lakkaavat olemasta jos ne katoava
Sinun pitää siirrellä niitä ja tehdä erilaisiksi. Minä en näe muistilappuja tai jotain kasoja enää vuorokauden jälkeen. Se on iso ongelma.
Jos on muistutuksia puhelimessa, en reagoi niihin enää muutaman päivän jäljeen, koska ääni on tuttu ja muuttuu taustahälyksi. Ja jos on voi reagoida muistutukseen heti, se on minuutin kuluttua unohtunut.
Sinänsä huojentavaa, että oireet voivat mennä myös paremmiksi, kun elämä on kohdillaan. Aivokemia tasaantuu paremmalle tasolle. Tuo kuvaamani on sitä, kun tilanne on pahimpina aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut liki kymmenen vuotta nykyisen kumppanini kanssa ja hänen adhd:nsa ei pahemmin näy suhteessamme. Adhd on vain yksi ominaisuus hänessä. Joitain asioita on ollut vaikea ymmärtää, mutta keskustelulla ja toisaalta taas ihan konkreettisilla toimenpiteillä arki sujuu haasteitta.
Yksi minulle hankala asia oli ymmärtää ns. objektipysyvyyden puute. Kumppanilleni asiat ikään kuin lakkaavat olemasta mikäli hän ei konkreettisesti näe niitä. Tämä sitten aiheuttaa sen, että erilaisille pinnoille kerääntyy sellaista irtotavaraa mikä sillä hetkellä on ajankohtaista. Olen laittanut koreja niille paikoille, mihin huomaan tavaroita alkavan kerääntyä, jotta pysyvät vähän kompaktimmassa tilassa ja siivoaminen on helpompaa. Kaapit on järjestetty sillä tavalla, että hänen eniten käyttämänsä asiat ovat hänen silmiensä korkeudella. Outoa tässä on se, että siinä missä päivittäin käytettävät tavarat lakkaavat olemasta jos ne katoava
Onko lääkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Addiktioherkkyys on huono juttu, aivot haluaa dopamiinia. Päihteet, pelit, porno, seksi..
Tunnen valtavalla yliedustuksella ihmisiä, joilla on ADHD. En yhtään, jolla olisi mikään noista riippuvuuksista. Ehkä sekoitat kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön tai kauppakorkealaisuuteen?
Millaista on seurustella mielisairaan sekopään kanssa. Narsisitinen psykopaatti voi uskotella olevansa mukava ennen kuin aloittaa kidutustouhunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei ole sairaus, joten ADHD:n omaava ei ole myöskään potilas.
Se on häiriö, aivovamma. Vamman/häiriön asteesta riippuen lapselle/koululaiselle on tarjottava tukitoimia. Diagnoosi vaatii lääkärin tekemiä tutkimuksia, eli tutkimuksen aikana kyse on potilaasta, ja jos diagnoosi (sairausluokitus) annetaan, potilassuhde syntyy ja säilyy siihen saakka, kunnes diagnoosi puretaan.
Eli kyse on aina potilaasta.
Se ei ole aivovamma. Se on aivokemian erilaista toimintaa. Kaikki mitä et ymmärrä, ei ole vammaa tai väärin
Ei ole, vaan kyseessä on haastattelemalla tehty oirediagnoosi.
Mitään aivokemian häiriön osoittavia tutkimuksia ei ole käytössä.
Totta. Tämä on ongelmallista, sillä esimerkiksi trauma voi aiheuttaa samankaltaisia oireita, eikä näitä voida erottaa kunnolla edes perinpohjisilla haastatteluilla ja palikkatesteillä ilman kuvantamista.
ADHD-ihmisillä on traumoja enemmän kuin neurotyypillisillä. Eivät siis ole mitenkään toisensa poissulkevia. Traumoille altistaa aivokemian alttius traumatisoitua, impulssikontrollin puute, vanhempien neuroepätyypillisyys jne.
Suomi lääkitsee vähemmän kuin Ruotsi. Meidän pitäisi antaa lääkkeitä helpommin. Sillä voitaisiin ehkäistä työkyvyttömyyttä ja muita mielenterveysongelmia, mikä kaikki tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut liki kymmenen vuotta nykyisen kumppanini kanssa ja hänen adhd:nsa ei pahemmin näy suhteessamme. Adhd on vain yksi ominaisuus hänessä. Joitain asioita on ollut vaikea ymmärtää, mutta keskustelulla ja toisaalta taas ihan konkreettisilla toimenpiteillä arki sujuu haasteitta.
Yksi minulle hankala asia oli ymmärtää ns. objektipysyvyyden puute. Kumppanilleni asiat ikään kuin lakkaavat olemasta mikäli hän ei konkreettisesti näe niitä. Tämä sitten aiheuttaa sen, että erilaisille pinnoille kerääntyy sellaista irtotavaraa mikä sillä hetkellä on ajankohtaista. Olen laittanut koreja niille paikoille, mihin huomaan tavaroita alkavan kerääntyä, jotta pysyvät vähän kompaktimmassa tilassa ja siivoaminen on helpompaa. Kaapit on järjestetty sillä tavalla, että hänen eniten käyttämänsä asiat ovat hänen silmiensä korkeudella. Outoa tässä on se, että siinä missä päivittäin käy
Toinen teistä puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä. Ensimmäisen henkilön kuvailema on eri kuin se, ettei saisi siivottua. Meidänkin perheessä käytetään visuaalisia muistilappuja eli random tavaraa on esillä muistuttamassa jostain siihen liittyvästä asiasta.
En tiedä, mutta ADHD-työkaveri on melko rasittava ja totaalisen rajaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei ole sairaus, joten ADHD:n omaava ei ole myöskään potilas.
Se on häiriö, aivovamma. Vamman/häiriön asteesta riippuen lapselle/koululaiselle on tarjottava tukitoimia. Diagnoosi vaatii lääkärin tekemiä tutkimuksia, eli tutkimuksen aikana kyse on potilaasta, ja jos diagnoosi (sairausluokitus) annetaan, potilassuhde syntyy ja säilyy siihen saakka, kunnes diagnoosi puretaan.
Eli kyse on aina potilaasta.
Se ei ole aivovamma. Se on aivokemian erilaista toimintaa. Kaikki mitä et ymmärrä, ei ole vammaa tai väärin
Ei ole, vaan kyseessä on haastattelemalla tehty oirediagnoosi.
Mitään aivokemian häiriön o
Tämä myös, eivät tietenkään poissulje toisiaan. Nepsyt pitäisi tunnistaa ja heitä perheineen pitäisi tukea paremmin. On eri asia yrittää pärjätä haasteiden kanssa, kuin ymmärtää mistä ne johtuvat, mitä keinoja voi kokeilla ja miten vältettäisiin aikuisuudessa isompia haasteita mm. haitallisten kasvatuskeinojen käytön seurauksena.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä suosittele. Jos ihmisen identiteetti on nimenomaan se ADHD tai jos se on keskeisin asia mitä sinä hänessä näet, niin ei kannata.
Mut sitten kokonaisen ihanan ihmisen kanssa voi seurustella vaikka hänellä olisi ADHD. Tai migreeni. Tai asentovirhe jalassa. Tai värisokeus. Tai äännevirhe. Tai epilepsia.
Minulla on se asentovirhe, miehellä adhd/add. Kumpikin tietää ja tuntee itsensä. Näemme silloin tällöin, teemme yhdessä kivoja juttuja. Tämä on se suhde, josta nuorena jäin paitsi.
Osaan myös käsitellä tunteita ja hankalia asioita paremmin kuin silloin. Olen tottunut nepsyihin ja osaan laittaa rajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaa ADHD ihmisten sekoilla keskenään.
Niin on annettu sekoilla keskenään, ja kun lähes 100%-sesti perinnöllisestä häiriöstä on kyse, ei ihme, että lasten ja nuorten diagnoosit on räjähtäneet käsiin. Maltilliset ja harkitsevat normit miettivät kauan mm. sitä, onko rahaa, voimavaroja ja turvaverkkoja lasten saamiseen ja kasvattamiseen. Miettivätkö adhd-"potilaat"? No eivät. Ja miten kalliiksi heidän keskinäiset sekoilunsa ovat jo tulleet veronmaksajille?
Alkaa pikkaisen paistamaan läpi vihapuhe.
Adhd ei ole ongelma, yhteiskuntaan sopeutuminen on se, missä hiertää. Adhd:n periytymistä ei voi lopettaa, mutta yhteiskuntaa voi muuttaa sellaiseksi, johon useampien on helpompaa sopeutua.-adhd
Ja se muutos on hyödyksi myös ihan neuronormeillekin. Nämä seinättömät massatyötilat ovat useimmille ihan painajaista. Näistä jo kerran luovuttiin ja nyt koronan jälkeen taas uudessa nousussa... säästetään väärässä kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Addiktioherkkyys on huono juttu, aivot haluaa dopamiinia. Päihteet, pelit, porno, seksi..
Tunnen valtavalla yliedustuksella ihmisiä, joilla on ADHD. En yhtään, jolla olisi mikään noista riippuvuuksista. Ehkä sekoitat kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön tai kauppakorkealaisuuteen?
Minä taas tunnen tuollaisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei ole sairaus, joten ADHD:n omaava ei ole myöskään potilas.
Se on häiriö, aivovamma. Vamman/häiriön asteesta riippuen lapselle/koululaiselle on tarjottava tukitoimia. Diagnoosi vaatii lääkärin tekemiä tutkimuksia, eli tutkimuksen aikana kyse on potilaasta, ja jos diagnoosi (sairausluokitus) annetaan, potilassuhde syntyy ja säilyy siihen saakka, kunnes diagnoosi puretaan.
Eli kyse on aina potilaasta.
Se ei ole aivovamma. Se on aivokemian erilaista toimintaa. Kaikki mitä et ymmärrä, ei ole vammaa tai väärin
Kyllähän se näkyy aivoissa, on eri alueiden kokoeroja, vähemmän harmaata ainetta (ainakin autisteilla, jotka kuuluvat samaan kirjoon. Ihmisellä voi olla molemmat). Adhd-omaiseni mieltää itse itsensä vammaiseksi, se on siis hänen identiteettinsä.
Vierailija kirjoitti:
Onko siis ADHD-ihmisellä taipumus unohtaa sanomisensa ja onko myös tapana unohtaa kuulemansa? Tarkoitan viikkojen tai kuukausien aikajännettä. Liittyessään taloudellisiin sitoumuksiin, altistaako tämä tietynlaiseen holtittomuuteen, eli ADHD-ihmisellä säästössä ei olekaan pahan päivän varalle?
Kyllä monet heistä unohtavat. Saattavat täyttää muistin aukot valehtelemalla tai muuten vain valehtelevat. Ehkä muistavat väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei ole sairaus, joten ADHD:n omaava ei ole myöskään potilas.
Se on häiriö, aivovamma. Vamman/häiriön asteesta riippuen lapselle/koululaiselle on tarjottava tukitoimia. Diagnoosi vaatii lääkärin tekemiä tutkimuksia, eli tutkimuksen aikana kyse on potilaasta, ja jos diagnoosi (sairausluokitus) annetaan, potilassuhde syntyy ja säilyy siihen saakka, kunnes diagnoosi puretaan.
Eli kyse on aina potilaasta.
Se ei ole aivovamma. Se on aivokemian erilaista toimintaa. Kaikki mitä et ymmärrä, ei ole vammaa tai väärin
Kyllähän se näkyy aivoissa, on eri alueiden kokoeroja, vähemmän harmaata ainetta (ainakin autisteilla, jotka kuuluvat samaan kirjoon. Ihmisellä voi olla molemmat). Adhd-omaiseni mieltää itse itsensä v
Vammaiseksi? Miksi? Läheiseni toteaa olevansa paljon muutakin kuin ADHD, joka on vain osa häntä. Opiskelee parhaillaan yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Se pitää kuulkaa miehet rakastaa ADHD nainen ehjäksi.
Pitää antaa mahdollisuus, vaikka olisi myös ruma ja tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
"Mikä on ADHD?
ADHD on neuropsykiatrinen aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö, jonka keskeisimmät oireet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus.
Kirjainlyhenne ADHD tulee englanninkielisistä sanoista Attention Deficit Hyperactivity Disorder.
ADHD ei ole sairaus, vaan ihmisen synnynnäinen ominaisuus. Häiriön keskeinen ongelma on vaikeus säädellä omaa tahdonalaista tarkkaavaisuuttaan."
Pilkunviilaaja löytyi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaa ADHD ihmisten sekoilla keskenään.
Niin on annettu sekoilla keskenään, ja kun lähes 100%-sesti perinnöllisestä häiriöstä on kyse, ei ihme, että lasten ja nuorten diagnoosit on räjähtäneet käsiin. Maltilliset ja harkitsevat normit miettivät kauan mm. sitä, onko rahaa, voimavaroja ja turvaverkkoja lasten saamiseen ja kasvattamiseen. Miettivätkö adhd-"potilaat"? No eivät. Ja miten kalliiksi heidän keskinäiset sekoilunsa ovat jo tulleet veronmaksajille?
Alkaa pikkaisen paistamaan läpi vihapuhe.
Adhd ei ole ongelma, yhteiskuntaan sopeutuminen on se, missä hiertää. Adhd:n periytymistä ei voi lopettaa, mutta yhteiskuntaa voi muuttaa sellaiseksi, johon useampien on helpompaa sopeutua.-adhd
Itsekäs adhd tulee tilannetajuttomasti sepustamaan, kuinka HÄNEEN pitää MUIDEN sopeutua. Hold your horses, FS.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei ole sairaus, joten ADHD:n omaava ei ole myöskään potilas.
Se on häiriö, aivovamma. Vamman/häiriön asteesta riippuen lapselle/koululaiselle on tarjottava tukitoimia. Diagnoosi vaatii lääkärin tekemiä tutkimuksia, eli tutkimuksen aikana kyse on potilaasta, ja jos diagnoosi (sairausluokitus) annetaan, potilassuhde syntyy ja säilyy siihen saakka, kunnes diagnoosi puretaan.
Eli kyse on aina potilaasta.
Se ei ole aivovamma. Se on aivokemian erilaista toimintaa. Kaikki mitä et ymmärrä, ei ole vammaa tai väärin
Kyllähän se näkyy aivoissa, on eri alueiden kokoeroja, vähemmän harmaata ainetta (ainakin autisteilla, jotka kuuluvat samaan kirjoon. Ihmisellä voi oll
Koska hänen aivonsa ovat epätyypilliset. Se vaikuttaa monella tavalla suoriutumiseen. Mukana on joukko liitännäissairauksia. Ominaisuus haittaa hänen elämäänsä, vaikka hänkin on opiskellut monia asioita ammatti -ja harrastusmielessä.
Täällä vauvasta siitä saa nauttia.