Hyväosaiset ei usein tajua minkä edun ne saa tähän elämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Monet varmasti ymmärtävät, mutta olennainen kysymys on, miksi pitäisi. "

Koska jos ei ymmärrä muita erilaisia ihmisiä niin helposti tulee tehtyä asioita jotka vaikuttavat muihin negatiivisesti.

Esim. hyväosainen saattaa ihan aidosti uskoa tukien menevän vain työhaluttomille laiskottelijoille. Jos ymmärtäisi että moni huono-osainen on eri tavoilla sairas, osatyökykyinen ja hänen mahdollisuutensa työllistyä ovat huonot, asenne voisi muuttua. Ja sitä kautta vaikka se ketä äänestää.

Haluatko siis sanoa, että kaikki sadat tuhannet työttömät ovat sairaita reppanoita?

Varsinkin jos katsotaan pitkäaikaistyöttömiä ja toimeentulotuella olevia niin kyllä, todella huomattavalla osalla heistä on kaikenlaisia työkykyä heikentäviä ongelmia kuten fyysisiä sairauskia ja vaivoja sekä mielenterveyden ongelmia, päihdeongelmia jne.

Tämä on nyt vain ihan fakta ja tutkimuksilla havaittu. Tietenkin meillä on pieni joukko ihmisiä joita työnteko ei vain nappaa mutta mikää iso joukko he eivät ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Monet varmasti ymmärtävät, mutta olennainen kysymys on, miksi pitäisi. "

Koska jos ei ymmärrä muita erilaisia ihmisiä niin helposti tulee tehtyä asioita jotka vaikuttavat muihin negatiivisesti.

Esim. hyväosainen saattaa ihan aidosti uskoa tukien menevän vain työhaluttomille laiskottelijoille. Jos ymmärtäisi että moni huono-osainen on eri tavoilla sairas, osatyökykyinen ja hänen mahdollisuutensa työllistyä ovat huonot, asenne voisi muuttua. Ja sitä kautta vaikka se ketä äänestää.

Haluatko siis sanoa, että kaikki sadat tuhannet työttömät ovat sairaita reppanoita?

Varsinkin jos katsotaan pitkäaikaistyöttömiä ja toimeentulotuella olevia niin kyllä, todella huomattavalla osalla heistä on kaikenlaisia työkykyä heikentäviä ongelmia kuten fyysisiä sairauskia ja vaivoja sekä mielente

Monella työssäkäyvälläkin on sairauksia ja vammoja. On huonoa lapsuutta ja traumaattisia kokemuksia.

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa jo tuo omalla työllä hankittu -pakotus. Kaikki tässä maailmassa on keskinäisriippuvaista. Sitten kun et asu missään, et käytä sähköä ja rahaa mihinkään, teet vaatteesi itse ja elät mustikoilla ja sienillä, niin olet omalla työlläsi kaiken hankkinut.

Teet työtä, ansaitset rahaa, hankit asioita. Eli omalla työllä hankittu. Lopeta semanttinen pelleily ja tee elämälläsi jotain, niin ei tarvitse olla kateellinen muille ja heidän saavutuksilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuus tuhosi mun stressinsietokyvyn. Pelkäsin jokaista tulevaa viikonloppua. Mitä tapahtuu? Kuka meille tulee? Tuleeko tappelu? Onko jollakin puukko? Tuleeko poliisi? Viedäänkö äiti tai isä putkaan? Onko meillä ruokaa? Tuleeko joku koskettelemaan mua yöllä tai pahempaa; koskettelemaan pikkusiskoa? Sitä ei tarvinnut miettiä juodaanko meillä, AINA juotiin. 

Vanhemmat olivat töissä kuitenkin kumpikin, mutta viikonloput oli edellämainitun kaltaisia. Pitkälle aikuisuuteen selviydyin näennäisen hyvin, kunnes romahdin ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Elin täysin samalaisen lapsuuden, poislukien vieraat. Vanhemmat laman ja konkurssin jälkimainingeissa ryyppäsi ja tappeli keskenään. Ei ollut rahaa aina ostaa edes maitoa.

Olen suorittanut lukion, ammattikorkeakoulun ja ylemmän korkeakoulututkinnon. Minulla on perhe ja omakotitalo kasvukeskukeskuksen kehys

Kenellekään ei ole koskaan samanlainen elämä kuin toisella. Ei edes saman perheen lapsilla. Eihän se ole edes mahdollista, koska kyseessä on jo eri ihmiset. Mistä syntyy tarve tulla pätemään, kun toinen kertoo olevansa työkyvyttömyyseläkkeellä? Come on, ihan oikeasti. Mä oon itse elänyt ihan pas#an lapsuuden ja olen nykyään korkeasti koulutettu, mutta olen sanonut läheisille, että jos ikinä koskaan alan puhumaan siihen tyyliin, että kaikki on vaan itsestä kiinni niin minua pitää lyödä päähän. Silloin on taustat ja nöyryys unohdettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Huono-osaiset eivät tajua miten paljon yhteiskunta tekee heidän hyväkseen. Mitään kiitosta ei koskaan heru"

Sinuako heidän siis pitäisi kiittää vai minne se kiitos pitäisi osoittaa?

Meille hyväosaisille. Meidän veroillahan te elätte.

Ihan jokaiselleko teistä pitäisi tulla henkilökohtaisesti kiitos antamaan vai riittääkö vain joku yleinen ilmoitus kiitollisuudesta?

PS. minä olen hyväosainen ja maksanut koko elämäni veroja mutta ei ole tullut pieneen mieleenikään alkaa sen takia vinkumaan joltain vielä jotain kiitosta

"Monella työssäkäyvälläkin on sairauksia ja vammoja. On huonoa lapsuutta ja traumaattisia kokemuksia."

Eivät ne tietenkään jokaista työmarkkinoilta aina syrjäytä mutta lisäävät sen mahdollisuutta todella paljon.

Jälleen kyse on todennäköisyyksistä. Tietyt asiat (kuten huono-osainen lapsuus, sairaudet, päihdeongelmat) eivät ole mikään automaatti syrjäytymiseen. Mutta ne lisäävät sen mahdollisuutta ja riskiä huomattavasti. Samoin kuin hyväosaisuus lapsuudessa ei takaa hyvää tulevaisuutta mutta lisää kyllä sen mahdollisuutta paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut varmaan ap lasket ns. hyväosaiseksi joka ei ymmärrä omia etuoikeuksiaan. Tämä ei kuitenkaan kohdallani, kuten ei monen muunkaan kaltaiseni kohdalla pidä paikkaansa. Olen ponnistanut täysin nollasta, 80-luvun kontulasta, alkoholistiäidin kasvattamana. Minulla ei ole ollut mitään etuoikeuksia, pelkkiä vaikeuksia, mutta jostain ihmeestä revin jo teini-ikäisenä itsestäni irti periksiantamattoman työmoraalin, jonka avulla olen ponnistanut näiden vuosien aikana ylempään keskiluokkaan. Velkaa toki on, koska mitään perintöjä tai pesämunia en ole koskaan saanut. 

Jos parantumattomia sairauksia ei oteta huomioon (joita on hyvin pienellä osalla väestöstä), on kaikki Suomessa täysin itsestäsi kiinni. 

 

Höpö höpö koko tarina. Kukaan, ei kukaan meistä ponnista täysin nollista. Meissä ihmisiss

ehkä enemmänkin noi ei ole mitkään huonot lähtökohdat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuus tuhosi mun stressinsietokyvyn. Pelkäsin jokaista tulevaa viikonloppua. Mitä tapahtuu? Kuka meille tulee? Tuleeko tappelu? Onko jollakin puukko? Tuleeko poliisi? Viedäänkö äiti tai isä putkaan? Onko meillä ruokaa? Tuleeko joku koskettelemaan mua yöllä tai pahempaa; koskettelemaan pikkusiskoa? Sitä ei tarvinnut miettiä juodaanko meillä, AINA juotiin. 

Vanhemmat olivat töissä kuitenkin kumpikin, mutta viikonloput oli edellämainitun kaltaisia. Pitkälle aikuisuuteen selviydyin näennäisen hyvin, kunnes romahdin ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Elin täysin samalaisen lapsuuden, poislukien vieraat. Vanhemmat laman ja konkurssin jälkimainingeissa ryyppäsi ja tappeli keskenään. Ei ollut rahaa aina ostaa edes maitoa.

Olen suorittanut lukion, ammattikorkeakoulun ja ylemmän korkeakoulututkinnon. Minul

Mitä sitten? Valikoitumista tapahtuu ja niin elämän kuuluukin mennä.

Vierailija kirjoitti:

"Vai oli sinulla nuorena sellainen kaveri. Siitä lienee aika monta vuotta tai jopa jo vuosikymmentä aikaa."

Tutkimusten mukaan kyllä huono-osaisuus ja heikko koulutustaso periytyy nykyään vielä paljon enemmän kuin ennen. Ei siis vähemmän.

Johtunee siitä että ennen duunareissakin oli paljon niitä jotka olisivat itse halunneet kouluttautua mutta ei ollut ollut siihen mahdollisuutta kun piti mennä töihin. Lapsille sitten haluttiin parempaa kuin itselle ja heitä kannustettiin kouluttautumaan.

Nyt huono-osaisemmat ovat sellaisia paljon useammin jo monessa sukupolvessa ja sitä porukkaa joka opettaa lapsilleen saman asenteen eikä arvosta koulutusta.

Se ei ole muiden vika. Jos tyhmä hommaa viisi lasta ja ei arvosta koulutusta niin minkäs teet. Steriloidako ne tyhmät sitten pitäisi? Siitäpä vasta haloo syntyisi. Vai meinaatteko, että sama elintaso pitää kustantaa valtion toimesta kaikille? Mikä pointti on silloin kouluttautua? Täällä saa vaikka dosentiksi kouluttautua ilmaiseksi. Jos missaa lapsena koulunkäynnin, voi nuorena kiriä kun et mistään koulusta lennä pois. Jos koulu menee huonosti nuorena, voi ryhdistäytyä missä vaiheessa tahansa. On aikuislukiot vaikka kolmekymppisille, kymppiluokka, avointa yliopistoa, amispapereillakin voi hakea korkeakouluun. Jos ei missään vaiheessa itse näe vaivaa ja ota niskasta kiinni, vaan syyttelee loppuelämänsä vanhempiaan, on luultavasti aivan yhtä tyhmä ja saamaton tunari kuin vanhempansa. Ei niillä eväillä mitään olisi tullut, vaikka olisi adoptoitu hyväosaiseen perheeseen vauvana.

Olen hyväosainen ja tajuan oikein kirkkaasti, millaisen edun olen saanut elämään. Mutta mitä sitten? Tämä tajuaminen ei tuo mitään tai vie mitään kenenkään huono-osaisen elämästä. Sen sijaan huomattavan määrän veroeurojani olette saaneet. Mikä oli ap:n pointti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuus tuhosi mun stressinsietokyvyn. Pelkäsin jokaista tulevaa viikonloppua. Mitä tapahtuu? Kuka meille tulee? Tuleeko tappelu? Onko jollakin puukko? Tuleeko poliisi? Viedäänkö äiti tai isä putkaan? Onko meillä ruokaa? Tuleeko joku koskettelemaan mua yöllä tai pahempaa; koskettelemaan pikkusiskoa? Sitä ei tarvinnut miettiä juodaanko meillä, AINA juotiin. 

Vanhemmat olivat töissä kuitenkin kumpikin, mutta viikonloput oli edellämainitun kaltaisia. Pitkälle aikuisuuteen selviydyin näennäisen hyvin, kunnes romahdin ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Elin täysin samalaisen lapsuuden, poislukien vieraat. Vanhemmat laman ja konkurssin jälkimainingeissa ryyppäsi ja tappeli keskenään. Ei ollut rahaa aina ostaa edes maitoa.

Olen suorittanut lukion, ammattikorkeakoulun ja ylemmän korkeakoulututkinnon. Minul

Miksi pitäisi olla nöyrä? Omat vanhempani olivat alkoholisteja , mutta silti oma elämäni on kunnossa. Ei sitä kukaan muu tehnyt kuin minä. Minä muutin pois 16 vuotiaana. Minä jaoin lehtiä, että oli varaa asua yksin. Minä opiskelin ilta- ja etälukiossa, koska päivälukioon en päässyt. Minä suoritin tutkinnon yliopistosta. Minä tein töitä sen eteen, että osaamiseni ja tietotaitoni kasvoivat. Minä perustin yrityksen, johdan sitä ja teen töitä joka päivä. Minä yritän joka päivä edetä elämässä, jotta seuraava päivä olisi parempi. Miksi sinä et tee samoin? Miksi minun pitäisi olla nöyrä?

"Se ei ole muiden vika."

Ei niin kukaan ole sanonutkaan. Mutta ei se ole myöskään niiden lasten vika että sattuvat syntymään huono-osaiseen perheeseen. He eivät ole sitä itse valinneet.

"Jos tyhmä hommaa viisi lasta ja ei arvosta koulutusta niin minkäs teet."

No ainakin voisit hieman ymmärtää sen lapsen tilannetta joka siihen syntyy. Hänellä ei ole yhtä helppoa kuin sinulla on ollut.

"Vai meinaatteko, että sama elintaso pitää kustantaa valtion toimesta kaikille?"

Vedät kummallisia johtopäätöksiä. En mitään muuta kuin pyydän että ymmärrät että jokaisella ei ole samat lähtökohdat ja että se vaikuttaa usein siihen miten elämässä pärjää. Ja että niihin lähtökohtiin syntyminen ei ole ollut kenenkään oma valinta vaan silkka sattuma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Huono-osaiset eivät tajua miten paljon yhteiskunta tekee heidän hyväkseen. Mitään kiitosta ei koskaan heru"

Sinuako heidän siis pitäisi kiittää vai minne se kiitos pitäisi osoittaa?

Meille hyväosaisille. Meidän veroillahan te elätte.

 

Ja täällähän sinäkin olet. Koko ajan vaatimassa lisää. Kun mikään ei ikinä riitä. Eipä näy niitä huono-osaisia vaatimassa. Vain kermaperseitä ulisemassa. Miksiköhän?

Tarkoitatko myös sosiaalisuuden ymmärrystä?

"Jos ei missään vaiheessa itse näe vaivaa ja ota niskasta kiinni, vaan syyttelee loppuelämänsä vanhempiaan, on luultavasti aivan yhtä tyhmä ja saamaton tunari kuin vanhempansa. Ei niillä eväillä mitään olisi tullut, vaikka olisi adoptoitu hyväosaiseen perheeseen vauvana."

Syyttelethän sinäkin muita koko ajan tyhmiksi ja laiskoiksi vaikka koko asian ei pitäisi sinulle kuulua. 

Joskus sitä kyllä miettii, vaikkei jatkuvasti vatvokaan.

Meillä oli kotielämä aivan kauheaa, mutta silti ne itse veemäisesti käyttäytyvät vanhemmat vaativat että me lapset jotenkin maagisesti olisimme olleet ja käyttäytyneet aina 100 % hyvin ja hoitaneet koulun ja sosiaalisen elämän ikään kuin meillä ei mitään omituista kotona olisi ollutkaan.

Ei saanut olla edes alakuloinen. Vanhemmat riitelivät usein kovaäänisesti ja me lapset katselimme ja kuuntelimme sitä touhua. Monesti meni kokonaan yöunet, ja silti piti vain nousta aikaisin aamulla ja lähteä kouluun kuin ei mitään.

Vanhemmille ei koskaan saanut esittää mitään kritiikkiä ilman että siitä tuli pelottavan isot haukut, jopa tukkapöllyä tai selkäsauna. Kun oltiin ilmeisesti niin kiittämättömiä juu.

Vanhempia piti "ymmärtää" ja heidän tunteilleen antaa tilaa.

Ikinä ei kyllä saanut mitään tukea missään asiassa, usein vielä verrattiin johonkin serkkuun tai tuttavaperheen lapseen että miten ne ovat tavalla x tai y niin paljon kehittyneempiä ja parempia.

Eli siis lytättiin kaikin tavoin.

Aikuisuus on ollut yhtä rämpimistä ja ikävät muistotkin painaa, nehän tulee vaikkei yhtään haluaisi muistaa.

Oikeastaan en ymmärrä, miten me kaikki kolme olemme sentään pärjänneet, vaikka eväät oli noin huonot.

Joskus nuorena yritin kertoa jollekin kaverille näistä kotiolosuhteista, ei tuntunut yhtään ymmärtävän kun heillä oli täysin erilaista. Lakkasin kertomasta kelleen, kun en vissiin osannut oikealla tavalla.

Olen tullut siihen tulokseen, ettei hyödytä kertoa, eikä hyödytä odottaa, että muunlaiset lähtökohdat elämälleen saanut voisi mitenkään ymmärtää. Turhaa mikä turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Huono-osaiset eivät tajua miten paljon yhteiskunta tekee heidän hyväkseen. Mitään kiitosta ei koskaan heru"

Sinuako heidän siis pitäisi kiittää vai minne se kiitos pitäisi osoittaa?

Meille hyväosaisille. Meidän veroillahan te elätte.

Ihan jokaiselleko teistä pitäisi tulla henkilökohtaisesti kiitos antamaan vai riittääkö vain joku yleinen ilmoitus kiitollisuudesta?

PS. minä olen hyväosainen ja maksanut koko elämäni veroja mutta ei ole tullut pieneen mieleenikään alkaa sen takia vinkumaan joltain vielä jotain kiitosta

 

 

Taidat kuulua vähemmistöön. Valittamisella on pitkät perinteet, mutta ekaa kertaa historiassa (tässä maassa) sillä on hallitukseen menty.

Hävettää, miten lyhytnäköistä porukkaa ovat.

Vierailija kirjoitti:

Olen hyväosainen ja tajuan oikein kirkkaasti, millaisen edun olen saanut elämään. Mutta mitä sitten? Tämä tajuaminen ei tuo mitään tai vie mitään kenenkään huono-osaisen elämästä. Sen sijaan huomattavan määrän veroeurojani olette saaneet. Mikä oli ap:n pointti?

No sen tajuaminen voi esim. edesauttaa sen ymmärtämistä että veroeurosi menevät ihan oikeaan tarpeeseen ja silloin et niin helposti pidä vaikka leikauksia sosiaaliturvasta pelkkänä laiskojen ja työhaluttomien "kannustamisena".

Vierailija kirjoitti:

Olen hyväosainen ja tajuan oikein kirkkaasti, millaisen edun olen saanut elämään. Mutta mitä sitten? Tämä tajuaminen ei tuo mitään tai vie mitään kenenkään huono-osaisen elämästä. Sen sijaan huomattavan määrän veroeurojani olette saaneet. Mikä oli ap:n pointti?

Että lopeta tuo jatkuva valittaminen?

Oisko toi mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Mutta sieltä vähäosaisten kulttuurista on joskus tosi vaikea ponnistaa pois. Minulla oli nuorena kaveri, jonka koko perhe kiusasi ja vittuili, kun halusi lukioon. On se aika eri ympäristö kuin se, että nuoren kanssa pohditaan jo ajoissa yhdessä vaihtoehtoja, että millainen lukio sopisi parhaiten. 

Noista asioista jutellaan opon tunneilla todella paljon. Ei niitä tarvitse kotona enää vatvoa.

Ai se puoli tuntia viikossa ysillä jossa tunnin aloitukseen ja luokan rauhoittumiseen menee puolet ajasta

Niin. Tosin ysiluokkalainen osaa itsekin tutkia asiaa ja eri lukioihin pääsee tutustumaan. Huo

Nykyään ehkä onnistuu. Pikkukunnassa ysärillä oli tarjolla jotain opon lehtisiä. Yliopiston hakekirja oli sellainen puhelinluettelon paksuinen jossa oli ehkä 2 lausetta siitä alasta mitä luetteloitiin. Valitsin kyllä yliopiston, mutta saman alan jossa vanhempani olivat alemmalla koulutuksella, koska en vaan oikeasti tiennyt mitä kaikkea maailmalla olisi tarjota. Enkä myöskään uskonut, että pärjäisin oikein missään, koska kasvatus oli kauniisti muotoiltuna lannistavaa.