Vauva syntyi ja taapero samantien päiväkotiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva valvottaa yöt ja taapero päivät. Työkaveri totesi, että hän ei juurikaan muista mitään lastensa kolmesta ensimmäisestä vuodesta.

Hän nukahteli istualleen olohuoneen lattialle "valvoessaan" taaperon leikkejä. Onneksi ei tapahtunut mitään, 70-luvulla ei ollut nykyisenkaltaista päiväkotitoimintaa.

Miksi tällaista glorifioidaan? Kenen etu se on ettei omien lasten lapsuudesta muista mitään tai että se oli niin uuvuttavaa ettei siitä ehtinyt nauttia yhtään?

Minä taas mietin, miksi pidetään itsestäänselvyytenä, että lapsia voi pukata maailmaan enemmän kuin omat voimavarat antavat myöten? Miksi pitää tehdä lapset pienellä ikäerolla, jos ei jaksa hoitaa kuin yhden kerrallaan?

"No me touhutaan kaikki kolme yhdessä. Istutaan pöydän ääressä muovailemassa ja piirtämässä ja vauva on tissillä, käydään leikkipuistossa ja vauva on tissillä kun istun hiekkalaatikon reunalla jne. Ei se nyt niin vaikeaa ole. En kärsi univajeesta kun en ole yh. Ja kyllä, mieheni käy töissä, mutta hän ei ole siellä koko päivää ja hänellä on vapaapäiviäkin."

Mun täytyy tähän kertoa, että mulla ei selkä kestänyt kantoliinaa, rintarepusta puhumattakaan, kuin ihan lyhyitä pätkiä. Eli kotipihassa olisi voinut olla lyhyen aikaa, mutta mihinkään leikkipuistoon en olisi voinut lähteä vauva kantoliinassa. Selkä olisi krampannut sen jälkeen monta päivää. Ja tämä jatkuvasta jumpasta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällä palstalla vihataan päiväkotia niin paljon? 

Äidit kotona, eivätkä töissä. 

En nyt sanoisi että vihataan päiväkotia. Muttei tunnisteta että alle 2,5-3-vuotiaalle se on haitallisempi kuin kotona turvallinen arki tutun aikuisen ja sisarusten kanssa. Varhaislapsuuden jälkeen toki paljon hyviäkin puolia ja täytyyhän töissä useimpien käydä. Mutta se menee yli ymmärryksen ettei voida yhtään odottaa sen ekn kasvua että olisi vaikka kolmivuotias ennen sitä uutta vauvaa, ja että ei jakseta edes osaa aikaa olla vanhempi esikoiselle. Esim. Miksei se kelpaisi näille äideille että puistotäti hoitaa sen 2 aamua viikossa? Kyllä siinä ehtii parit lattet muiden mammojen kanssa juoda jo ja näpsiä kuvat vauva olalla someen.

Miten voi kenellekään taaperon äidille tulla yllätyksenä se, että vauva ja taapero eivät elä samassa rytmissä? Eikö näitä asioita osata yhtään suunnitella ennen kuin laitetaan se pikkukakkonen alulle? Vai onko tosiaan niin, että nykypäivänä ei tarvitse, kun sen "ison" 2-vuotiaan voi ulkoistaa yhteiskunnan vastuulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva valvottaa yöt ja taapero päivät. Työkaveri totesi, että hän ei juurikaan muista mitään lastensa kolmesta ensimmäisestä vuodesta.

Hän nukahteli istualleen olohuoneen lattialle "valvoessaan" taaperon leikkejä. Onneksi ei tapahtunut mitään, 70-luvulla ei ollut nykyisenkaltaista päiväkotitoimintaa.

Miksi tällaista glorifioidaan? Kenen etu se on ettei omien lasten lapsuudesta muista mitään tai että se oli niin uuvuttavaa ettei siitä ehtinyt nauttia yhtään?

Minä taas mietin, miksi pidetään itsestäänselvyytenä, että lapsia voi pukata maailmaan enemmän kuin omat voimavarat antavat myöten? Miksi pitää tehdä lapset pienellä ikäerolla, jos ei jaksa hoitaa kuin yhden kerrallaan?

Olisiko vaikka vanhempien ikä yksi syy? Ei kaikki nyt vaan saa lapsia parikymppisenä ja pysy saman kumppanin kanssa yhdessä. Ehkä se oikea löytyi vasta kolmekymppisenä ja ei siinä sitten monia vuosia ole aikaa odotella, jos haluaa vaikka 2 lasta. Jotkut raskautuvat myös vahingossa ja ehkä eivät halua aborttia? 

Ja kyllä meillä ainakin meno helpottui, kun kuopuskin meni eskariin. Se pikkulapsiaika oli ihan helvetin raskas. Rakastan silti lapsiani enkä vaihtaisi pois päivääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa harvinaisen idiootti aihe syyllistää äitejä. 

Muutama tunti hoidossa voi olla aika lailla äidin mielenterveyden pelastava asia, mikäli vastasyntynyt valvottaa yöt ja taapero valvottaa päivät.

Ei lapsia kannata tehdä jos mielenterveys keikkuu. Ensin hoitaa itsensä kuntoon ja sitten miettii onko äitiyteen.

Eihän mielenterveys etukäteen keiku, vaan hajoaa siihen, kun ei koskaan saa nukkua.

 

Ja koska ei valmiiksi saa ikinä nukkua täytyy siihen sitten tukien ja muiden etuisuuksien vuoksi pykätä lisää valvottavaa

Ja vielä vuoden

-

Joka viides suomalainen kärsii tahattomasta lapsettomuudesta, eikä todellakaan valitse itse, koska lapsensa "tekee". Että jos itsellä on ollut tämä etuoikeus, olisin aika hiljaa. Se voi aika monella olla niin, että ne tehdään just tasan silloin, kun on mahdollista, jos ollenkaan. Ja tästähän ei siis puhuta avoimesti, eli jokainen meistä tuntee aika monta tahattoman lapsettomuuden läpikäynyttä ihan tietämättään.

Tuo on ihan totta. En paheksu toisten lasten lyhyitä ikäeroja. Jokainen tekee juuri niinkuin tekee, ja se on täysin ok.

Osa kuitenkin tarkoituksella haluaa lyhyen ikäeron ajatuksella, että se on sitten nopeasti ohi, siis valvomiset ja muu. Mietin aina, että eikö olisi kätevämpää valvoa pätkittäin eikä kertarysäyksellä kaikki. Etenkin, kun samaan aikaan voi olla kaksi huonounista lasta. Mutta tosiaan, ihan sama mulle, miten toiset elämänsä elävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohdettu isät kokonaan, monissa perheissä isäkin on ihan kotosalla mutta lapsi tuodaan silti päiväkotiin heti klo 08 ja haetaan klo 17. Vanhemmat kotona kahdestaan ja tullaan hakemaan käsikädessä. Jotkut on työttömiä mitä lie mutta voisiko edes lapsen hoitopäivää lyhentää kun 2 täysaikaista ihmistä lorvii kotona? 

Juu näinpä. Mun työkaveri on pitkällä saikulla ja lasten isä työttömänä, mutta kolme lasta kyllä viedään joka päivä saamaan laadukasta varhaiskasvatusta. = Vanhemmat on helvetin laiskoja.

Miten se työkaveri toipuisi sairaudestaan, jos pitäisi hoitaa lapset samalla? Lastenhoito on kokopäivätyö. Entä miten lasten isä pääsisi töihin, etenkin mihinkään lyhyemmälle pätkälle tai sijaisuuteen, jos pitäisi ensin odottaa, että lapsille löytyy jostain hoitopaikka?

Tiedossa oli, että on rankkaa jos lapset on parin vuoden ikäerolla. Toisaalta ajateltiin, että pikkulapsiaika on sitten kerralla lusittu, ja ei se niin kauan kestä. Vaakakupissa painoi myös tieto siitä, että pienemmällä ikäerolla lapsista tulee keskenään läheisempiä, mikä toivottavasti kantaa koko loppuelämän. Oma sisko on itselle niin tärkeä että toivon, että omatkin lapset ovat toisilleen tuki ja turva. 4-5 vuoden ikäerolla lapsilla on ihan eri kehitysvaiheet ja kiinnostuksen kohteet.

Toki ei ollut paljon aikaakaan odotella ennen kuopuksen yrittämistä, ikää oli sen verran. Ennen esikoista oli 3 keskenmenoa, joten ei ollut harhakuvitelmia, että lapsia automaattisesti saa heti kun haluaa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihmisiä, jotka kuskaavat isomman lapsen päiväkotiin. Lapsi saa sieltä kaikki räkätaudit, tartuttaa ne vauvaan ja valvotte kaikki yöt koko perhe. Ei mitään järkeä. 

Taapero ei seuraa kaipaa. Vanhemmat ja pikkusisarus riittävät. Lisäksi voi käydä leikkipuistoissa ja kerhoissa, jos saman ikäistä seuraa vanhempi haluaa. Lapsihan ei sitä kaipaa.

Flunssat tulevat joka tapauksessa jossain vaiheessa. Jos niitä ei sairasta päiväkoti-iässä, ne tulevat sitten kouluiässä. Minusta on parempi olla pois päiväkodista kuin koulusta.

Toki joillakin lapsilla ei flunssia juuri ole, mutta tartunnan he saavat joka tapauksessa, joko päiväkodista tai koulusta.

Taas on tullut opittua uutta av:lla. On perheitä joissa mummola ja päiväkoti eivät käytännössä eroa toisistaan. Ei meidän mummolassa ainakaan ole samanaikaisesti 120-150 lasta, kymmeniä aikuisia ja monitoimitiloja. 

Vierailija kirjoitti:

Joka viides suomalainen kärsii tahattomasta lapsettomuudesta, eikä todellakaan valitse itse, koska lapsensa "tekee". Että jos itsellä on ollut tämä etuoikeus, olisin aika hiljaa. Se voi aika monella olla niin, että ne tehdään just tasan silloin, kun on mahdollista, jos ollenkaan. Ja tästähän ei siis puhuta avoimesti, eli jokainen meistä tuntee aika monta tahattoman lapsettomuuden läpikäynyttä ihan tietämättään.

Mun täytyy tuohon täysin tarpeettoman aggressiiviseen viestiin vastata, että kärsin vuosikaudet tahattomasta lapsettomuudesta, mutta otin silti omat voimavarat huomioon enkä edes yrittänyt toista lasta hetiperään. Eli älähän niputa kaikkia samaan äläkä tuomitse henkilöä, josta et tiedä mitään.

Meilläkin 3vuotias päivähoidossa 2x viikossa n 6,5h. Minä vauvan kanssa kotona.

Isompi lapsi saa virikettä ja pieni saa ainakin sen 2x viikossa nukkua kunnon aamupäiväunet niin että itsekkin voi hyvällä omallatunnolla pötköttää ja imettää

Harvemmin vauva nukkuu ees kunnon pitkiä päiväunia kun ollaan normi päivää viettämässä. kun 3v pitää sellasta meteliä ja unohtaa että vauva nukkuu tai äiti on nukuttamassa vauvaa. 

Mutta ei nyt pelkästään nukkumisen vuoksi vaan tietenkin käytän aikaa myös hyödyksi kun ei ole hirveästi lähipiirissä sellaista hoitopaikkaa lapsille missä vois pitemmän aikaa viedä. Saatan keskittyä itse kotitöihin kun vauva nukkuu ja lapsi hoidossa. Lapsi tekee kivoja juttuja päivähoidossa. Perhepäivähoidossa siis on. Meillekkin kyllä sanoi että mielellään voisi lapsi täällä jatkaa olemista, kun vauva syntyy. On niin vähän lapsia.

Tehdään kyllä kaikkea kivoja juttuja hoitopäivien jälkeen ja *vapailla*. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos tuollaisella ihmisellä sitten on lapsi tai useampi niin mistä ihmeen lapsettomuudesta hän enää kärsii?

Ajatus varmaan oli, että jos lasta ei ole kuulunut pitkään aikaan, niin sen jälkeen ei välttämättä halua käyttää ehkäisyä ja toinen lapsi saattaakin tulla aika nopeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taapero saa leikkikavereita. Kotona vaan äiti hoitaa vauvaa ja saa vähemmän huomiota. 

Näin ja synnytyksestä toipuva äiti imettää ympäri vuorokauden ja vauva valvottaa muutenkin kuin ruokaillessaan. Taapero herää seitsemältä pirteänä ja valmiina kiipeämään, juoksemaan, leikkimään. Kohta iso-isoäitinä olisin kyllä valmis suomaan äidille ne hetket päivällä nukkumiseen, jolloin vauvakin nukkuu. Taaperoa ei voi jättää vahtimatta ja koko ajan  oltava läsnä. Minusta kaikille parempi on taaperon vienti päiväkotiin, jossa pääsee leikkimään ja touhuamaan kavereiden kanssa. Voihan hänet viedä vähän myöhemmin ja hakea vähän aikaisemmin ja pitää joitakin kotipäiviäkin välillä. Antakaa synnytyksestä toipuvalle vähän armoa. Ihmettelen suuresti niiden kokemusta äitiydestä, jotka sanovat taaperon päiväkotiin viemistä äidin laiskuudeksi. Taitaa olla kokem

Isille myönnetään vanhempainvapaata juuri sen takia, että synnytyksestä toipuva äiti saa levätä. Vaan nykyäänhän se esikoinen viedään päiväkotiin myös silloin, kun isä on isyyslomalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On pitänyt tosissaan hillitä itseni etten ole ihan päiväkodin pihalla mennyt näiltä vuoden äitsyköiltä kysymään että MIKSI. Että ajattelevatko, miltä siitä pikku taatiaisesta tuntuu, kun kävelee itse vielä huojuen ja haluaisi vaan äidin huomiota, äiti koko elämän keskipiste ja koti tärkein paikka. Sitten äiti vie aamuvarhaisella hoitoon ja jää uuden vauvan kanssa kotiin kutemaan. Hakee vasta pitkän päivän jälkeen. Ei se taapero osaa tuota järkeillä, kokee vain ikävää ja epäreiluutta. Sitten vielä ihmetellään miksi lapset ovat ongelmissa. Kun haetaan kotiin niin seuraavaksi parkkeerataan kännykän äärelle. Haluaisin tajuta miksi edes tehdään se toinen? Entä jos yksi mukula riittäisi ja hänelle ne pienet resurssit? 

No ihan vaikka siksi, että jos vauva valvottaa pitkälle yöhön ja taapero herää pirteän

Noin heikkojen yksilöiden ei pitäisi sitten lisääntyä kuin max sen kerran, jos sitäkään! 

Normaali unentarve ei ole heikkoutta. Et itsekään pysyisi terveenä, välttämättä edes elossa, jos sinua pidettäisiin väkisin hereillä viikkokausia putkeen.

Se, kuinka lapsi nukkuu ei ole kiinni äidin heikkoudesta tai vahvuudesta, vaan pitkälti tuurista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällä palstalla vihataan päiväkotia niin paljon? 

Äidit kotona, eivätkä töissä. 

En nyt sanoisi että vihataan päiväkotia. Muttei tunnisteta että alle 2,5-3-vuotiaalle se on haitallisempi kuin kotona turvallinen arki tutun aikuisen ja sisarusten kanssa. Varhaislapsuuden jälkeen toki paljon hyviäkin puolia ja täytyyhän töissä useimpien käydä. Mutta se menee yli ymmärryksen ettei voida yhtään odottaa sen ekn kasvua että olisi vaikka kolmivuotias ennen sitä uutta vauvaa, ja että ei jakseta edes osaa aikaa olla vanhempi esikoiselle. Esim. Miksei se kelpaisi näille äideille että puistotäti hoitaa sen 2 aamua viikossa? Kyllä siinä ehtii parit lattet muiden mammojen kanssa juoda jo ja näp

Ulkoistaa yhteiskunnan vastuulle!! Uskomattomia juttuja. En yhtään ihmettele, etteivät nuoret naiset halua synnyttää lapsia, kun vasta synnyttäneet teilataan jo päiväkodin henkilökunnan toimesta laiskoiksi hyväksikäyttäjiksi. Helpompaakin se tietenkin siellä päiväkodissa on, mitä vähemmän lapsia on vaivoina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttu on päiväkodissa töissä ja sanoi, että nuo äidit haukutaan selän takana jotka tuo taaperon hoitoon, vaikka on vauvan kanssa kotona. Huonoja äitejä. 

Haahahahahahahhaa me on haukuttu aina päiväkodin laiskoja työntekijöitä joten eiköhän tää mee tasan :D

He sentään hoitavat monta lasta kerralla, kun itse ette meinaa yhtäkään jaksaa! -vela sivusta.

Juuri yksi päiväkodin hoitaja sanoi oman lapsen saatuaan, että oman kanssa on aivan erilaista kuin hoitolasten. Erona on se, että päiväkotilapset kunnioittavat hoitajaa, kun taas oma lapsi ei ns. kunnioita vanhempiaan. Lisäksi päiväkodissa on ryhmäpaine, joten lapset saa helpommin tekemään asiat kuin jos kotona on vain yksi (oma) lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itketään ettei naiset halua lapsia ja samaan aikaan arvostellaan kaikesta mitä tehdään. Mitään apuja ei saisi käyttää, pitää vain selviytyä päivästä ja vuodesta toiseen. Lasten kasvattaminen on todella raskasta.

Et näe mitään välimuotoa sille että yksivuotias päiväkodissa toisten jaloissa 24-40 tuntia viikossa tai jotain apua kotiin? Vaikkapa naapurin opiskelija ulkoiluttamaan aamuisin jotta äiti saa nukkua, tai isä lyhentäisi työaika ja antaisi äidin nukkua aamut? Mummo apuun, perhekerhot? Jos ei jaksa eikä ole apuja niin tehdään se yksi, jos sitäkään. Ja säästetään ne heiveröiset voimat.

Hä? 

Toinen monisairas mummo asuu 200 km päässä ja toinen eri maassa. Isä ei saa itse päättää työaikojaan eikä äiti muutenkaan saa nukuttua, jos toinen tai molemmat lapset valvoo.

Miksi isä ei voi sitä samaa muutamaa tuntia hoitaa omia lapsiaan, että äiti saisi nukkua? Ei kukaan isä ole töissä 24/7, paitsi tietysti tällä palstalla kaikkien virikelasten mammojen miehet.

En ole tekemässä näin. Vauva syntyy lähiviikkoina ja ollaan hänen ja 1 vuotiaan kanssa kotona. Ainakin niin kauan kun se tuntuu järkevältä. Päiväkotiin sitten jos tuntuu että omat suht aikaa vievät luottamustehtävät sitä vaativat ja ei saada lasten hoitoa muuten järjestymään tarpeeksi toimivasti. Mutta toistaiseksi aion ainakin yrittää olla molempien kanssa kotona. 

No sellainen vuosikas on kyllä lähempänä vauvaa kuin leikki-ikäistä. 

Aina harvinaisia kuitenkin alle 1,5 v ikäerot, itsellä alkoi menkatkin vasta kun esikoinen oli n. 9kk vanha. Joojoo kyllähän näitä irlantilaisia kaksosiakin syntyy, mutta vain muutama tapaus vuodessa.

Ylempään vielä jatkan että en olisi siis pitänyt hoidossa jos olisi normi päiväkotilaitos. Ku ei ole siitä kokemusta ja ryhmä on niin iso. Lapsi ei varmasti uskoakseni sellaisessa ehkä niin hyvin viihtyisi. SIT pitäisin äidin kanssa