Virikelapsista - lapsi ei saa hoitopaikkaa läheltä, koska virikelapset ovat vieneet ne?

Itse käyn töissä.

Minulla on kaksi lasta, ovat kokopäivähoidossa.

Odotan kolmatta lasta.



ENNEN ajattelin että virikelapset ryöstää paikan lapseltani läheisestä tarhasta. Olin todella pettynyt.

Mutta saatiin toinen päiväkoti, joka on ollut lapsilleni todella rakas ja tärkeä paikka! Olen iloinen tästä päiväkodista.

Nyt ollaan lähellä vauvan syntymää ja ajatukset virikelapsista on yllättäen muuttunut.

Minulle on henkilökunnalta kantautunut vinkkejä että kannattaa ottaa vaikka minimi aika hoitoa että hoitopaikka kahdelle vanhemmalle säästyy. Olisi luultavaa että joudutaan raahaamaan kolmea lasta pahimmillaan eri päiväkoteihin, uskon että meitä onnisti saada lapset samaan päikkyyn.



Pitäisikö minun nyt olla kotona kaikkien lapsien kanssa, vaan koska niin joku saa muutamaksi vuodeksi lapsieni paikat?

Eikö parempi olisi jos laajennetaan hoitopaikkoja, rakennetaan uusia?



Asun alueella jossa ikärakenne koostuu eläkeläisistä. Alueella rakennataan kerrostaloja ja muuta vastaavaa. Odotettavissa on että alueella räjähtää sekasorto seuraavan viiden vuoden kuluttua. Minua jännittää lapsieni koulutuskin koska alueen lapset eivät mahdu nytkään kouluun..

Tiedän että Tampereella päättäjät ovat luvanneet rakentaa hidasteen erään ala-asteen tielle, mutta perui sanansa koska "budjetti ei riitäkään". Eli sama kurvailu jatkuu, ilmeisesti kunnes joku lapsi jää alle.



Minulla on oikeus pitää lapseni hoidossa. Pari päivää viikossa ja voin olla vauvan kanssa omassa pienessä maailmassa sen ajan kun alle 5- vuotiaani juokseen tarhassa kavereittensa kanssa.

Onko se nyt riistoa sitten lapsiani kohtaan että vauva saa koko huomioni, ilman että mun tarttee joka päivä olla tekemässä samaan aikaan isompien lapsien kanssa jotain.



Jos tämä tekee minusta huonon äidin, niin antaa sitten olla niin.

Minulle on tärkeää että kaikki lapseni saa minusta mahdollisiman paljon irti ja nautin itsekin ajasta. Vai onko "pikkulapsi kausi joka on niin lyhyt" -vaan niille joilla ei ole vielä isompia lapsia ennestään hoidossa?

Koska se on oikeesti niin että tilanteet on eri: oli se mullakin eri kun olin yhden tai kahden kanssa kotona. Ja sitten töissä, lapset hoidossa ja nyt jäämässä uuden kieroksen kanssa kotiin.



Miksi minua sitten voidaan sorsia menettämällä lapsien hyvä hoitopaikka, tuttuine juttuineen. Jämähtää kotiin vauvan ja viikareitten kanssa. Parin vuoden kuluttua viedä joka lasta eri päiväkotiin??



Minä sanon että jos hoitopaikkoja on liian vähän: syyllinen ei ole se hoidettava. Vaan se joka päättää ettei paikkoja tarvita enempää..



Tampereella on kolmisen vuotta ollut tiedossa että pakka leviää pian käsiin! Se on faktaa. On se kumma miten nopeasti uusille kerostaloille löytyy kaavat ja ne rakennetaan. Kun että satsataan niihin lapsiin jokka on jo alueella; ilman hoitopaikkaa.

Ei voida alkaa lajitteleen ihmisten tarpeita! Se on perheen asia tarvitaanko hoitoa, miten paljon. Ei kenellekään kuulu tieto käykö töissä, kävikö just kaupassa tai uimassa ennenkö haki lapsensa. Lapsi on sopimuksen mukaan hoidossa, piste.



Jos hoitopaikkaa ei saa, pitää miettiä miksi päättäjät satsaa äänieristeisiin motareitten varrelle eikä karkenna uutta tarhaa.

En minä ainakaan ole mitään työpaikkaani ilmoittanut mihinkään. Palkkatiedot menee ihan eri paikkaan kuin päiväkotiin (ja palkkatietoja ei tarvitse edes ilmoittaa, jos on valmis maksamaan maksimin).

Jotkut tekevät myös äitiyslomalla töitä, joten sekään ei välttmättä kerro vielä mitään, jos kotona on pieni vauva.

Kun on pakko priorisoida hommia niin virikelapset jää vähemmälle. Ja kyllä aika yleinen mielipide on, että jos ei vanhemmatkaan lapsistaan välitä niin ei jaksa päiväkodin henkilökuntakaan kovin paljon heihin kiinnittää huomiota. Työtä on ihan tarpeeksi muutenkin.

sijainen

Jos virikelasta pissattaa ja työssäkäyvän lapsi tarvitsee pukeutumisapua, niin virikelapselle sanotaan, että pidättele vielä hetki, äitisi on kotona?

mikä uhriäiti se on, joka töihin menee, eikä voi viedä lastaan päiväkotiin, sama matka sulla sinne on kuin jollain toisella. Mikään ei estä hakemasta paikkaa samanaikaisesti lähipäiväkodista.



Jos ei jaksa nähdä vaivaa, ei tarvitse lähteä töihin

Tuntuu olevan joillekin niin kovin vaikea tajuta, että meitä on lukuisia vanhempia, jotka teemme pätkätöitä, sijaisuuksia, kenties välillä opiskelemme, haemme aktiivisesti töitä. Voi tulla kausia, että töitä ei ole, ja välillä taas saattaa olla lyhyelläkin varoitusajalla. Pitäisikö lapsiamme heitellä alati vaihtuviin hoitopaikkoihin sen takia, että äidin tai isän työsuhteet ovat ns. epätyypillisiä? Vai saisiko edes lastemme elämässä olla jotain pysyvää? Onko se liikaa pyydetty. Ja ei, lapsiamme (4 v. ja 5 v..) ei pidetä minun työttömyysaikoinani hoidossa täyttä aikaa, VAIKKA siitä maksammekin miehen tulojen takia täyden hoitomaksun. Silti turvallinen tuttu hoitopaikka säilyy heillä kun esim. aloitan uuden sijaisuuden kahden viikon päästä (josta sain viime viikolla tiedon).

Subjektiivinen päivähoito-oikeus ehdottomasti pois. Täällä samat kotiäidit, jotka kotihoidontukikeskusteluissa mekkaloivat siitä, miten demarit eivät haluaisi lapsia kasvatettava kotona, kuitenkin roudaavat vanhemmat lapsensa virikepaikoille päivähoitoon, kun "pitää saada omaa aikaa ja se vauva on niin rasittava hoitaa".



Ja samaan hengenvetoon ruikutetaan vielä tietysti isopalkkaisen miehen verojen suuruutta.



Jos kotiäiti ei jaksa hoitaa lapsiaan, maksakoon se isopalkkainen mies niille hoitajan ihan omista rahoistaan.

Mutta tuohon ajoissa hakemiseen haluan kommentoida, ettei sekään aina auta. Meillä paikkaa haettiin 11kk ennen hoidon aloittamista ja vaihtoehtoina oli kaksi kolmesta lähimmästä päiväkodista. Paikkaa ei saatu mistään näistä kolmesta lähimmästä, vaan kauempaa. Onneksi sentään sattuu työmatkan varrelle.

Työssäkäynti ei ole nykymaailmassa ihan yksiselitteinen juttu, on satunnaisesti työttömiä, satunnaisesti freelance-keikkaa tekeviä, osa-osa-aikaisia ym. Heidänkin lapsillaan pitäisi olla oikeus hoitopaikkaan, joka ei muutu/vaihdu äidin/isän satunnaisten työkeikkojen mukaan.

Sosiaalisetkaan syyt eivät ole yksiselitteisiä, vaan perustuvat jonkun tahon harkintaan/tulkintaan.

Jos päivähoitopaikkoja ei ole kaikille, niin niitä pitää hakea eikä niitä välttämättä myönnetä kaikille hakijoille. Kyseessä on hallintopäätös, johon kansalaisella on lainmukainen oikeus valittaa. Kuka käsittelee päivähoitopaikkojen myöntämistä/eväämistä koskevat valitukset? Lääninhallitus? Mitä se lisätyö tulee maksamaan?

työssäkäyvä= ihminen joka on töissä, ei äitiyslomalla, ei hoitovapaalla vaan töissä, osa-aikasesti tai päätoimisesti, mutta ei siis ole vain kotona

sosiaaliset syyt= äidin masennus, perheen ongelmat, lapsen kielitaito, maahanmuuttajat, lapsi tarvitsee tukea kasvussaan... ovat käytössä nykyisinkin eli ei tarvitse uudelleen määritellä

vanhempien valitukset= mitä valittamista siinä on, jos olet töissä lapsi päiväkotiin, jos olet kotona lapsi kerhoon. sama kaikille...

Kyllä se vaan niin on, että ne yhdeksänkymmentä prosenttia aika paljon suuremmalla todennäköisyydellä "vievät" sen sinun lapsesi paikan....

[i

Miten ihmeessä vielä 80 luvulla selvittiin kun ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta?

[/quote]

1980-luvulla naisilla oli Suomessa oikeasti huomattavia ongelmia juuri siksi, ettei heidän katsottu olevan "tarpeeksi" töissä. Eniten ongelmia oli opiskelijaäideillä ja free-lance yrittäjillä, sekä maatalousyrittäjillä, joilla ei ollut esittää mitään työnantajan todistusta. Muillakin yrittäjillä oli isoja ongelmia. Vuorotyöläisillä samoin.



1980-luku oli Suomessa vielä aikaa, jolloin raskaaksi tulo kesken opiskelujen keskeytti ne pysyvästi kenties vuosikymmeneksi, sekä aikaa jolloin naisten piti uhrata paljon saadakseen käydä töissä. Se oli aikaa, jolloin perhellinen nainen ei ollut vakavasti otetttava hakija työmarkkinoilla ja jos hän jostain sai töitä, kunnan päivähoidon johtaja (silloin oli vielä johtajia eikä ohjaajia kuten nykyään) päätti, tarvitsiko tämän naisen käydä töissä vai riittikö miehen palkka perheelle. me maksamme tätä laskua vieläkin muun muassa pätkätöissä ja palkkaeroissa.



Ihanko tosissanne te haluatte sen maailma ntakaisin?

Lehdet oli täynnä ilmoituksia, joissa etsitiin hoitajaa.

Äitinikin hoiti jossain vaiheessa 4:ää alle 4-vuotiasta lasta keittäjän koulutuksella (ja luonnollisesti kukaan ei valvonut työtä millään lailla). Eräskin äiti joutui joka päivä ajamaan kaksi kertaa n. 20 km:n ylimääräisen lenkin saadakseen lapsensa meille hoitoon.

[i

Miten ihmeessä vielä 80 luvulla selvittiin kun ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta?

1980-luvulla naisilla oli Suomessa oikeasti huomattavia ongelmia juuri siksi, ettei heidän katsottu olevan "tarpeeksi" töissä. Eniten ongelmia oli opiskelijaäideillä ja free-lance yrittäjillä, sekä maatalousyrittäjillä, joilla ei ollut esittää mitään työnantajan todistusta. Muillakin yrittäjillä oli isoja ongelmia. Vuorotyöläisillä samoin.

1980-luku oli Suomessa vielä aikaa, jolloin raskaaksi tulo kesken opiskelujen keskeytti ne pysyvästi kenties vuosikymmeneksi, sekä aikaa jolloin naisten piti uhrata paljon saadakseen käydä töissä. Se oli aikaa, jolloin perhellinen nainen ei ollut vakavasti otetttava hakija työmarkkinoilla ja jos hän jostain sai töitä, kunnan päivähoidon johtaja (silloin oli vielä johtajia eikä ohjaajia kuten nykyään) päätti, tarvitsiko tämän naisen käydä töissä vai riittikö miehen palkka perheelle. me maksamme tätä laskua vieläkin muun muassa pätkätöissä ja palkkaeroissa.

Ihanko tosissanne te haluatte sen maailma ntakaisin?

Mikä ihme sua harmittaa mitä toiset tekee?



Ei omalla miehellä ole isoa palkkaa vaikka jään kotiin vauvan kanssa.. Talon velkojen jälkeen ei paljoa hoitajille makseta. Just minimi ehkä kahdelta maksetaan. Sekin hoitovapaalla saattaa kiristää taloutta.



Silti aiotaan pitää lapsien hoitapaikat. Minusta kannattaa huomioida että lapsikin saa siitä itselleen paljon että on viikossa pari päivää kun on se vanha hoitopaikka jossa tutut kaverit ja hoitajat tutuissa tiloissa samaa rutiinia!

Lapsien on hyvä mennä sinne hetkeksi.

En tiedä onko päiväkoti teidän lapsille vaan säilöpaikka -vai niinkun meidän lapsille, jokka pitää sitä tärkeänä.



Mulle on tärkeää lapsieni hyvinvointi, miten se on huonoa että kun lapset on pari päivää viikossa hoidossa niin äiti voi mennä rauhassa kahville vauvan seurana tai vauva-uintiin tms?

Nämä asiat oli tärkeitä esikoisenkin aikaan. Niitä se on yhä kun saadaan uusi vauva.

Onko se sitten itsekkyyttä jos useamman lapsen äiti haluaa pitää vauvan kanssa "vauvattelu aikaa" ilman että isommat lapset kiskoo moneen suuntaan? Koska itse haluan osallistua myös niitten isojen lapsien tekemisiin!



Meillä arki olisi myllerrystä jos lapset olis kotona 247, isot vaatii omaa tekemistä samaan aikaan kun vauva vaatii omaa hoitoa.

Se, että perhe toivoo että kaikki perheessä voi hyvin ja saa huomiota ei voi olla paha asia???



En voi ohittaa sitä faktaa että haluan olla rauhallinen äiti vauvalle. Heittäytyä vaan hänen tarpeilleen (kuten aikaisemmista lapsista) ja samaan aikaan taas energinen parin alle 5- vuotiaan muksun äiti isommille.



Jokanen hoitopaikka on varmasti tarpeellinen, myös minun lapsien. Vaikka me ei kokopäivää joka arki sielä oltaisi!

Mutta lapset saa valtavasti kun pääsee kerrankin päästeleen oman ikäisten ryhmiin, ilman että äiti rääkyy väsyneenä taustalla kun tarttee imettää ja kylvettää koliikkivauvaa..



Musta on kohtuutonta ettei perhe saa päättää mikä on parasta heille.

Meille parhaalta tuntuu että vauvan synnyttyä isot pääsee tuttujen kavereitten kanssa leikkiin. Ja jatkamaan hoitoa sielä kun palaan töihin, ilman että hoitopaikka muuttuu.



Minun tehtävä ei ole luovuttaa meillä tärkeää hoitopaikkaa, vaan niitä hoitopaikkoja vaan tarvitaan lisää.



Taisin olla 42

Joten älä ala minulle vauhkoamaan. Vastaan nyt kuitenkin, kun provosoiduin.

Onpa tosi nerokas idea, ja varmaan joo parantaa päivähoidon tasoa ja lisää paikkamääriä.

Suomessa on 400+ kuntaa, jotka sitten kukin tavallaan pääsevät vapaasti päättämään millä periaatteilla paikkoja jaetaan. A:n työ ei ole yhtä tärkeää kuin B:n, A:n lapsi jääkööt varasijalle. C tekee epäsäännöllistä osa-aikatyötä, hoitakoot lapsensa siinä sivussa, ei siinä päiväkotia tarvita. Työtön D työllistyi pariksi kuukaudeksi, kun työsuhde loppuu, niin lapsi heti pois päiväkodista, eikä tietenkään takeita samasta paikasta, jos mamma taas saisi työkeikan...

MIETTIKÄÄ nyt vähän mitä ehdotatte!

koska se on ideana aivan älytön.

Kaikkien lasten ei tarvitse mennä päiväkotiin, ihan turhaa. Esiopetus koulun puolelle, päiväkodit työssäkäviöiden ja opiskelijoiden lapsille ja sosiaalisista syistä hoitoa tarvitseville. Alueille kunnon kerhotoimintaan ja äiti-lapsi toimintaa ja virikelapset näihin.

A) hoitopaikkoja riittää, koska paikan saavat ne jotka tarvitsevat

B) laatu paranee, koska ei tarvita niin paljon päiväkoteja, rahaa säästyy ja ne voidaan satsata laatuun

C) pääkaupunkiseudulla on jo pula pätevistä päivähoidon työntekijöistä, joten jotain on tehtävä

KOHTA A) Ei päivähoitopaikkoja ei riitä, niitä vähennetään, koska tarvitsijoita on vähemmän!!!!! KUKAAN ei jää missään kunnassa ilman hoitopaikkaa, koska kunnalla on lakiin perustuva PAKKO järjestää päivähoitopaikka JOKAISELLE tarvitsijalle. Tätä päivähoitopaikkaa ei kuitenkaan ole pakko järjestää lähipäiväkodista.

KOHTA B) Laatu ei parane, koska säästyneet rahat ohjataan johonkin "tärkeämpään", vaikka kunnanjohtajan palkankorotukseen tms. Kuka oikeasti on näin lapsellinen, että kuvittelee säästyneiden rahojen jäävän päivähoidon laadun parantamiseen?? Isolla osalla kunnista on talous ihan retuperällä, toisin sanoen, ainakaan köyhillä kunnilla ei ole intressejä jättää näitä säästyneitä rahoja päivähoidon laadun parantamiseen.

KOHTA C) Pääkaupunkiseudulla varmasti onkin pulaa pätevistä työntekijöistä, koska lähihoitajan palkka on ihan järjettömän surkea (eikä LTO:nkaan palkassa mitään hurrattavaa ole). Sillä elää aika surkeasti täällä pohjanmaallakin, puhumattakaan jostain pääkaupunkiseudusta. En yhtään ihmettele, jos sieltä työntekijät lähtee halvempiin lähikuntiin. Täällä maalla kyllä on riittävästi (ja joillain paikkakunnilla) liikaakin koulutettuja lähihoitajia, jotka ovat lasten- ja nuorten hoidon koulutusohjelmasta valmistuneet.

Lähihoitaja

Kaikki, ketkä kannattavat tasapuolista oikeutta päivähoitoon, puhuvat täällä ärhäkkäästi juuri siitä oikeudesta päivähoitoon. Eihän mitään pitäisi tehdä vain siksi, että siihen on oikeus. Joskus oikeudesta on hyvä antaa periksikin ja tässä tapauksessa kun se olisi myös lapsen edunmukaista. Järjenkäyttö on sallittua ja tämän oikeuden sijasta täytyisi puhua tarpeesta. Tarpeen määritys täytyisi tehdä uudelleen ja printata se myös lakiin. Erikoistapauksiahan aina löytyy, joten ne lukunsa erikseen.

Eikö ihmisillä ole enää ollenkaan suhteellisuuden tajua? Olisi minullakin oikeus viedä isommat lapseni päivähoitoon, mutta miksi niin tekisin, kun olen pienimmän kanssa vielä kotona. Pakottavaa tarvetta siis ei ole. Kyllä isommat lapseni ehtivät virikkeitä saamaan myöhemminkin ja todellakin on muitakin vaihtoehtoja täyttää päivät kuin päiväkoti. Kekseliäisyys on valttia!

niin miksi ihmeessä oletat, etteivät muut tee samoin? Eivät lastaan hoitoonvievätkää ntee sitä "vain siksi, että heillä on siihen oikeus", vaan siksi, että se on heidän lapsilleen parasta.



Et sinä voi päättää, mikä muille on parasta, tai pitääkö sitä katsoa kahden viikon vai kahden vuoden vai kahden vuosikymmenen tähtäimellä...

olisi esim. se, että pätkätöitä tekevän äidin/ isän lapset joutuisivat vaihtamaan hoitopaikkaa vähän väliä? Miten sitten todistettaisiin pätkätöiden tekeminen/ työllistymismahdollisuudet? Jos itse tietää, että hakee aktiivisesti työtä ja todennäköistä työlllistyä, riittääkö tämä sitten "tarpeeksi"? Entä se, että ei ole "lennosta järjestyvää" hoitopaikkaa soveltuvuuskokeidenja työhaastatteluiden ajaksi?

eikä 55

Ei ne hoitopaikat siitä lisäänny jos virikelapset poistuvat.

Luuleeko joku, että esim. ikäluokan pienetessä hoitopaikoissa olisi lisää valinnanvaraa? Ryhmät olisivat pienempiä ja tilaa ja huomiota per lapsi olisi enemmän? Joku voisi nyt vähän ravistella itseään ja herätä tähän päivään...



Mitä on tapahtunut esim. paikkakunnilla, joissa on ollut voimakas muuttotappio ja hoitoa tarvitsevien lasten määrä siten vähentynyt? Onko jäljeille jääneillä perheillä helpompi saada hoitopaikka lapsilleen? No ehei, vaan päinvastoin. Virkoja on lakkautettu, päiväkoteja suljettu ja siten esim. kuljetusmatkat ovat keskimäärin pidentyneet.

Täällä vain jokainen toitottaa siitä oikeudesta. Siksi näistä keskusteluista näin ymmärsin. Tottakai lapsen etua täytyy vaalia ja siksi juuri tarve määritellä jokaisen kohdalla erikseen. Jos vanhemmat tuntevat, että lapsen on parempi toisen luona, niin silloin täytyy näin uskoa ja niin varmasti on. He eivät kykene lapsestaan huolehtimaan, joten silloinhan todellakaan kaikki ei perheessä ole kohdallaan. Näinhän totesin jo edellisessä viestissäni.