Lue keskustelun säännöt.
Tiedän kolme nuorta aikuista (16-18) joista kaksi keskeytti lukion liian stressaavana ja kolmas painaa amista läpi masennuslääkkeiden voimin
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Luokattomassa lukiossa suoritin tutkinnon 3,5-vuodessa, koska normaalisti kun lukio oli jaettu 5 tai 6 osioon vuodessa, joissa suoritettiin kussakin yleeensä 6 kurssia, niin otin melkein aina yhden vähemmän kuin keskimääräisesti ottivat ne jotka 3 v. suorittivat lukion.
Et ole ikinä ollut lukiossa, jos kutsut osioiksi jaksoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiossa on vaikea pärjätä, jos on jäänyt jälkeen jo peruskoulussa ja siellä on annettu sitten arvosanoja jonkunn käyrän mukaisesti, vaikka lukutaidossakin olisi puutteita.
Voi opiskella lisää ja yrittää uudestaan lukioon, jos haluaa vaikka akateemisen ammatin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mun lapsi keskeytti myös lukion ekana vuonna, koska oli liian stressaavaa. Mitään tukea ei ollut saatavilla. Kuraattori tavattiin muutaman kerran, mutta hänellä ei ollut kertakaikkiaan mitään annettavaa. Opo halusi pestä kätensä koko asiasta mahdollisimman nopeasti. Siirtyi sitten tutkintoon valmistavaan koulutukseen, jossa olikin vaikka minkälaista tukea ja apua tarjolla (kauhuissaan kuuntelivat lukion toimintaa). Siellä nuori ensin lähinnä kulutteli aikaa miettien omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita ja huvikseen korotti pari numeroakin. Sitten pääsi kaupan alalle muutaman kuukauden työharjoitteluun, sen jälkeen samaan paikkaan koko kesäksi kesätöihin. Nyt opiskelee liiketalouden tutkintoa ja käy ohessa töissä muutaman vuoron kuukaudessa. Ihan hyvin sillä se pää kestää, kun toiminta on oikeanlaista...
Opo on asiantuntijana nähnyt, ettei nuorestasi ollut lukiolaisek
Sehän on juuri noin. Pois vaan muiden jaloista, jos ei pärjää.
Lukio helppo koulu. En koskaan saanut hesassa kesatoita. Suhteilla Sai. Kaikkialla oli satoja hakijoita ihan mahdotonta.
Uskomatonta, ettei mikaan onnistu. Yhteiskuntamme on niin pehmea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mun lapsi keskeytti myös lukion ekana vuonna, koska oli liian stressaavaa. Mitään tukea ei ollut saatavilla. Kuraattori tavattiin muutaman kerran, mutta hänellä ei ollut kertakaikkiaan mitään annettavaa. Opo halusi pestä kätensä koko asiasta mahdollisimman nopeasti. Siirtyi sitten tutkintoon valmistavaan koulutukseen, jossa olikin vaikka minkälaista tukea ja apua tarjolla (kauhuissaan kuuntelivat lukion toimintaa). Siellä nuori ensin lähinnä kulutteli aikaa miettien omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita ja huvikseen korotti pari numeroakin. Sitten pääsi kaupan alalle muutaman kuukauden työharjoitteluun, sen jälkeen samaan paikkaan koko kesäksi kesätöihin. Nyt opiskelee liiketalouden tutkintoa ja käy ohessa töissä muutaman vuoron kuukaudessa. Ihan hyvin sillä se pää kestää, kun toiminta on oikeanlaista...
Opo on asiantuntijana nähnyt, ettei nuorestasi ollut lukiolaisek
No siitä oposta on kyllä asiantuntijuus kaukana. Ei se edes osannut kertoa minkäänlaisista tukimuodoista siellä lukion sisällä. Niitä ei hänen mukaansa ole minkäänlaisia. Rehtori sitten korjasi näitä tietoja, mutta ei siitä sen enempää. Olen erittäin tyytyväinen, että lapseni on nyt missä on ja hänellä menee erinomaisesti. Eikä häneltä yhtään mikään mahdollisuuskaan ole sulkeutunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorilta puuttuu sitkeyttä. Heti annetaan periksi, kun ensimmäinen vastoinkäyminen eli huono numero tulee.
Nykynuoret on niin helv laiskoja. Maataan sängyssä ja näpyteään kännykkää ja sitten itketään, kun ei päästä kokeista läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se politiikka jota esim Li Andesson on ajanut koulut hankalaan asemaan. PItäisi olla itsestään selvää, että toiset oppivat nopeammin jos heillä on vaikka lahjoja kielelliseen ilmaisuun. Nämä nykyiset lapset ovat olleet jauhelihamyllyssä jossa ei pärjää lahjakkaat eikä huonosti oppivat, koska ketään ei saa esim jättää uusimaan luokkaa, vaikkei osaisi vielä lukeakaan. Kyllä siinä lapsikin ahdistuu, kun käy vielä vuosia koulua ja edes perusasioita ei ole oppinut, vanhat kunnon ehdot (kesällä voisi opiskella ja ne testatatisiin) tai jopa luokalle jättämisen mahdollisuuskin voisi saada jotkut opiskelemaan innokkaammin.
Koska mitään ei enää vaadita, kaiken pitää olla mukavaa, helppoa ja kenelekkään ei saa tulla huono mieli. Kun mitään ei vaadita ja totutaan kivaan ja helppoon elämään, silloin se pienikin tekeminen tuntuu vaikealle ja hankalalle. Jos taas vaatimukset ja taso ovat korkealla, nostaa se yleisesti tekemistä ja pienet asiat eivät tunnu suurille ja ylitsepääsemättömille.
Tekemättömyys ruokkii tekemättömyyttä ja tekeminen tekemistä. Ikinä ei ole hyvä mitä on. Jos annetaan helpotuksia niin sitten niistä ollaan tyytyväisiä hetken aikaa, kunnes se aikaisempi helppo alkaa tuntua vaikealle. Esimerkkinä vingutaan sitä, että miksi kouluun tulee mennä kello kahdeksaksi. Laitetaan koulu alkamaan kello yhdeksän, hetki ollaan tyytyväisiä ja sitten aletaan vinkua, että miksi ei voida tulla kymmeneen jne. Sama se on opiskelun kanssa. Jos löyhennetään tasoa, aletaan kohta vaatimaan tästä löyhemmästäkin tasosta löyhennyksiä ja kierre on loputon. Kohta ei enää osata eikä jakseta mitään. Tästä tulee itseään ruokkiva kehä, koska kaikkeen tottuu. Myös helppoon elämään ja sitten se etuoikeutettukkin elämä alkaa tuntua vaikealle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailma on muuttunut.
Vaatimukset koventuneet..
No ainakaan lukiosta ei ole tullut vaikeampi verrattuna 30 vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen, päinvastoin kirjat ovat tyhmistyneet ja helpottuneet.
Vanhemmuus taitaa olla hukassa.
Ongelma on kyllä siellä opetuksen puolella.
Fiksuimmatkin on tyhmentyneet, eikä joka ikinen asia voi olla aina vanhempien syytä ja suuri osa niistä opettajista on vanhempia itsekin.
Tämä meriselitys opetuksen paskoista tuloksista alkaa olla tiensä päässä!
Kun muutimme Saksasta tänne meni poikani 7. luokalle ja täällä ollaan noin 1,5v jäljessä. Opetus on yhtä kännykällä leikkimistä.
Minäkin sanon, että vika on opetuksessa ja oppimisympäristössä.
Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden integrointi yleisluokkaan pilasi opetuksen myös niiltä kunnon oppilailta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mun lapsi keskeytti myös lukion ekana vuonna, koska oli liian stressaavaa. Mitään tukea ei ollut saatavilla. Kuraattori tavattiin muutaman kerran, mutta hänellä ei ollut kertakaikkiaan mitään annettavaa. Opo halusi pestä kätensä koko asiasta mahdollisimman nopeasti. Siirtyi sitten tutkintoon valmistavaan koulutukseen, jossa olikin vaikka minkälaista tukea ja apua tarjolla (kauhuissaan kuuntelivat lukion toimintaa). Siellä nuori ensin lähinnä kulutteli aikaa miettien omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita ja huvikseen korotti pari numeroakin. Sitten pääsi kaupan alalle muutaman kuukauden työharjoitteluun, sen jälkeen samaan paikkaan koko kesäksi kesätöihin. Nyt opiskelee liiketalouden tutkintoa ja käy ohessa töissä muutaman vuoron kuukaudessa. Ihan hyvin sillä se pää kestää, kun toiminta on oikeanlaista...
Opo on asiant
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Koulu savusti kykenemättömän pois muiden tieltä ja kaikki ovat tyytyväisiä. Se nuorikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoret on niin helv laiskoja. Maataan sängyssä ja näpyteään kännykkää ja sitten itketään, kun ei päästä kokeista läpi.
Koulun puolesta lähes pakotetaan riippuvuutta aiheuttava paskarasia kouraan ja ihmetellään sen seurauksista.
Mitä seuraavaksi? Viinaa ja huumeita ekalta luokata asti ja sitten itketään, että lapsista tuli narkkareita.
Media on pilannut kokonaisia sukupolvia kauhistelu-jutuillaan, huomenna ilmastonmuutos tappaa, sitten tulee sota, sitten on valkoisen miehen vika, että Kongossa lapsi kärsii nälkää ..
aivan paskaa nämä nykynuoret, mutta se on nelikymppisten vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just. Nuo hylkiöt eivät varmaan inttiäkään pysty käymään, kun eivät halua olla kenenkään käskytettävänä.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mun lapsi keskeytti myös lukion ekana vuonna, koska oli liian stressaavaa. Mitään tukea ei ollut saatavilla. Kuraattori tavattiin muutaman kerran, mutta hänellä ei ollut kertakaikkiaan mitään annettavaa. Opo halusi pestä kätensä koko asiasta mahdollisimman nopeasti. Siirtyi sitten tutkintoon valmistavaan koulutukseen, jossa olikin vaikka minkälaista tukea ja apua tarjolla (kauhuissaan kuuntelivat lukion toimintaa). Siellä nuori ensin lähinnä kulutteli aikaa miettien omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita ja huvikseen korotti pari numeroakin. Sitten pääsi kaupan alalle muutaman kuukauden työharjoitteluun, sen jälkeen samaan paikkaan koko kesäksi kesätöihin. Nyt opiskelee liiketalouden tutkintoa ja käy ohessa töissä muutaman vuoron kuukaudessa. Ihan hyvin sillä se pää kestää, kun toiminta on oikeanlaista...
Eikös toimTutkintoon valmentava ole nätimpi nimi apukoululle? Näin muistelisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luokattomassa lukiossa suoritin tutkinnon 3,5-vuodessa, koska normaalisti kun lukio oli jaettu 5 tai 6 osioon vuodessa, joissa suoritettiin kussakin yleeensä 6 kurssia, niin otin melkein aina yhden vähemmän kuin keskimääräisesti ottivat ne jotka 3 v. suorittivat lukion.
Et ole ikinä ollut lukiossa, jos kutsut osioiksi jaksoja.
Minä kävin lukion iltakoulussa työn ohessa kahdessa vuodessa. Siellä ei ollut periodikäytäntöä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin sanon, että vika on opetuksessa ja oppimisympäristössä.
Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden integrointi yleisluokkaan pilasi opetuksen myös niiltä kunnon oppilailta.
Sen kännykän integrointi opettajan ja oppilaiden käteen ne tulokset romautti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mun lapsi keskeytti myös lukion ekana vuonna, koska oli liian stressaavaa. Mitään tukea ei ollut saatavilla. Kuraattori tavattiin muutaman kerran, mutta hänellä ei ollut kertakaikkiaan mitään annettavaa. Opo halusi pestä kätensä koko asiasta mahdollisimman nopeasti. Siirtyi sitten tutkintoon valmistavaan koulutukseen, jossa olikin vaikka minkälaista tukea ja apua tarjolla (kauhuissaan kuuntelivat lukion toimintaa). Siellä nuori ensin lähinnä kulutteli aikaa miettien omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita ja huvikseen korotti pari numeroakin. Sitten pääsi kaupan alalle muutaman kuukauden työharjoitteluun, sen jälkeen samaan paikkaan koko kesäksi kesätöihin. Nyt opiskelee liiketalouden tutkintoa ja käy ohessa töissä muutaman vuoron kuukaudessa. Ihan hyvin sillä se pää kestää, kun toiminta on oikeanlaista...
Eikös toimTutkintoon valmentava ole nätimpi nimi apukoululle? N
Kutsu ihan miksi haluat.
Meillå molemmat lapset inhosivat lukion ilmapiiriä, joka oli oppilaiden keskuudessa. Kaikki otettiin niin tosissaan ja ainoa asia mistä keskusteltiin oli filosofia, matikka ja teatteriharrastus. Ei tavallinen nuori keskitason keskiarvolla siellä viihdy. Molemmat kuitenkin lukion kävivät ja siitä eteenpäin löytyi molemmille kiinnostavat opiskelupaikat.
Ongelma on kyllä siellä opetuksen puolella.
Fiksuimmatkin on tyhmentyneet, eikä joka ikinen asia voi olla aina vanhempien syytä ja suuri osa niistä opettajista on vanhempia itsekin.
Tämä meriselitys opetuksen paskoista tuloksista alkaa olla tiensä päässä!
Kun muutimme Saksasta tänne meni poikani 7. luokalle ja täällä ollaan noin 1,5v jäljessä. Opetus on yhtä kännykällä leikkimistä.