En mahda minkään mutta minua loukkaa syvästi viesteihin vastaamattoomuus

Vastaan kaikille jotakin, en tietysti jollekin huijareille tms. Minusta on peruskohteliaisuutta huomioida toisen vaivannäkö ja toinen ihminen edes jotenkin. Ja päättää joku keskustelu jollei sille ole tarvetta. Ymmärrän jos elämä on hektistä mutta kun siellä somessa kuitenkin roikutaan ja roikutaan niin eipä tuo ota paljoa aikaa huomioida toinen ihminen. Sitten nämä ihmiset itse loukkaantuvat jollei heille vastata tms. Kantsii ainakin yrittää mennä toisen asemaan, mutta sekin on ylivoimaista monelle. No nämä vastaamattomat niin karsin omasta elämästä. Jollei ole sairaalassa tms. niin aikaa kyllä voi järjestää vastaamiseen ja jollet vastaa niin "get the fu*k out"! Hyvin yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut täällä selkeästi on sitä mieltä ettei tarvitse vastata jos ei ole kysymystä. Itsellä siis tapana kertoa jotain omia juttuja esimerkiksi laittaa kuvia (tai snäpchatissa videopätkä) valmistuneesta remontista, diy projektista, puutarhajutuista, sarja tai kirjasuosituksesta tai vaikka jostain hyvästä alelöydöstä kaverille, siis sellaisia juttuja joista vaikka joskus nähdessämme on ollut puhetta tai sitten ei ole ollut. Itsestä on mukava nähdä tuollaisia juttuja toiselta niin kait ajattelen että sitä kaveriakin kiinnostaisi eikä mielestäni vaadi paljoakaan panostusta vastata jotain "vähänkö hyvä alelöytö ja sopii sulle tosi hyvin" tai vaikka lisäksi esitellä jotain omaa löytöään. No ehkä muita ei vaan sitten kiinnosta ja olen outo tapoineni. Ap

Siis sinä kuormitat muita täysin turhilla jutuilla ja haluat kaiken lisäksi kannustavia viestejä takaisin? Vaikka ne viestien saajat korkeintaan tuhahtavat, että se on taas yksinäinen ja kerjää huomiota, hankkisi elämän.

Tuollaisiin viesteihisi vastaisin muutaman kerran, että "täyspaska löytö, on sulla näköjään rahaa tuhlattavaksi". Ja toivoisin, että ymmärtäisit, ettei jatkuva viestitulvasi todellakaan ilahduta ketään, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat jutustella, niin mikset soita? Varsinkin jos haluat vastauksia heti.

 

 

Ei kukaan vastaa enää nykyään vaikka olis miten tärkeä ja rakas ystävä.

No kyllä vastaa. Me kavereiden kesken yleensä soitellaan mieluummin kuin viestitellään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa ap yrittäisit voida asenteellesi jotain?

Voit muuttaa vain itseäsi ja omaa toimintaasi.

Nyt tuntuu siltä että haluat muiden tanssivan sinun pillisi tahtiin.

Noniin minähän se tässä olinkin väärin tehnyt, pitihän se arvata. Olin vain ajatellut että mukava pysyä yhteyksissä läheisiin kun harvemmin ehditään nähdäkään kun kaikilla on omat kiireensä. Ilmeisesti eivät vain kaipaa toisia ihmisiä elämiinsä. Ja itse siis olen vahvasti introvertti eli en mikään supersosiaalinen toisissa roikkuva hölöttäjä, no ehkä tämä juuri voi ollakin se ongelma että minä ja minun tylsät juttuni ei vaan kiinnosta. Kyllä tämä lievästi on katkeroittanutkin ja välillä salaa toivoisin että joutuisivat kokemaan jonkin yksinäisen jakson elämässään ja huomaisivat sen miten tärkeitä ne läheiset silloin on tai miltä tuntuu kun et puhu moneen päivään muulle ku

Hyvin harvoin" häiritsen hölötyksillä" muuutamaa ihmistä. Enimmäkseen , mielestäni, aivan asiaa. Lisäksi pyrin ottamaan huomioon että heillä on ne omat " tärkeät" seurapiirinsä ( seuraa somessa tyhjänpäiväisiä henkilöitä)ja seurueensa. Tunnen kyllä itseni suunnattoman noloksi kun ei vastata. En pahemmin kyllä enää välitä viestitelläkkään,en myöskään soittaa , liian monta kertaa saan kuulla: kun on niin kiire, kun aika kuluu niin nopeaa. Itselleni on paljon parempi olla vain omassa " viehättävässä" seurassani, en tunkeudu. Joskus sitten saan seuraa sieltä kaupan kassalta, riittäköön sitten minulle.

Whatsapp on hyvin erilaista viestimistä, kuin vaikka tekstarit. Jotkut olettaa, että vastaamalla viestiin alkaa chättääminen ja sitten pitäisikin olla vaihtelemassa viestejä koko ajan. Liian usein whatsappin myötä myös viestitään kaikesta jonninjoutavasta, päivittäin koko ajan. Ei kaikkea tarvitse jakaa, jos on oikea ystävä voi mennä viikkojakin. Aina ei ole eikä tarvitse olla asiaa. Toinen on sitten nämä, jotka jakavat vain kaiken negatiivisin, vastoinkäymiset kaikesta, olemassa olemisesta ja maailmasta. Sellaistakaan ei jaksa. Jossain kohtaa voi myös tulla "viesti-ihottuma", ei vain enää jaksa jos aina sitä samaa turhaa, eikä mitään oikeaa. Ei yhteyttä tarvitse pitää sen yhteyttäpitämisen takia, vaan aitoa kohtaamista, viestein tai muuten. Loukkaantuminen tyhjästä on myös vallankäyttöä. Liika viestittely ja iholle änkeäminen voi myös olla vallankäyttöä.

Lainaus "Jollain tapaa sosiaalinen kanssakäyminen on kyllä muuttanut muotoaan. Kutsuin kaverin saunomaan ja viettämään iltaa, ja hän vastasi, että tulee, jos ei sitten innostu maalaamaan pihavajaansa, jos kelit suosii. Olisi varmaan pitänyt osata sanoa jotain, mutta vähän monttu auki jäin. Loppujen lopuksi kaveri ilmoitti sovitun päivän aamuna tulevansa, ja tein sen jälkeen pieniä järjestelyjä, kun en aiemminkaan viitsinyt."

Minä taas ymmärtäisin tuon vastauksen todella hyvin. Toki vähän tökerösti sanottu, mutta kaveri asuu yksin omakotitalossa ja hänellä on kaikenlaista touhua siellä. Hän yleensä sanoisi, että mielellään tulisin, mutta odotan nyt aurinkoista päivää, että saisin pihavajan maalattua. Toivottavasti ehdin maalaamaan ennen tuota päivää. 

Vierailija kirjoitti:

Vastaamattomuus = ei kiinnosta.

Yksinkertaista.

Tähän ei lisättävää.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus "Jollain tapaa sosiaalinen kanssakäyminen on kyllä muuttanut muotoaan. Kutsuin kaverin saunomaan ja viettämään iltaa, ja hän vastasi, että tulee, jos ei sitten innostu maalaamaan pihavajaansa, jos kelit suosii. Olisi varmaan pitänyt osata sanoa jotain, mutta vähän monttu auki jäin. Loppujen lopuksi kaveri ilmoitti sovitun päivän aamuna tulevansa, ja tein sen jälkeen pieniä järjestelyjä, kun en aiemminkaan viitsinyt."

Minä taas ymmärtäisin tuon vastauksen todella hyvin. Toki vähän tökerösti sanottu, mutta kaveri asuu yksin omakotitalossa ja hänellä on kaikenlaista touhua siellä. Hän yleensä sanoisi, että mielellään tulisin, mutta odotan nyt aurinkoista päivää, että saisin pihavajan maalattua. Toivottavasti ehdin maalaamaan ennen tuota päivää. 

Tämähän on täysin normaali sosiaalinen tilanne! Mitähän tuo alkuperäinen kirjoittaja oikein odotti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut täällä selkeästi on sitä mieltä ettei tarvitse vastata jos ei ole kysymystä. Itsellä siis tapana kertoa jotain omia juttuja esimerkiksi laittaa kuvia (tai snäpchatissa videopätkä) valmistuneesta remontista, diy projektista, puutarhajutuista, sarja tai kirjasuosituksesta tai vaikka jostain hyvästä alelöydöstä kaverille, siis sellaisia juttuja joista vaikka joskus nähdessämme on ollut puhetta tai sitten ei ole ollut. Itsestä on mukava nähdä tuollaisia juttuja toiselta niin kait ajattelen että sitä kaveriakin kiinnostaisi eikä mielestäni vaadi paljoakaan panostusta vastata jotain "vähänkö hyvä alelöytö ja sopii sulle tosi hyvin" tai vaikka lisäksi esitellä jotain omaa löytöään. No ehkä muita ei vaan sitten kiinnosta ja olen outo tapoineni. Ap

Eikö nämä ole sellaisia mitä voisit just jakaa vaikka instaan? ja vastavuoroiset voit seurata sieltä mitä muut ovat pos

Olisi parempi että tällaiset paljon tekstailevat ihmiset tekisivät somessa vaikka jotain päivityksiä isommalle ryhmälle sen sijaan että ahdistelisi yksityisviestitse vain yksittäistä ihmistä.

Henkilön jutuista kiinnostuneet voisivat sitten kommentoida niitä päivityksiä ja jatkaa keskustelua, ja muiden ei tarvitse ollenkaan reagoida jos ei halua, ilman paineita vastaamisesta.

Kyllä mä vastaan, jos multa kysytään jotain. Mutta kieltämättä ketuttaa jos joku laittaa jotain diipadaapahölinää, siis joku joka tietää että muutenkin on kiireistä ja työviestejä pukkaa jatkuvasti, eli on pakko tarkistaa viestejä vähän väliä, niin sitten siellä seassa on selostus jostain aidan maalin valinnasta. Hetki tulee mietittyä että mihin tämä liittyy, ja sitten tajuaa että ei mihinkään, että tämän takia pysähdyin kaivamaan puhelimen laukusta sateessa keskellä katua. Eikö ne jonninjoutavuudet voitaisi puhua sitten kun nähdään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle viesti on pelkkä viesti, sinulle näköjään koko elämä. En odota vastausta yhteenkään viestiini ellei siinä ole selkeää kysymystä tyyliin "lähdetäänkö lounaalle klo 11?". Ja jos tuohon ei tule vastausta, on tulkintani, että ei lähdetä ja etsin jonkun toisen lounaskaveriksi sen enempää miettimättä, miksi juuri minun viestiini ei vastata. En osaa loukkaantua, en osaa suuttua, en osaa kehitellä teorioita siitä, että kostoksi en enää viestittele.

Miten pieni elämäsi on, ap? Ja miten yksinäinen ja surullinen, jos jaksat kantaa vuosikausia kaunaa sellaiselle, joka luki viestin, mutta ei vastannut haluamallasi tavalla.

Jos kysyt kasvotusten, lähdetkö lounaalle, ja toinen vain tuijottaa hiljaa vastaamatta mitään, niin eikö se tunnu oudolta? Ihminen, joka ei vaivaudu vastaamaan suoraan yksinkertaiseen kysymykseen, vaikuttaa välinpitämättömältä ja epäkohteli

Jos sä olet kasvotusten kun kysyt, sä tiedät missä henkilö on ja mitä tekemässä. Täysin eri asia kun pommittaa viestillä tietämättä yhtään millaisessa tilanteessa viestin vastaanottaja on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Olen lopettanut epäaktiiviset ihmiskontaktit ja epämääräiset, että tuntuu kuin toinen olisi autisti tai sorsisi minua. Paitsi lähisukua ei voi rajata.

No jos se on autisti, niin minkä sille voi. Kuulosti vähän syrjivältä kommentista.

tiedän autistin joka taas tykkää viestitellä. 

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu, olen kyllä loukkaantunut jos vastausta ei tule niin sanotulta ystävältä. Teen siitä johtopäätöksiä ja alan arvostaa kaveria saman verran kuin hän minua, eli vähän vähemmän.

Sit kun antaa sitä samaa välinpitämätöntä asennetta takaisin eikä noteeraa sen sanomisia mitenkään, niin se loukkaantuu ja flippaa 🤦

Yksi laittoi ihan estoihin vasta tästä syystä, en kerennyt sen 10 minuutin aikana reagoimaan mitä hän itsekseen pälätti ja hermostui 😂 Onko ihmiset niin sokeita omalle toiminnalleen?

Vierailija kirjoitti:

Whatsapp on hyvin erilaista viestimistä, kuin vaikka tekstarit. Jotkut olettaa, että vastaamalla viestiin alkaa chättääminen ja sitten pitäisikin olla vaihtelemassa viestejä koko ajan. Liian usein whatsappin myötä myös viestitään kaikesta jonninjoutavasta, päivittäin koko ajan. Ei kaikkea tarvitse jakaa, jos on oikea ystävä voi mennä viikkojakin. Aina ei ole eikä tarvitse olla asiaa. Toinen on sitten nämä, jotka jakavat vain kaiken negatiivisin, vastoinkäymiset kaikesta, olemassa olemisesta ja maailmasta. Sellaistakaan ei jaksa. Jossain kohtaa voi myös tulla "viesti-ihottuma", ei vain enää jaksa jos aina sitä samaa turhaa, eikä mitään oikeaa. Ei yhteyttä tarvitse pitää sen yhteyttäpitämisen takia, vaan aitoa kohtaamista, viestein tai muuten. Loukkaantuminen tyhjästä on myös vallankäyttöä. Liika viestittely ja iholle änkeäminen voi myös olla vallankäyttöä.

Varmaan osata asian sitten ilmaista sille toiselle osapuolelle? Ei mua ole haitannut yhtään, kun toinen kuittaa "nyt ei kerkeä, palaan asiaan". Se ihmetyttää ja kyllä se aika ilkeältä tuntuu, kun viesti nähdään ja jätetään tyystin vastaamatta, varsinkin jos se yhteydenpito on normaalisti ollut tiivistä. "Mikä on vialla, onko kaikki kunnossa, teinkö mä nyt jotain että se loukkaantui?"

Mykkäkoulu on muuten myös henkistä väkivaltaa ja se täysi noteeraamattomuus kertoo siitä, ettei sitä toista arvosta edes normaalin inhimillisyyden verran.

En mä loukkaannu jos sulla ei ole aikaa ja jaksamista just nyt, mä loukkaannun jos ei viitsi siitä ilmoittaa ja jään yksinään pälisemään ja ihmettelemään. Miksi se on tyhjästä loukkaantumista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaamattomuus = ei kiinnosta.

Yksinkertaista.

Tähän ei lisättävää.

Voiko joku kertoa sen ajan, mikä on soveliasta odotella vastausta ennenkuin toteaa että "ei sitä vaan kiinnosta"?

Oisko kuitenkin helpompi sanoa suoraan, ihan itsellekin? Toinen ei jää tyhmänä yksinään juttelemaan ja ihmettelemään.

Tuo on vaan vastuuntunnotonta livetä kokonaan mutta ei kuitenkaan kertoa siitä sanallakaan.

Vaikka kaveri tai ystävä olisikin ystävällinen, saattaa hän silti haluta tilaa. Ja yrittää hitaalla vastaamisesta vihjata asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vastaamattomuus epäkohteliasta. Jos ei halua olla yhteyksissä, olisi kaikkia kohtaan reilua sanoa, että kiitos mutta ei kiitos. Ja jos taas ei ole aikaa tai voimavaroja juuri nyt, niin luulisi ihmisen omaavan sen verran selkärankaa, että saisi tämän kakaistua ulos.

Jollain tapaa sosiaalinen kanssakäyminen on kyllä muuttanut muotoaan. Kutsuin kaverin saunomaan ja viettämään iltaa, ja hän vastasi, että tulee, jos ei sitten innostu maalaamaan pihavajaansa, jos kelit suosii. Olisi varmaan pitänyt osata sanoa jotain, mutta vähän monttu auki jäin. Loppujen lopuksi kaveri ilmoitti sovitun päivän aamuna tulevansa, ja tein sen jälkeen pieniä järjestelyjä, kun en aiemminkaan viitsinyt.

Tämä ja muutama muu vastaavanlainen asia ihmisten toiminnassa on saanut aikaan sen, että olen myös jonkun edellä kirjoittaneen lailla alkanut keskittyä enemmän omaan ja perheeni elämään ja tullut m

No jos se pihavajan ainoa mahdollinen  maalauspäivä säätietojen mukaan sattuu samalle päivälle kuin saunominen, valitsisin itsekin maalauksen. Saunoa nyt voi sateessakin ja myöhemminkin??

Mut kumminkin saapui silloin ja sai asiansa järjestettyä, eikö se ole pääasia?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä vastaan, jos multa kysytään jotain. Mutta kieltämättä ketuttaa jos joku laittaa jotain diipadaapahölinää, siis joku joka tietää että muutenkin on kiireistä ja työviestejä pukkaa jatkuvasti, eli on pakko tarkistaa viestejä vähän väliä, niin sitten siellä seassa on selostus jostain aidan maalin valinnasta. Hetki tulee mietittyä että mihin tämä liittyy, ja sitten tajuaa että ei mihinkään, että tämän takia pysähdyin kaivamaan puhelimen laukusta sateessa keskellä katua. Eikö ne jonninjoutavuudet voitaisi puhua sitten kun nähdään?

Tämä. Vielä jos mm. lukee ja vastailee satoihin sposteihin päivässä ei yksinkertaisesti jaksa paneutua toisten ihmisten viestiasioihin ja jos tulee pitkä versio en edes lue sitä, katson kyllä pituuden mutten lue enkä vastaa. Soittamalla selviää nopeammin ja senkin voi tehdä viikonloppuisin jollei ole oikeasti tärkeä asia.

Vastaan viestiin, jos se vaikuttaa siltä, että se on oikeasti minulle. Jos joku laittaa jotain geneeristä ryhmäviestiä tai jotain meemiä, niin en ehkä vastaa mitään. En myöskään vastaa, jos joku lähettää jotain raskaita videoita tukkimaan puhelinta, koska en lataa niitä. Vaikea kommentoida jos ei näe sitä videota. Sellainen viesti saa vastauksen, joka on selkeästi ajatellut juuri minua kun on sen kirjoittanut. Ja tuntee minut sen verran hyvin, että joskus myös mietin vastausta, enkä halua keskustella meemeillä vaan soittamalla. Eli tyyppi ymmärtää, että vastaan kyllä aina puhelimeen jos voin, ja tekstiviesti tms on minulle kuin postikortti. Kiva katsella ja säilöä, mutta ei mikään varsinainen kontaktin muoto, ellei ole jostain akuutista jutusta kyse. Jos joku ei halua kanssani jutella puhelimessa, miksi sellaisen kanssa pidemmän päälle mitään viestittelisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vastaamattomuus epäkohteliasta. Jos ei halua olla yhteyksissä, olisi kaikkia kohtaan reilua sanoa, että kiitos mutta ei kiitos. Ja jos taas ei ole aikaa tai voimavaroja juuri nyt, niin luulisi ihmisen omaavan sen verran selkärankaa, että saisi tämän kakaistua ulos.

Jollain tapaa sosiaalinen kanssakäyminen on kyllä muuttanut muotoaan. Kutsuin kaverin saunomaan ja viettämään iltaa, ja hän vastasi, että tulee, jos ei sitten innostu maalaamaan pihavajaansa, jos kelit suosii. Olisi varmaan pitänyt osata sanoa jotain, mutta vähän monttu auki jäin. Loppujen lopuksi kaveri ilmoitti sovitun päivän aamuna tulevansa, ja tein sen jälkeen pieniä järjestelyjä, kun en aiemminkaan viitsinyt.

Tämä ja muutama muu vastaavanlainen asia ihmisten toiminnassa on saanut aikaan sen, että olen myös jonkun edellä kirjoittaneen lailla alkanut keskitty

No jos se pihavajan ainoa mahdollinen  maalauspäivä säätietojen mukaan sattuu samalle päivälle kuin saunominen, valitsisin itsekin maalauksen. Saunoa nyt voi sateessakin ja myöhemminkin??

Mut kumminkin saapui silloin ja sai asiansa järjestettyä, eikö se ole pääasia?

Ai että kaveri pitää iltaa varalla ja kaiken varalta valmistelee, että jos SATTUU huono maalausilta niin hän on käytettävissä? Oletus että ihmisillä ei ole muuta elämää kuin odotella hänen ylhäisyytensä seuraavaa liikettä?