Tiedän kolme nuorta aikuista (16-18) joista kaksi keskeytti lukion liian stressaavana ja kolmas painaa amista läpi masennuslääkkeiden voimin

Vierailija kirjoitti:

Maailma on muuttunut.

Vaatimukset koventuneet..

No ei ole. Lukion suorittamisenkin voi jatkaa yli neljän vuoden ja kaikki kustannetaan ilmaiseksi 

Tämä kertoo vain nykytrendeistä, kun on niin hienoa valittaa, uhriutuu ja tekeytyä mielisairaaksi 

Vierailija kirjoitti:

Niin. Mikä vaivaa kun tavisnuori joutuu tekemään opintojen ohella illat töitä ja kesäloma ollut viimeksi 13 vuotiaana? Siihen päälle vielä nykyvaatimukset eli oppimäärässä on taivas rajana, opiskelu on enemmän kotipainotteista ja itseopiskelua. Joten missäkö vika???

Miksi se joutuu töihin, kun lukio on ilmainen läppäreitä myöten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma on muuttunut.

Vaatimukset koventuneet..

Ei ole, nykyään saa arvosanaksi kasin tai ysin sillä osaamisella, millä 80-luvulla sai hikisesti seiskan.

Tämä on kyllä totta!

Vierailija kirjoitti:

Maailma on muuttunut.

Vaatimukset koventuneet..

Paskanmarjat. Juttelin yhden lukionmatikan opettajan kanssa ja hän sanoi ettei nykynuoret osaa tai opi yhtään mitään. Vaikeimpia asioita joutuu sivuuttaa ihan systemaattisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiossa on vain yksi oppimäärä tarjolla eikä lukion opinnoista ole olemassa helpotettuja yksilöllistettyjä versioita. Muutamissa aineissa (kielet ja matematiikka) on tasovaihtoehdot, mutta niissäkin opinnot ovat pakolliset. Eli koulun puolelta ei ole paljoa tehtävissä. Opintojen vaatimustason pitää olla myös linjassa kirjoitusten kanssa. Liian helpot kokeet kostautuisivat sitten ylioppilaskokeessa.

 

Lukion kuormittavuutta voi säädellä ainoastaan ainevalinnoilla ja käymällä lukion kolmen vuoden sijaan neljässä vuodessa. 

Ei ennen voinut käydä neljässä vuodessa!

Mikä on "ennen"? Kävin lukioni 2000-luvun alussa ja jo silloin pystyi suorittamaan neljässä vuodessa. Jo ennen sitä näin pystyi tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan myös henkisesti.

Lisäksi hyvä pohja ala- ja yläkoulusta helpottaa lukio-opintoja etenkin, jos on nähnyt vaivaa läksyjen tekoon ja asioiden oppimiseen myös näillä kouluasteilla. 

Tavoitteellinen harrastaminen auttaa myös opiskelussa. Silloin hlö on oppinut tekemään töitä pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti saavuttaakseen hyvän lopputuloksen (on se sitten tietyn urheilun lajitaidot, soittotaito tms.). Tämä asenne heijastuu usein myös opiskeluun. Heille on yleensä myös tuttua psyykkinen valmennus (etenkin urheilijoille), mikä antaa työkaluja, joita voi hyödyntää myös opiskelussa. 

Tällaiset nuoret pärjäävät hyvin myös työelämässä.

Itsellähän tämä muodostui ongelmaksi, mitä enemmän kouluja kävin. Yliopistosta valmistuin yllättävän hyvillä arvosanoilla tekemääni työmäärään nähden, mutta iso osa potentiaalista jäi kyllä käyttämättä. Ala- ja yläaste oli niin helppoja, etten koskaan oppinut tekemään töitä oppimiseen eteen, ei koskaan tarvinnut. Lukiossa piti nähdä vähän vaivaa, mutta sieltäkin muistan lähinnä nukkuneeni tunneilla. Yliopistossa olikin sitten shokki, kun tehtävien ja asioiden oppimisen eteen pitikin nähdä vähän enemmän vaivaa. Sain burnoutin neljäntenä vuonna ja valmistuminen venyi.

Tästä syystä toivon, että myös niitä lahjakkaampia oppilaita haastettaisiin jo alakoulusta asti.

No se lukio oli varmaan heille liian vaativa ja siksi aiheutti kuormittumista. Ei ennenkään väkisin menty lukioon, jos rahkeet ei riittäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan myös henkisesti.

Lisäksi hyvä pohja ala- ja yläkoulusta helpottaa lukio-opintoja etenkin, jos on nähnyt vaivaa läksyjen tekoon ja asioiden oppimiseen myös näillä kouluasteilla. 

Tavoitteellinen harrastaminen auttaa myös opiskelussa. Silloin hlö on oppinut tekemään töitä pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti saavuttaakseen hyvän lopputuloksen (on se sitten tietyn urheilun lajitaidot, soittotaito tms.). Tämä asenne heijastuu usein myös opiskeluun. Heille on yleensä myös tuttua psyykkinen valmennus (etenkin urheilijoille), mikä antaa työkaluja, joita voi hyödyntää myös opiskelussa. 

Tällaiset nuoret pärjäävät hyvin myös työelämässä.

Itsellähän tämä muodostui ongelmaksi, mitä enemmän kouluja kävin. Yliopistosta valmistuin yllättävän hyvillä arvosanoilla teke

Minulla myös sama kokemus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillå molemmat lapset inhosivat lukion ilmapiiriä, joka oli oppilaiden keskuudessa. Kaikki otettiin niin tosissaan ja ainoa asia mistä keskusteltiin oli filosofia, matikka ja teatteriharrastus. Ei tavallinen nuori keskitason keskiarvolla siellä viihdy. Molemmat kuitenkin lukion kävivät ja siitä eteenpäin löytyi molemmille kiinnostavat opiskelupaikat. 

Väärä koulu ollut nuorillanne. Jos tykkäävät mopojen kampiakseleista jutella ja päristä - amikseen.

Tarvitseeko (hyväksyttyjen) harrastusten ja kiinnostuksen kohteiden olla noin eriytyneet opiskelupaikan mukaan. Miksei lukiolainen voisi olla kiinnostunut kampiakseleista ja amislainen teatteriharrastuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Oma masentunut adhd tytär haki ja pääsi lukioon,mutta rankkaa tuntuu olevan. Olen sanonut että ei tarvitse purra hammasta ja kestää,jos tuntuu että tuli tehtyä vikatikki.

Tyttö on hirmu fiksu ja osaa kyllä,siinä ei ongelmaa. Mutta henkinen paine..

Eivätkö lääkkeet auta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin 2001, miten voi todeta, että nykylukio on haastavampaa, onko täällä opettajia tai jotain tutkimusta aiheesta? Muistan itsekin että monesta aineesta kuten kielistä ja matemaattisista ainesta tein läksyjä tunnin verran iltapäivisin, aina ei edes ehtinyt tehdä kaikkia läksyjä. 

Kirjoitin jo 1992. En nyt kauhean hyvin, mutta riittävän hyvin huomioiden sen, etten koskaan  tehnyt kotitehtäviä, lukenut kokeisiin jne.

Lintsasin paljon, olin iltatöissä...

Yliopisto jatkui samalla mallilla.

Tätä perspektiiviä vasten nykyinen puhe lukion äärimmäisestä vaikeudesta tuntuu oudolta.

Minulla vähän samat kokemukset. Ha sama vuosi. Mutta en usko, että pärjäisin nykykoulussa. Kognitiivisesti kyllä mutta oppimisympäristössä en. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin 2001, miten voi todeta, että nykylukio on haastavampaa, onko täällä opettajia tai jotain tutkimusta aiheesta? Muistan itsekin että monesta aineesta kuten kielistä ja matemaattisista ainesta tein läksyjä tunnin verran iltapäivisin, aina ei edes ehtinyt tehdä kaikkia läksyjä. 

Kirjoitin jo 1992. En nyt kauhean hyvin, mutta riittävän hyvin huomioiden sen, etten koskaan  tehnyt kotitehtäviä, lukenut kokeisiin jne.

Lintsasin paljon, olin iltatöissä...

Yliopisto jatkui samalla mallilla.

Tätä perspektiiviä vasten nykyinen puhe lukion äärimmäisestä vaikeudesta tuntuu oudolta.

Itsekin olen kouluni nukkunut läpi. Lukiossa lintsasin sen verran mitä pystyi ilman seuraamuksia, mutta en kyllä kehtaa yleistää omaa kokemustani koskemaan kaikkia. Lukiosta on jo yli 20 vuotta ja paljon on kouluissa ja opetuksessa tuona aikana muuttunut, mm. itseohjautuvuutta on lisätty. Omana aikana piti valita lukeeko pitkän vai lyhyen matikan ja ottaako ylimääräisen kielen ja sen jälkeen käytännössä seurattiin vain lukujärjestystä. En muista pitikö kursseille edes ilmottautua erikseen. Oli selkeät ohjeet siitä, mitä kursseja on minäkin vuonna mihin aikaan vuodesta, sen kuin ilmestyi paikalle. Yliopiston pääsykokeet takasivat sen, että sai lukiossa lukea kursseja jotka kiinnosti, eikä niitä tarvinnut sen kummemin valita tulevaisuuden kannalta. En edes tiennyt mitä haluan opiskella ennen abivuotta.

Kaffebulla kirjoitti:

Nykyään on myös näitä tutkintoon valmistavia koulutuksia, jotka ovat ihmisille, joille jopa amis on vaikea. Jotenkin sitä on vaikea edes käsittää, miten nämä ovat saaneet aikansa tapettua siellä peruskoulussa oppimatta mitään, kun ei sielläkään ihmeitä vaadita.

Eikö peruskoulun pitäisi valmistaa amikseen? Minun nuoruudessa 7-8 oppilaat meni amikseen ja 9-10 oppilaat lukioon. 

Tuvan opiskelijamäärät on käsittämättömän suuria. Tarkoittaa suomeksi että joku 1/5 peruskoulun päättävistä ei kykene suoraan toiselle asteelle siirtymään, vaan joutuu käymään vuoden valmennuksen, että kykee. Surullista.

Kynä&paperi takaisin, vähemmän digipaskaa. Ihmiset oppisivat paremmin, jos pitää käsin kirjoittaa asioita. Digihommat vain syövät keskittymiskykyä, ja ihminen helposti harhailee muille sivustoille digilaitteiden kanssa. Tehtävät jää, kun on mielenkiintoisempaa puuhaa tietokoneella.

Mä lopetin amiksen kesken nyt en tiiä mihin meen

Nuorta aikuista??????

Nuo ovat lapsia, alaikäisiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan myös henkisesti.

Lisäksi hyvä pohja ala- ja yläkoulusta helpottaa lukio-opintoja etenkin, jos on nähnyt vaivaa läksyjen tekoon ja asioiden oppimiseen myös näillä kouluasteilla. 

Tavoitteellinen harrastaminen auttaa myös opiskelussa. Silloin hlö on oppinut tekemään töitä pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti saavuttaakseen hyvän lopputuloksen (on se sitten tietyn urheilun lajitaidot, soittotaito tms.). Tämä asenne heijastuu usein myös opiskeluun. Heille on yleensä myös tuttua psyykkinen valmennus (etenkin urheilijoille), mikä antaa työkaluja, joita voi hyödyntää myös opiskelussa. 

Tällaiset nuoret pärjäävät hyvin myös työelämässä.

Pärjäävät, kunnes tulee burn-out.