Lue keskustelun säännöt.
Vauva syntyi ja taapero samantien päiväkotiin
14.08.2025 |
Miettikäähän pari kertaa tätä asiaa.
Teille syntyy vauva ja laitatte vauvan sisaruksen, pienen taaperon päiväkotiin. Miksi? Pieni taapero kaipaa äitiä ja äidin syliä vielä pitkään. Alle 3- vuotias ei muita virikkeitä vielä tarvitse, äiti ja koti riittävät
Kommentit (235)
Tunnen vakaopen, joka omina vuosilominaan vie lastaan päiväkotiin. Mitäs siihen sanotte paheksujat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole tekemässä näin. Vauva syntyy lähiviikkoina ja ollaan hänen ja 1 vuotiaan kanssa kotona. Ainakin niin kauan kun se tuntuu järkevältä. Päiväkotiin sitten jos tuntuu että omat suht aikaa vievät luottamustehtävät sitä vaativat ja ei saada lasten hoitoa muuten järjestymään tarpeeksi toimivasti. Mutta toistaiseksi aion ainakin yrittää olla molempien kanssa kotona.
No, 1-vuotias nyt kuuluu muutenkin kotiin. Tässä puhuttiin ylipäänsä alle 3-vuotiasta. On "hieman" eri asia vaikka 1.5v. kuin 2.5v. Jälkimmäinen alkaa jo hyötymäänkin vakasta, kavereista jne. eikä välttämättä saa energiaan purettua äidin ollessa vain vauvassa kiinni. Lapsia kun on erilaisia, jopa ne vauvat ovat erilaisia. Myös vanhemmat ovat erilaisia, on eri voimavarat ja tukiverkostot.
Vierailija kirjoitti:
"No me touhutaan kaikki kolme yhdessä. Istutaan pöydän ääressä muovailemassa ja piirtämässä ja vauva on tissillä, käydään leikkipuistossa ja vauva on tissillä kun istun hiekkalaatikon reunalla jne. Ei se nyt niin vaikeaa ole. En kärsi univajeesta kun en ole yh. Ja kyllä, mieheni käy töissä, mutta hän ei ole siellä koko päivää ja hänellä on vapaapäiviäkin."
Mun täytyy tähän kertoa, että mulla ei selkä kestänyt kantoliinaa, rintarepusta puhumattakaan, kuin ihan lyhyitä pätkiä. Eli kotipihassa olisi voinut olla lyhyen aikaa, mutta mihinkään leikkipuistoon en olisi voinut lähteä vauva kantoliinassa. Selkä olisi krampannut sen jälkeen monta päivää. Ja tämä jatkuvasta jumpasta huolimatta.
Mulla oli vauvalla vaunut ja puistossa kannoin vauvaa normaalisti sylissä. Kylläpä sitä keksitään kaikkia tekosyitä, ettei vain itse tarvitse lapsia hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin 3vuotias päivähoidossa 2x viikossa n 6,5h. Minä vauvan kanssa kotona.
Isompi lapsi saa virikettä ja pieni saa ainakin sen 2x viikossa nukkua kunnon aamupäiväunet niin että itsekkin voi hyvällä omallatunnolla pötköttää ja imettää
Harvemmin vauva nukkuu ees kunnon pitkiä päiväunia kun ollaan normi päivää viettämässä. kun 3v pitää sellasta meteliä ja unohtaa että vauva nukkuu tai äiti on nukuttamassa vauvaa.
Mutta ei nyt pelkästään nukkumisen vuoksi vaan tietenkin käytän aikaa myös hyödyksi kun ei ole hirveästi lähipiirissä sellaista hoitopaikkaa lapsille missä vois pitemmän aikaa viedä. Saatan keskittyä itse kotitöihin kun vauva nukkuu ja lapsi hoidossa. Lapsi tekee kivoja juttuja päivähoidossa. Perhepäivähoidossa siis on. Meillekkin kyllä sanoi että mielellään voisi lapsi täällä jatkaa olemista, kun vauva syntyy. On niin vähän lapsia.
Tehdään kyllä ka
Näin meilläkin eikä ole yhtään huono omatunto tästä. Se kyllä täytyy sanoa, että JOS esikoinen olisi ollut alle 2-vuotias, niin en olisi tällöin hoitoon vienyt. Meillä on monesti maanantai ja perjantai vapaapäiviä päiväkodista (ellei nyt ole jotain neuvolaa tms.), niin siitä tulee jo pitkät vapaat ja etenkin viikonloppuisin miehen ollessa kotona puuhataan PALJON kaikenlaista ja muutenkin mies tekee monenlaista nimenomaan esikoisen kanssa töiden jälkeenkin.
Ja meillä ei ole mitään mummoja ja kummeja auttelemassa, että näin muuten ihan itse kyllä hoidetaan lapsemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tekemässä näin. Vauva syntyy lähiviikkoina ja ollaan hänen ja 1 vuotiaan kanssa kotona. Ainakin niin kauan kun se tuntuu järkevältä. Päiväkotiin sitten jos tuntuu että omat suht aikaa vievät luottamustehtävät sitä vaativat ja ei saada lasten hoitoa muuten järjestymään tarpeeksi toimivasti. Mutta toistaiseksi aion ainakin yrittää olla molempien kanssa kotona.
No, 1-vuotias nyt kuuluu muutenkin kotiin. Tässä puhuttiin ylipäänsä alle 3-vuotiasta. On "hieman" eri asia vaikka 1.5v. kuin 2.5v. Jälkimmäinen alkaa jo hyötymäänkin vakasta, kavereista jne. eikä välttämättä saa energiaan purettua äidin ollessa vain vauvassa kiinni. Lapsia kun on erilaisia, jopa ne vauvat ovat erilaisia. Myös vanhemmat ovat erilaisia, on eri voimavarat ja tukiverkostot.
"1-vuotias kuuluu kotiin"? Joidenkin täytyy valitettavasti palata työelämään. Ja harvemmin on 1-vuotias ja vauva samaan aikaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikossa puhutaan selvästi taaperosta eli alle 3-vuotiaasta. Porukka tulee tänne uhriutumaan ja vetää mukaan leikki-ikäiset. Taapero ei hyödy päiväkodista, leikki-ikäinen hyötyy.
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa puhutaan selvästi taaperosta eli alle 3-vuotiaasta. Porukka tulee tänne uhriutumaan ja vetää mukaan leikki-ikäiset. Taapero ei hyödy päiväkodista, leikki-ikäinen hyötyy.
Tämän itsekin huomasin. Siitä 2.5-vuotiaasta ylöspäin alkaa olla jo leikki-ikäinen ja toimii täysin eri tavalla kuin vaikka 1.5-vuotias. Itse työskentelen vakassa enkä todellakaan näe mitään väärää siinä, että se noin 3v. ja vanhempi tuodaan päiväkotiin ja lähes aina pienemmillä tunneilla/vapaapäivillä. Enpä itse ole juuri törmännyt siihen, että mitään pikkutaaperoita tuotaisiin päiväkotiin 9 tunnin päiviksi, kun äiti on vauvan kanssa kotona - saati molemmat vanhemmat kotona. Tosin ei se minulle kuulu mitä vanhemmat tekevät enkä tosiaan tiedä tai kysele. Moni tässäkin ketjussa tuntuu muka tietävänsä toisten ihmisten elämäntilanteita sairauslomia myöten. Aika sairasta.
Eikä meillä ainakaan haukuta ja arvostella vanhempia tällaisista asioista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taapero saa leikkikavereita. Kotona vaan äiti hoitaa vauvaa ja saa vähemmän huomiota.
Näin ja synnytyksestä toipuva äiti imettää ympäri vuorokauden ja vauva valvottaa muutenkin kuin ruokaillessaan. Taapero herää seitsemältä pirteänä ja valmiina kiipeämään, juoksemaan, leikkimään. Kohta iso-isoäitinä olisin kyllä valmis suomaan äidille ne hetket päivällä nukkumiseen, jolloin vauvakin nukkuu. Taaperoa ei voi jättää vahtimatta ja koko ajan oltava läsnä. Minusta kaikille parempi on taaperon vienti päiväkotiin, jossa pääsee leikkimään ja touhuamaan kavereiden kanssa. Voihan hänet viedä vähän myöhemmin ja hakea vähän aikaisemmin ja pitää joitakin kotipäiviäkin välillä. Antakaa synnytyksestä toipuvalle vähän armoa. Ihmettelen suuresti niiden kokemusta äitiydestä, jotka sanovat taaperon päiväkot
Meillä oli mies kotona 3 viikkoa vauvan syntymästä. Esikoinen oli päiväkodissa siitä noin viikon ja 2 viikkoa sitten kotona. Kun mies palasi töihin, niin esikoinen meni päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Taas on tullut opittua uutta av:lla. On perheitä joissa mummola ja päiväkoti eivät käytännössä eroa toisistaan. Ei meidän mummolassa ainakaan ole samanaikaisesti 120-150 lasta, kymmeniä aikuisia ja monitoimitiloja.
No voi elämä taas mitä syyllistämistä ja tahallaan väärin ymmärtämistä. Ei kai kukaan vie päiväkotiin, jos vaihtoehtona on mummola?!?!
Nykyään on vaan paljon meitä, joilla ei ole mummoa lähimaillakaan. Mummo voi olla kaukana, kuollut, sairas, alkoholisti, työelämässä tai "kiireinen". Kuinka monta ketjua täällä onkaan siitä, miten isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsia!
Silloin päiväkoti on ainoa tukiverkko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on tullut opittua uutta av:lla. On perheitä joissa mummola ja päiväkoti eivät käytännössä eroa toisistaan. Ei meidän mummolassa ainakaan ole samanaikaisesti 120-150 lasta, kymmeniä aikuisia ja monitoimitiloja.
No voi elämä taas mitä syyllistämistä ja tahallaan väärin ymmärtämistä. Ei kai kukaan vie päiväkotiin, jos vaihtoehtona on mummola?!?!
Nykyään on vaan paljon meitä, joilla ei ole mummoa lähimaillakaan. Mummo voi olla kaukana, kuollut, sairas, alkoholisti, työelämässä tai "kiireinen". Kuinka monta ketjua täällä onkaan siitä, miten isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsia!
Silloin päiväkoti on ainoa tukiverkko.
Tämäpä. Miksiköhän minä olin mummolassa lähes joka päivä, kun pikkuveli syntyi? Olin tuolloin 4v. Monesti oli myös isän työttömyysjaksoja, jolloin ryypiskeli kotona, niin oltiin hoidossa. Tämä siis ysärillä.
Jos on kyse PIKKUtaaperoista, niin kyse on sellaisista noin 2-vuotiaista ja alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas on tullut opittua uutta av:lla. On perheitä joissa mummola ja päiväkoti eivät käytännössä eroa toisistaan. Ei meidän mummolassa ainakaan ole samanaikaisesti 120-150 lasta, kymmeniä aikuisia ja monitoimitiloja.
No voi elämä taas mitä syyllistämistä ja tahallaan väärin ymmärtämistä. Ei kai kukaan vie päiväkotiin, jos vaihtoehtona on mummola?!?!
Nykyään on vaan paljon meitä, joilla ei ole mummoa lähimaillakaan. Mummo voi olla kaukana, kuollut, sairas, alkoholisti, työelämässä tai "kiireinen". Kuinka monta ketjua täällä onkaan siitä, miten isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsia!
Silloin päiväkoti on ainoa tukiverkko.
Tämäpä. Miksiköhän minä olin mummolassa lähes joka päivä, kun pikkuveli syntyi? Olin tuolloin 4v. Monesti oli
Meillä oli samoin. Ei äiti joutunut yksin pärjäämään meidän kanssa. Kyllä oli mummo apuna todella aktiivisesti. Nykyään taitaa olla niin, ettei ne nykymummot autakaan, vaikka itse ovat apua saaneet.
Mun kaikki lapset oli perhepäivähoidossa ja äitiyslomalla ollessani vanhemmalla sisaruksella/sisaruksilla oli 10 x kuussa 4h tunnin hoitopäivä. Se oli aivan loistava ratkaisu: Lapsilla pysyi samat kaverit ja leikit jatkui, hoitosuhde ihanaan hoitotätiin pysyi yllä ja tuleva hoitotäti tuli myös vauvalle tutuksi. Siirtyminen päivähoitoon vuoden vanhana sujui ongelmitta. Myös äiti ja vauva hyötyivät suuresti, kun sai välillä esim. ottaa vauvan kanssa päiväunet.
Ja ennen kuin joku sanoo, että tämä oli hoitotädin kannalta huono juttu, niin ei ollut. Hän lähestyi jo eläkeikää, taloudellinen tilanne oli vakaa eikä tilipussin suuruus (joka muutenkin on perhepäivähoitajilla pieni) ollut enää kovin merkittävä. Tykkäsi meidän lapsista, oli mielissään, kun sai pitää hoitosuhteen yllä ja samalla päivistä tuli kevyempiä, kun ei ollut koko ajan iso lapsikatras paimennettavana. Win-win-win.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli samoin. Ei äiti joutunut yksin pärjäämään meidän kanssa. Kyllä oli mummo apuna todella aktiivisesti. Nykyään taitaa olla niin, ettei ne nykymummot autakaan, vaikka itse ovat apua saaneet.
--
Näin meillä. Minut ja siskoni hoiti mummot, molemmat asuivat lähellä.
Nyt äitiäni kiinnostaa omat harrastukset, matkat ja muutenkin oma elämä.
Lapsista pitäisi kyllä jatkuvasti kuvia ja videoita laittaa, jotta pääsisi ystävättärilleen esittelemään "mummon kultia".
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä tehdä toista lasta, jos sen jälkeen ei enää jaksa hoitaa esikoista.
Sitten ei kenenkään pidä raivota, että lapsia ei tehdä tarpeeksi!
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa kun täällä taas vanhemmat arvostelevat ja haukkuvat muita vanhempia.🙄Onneksi en ole lisääntynyt.
Ei, näissä toistuu nimenomaan äitien haukkuminen, isien rooli loistaa poissaolollaan. Äitien jaksamisella ei ole mitään arvoa. Kun olet nainen, kaikki mitä teet on aina jonkun mielestä väärin.
Minäkään en lapsia hanki koska en lapsista pidä, ja sekin on joidenkin mielestä väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija
14.08.2025 | 20:09
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai vedät vielä kuonoon. Viestejäsi lukiessa hiipii kyllä hakematta mieleen että teidän perheen lapsille olisi ollut parasta ettei heidän äidistään olisi koskaan äitiä tullutkaan. Olisit malttanut vaikka vielä vuoden, nelivuotias odottelee jo mukavasti vaikka vauva itkee. Kaikki vauvat muuten itkevät, ei se niistä sairaita tee. Siihen auttaa syli ja maito ja vaipanvaihto. Voi sinua. Piti kaksi lasta tehdä, koska opiskelukaverilla on, ja naapurin Petrillä ja Mirkulla, niin eikös meillekin! Joo! Ja sitten sormi suussa traumatisoidaan omat pienet hoivantarpeiset.
Kylläpä olet yksinkertainen. Jos sinun lapset ovat itkeneet ja nuo ovat auttaneet niin sinun lapsilla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Minun molemmat lapset ovat olleet mahakipuisia ensimmäisen vuoden. Esikoisen pahimmat kivut vei vyö
Minulla on ollut vauva joka huusi ekat puoli vuotta koko valveillaoloaikansa ja nukkui vain sylissä kymmenen minuutin pätkissä. Enpä silti kokenut tarvetta altistaa hylkäämistraumalle muita lapsiani, itsehän olin heidät halunnut. Tottakai vauvat ovat erilaisia. Silti ollaan läsnä lapsen tarpeille.
Ihanintahan koko lapsuudessa on se aika kun koko lauma on koossa ja tehdään yhdessä perheenä, kiireettömät päivät ja loputtoman tuntuinen vapaus. Ei sitä mikään päikyntädin askartelutuokio korvaa. Vielä jokin aika sitten oli ylpeys hoitaa omat lapset kotona. Sääli että se on muuttunut tähän. Toki edelleen osalle on. Minustakin oli ihanaa olla eskarilaista ja ekaluokkalaista varten kotona tai mennä vaunutellen vastaan. Pieni koululainenkin tarvitsee vielä vanhempaa.
Ikävä tuottaa sinulle pettymys mutta välttäessäsi hylkäämistraumaa aiheutit lapsillesi toisenlaisen trauman. Pakotit heidät kuuntelemaan vauvan jatkuvaa itkemistä ja siitäkin tulee trauma. Itse olin 8 vuotias kun pikkusiskoni syntyi. Hän itki todella paljon. Opettajani sanoi kerran äidilleni että teillä taitaa siellä kotona olla aika rankkaa kun minä olen muuttunut ja koko ajan jotenkin tolaltani.
Itse en tietenkään tiennyt tästä traumasta mitään ennen kuin sain esikoiseni ja hänellä oli koliikki. Vauvan kipuitku sai minut niin tolaltani ja pahoin voivaksi että pystyin hyssyttämään häntä vain korvatulpat korvissa ja lopulta mieheni hoiti nämä huutojaksot jos vain oli kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No me touhutaan kaikki kolme yhdessä. Istutaan pöydän ääressä muovailemassa ja piirtämässä ja vauva on tissillä, käydään leikkipuistossa ja vauva on tissillä kun istun hiekkalaatikon reunalla jne. Ei se nyt niin vaikeaa ole. En kärsi univajeesta kun en ole yh. Ja kyllä, mieheni käy töissä, mutta hän ei ole siellä koko päivää ja hänellä on vapaapäiviäkin."
Mun täytyy tähän kertoa, että mulla ei selkä kestänyt kantoliinaa, rintarepusta puhumattakaan, kuin ihan lyhyitä pätkiä. Eli kotipihassa olisi voinut olla lyhyen aikaa, mutta mihinkään leikkipuistoon en olisi voinut lähteä vauva kantoliinassa. Selkä olisi krampannut sen jälkeen monta päivää. Ja tämä jatkuvasta jumpasta huolimatta.
Mulla oli vauvalla vaunut ja puistossa kannoin vauvaa normaalisti sylissä. Kylläpä sitä keksitään kaikkia tekosyitä, ettei vain itse tarvitse lapsia hoitaa.
No onneksi täältä löytyy vielä täydellisiä äitejä kuten sinä! Minäkin kävin esikoisen kanssa puistossa kun toinen lapsi oli vauva mutta en silti pidä itseäni parempana ihmisenä tai arvostele niitä jotka eivät siihen pysty.
Itse varmasti vauvan myötä veisin sosiaalisen ja rohkean taaperon päivähoitoon esim. 3 päivää viikossa 4h/päivässä. Olisi vuorovaikutuksen kehityksen vuoksi tärkeää olla myös vauvan kanssa kahden säännöllisesti.
Mut voisko joku selittää miksi vie esikoisen päiväkotiin klo 7-17 hoitoajalla joka päivä? Sitä en vain voi ymmärtää. Miten joku päätyy tällaiseen ratkaisuun ollessaan kuitenkin kotona perhevapaalla?
Itse olen ollut kotiäitinä kahdeksan vuotta. Ihminen ei voi etukäteen tietää, mitä hän tulee jaksamaan. Se selviää vasta sitten kun kokeilee. Kukaan ei synny väsyneenä.