Millaista on seurustella ADHD-potilaan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Oli diagnosoimaton mutta todella raskasta,  aivokapasiteetti ei riittänyt yli 30 sek keskusteluun, muutenkin huomio sinkoili sinne tänne tilanteesta huolimatta. Itsekäs, typerä. 

Tämä itsekkyys toistuu monessa vastauksessa ja minunkin täytyy myöntää että tuntemani adhd on todella itsekäs. 

Olen seurustellut liki kymmenen vuotta nykyisen kumppanini kanssa ja hänen adhd:nsa ei pahemmin näy suhteessamme. Adhd on vain yksi ominaisuus hänessä. Joitain asioita on ollut vaikea ymmärtää, mutta keskustelulla ja toisaalta taas ihan konkreettisilla toimenpiteillä arki sujuu haasteitta.

Yksi minulle hankala asia oli ymmärtää ns. objektipysyvyyden puute. Kumppanilleni asiat ikään kuin lakkaavat olemasta mikäli hän ei konkreettisesti näe niitä. Tämä sitten aiheuttaa sen, että erilaisille pinnoille kerääntyy sellaista irtotavaraa mikä sillä hetkellä on ajankohtaista. Olen laittanut koreja niille paikoille, mihin huomaan tavaroita alkavan kerääntyä, jotta pysyvät vähän kompaktimmassa tilassa ja siivoaminen on helpompaa. Kaapit on järjestetty sillä tavalla, että hänen eniten käyttämänsä asiat ovat hänen silmiensä korkeudella. Outoa tässä on se, että siinä missä päivittäin käytettävät tavarat lakkaavat olemasta jos ne katoavat näkökentästä, mutta sitten tarvittaessa mielessä on kirkkaana joku vintille viety epämääräinen johtokassi, missä on yksi ylimääräinen hdmi-piuha.

Tärkeää on ollut myös oivaltaa se, että kumppanini järjestelmä ylikuumenee aika ajoin. Hänen ylivilkkautensa ei näy toimintana, vaan on enemmän sitä, että hänen päässään pyörii lukuisia eri ajatuksia yhtä aikaa ja välillä hänen mielensä on täysin ylikierroksilla, vaikka ulkoisesti hän vaikuttaakin täysin tyyneltä. Tuossa tilanteessa hänellä on yleensä aistiyliherkkyyksiä ja lopulta levottomuus alkaa huokumaan ulospäin. Silloin tietää, että järjestelmän täytyy antaa jäähtyä ja siihen voi myös itse myötävaikuttaa. Usein tällainen ylikuumenemistilanne tulee ruuhkaisessa ruokakaupassa, jossa on niiden villinä laukkaavien ajatusten lisäksi valtava ärsyketulva. Kaupasta kotiin päin ajellessa voi sitten pitää huolen, että autossa olisi mahdollisimman sopiva lämpötila, en laita musiikkia/radiota päälle tai yritä edes pahemmin keskustella, jotta toinen saa tilaa jäähdytellä hermostoaan.

Kaiken kaikkiaan, tärkeintä on hyvä keskusteluyhteys ja vilpitön halu ymmärtää toista, mutta nuo nyt ovat muutenkin parisuhteessa tärkeitä asioita.

V ituttaa se että ei voi luottaa yhtään että hommat tulee tehtyä. Työkaverina on tällainen tapaus. Sen piti saada ne lääkkeetkin, mutta ei niistäkään ole mitään apua. Normaalisti tuollainen saisi kavion kuvan persiiseensä mutta ilmeisesti diagnoosi suojaa tai jotain. Me muut sitten korjaamme ne hänen unohduksensa ja mokansa.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut liki kymmenen vuotta nykyisen kumppanini kanssa ja hänen adhd:nsa ei pahemmin näy suhteessamme. Adhd on vain yksi ominaisuus hänessä. Joitain asioita on ollut vaikea ymmärtää, mutta keskustelulla ja toisaalta taas ihan konkreettisilla toimenpiteillä arki sujuu haasteitta.

Yksi minulle hankala asia oli ymmärtää ns. objektipysyvyyden puute. Kumppanilleni asiat ikään kuin lakkaavat olemasta mikäli hän ei konkreettisesti näe niitä. Tämä sitten aiheuttaa sen, että erilaisille pinnoille kerääntyy sellaista irtotavaraa mikä sillä hetkellä on ajankohtaista. Olen laittanut koreja niille paikoille, mihin huomaan tavaroita alkavan kerääntyä, jotta pysyvät vähän kompaktimmassa tilassa ja siivoaminen on helpompaa. Kaapit on järjestetty sillä tavalla, että hänen eniten käyttämänsä asiat ovat hänen silmiensä korkeudella. Outoa tässä on se, että siinä missä päivittäin käytettävät tavarat lakkaavat olemasta jos ne katoava

Näin pitkiä ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis ADHD-ihmisellä taipumus unohtaa sanomisensa ja onko myös tapana unohtaa kuulemansa? Tarkoitan viikkojen tai kuukausien aikajännettä. Liittyessään taloudellisiin sitoumuksiin, altistaako tämä tietynlaiseen holtittomuuteen, eli ADHD-ihmisellä säästössä ei olekaan pahan päivän varalle?

Minun eksäni oli ihan hyvä rahan kanssa, osasi kyllä säästää. Huono muisti oli se joka johti eroon. Mies ei siis muistanut asioita, joita oli itse sanonut minuutteja tai jopa sekunteja sitten. Ei myöskään muistanut mitä muut ovat sanoneet. Saattoi vaikka sanoa, että käy työmatkalla kaupassa. Sitten kotiin tullessa hänellä ei ollut asiasta enää mitään muistikuvaa. Hän unohti lukita ovet, laittaa uunin pois päältä, hellakin jäi aina välillä päälle, ja lista vain jatkuu. Ei tuollaisen kanssa vaan voi perustaa perhettä, tai elää muutenkaan normaalia elämää. 

Tuohan on muistisairauden alku eikä mikään adhd.

Tuo "potilas" sanana viittaa terveydenhuoltopalveluiden kohteena olemiseen ja hoitosuhteeseen.

Potilaita on monenlaisia, mutta jos ihmisen identiteetistä iso osa rakentuu diagnoosille ja potiluudelle, voi tasavertainen kahden aikuisen ihmissuhde kärsiä.

En esim. ymmärrä ihmisiä, jotka päivittävät häiriödiagnooseistaan jatkuvasti someen. Siinä mennä jo alueelle, jossa haetaan huomiota häiriöllä eikä sillä, että ollaan normaaleja.

Ei adhd tee ketään "potilaaksi". 

Vierailija kirjoitti:

Se pitää kuulkaa miehet rakastaa ADHD nainen ehjäksi.

Ja sitten jumalauta sanotaan, että jokainen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan...

Jatkuvaa pettymystä ja tulipalojen sammuttelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistutuksena, ADHD ei käytännössä tarkoita yhtään mitään. Ketjussa katkerat ihmiset vain niputtavat yhteen asioita, joista eivät eksissään pitäneet, ja kutsuvat näitä ns. ADHD-piirteiksi. 

Miksi ihmeessä sitten on mielenterveydellisiä diagnooseja jos ne ei kerran tarkoita yhtään mitään. Älähän nyt.

Uskon että keskimääräinen psykologi myös väittää, että poika voi muuttua tytöksi ja toisinpäin. Mitäs tuohon sanot? Ja nykyisen psykologian oppi-isä Sigmund Freud oli itse mielipuoli.

 

Totta ka voi muuttua. Se on ihanan wokea ja tuhoaa myös vihatun patriarkaatin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potilaan? Ei kai noi mitään potilaita ole. Potilaat on sairaalassa.

Jos sinulla on lääkitys, saat koulussa erityispalveluita etkä saa luovuttaa siittiöitä, niin olet potilas.

Adhd ei saa koulussa erityispalveluita tai ole automaattisesti lääkitty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa ADHD ihmisten sekoilla keskenään. 

Niin on annettu sekoilla keskenään, ja kun lähes 100%-sesti perinnöllisestä häiriöstä on kyse, ei ihme, että lasten ja nuorten diagnoosit on räjähtäneet käsiin. Maltilliset ja harkitsevat normit miettivät kauan mm. sitä, onko rahaa, voimavaroja ja turvaverkkoja lasten saamiseen ja kasvattamiseen. Miettivätkö adhd-"potilaat"? No eivät. Ja miten kalliiksi heidän keskinäiset sekoilunsa ovat jo tulleet veronmaksajille? 

Alkaa pikkaisen paistamaan läpi vihapuhe. 

Adhd ei ole ongelma, yhteiskuntaan sopeutuminen on se, missä hiertää. Adhd:n periytymistä ei voi lopettaa, mutta yhteiskuntaa voi muuttaa sellaiseksi, johon useampien on helpompaa sopeutua. 

-adhd

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD ei ole sairaus, joten ADHD:n omaava ei ole myöskään potilas.

Se on häiriö, aivovamma. Vamman/häiriön asteesta riippuen lapselle/koululaiselle on tarjottava tukitoimia. Diagnoosi vaatii lääkärin tekemiä tutkimuksia, eli tutkimuksen aikana kyse on potilaasta, ja jos diagnoosi (sairausluokitus) annetaan, potilassuhde syntyy ja säilyy siihen saakka, kunnes diagnoosi puretaan. 

Eli kyse on aina potilaasta.

Se ei ole aivovamma. Se on aivokemian erilaista toimintaa. Kaikki mitä et ymmärrä, ei ole vammaa tai väärin  

Vierailija kirjoitti:

Addiktioherkkyys on huono juttu, aivot haluaa dopamiinia. Päihteet, pelit, porno, seksi..

Ja pahimpana vaihtoehtona tietysti Vauva-palsta. 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD ei ole sairaus, joten ADHD:n omaava ei ole myöskään potilas.

Se on häiriö, aivovamma. Vamman/häiriön asteesta riippuen lapselle/koululaiselle on tarjottava tukitoimia. Diagnoosi vaatii lääkärin tekemiä tutkimuksia, eli tutkimuksen aikana kyse on potilaasta, ja jos diagnoosi (sairausluokitus) annetaan, potilassuhde syntyy ja säilyy siihen saakka, kunnes diagnoosi puretaan. 

Eli kyse on aina potilaasta.

Se ei ole aivovamma. Se on aivokemian erilaista toimintaa. Kaikki mitä et ymmärrä, ei ole vammaa tai väärin  

Ei ole, vaan kyseessä on haastattelemalla tehty oirediagnoosi.

Mitään aivokemian häiriön osoittavia tutkimuksia ei ole käytössä.

Diagnoosin taustalla on monia syitä. Kyseessä ei ole yhtenäinen sairaustila.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD ei ole sairaus, joten ADHD:n omaava ei ole myöskään potilas.

Se on häiriö, aivovamma. Vamman/häiriön asteesta riippuen lapselle/koululaiselle on tarjottava tukitoimia. Diagnoosi vaatii lääkärin tekemiä tutkimuksia, eli tutkimuksen aikana kyse on potilaasta, ja jos diagnoosi (sairausluokitus) annetaan, potilassuhde syntyy ja säilyy siihen saakka, kunnes diagnoosi puretaan. 

Eli kyse on aina potilaasta.

Se ei ole aivovamma. Se on aivokemian erilaista toimintaa. Kaikki mitä et ymmärrä, ei ole vammaa tai väärin  

Ei ole, vaan kyseessä on haastattelemalla tehty oirediagnoosi.

Mitään aivokemian häiriön osoittavia tutkimuksia ei ole käytössä.

Diagnoosin taustalla on monia syitä. Kyseessä ei o

Totta. Tämä on ongelmallista, sillä esimerkiksi trauma voi aiheuttaa samankaltaisia oireita, eikä näitä voida erottaa kunnolla edes perinpohjisilla haastatteluilla ja palikkatesteillä ilman kuvantamista. 

Onko siis parempi että ADHD-nainen elää ja asuu omassa kuutiossaan ja ns. ei-ADHD-mies omassaan? Tapaamiset kun naiselle sopii? 

Itse en ollenkaan mielelläni luokittelisi itseäni ADHD:ksi eikä moni minut tuntevakaan osaisi liittää sitä mitenkään minuun.

Vierailija kirjoitti:

Potilaan? Ei kai noi mitään potilaita ole. Potilaat on sairaalassa.

Potilaspa hyvinkin. Jos esim käytöksensä vuoksi vastaanotolleni tulee henkilö, jolla on ADHD, hän on siinä tilanteessa potilas. Potilaan kanssa seurustelu ei ole suotavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut liki kymmenen vuotta nykyisen kumppanini kanssa ja hänen adhd:nsa ei pahemmin näy suhteessamme. Adhd on vain yksi ominaisuus hänessä. Joitain asioita on ollut vaikea ymmärtää, mutta keskustelulla ja toisaalta taas ihan konkreettisilla toimenpiteillä arki sujuu haasteitta.

Yksi minulle hankala asia oli ymmärtää ns. objektipysyvyyden puute. Kumppanilleni asiat ikään kuin lakkaavat olemasta mikäli hän ei konkreettisesti näe niitä. Tämä sitten aiheuttaa sen, että erilaisille pinnoille kerääntyy sellaista irtotavaraa mikä sillä hetkellä on ajankohtaista. Olen laittanut koreja niille paikoille, mihin huomaan tavaroita alkavan kerääntyä, jotta pysyvät vähän kompaktimmassa tilassa ja siivoaminen on helpompaa. Kaapit on järjestetty sillä tavalla, että hänen eniten käyttämänsä asiat ovat hänen silmiensä korkeudella. Outoa tässä on se, että siinä missä päivittäin käytettävät tavarat lakkaavat olemasta jos ne katoava

Tuo on tietysti yksinkertaistettu tapa ilmaista asia, että asiat lakkaisivat olemasta kun ei näe niitä. Pienen vauvan kohdallahan sanotaan näin olevan ja tuo termikin on kai vauvapsykologiasta. Ei ADHD:ssä siitä ole kyse. Aivot vain suuntautuvat muuhun, seuraavaan kiinnostuksen kohteeseen, jolloin keskittymiskykyä ei enää riitä siihen, että esim. korjaisi edellisen tekemisen jäljet.

Tuossa on kyse aivojen aloitekyvyn ja tekemisen ylläpidon vaikeuksista, jotka johtuvat aivokemiasta. Henkilö on kyllä täysin kykenevä järjestelemään tavarat paikoilleen, mutta ei saa itse säädettyä tekemisen aloittamista ja kestoa. Häntä voi parhaiten auttaa sillä, että joku toinen kertoo, milloin on aika järjestää tavarat ja miten kauan siihen käytetään aikaa. Työtehtävät kannattaa antaa pieninä paloina, koska sen ajan työskentely voi olla tehokasta. Pitkät projektit kaatuvat helposti siihen, että jää puuhastelemaan ylitarkasti tai alkaa tehdä jotain muuta. On suuri helpotus, kun joku toinen organisoi tekemisen. Yksinasuvilla tämä usein hoituu siten, että siivotaan silloin kun joku tulee kylään. Kylääntulo siis toimii ulkopuolisena määritteenä, että juuri nyt kaikista maailman asioista on vuorossa siivous.

Maailmassa on vain miljardeja asioita, niin on niin vaikea päättää että juuri tänään minua kiinnostaa niistä eniten yöpöytä, jolle on kertynyt tavaraa vuodesta 1998. Oikeastaan on outoa, että joku ihminen oikeasti kaikista asioista valitsee juuri sen yöpöydän.

Itselläni siivoamisessa auttaa korvalappustereo ja päätös siitä, mistä aloitetaan. Jos saan alettua, niin homma rullaa itsellään, mutta lopettaminen on vaikeaa.

Jos henkilö suhtautuu aggressiivisesti tällaisiin kiltteihinkin ehdotuksiin siivouksesta yhteisessä kämpässä, niin suosittelen eroa tai vähintään omia asuntoja.