Hyväosaiset ei usein tajua minkä edun ne saa tähän elämään
Monelta puuttuu ymmärrys ihan täysin siihen miten vaikeaa on ponnistaa köyhistä oloista
Kommentit (303)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen empatia on kyllä kamalaa, se sekoitetaan sääliin. Te olette ihan yhtä fiksuja, tasavertaisia, älykkäitä aikuisia kuin minäkin.
Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olette itse sinne kiivenneet ja lyöneet naulat ranteisiin. Alas ristiltä ja itsestä puhumisen sijaan muuttamaan sitä omaa elämää.Psykopaatit ja narsistit eivät kykene erottamaan noita toisistaan. Katso vaikka Kokoomusta tänä päivänä.
Marttyyrius on narsismin piirre. Jokainen, joka syyttää omista ongelmistaan aina muita, on jonkin sortin narsisti. Se on selviytymiskeino hauraan minuuden ja huonon itsetunnon kanssa.
Huokaus..
Tärkein valuutta ei ole raha vaan rakkaus. Meillä oli ulkoisesti hyvin, omakotitalossa ydinperheessä, mutta vanhemmat ei olisi halunneet edes että menen lukioon. Hyväksikäyttöä josta ei jää fyysisiä jälkiä (ei voi yhtä helposti käsittää väkivallaksi, vallankäytöksi väkisin) alistamista rankkaa nöyryytystä luonnevikaisten vanhempien taholta. Kukaan ei voi tietää mitä taloissa tapahtuu. Jossain toisessa talossa jos on edes jotenkin terveitä aikuisia, tai edes yksi ihminen joka uskoo, on paremmat mahdollisuudet toipua. Ei liity koulutukseen eikä varallisuuteen. Opokaan ei tiedä mitä kodeissa voi illalla tai yöllä tapahtua.
Huono-osaiset eivät tajua miten paljon yhteiskunta tekee heidän hyväkseen. Mitään kiitosta ei koskaan heru vaikka kelan tukien varassa elää miljoona ns. luxustukipummieliittiin kuuluvaa. Taikaraha seinästä katsotaan oikeutetuksi vaikka sen oikeasti kustantavat työtä tekevät kansalaiset. Jotain vikaa on varmaan köyhien kotikasvatuksessa kun osataan haistattaa almun antajalle ja kiitosta ei koskaan kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kuuluisa "osaisuus" huono tai hyvä ole missään taivaassa määrätty. Jokainen vaikuttaa ihan itse lapsuuden jäkeen osaisuudestaan, ei vaadi paljon. Opiskella ilmaisessa koulusssa ja lopulta hakeutua johonkin ammattiin ja töihin.
Ei pidä hyväksyä mitään "huono-osaistuutta" niinkuin se olisi yhtä väistämätöntä koko eliniän, kuin olisi syntynyt sarvet päässä.
Kyllä se voi vaatia. Jos puhutaan "pelkästä" köyhyydestä, on tilanne eri. Mutta jos puhutaan yleisesti ottaen huono-osaisuudesta niin omalla kohdallani se vaati vuosien traumaterapian, osastojaksoja sairaalassa, mielialalääkkeitä ja vuosien työkyvyttömyyden. Olin silti todella onnekas saadessani apua. Ja nykyään olen hyväosainen. Pääsin opiskelemaan kouluun, jonne pääsi vain muutama prosentti hakijoista. Sain ns. unelmien työn, vaikka hakijoita oli satoja. Ja väitän, että siinä ol
Toki tietysti jotkut "hyväosaiset" ovat myös joutuneet vuosein terapiaan, ei hyväosaisuudelle ole vain yhtä määritelmää eli sitä kenen vanhemmilla on enemmän rahaa. Rikkaita Suomessa nyt ei muutenkaan ole monta, varsinkaan ennen ollut.
Always have plan B. Varasuunnitelma, Varasuunnitelman varasuunnitelma, jne niin monta varasuunnitelmaa kuin keksii. Tärkein ominaisuus on uteliaisuus elämään. Vaikka olisi työtön, voi lukea ja ajatella, liikkua ja osallistua. Hakee vaan uudestaan. Tärkeintä on ettei sekannu päihteisiin ja jaksaa uskoa että jonain päivänä sujuu. Sietää tavallista arkea.
Huono-osaiset eli köyhät haluavat aina ymmärrystä mikä tarkoittaa rahaa. Mitään kiitosta ei nälitä koskaan kuulu niin että sellaisten kanssa pitäisi tulla toimeen. Olen jättänyt köyhien vapaaehtoisen auttamisen vastapuolen kiittämättömyyden vuoksi. Omasta puolestani painukoot hiiteen ja pärjätköön omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhät kyykkyyn ja rikkaat senkun rikastuu.
Köyhälle vaikka annat tänään tonnin, niin huomenna se on taas tuhlattu.
Kiitosta siiitä tonnista saat odottaa kauan. Köyhät on olevinaan kun tukia tulee joka tuutista. Työnteko ei vaan kuulu köyhän suunnitelmiin koska joutuisi ihan ponnistelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta puuttuu ymmärrys ihan täysin siihen miten vaikeaa on ponnistaa köyhistä oloista
Ihan itse olen köyhistä oloista lähtenyt ja korkeakouluttautunut ja noussut ylimpään omistaja luokkaan.
Nykysuomessa rahaa jaetaan niin että köyhilläkin on rahaa ihan tuhlattavaksi.
Ja tuhlata se raha pitää, muuten ei Sossu Anna uutta.
Säästäväisyydestä pitäisi taas tehdä hyve.
Jatkuvasta trollaamisesta (ja valehtelusta) pitäisi tehdä rikos
Vierailija kirjoitti:
Huono-osaiset eivät tajua miten paljon yhteiskunta tekee heidän hyväkseen. Mitään kiitosta ei koskaan heru vaikka kelan tukien varassa elää miljoona ns. luxustukipummieliittiin kuuluvaa. Taikaraha seinästä katsotaan oikeutetuksi vaikka sen oikeasti kustantavat työtä tekevät kansalaiset. Jotain vikaa on varmaan köyhien kotikasvatuksessa kun osataan haistattaa almun antajalle ja kiitosta ei koskaan kuulu.
Valtion suurin menoerä alkaa olla muiden mantereiden porukat jotka ei moisia pohdi ei ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
"Oon ollut esillä jopa mediassa, mutta silti tunnen olevani sisältä rikki. Olen kouluttautunut ja käynyt töissä sekä hankkinut perheen, mutta mikään ei palauta kerran menetettyä turvallisuudentunnetta."
Pystytkö hieman kuvaamaan mitä tuo rikkinäisyys sulle tarkoittaa? Eli millä tavalla koet että et ole turvassa, tms?
Kysyn vaan ihan mielenkiinnosta, koska itsekin olen kokenut noin. Itsellä tosin omat lapset korjasivat tämän, eli tunne katosi täysin.
Mulla on vain sellainen sisäinen tyhjyys ja ahdistus joka ei lähde varmaan koskaan pois.
"Niihin oikeisiin paikkoihinkin voi ihan pyrkiä eikä jättää kaikkea tuurin varaan. Jos sinulla on vaikka työpaikkojen suhteen 50 lankaa vetämässä, on paljon todennäköisempää että yhdessä niistä satut juuri oikeaan paikkaan oikeaan aikaan kuin jos jätät kaiken yhden kortin varaan."
Vain hyväosainen ei kykene ymmärtämään, että tuon tietää lapsikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ihan tavan duunari ja poika pääsi yliopistoon. Totta se on, että poika on takamatkalla moneen muuhun nähden. Opintojen suunnittelu on ollut hankalaa ja ihan kaikki on uutta. En ole voinut olla avuksi missään. Ja koska olen pienituloinen, niin myöskään taloudellista apua en pysty antamaan. Poika sinnittelee pienellä palkalla soluasunnossa miten kuten ja on aika uupunut välillä. Lainaa hän ei haluaisi ottaa. Meille köyhille se on aika iso mörkö. Kymmenet tuhannet, ihan käsittämättömiä summia!
Aina olen lapsia kannustanut kuitenkin opiskelemaan ja tekemään valintoja osaaminen ja kyvyt edellä. Olen auttanut, jos olen jossakin voinut. Omaksi ansiokseni en voi silti lasten koulumenestystä ottaa. Itse he työn tekevät
Kannustan ottamaan opintolainaa, se on osittain ihan ilmaista rahaa,! Olen itse hyvinpärjäävä aikuisopiskelija, miehelläni on iso p
Liian suuret riskit. En luota ollenkaan siihen, että opintolainahyvitystä edes saa pian enää. Mitä me pienituloiset kymppitonneilla tehtäis sitä paitsi? Meille todellisuutta on vuokra-asuminen, autottomuus ja vaatimattimat elämäntavat. Olemme varovaisia, koska tiedämme, että elämä voi vetää maton jalkojen alta milloin hyvänsä.
Passkapuhetta. Oma laiskuus ja saamattomuus piilotetaan lapsena koetun "köyhyyden" taakse. Aina samaa jargonia tukiammattilaisilta. Kun "hyväosaiset" ovat joko syntyneet kultalusikka persiissä tai sitten heillä on vain käynyt satumainen tuuri. Mitä nyt ovat elämässään tehneet muutakin kun juoneet keskikaljaa ja nostaneet kelarahaa. Esim opiskelleet, tehneet töitä, säästäneet, sijoittaneet.
Vierailija kirjoitti:
Epämiellyttävä totuus on että myös geenit vaikuttavat. Jos vanhemmat ja ehkä myös isovanhemmat ovat olleet koulutettuja niin todennäköisesti myös lapsi on fiksu. Ei tietenkään aina, mutta se on todennäköisempää.
Geenit vaikuttavat mutta eiköhän enemmän ole merkitysä mistä oloista tullaan. Perimä tuskin vaikuttaa kovin paljon älykkyyteen tai koulumenestykseen vaan enemmän on merkitystä vanhempien arvoilla ja kotikasvatuksella. Jos vanhemmat ovat kouluttautuneet niin yleensä he arvostavat koulutusta ja tekevät kaikkensa että lapselle tulee hyvä elämä.
Huonoista oloista on vaikeampi ponnistaa jos vanhemmat eivät ole läsnä lapsensa arjessa tai jättävät yksin vaikka alakoululaisen. Hylkäyskokemukset johtavat pitemmän päälle mielenterveyden ongelmiin ja yleensä koulunkäynnistä ei tule mitään. Siihen päälle somettaminen niin miten voisi odottaa että koululainen pystyisi kasvamaan normaaliksi yhteiskunnan jäseneksi. Lapsi tarvitsee turvaa aikuisilta oli se sitten oma vanhempi tai joku muu.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on sellaistakin, että toisilla käy yksinkertaisesti jatkuvasti hyvä mäihä, kun toisilla paukkaa yllättäviä vastoinkäymisiä toisensa perään. Nämä, joilla homma etenee aina kuten ovat suunnitelleet, eivät luonnollisesti voi tajuta, mitä on päästä elämässä eteenpäin pitkin kivisempää polkua.
Tämä on ihan totta. Ja toisilla käy mäihä, vaikka eivät mitään ole erityisemmin suunnitelleetkaan. Enkä nyt tarkoita, että mäihä olisi sitä, että mitään ei tarvitsisi itse tehdä. Mä sain nivelreumadiagnoosin 1996 ja tiesin kyllä, että en tule sairaanhoitajan hommista pääsemään vanhuuseläkkeelle. Meni pari vuotta ja töissä yksi osastonsihteeri katseli opiskelupaikkoja. Sanoi mulle, että täällä olisi muuten monimuoto-opiskeluna mahdollisuus suorittaa it-alan tutkinto. Suhtauduin ensin vähän varauksella, kun taistalla olisi pitänyt olla jokio datanomin tai merk
Yksi merkittvä asia on myös se, että millaiset kyvyt ja kognitiiviset taidot on syntymässään saanut. Oon tässä läheltä seurannut nuoria, joille ei ole niin sanotusti paljoa annettu ja kyllä se rajoittaa merkittävästi valinnanmahdollisuuksia ihan kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono-osaiset eivät tajua miten paljon yhteiskunta tekee heidän hyväkseen. Mitään kiitosta ei koskaan heru vaikka kelan tukien varassa elää miljoona ns. luxustukipummieliittiin kuuluvaa. Taikaraha seinästä katsotaan oikeutetuksi vaikka sen oikeasti kustantavat työtä tekevät kansalaiset. Jotain vikaa on varmaan köyhien kotikasvatuksessa kun osataan haistattaa almun antajalle ja kiitosta ei koskaan kuulu.
Valtion suurin menoerä alkaa olla muiden mantereiden porukat jotka ei moisia pohdi ei ymmärrä.
Taitaa niitä kotoperäisiä tukien varassa asuvia olla noin miljoonan verran. Kun ei työnteko kiinnosta niin minkä sille voi. Ulkomaalaisen voi aina lähettää kotimaahansa mutta kotimainen tukien varassa notkuva on täällä kehdosta hautaan eli jopa vuosikymmenien ajan ilman että tekisi mitään hyödyllistä. Miksi noilta ei ikinä leikata mitään? Mikä oikeus on joillakin elää yhteiskunnan taakkana koko elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Huono-osaiset eivät tajua miten paljon yhteiskunta tekee heidän hyväkseen. Mitään kiitosta ei koskaan heru vaikka kelan tukien varassa elää miljoona ns. luxustukipummieliittiin kuuluvaa. Taikaraha seinästä katsotaan oikeutetuksi vaikka sen oikeasti kustantavat työtä tekevät kansalaiset. Jotain vikaa on varmaan köyhien kotikasvatuksessa kun osataan haistattaa almun antajalle ja kiitosta ei koskaan kuulu.
Ja tämänkin tiedät ihan varmaksi vaikka et oikeasti tunne yhtään oikeasti köyhää. Mutta vain täysin ansaitsematon hyväosaisuus voi antaa sellaisen ylikehittyneen itsetunnon jossa kuvitellaan että tiedetään kaikkien muidenkin asiat ja ajatukset.
"Taitaa niitä kotoperäisiä tukien varassa asuvia olla noin miljoonan verran. Kun ei työnteko kiinnosta niin minkä sille voi. "
Mikään tutkimus vain ei ole löytänyt tällaista valtavaa työhaluttomien joukkoa. Mutta mitäs faktoista. Pääasia että sinusta tuntuu että heitä on valtavasti.
"Ei yrityksen saaminen menestyväksi tule ilmaiseksi, yrittäjän on tehtävä töitä katsomatta kelloon tai miettimättä omalta osaltaan mitään työaikoja. "
Eikä tuokaan riitä. Lisäksi pitää olla hyvä kantava liikeidea ja hyvä käsitys siitä miten sen yrityksen taloutta pitää hoitaa, osata laskea katteita ja taseita, ymmärtää markkinointia ja juridiikkaa jne.
Ja jälleen näissä ovat hyväosaiset paremmassa asemassa koska heillä on yleensä paremmat tiedot yhteiskunnan toiminnasta ja taloudesta ja lisäksi he osaavat hakea tietoa ja apua helpommin näihin.
Niihin oikeisiin paikkoihinkin voi ihan pyrkiä eikä jättää kaikkea tuurin varaan. Jos sinulla on vaikka työpaikkojen suhteen 50 lankaa vetämässä, on paljon todennäköisempää että yhdessä niistä satut juuri oikeaan paikkaan oikeaan aikaan kuin jos jätät kaiken yhden kortin varaan.