Hyväosaiset ei usein tajua minkä edun ne saa tähän elämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP: jos oletetaan, että minulla ei ole tätä ymmärrystä, mutta onnistun hankkimaan sen tavalla tai toisella. Mitä odotat minulta? Mitä tämän ymmärryksen avulla on tarkoitus saavuttaa tai saada aikaan?

Mitä meidän nyt sitten tosiaan pitäisi tehdä? Minä olen perisynnin tapaa syyllinen siihen mihin perheeseen synnyin ja nyt minun pitäisi hyvittää tämä jotenkin? 

Ei tässä mistään synneistä tarvitse puhua. Ehkä yleensäkin olisi hyvä pysähtyä pohtimaan ennen kuin kommentoi. En siis tarkoita sitä, että tarvitsisi elää niin, että aina pitäisi miettiä, ettei vaikka loukkaa ketään, mutta voin kertoa muutaman esimerkin. Eräs puolituttu ihmetteli, että miksi en opiskellut nuorena vaan vasta aikuisena. Minulla oli traumaattinen lapsuus ja monista syistä se onnistui vasta aikuisena. Sama henkilö tiesi, että teen osa-aikatöitä ja tuntipalkka ei oli erittäin huono. Hän tienasi itse viisi kertaa enemmän kuin minä ja kertoi hyvin auliisti, että minkä verran tuhlasi ja mihinkin ja ihmetteli, että miksi me ei. Tiedän siis, että hän oli ns. hyvästä perheestä eikä elämässä ollut ollut isoja vastoinkäymisiä. Minua ei loukannut, mutta minua hämmensi se hyväosaisen kupla missä hän eli. 

Vierailija kirjoitti:

 

Yksi merkittvä asia on myös se, että millaiset kyvyt ja kognitiiviset taidot on syntymässään saanut. Oon tässä läheltä seurannut nuoria, joille ei ole niin sanotusti paljoa annettu ja kyllä se rajoittaa merkittävästi valinnanmahdollisuuksia ihan kaikessa. 

Voi olla noinkin mutta jos syntymässä on asiat huonosti niin yleensä kyse on kehitysvammaisista jotka eivät varmasti jää ilman tukea nyky-yhteiskunnassa. Ei lapsilla ole mitään syntymässä saatuja kykyjä tai kognitiivisia taitoja vaan ne kaikki opitaan vähitellen.

Jos ei ole syntymästä lähtien ongelmia niin on kaikki mahdollisuudet kasvaa ja oppia asioitajos vain huolehditaan lapsen perustarpeista eli ravinnosta, turvasta, harjoittellaan asioita mikä jatkuu aina aikuisikään saakka. Ympäristö antaa mallin kuinka käyttäydytään ja ollaan osa perhettä ja laajempaa yhteiskuntaa. Jos lapsen hylkää häkkiin yksikseen niin eipä voi sanoa että lopputulos olisi sosiaalinen ja luottavainen lapsi. 

Nykyinen minä-henkinen kulttuuri ei aina takaa lapsille mahdollisuutta olla vuorovaikutuksessa vanhempiensa kanssa. Lapsi on helppo laittaa katsomaan televisiota kun samaan aikaan vanhempi somettaa iitse. Yksinhuoltajilla ongelmat ovat suuremmat varsinkin jos kovin pienen lapsen jättää pärjäämään yksin lähtiessään töihin tai harrastuksiin. Alle 12 vuotiasta lasta ei koskaan pitäisi jättää pärjäämään yksin vaan aina pitäisi olla aikuinen turvana. 

Monet varmasti ymmärtävät, mutta olennainen kysymys on, miksi pitäisi. Ei köyhätkään ymmärrä hyväosaisia. Vaikka ymmärtäisivätkin, se ei vaikuta mihinkään.

"Ympäristö antaa mallin kuinka käyttäydytään ja ollaan osa perhettä ja laajempaa yhteiskuntaa. "

Se mikä kullekin on se "ympäristö" vain vaihtelee paljon sen mukaan onko hyvä- vai huono-osainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Mutta sieltä vähäosaisten kulttuurista on joskus tosi vaikea ponnistaa pois. Minulla oli nuorena kaveri, jonka koko perhe kiusasi ja vittuili, kun halusi lukioon. On se aika eri ympäristö kuin se, että nuoren kanssa pohditaan jo ajoissa yhdessä vaihtoehtoja, että millainen lukio sopisi parhaiten. 

Vai oli sinulla nuorena sellainen kaveri. Siitä lienee aika monta vuotta tai jopa jo vuosikymmentä aikaa. Nykyään on ihan eri tilanne. Toinen aste on pakollinen ja ilmainen, joten ei ole mitään omituista taikka estettä lukioon menossa. Myös yhä isompi osa korjeakouluttautuu. Ihan on omasta ahkeruudesta kiinni millä arvosanoilla lukiosta valmistuu. Korostaakin saa hamaan tappiin niitä arvosanoja ja neljässä vuodessa suorittaminen on jo ihan normaalia. Töissäkin ehtii omat nuoret hyvin käydä, vaikka olemmekin varakas perhe. 

"Monet varmasti ymmärtävät, mutta olennainen kysymys on, miksi pitäisi. "

Koska jos ei ymmärrä muita erilaisia ihmisiä niin helposti tulee tehtyä asioita jotka vaikuttavat muihin negatiivisesti.

Esim. hyväosainen saattaa ihan aidosti uskoa tukien menevän vain työhaluttomille laiskottelijoille. Jos ymmärtäisi että moni huono-osainen on eri tavoilla sairas, osatyökykyinen ja hänen mahdollisuutensa työllistyä ovat huonot, asenne voisi muuttua. Ja sitä kautta vaikka se ketä äänestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Mutta sieltä vähäosaisten kulttuurista on joskus tosi vaikea ponnistaa pois. Minulla oli nuorena kaveri, jonka koko perhe kiusasi ja vittuili, kun halusi lukioon. On se aika eri ympäristö kuin se, että nuoren kanssa pohditaan jo ajoissa yhdessä vaihtoehtoja, että millainen lukio sopisi parhaiten. 

Noista asioista jutellaan opon tunneilla todella paljon. Ei niitä tarvitse kotona enää vatvoa.

Meinaatko ettei nuori siis tarvitse kotoa mitään henkistä tukea, koska koulu hoitaa sen puolen?

Vierailija kirjoitti:

Lapsuus tuhosi mun stressinsietokyvyn. Pelkäsin jokaista tulevaa viikonloppua. Mitä tapahtuu? Kuka meille tulee? Tuleeko tappelu? Onko jollakin puukko? Tuleeko poliisi? Viedäänkö äiti tai isä putkaan? Onko meillä ruokaa? Tuleeko joku koskettelemaan mua yöllä tai pahempaa; koskettelemaan pikkusiskoa? Sitä ei tarvinnut miettiä juodaanko meillä, AINA juotiin. 

Vanhemmat olivat töissä kuitenkin kumpikin, mutta viikonloput oli edellämainitun kaltaisia. Pitkälle aikuisuuteen selviydyin näennäisen hyvin, kunnes romahdin ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Elin täysin samalaisen lapsuuden, poislukien vieraat. Vanhemmat laman ja konkurssin jälkimainingeissa ryyppäsi ja tappeli keskenään. Ei ollut rahaa aina ostaa edes maitoa.

Olen suorittanut lukion, ammattikorkeakoulun ja ylemmän korkeakoulututkinnon. Minulla on perhe ja omakotitalo kasvukeskukeskuksen kehyskunnassa. Itse omalla työllä hankittu. Kotoa en saanut kuin etumatkaa. 

"Vai oli sinulla nuorena sellainen kaveri. Siitä lienee aika monta vuotta tai jopa jo vuosikymmentä aikaa."

Tutkimusten mukaan kyllä huono-osaisuus ja heikko koulutustaso periytyy nykyään vielä paljon enemmän kuin ennen. Ei siis vähemmän.

Johtunee siitä että ennen duunareissakin oli paljon niitä jotka olisivat itse halunneet kouluttautua mutta ei ollut ollut siihen mahdollisuutta kun piti mennä töihin. Lapsille sitten haluttiin parempaa kuin itselle ja heitä kannustettiin kouluttautumaan.

Nyt huono-osaisemmat ovat sellaisia paljon useammin jo monessa sukupolvessa ja sitä porukkaa joka opettaa lapsilleen saman asenteen eikä arvosta koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut varmaan ap lasket ns. hyväosaiseksi joka ei ymmärrä omia etuoikeuksiaan. Tämä ei kuitenkaan kohdallani, kuten ei monen muunkaan kaltaiseni kohdalla pidä paikkaansa. Olen ponnistanut täysin nollasta, 80-luvun kontulasta, alkoholistiäidin kasvattamana. Minulla ei ole ollut mitään etuoikeuksia, pelkkiä vaikeuksia, mutta jostain ihmeestä revin jo teini-ikäisenä itsestäni irti periksiantamattoman työmoraalin, jonka avulla olen ponnistanut näiden vuosien aikana ylempään keskiluokkaan. Velkaa toki on, koska mitään perintöjä tai pesämunia en ole koskaan saanut. 

Jos parantumattomia sairauksia ei oteta huomioon (joita on hyvin pienellä osalla väestöstä), on kaikki Suomessa täysin itsestäsi kiinni. 

 

Höpö höpö koko tarina. Kukaan, ei kukaan meistä ponnista täysin nollista. Meissä ihmisiss

En minä sitä lapsuuttaan epäile. Olen itsekin kasvanut alkoholistiperheessä, jossa oli mielenterveysongelmia, fyysistä ja henkistä kaltoinkohtelua jne. Mutta täysin nollasta lähtee korkeintaan ihminen, joka on elänyt eristettynä kaikesta. Kuten sanoin, ihmiset eivät itse huomaa etuoikeuksiaan vaan kuvitellaan, että vain omasta ansiosta on noustu jostain. Esimerkiksi sinä olet ilmeisesti päässyt kouluun ja töihin eli sinulla on ominaisuuksia, jotka on edistäneet tätä. Olet ilmeisesti fyysisesti ja psyykkisesti siinä kunnossa, että voit tehdä töitä. Osaat kirjoittaa. Olet kykenevä oppimaan jne. 

Minä voisin sanoa, että olen ponnistanut nollista, koska lapsuus vei mielenterveyden ja sairaus osan fyysisestä hyvinvoinnista. Mutta en ole. Minulla on luontaisia luonteenpiirteitä, joiden ansiosta olen siinä pisteessä missä nyt olen. Niitä voi myös toki harjoitella. Minulla ei ole oppimisvaikeuksia. Minulla on mahtava perhe. (ei lapsuuden) Minulla on ystäviä. Minulla oli yksi opettaja, joka uskoi minuun ja muistan sen edelleen. Olen päässyt kouluihin. Olen päässyt työhön. Kumpikaan ei ole pelkästään omaa ansiota. Sain esimerkiksi ihan verenperintönä kunnianhimon ja älykkyyden. Toki olen päättänyt miten niitä hyödynnän. Olen saanut apua aikuisena, mutta olen myös nähnyt kuinka sitä ei saa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hyväosainen siinä missä mun mies on saanut ihan erilaiset lähtökohdat elämässään. Sain opiskella hyväpalkkaiseen ammattiin ilman lainoja siinä missä mieheni potkittiin pois lapsuudenkodistaan hänen ollessa 16. Kunnioitan aivan valtavasti sitä miten hän on täysin omin avuin noussut siihen asemaan joka hänellä on tänä päivänä. Silti aina välillä jonkinlainen katkeruus nostaa päätään, hänellä siis. Kuulen vähän tuota samaa ajatusta hänen suustaan. Kuinka en ymmärrä häntä kun olen aina saanut kaiken haluamani helposti. En tietenkään voi kaikkea ymmärtää mutta kumpikaan meistä ei voi menneisyyttään muuttaa. 

Meillä vähän saman tapainen tilanne, mutta mies ei ole katkeroitunut vaan halu pärjätä on saanut hänen parempipalkkaisiin töihin, kuin minä. Minulta puuttuuu sellainen draivi, varmaan juuri siksi, että ei ole tarvinnut lapsuudessa kärsiä mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Huono-osaiset eivät tajua miten paljon yhteiskunta tekee heidän hyväkseen. Mitään kiitosta ei koskaan heru vaikka kelan tukien varassa elää miljoona ns. luxustukipummieliittiin kuuluvaa. Taikaraha seinästä katsotaan oikeutetuksi vaikka sen oikeasti kustantavat työtä tekevät kansalaiset. Jotain vikaa on varmaan köyhien kotikasvatuksessa kun osataan haistattaa almun antajalle ja kiitosta ei koskaan kuulu. 

Kiitätkö sinä pomoasi jatkuvasti mahdollisuudesta työskennellä hänen alaisenaan? Ihmiset piruilevat aina sille, joka heidän elämänsä kustantaa.

Vierailija kirjoitti:

"Monet varmasti ymmärtävät, mutta olennainen kysymys on, miksi pitäisi. "

Koska jos ei ymmärrä muita erilaisia ihmisiä niin helposti tulee tehtyä asioita jotka vaikuttavat muihin negatiivisesti.

Esim. hyväosainen saattaa ihan aidosti uskoa tukien menevän vain työhaluttomille laiskottelijoille. Jos ymmärtäisi että moni huono-osainen on eri tavoilla sairas, osatyökykyinen ja hänen mahdollisuutensa työllistyä ovat huonot, asenne voisi muuttua. Ja sitä kautta vaikka se ketä äänestää.

Haluatko siis sanoa, että kaikki sadat tuhannet työttömät ovat sairaita reppanoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuus tuhosi mun stressinsietokyvyn. Pelkäsin jokaista tulevaa viikonloppua. Mitä tapahtuu? Kuka meille tulee? Tuleeko tappelu? Onko jollakin puukko? Tuleeko poliisi? Viedäänkö äiti tai isä putkaan? Onko meillä ruokaa? Tuleeko joku koskettelemaan mua yöllä tai pahempaa; koskettelemaan pikkusiskoa? Sitä ei tarvinnut miettiä juodaanko meillä, AINA juotiin. 

Vanhemmat olivat töissä kuitenkin kumpikin, mutta viikonloput oli edellämainitun kaltaisia. Pitkälle aikuisuuteen selviydyin näennäisen hyvin, kunnes romahdin ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Elin täysin samalaisen lapsuuden, poislukien vieraat. Vanhemmat laman ja konkurssin jälkimainingeissa ryyppäsi ja tappeli keskenään. Ei ollut rahaa aina ostaa edes maitoa.

Olen suorittanut lukion, ammattikorkeakoulun ja ylemmän korkeakoulututkinnon. Minulla on perhe ja omakotitalo kasvukeskukeskuksen kehys

Et nyt ymmärrä todennäköisyyksiä. Sinun lähtökohdistasi on toki mahdollista nousta hyvään asemaan mutta se on paljon epätodennäköisempää kuin se on sellaisille jotka tulevat hyvistä oloista. Huonoista oloista menestykseen nousee se yksi kymmenestä, hyvistä oloista yhdeksän kymmenestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ihan tavan duunari ja poika pääsi yliopistoon. Totta se on, että poika on takamatkalla moneen muuhun nähden. Opintojen suunnittelu on ollut hankalaa ja ihan kaikki on uutta. En ole voinut olla avuksi missään. Ja koska olen pienituloinen, niin myöskään taloudellista apua en pysty antamaan. Poika sinnittelee pienellä palkalla soluasunnossa miten kuten ja on aika uupunut välillä. Lainaa hän ei haluaisi ottaa. Meille köyhille se on aika iso mörkö. Kymmenet tuhannet, ihan käsittämättömiä summia! 

Aina olen lapsia kannustanut kuitenkin opiskelemaan ja tekemään valintoja osaaminen ja kyvyt edellä. Olen auttanut, jos olen jossakin voinut. Omaksi ansiokseni en voi silti lasten koulumenestystä ottaa. Itse he työn tekevät 

Kannustan ottamaan opintolainaa, se on osittain ihan ilmaista rahaa,!  Olen itse hyvi

"Liian suuret riskit. En luota ollenkaan siihen, että opintolainahyvitystä edes saa pian enää. Mitä me pienituloiset kymppitonneilla tehtäis sitä paitsi? Meille todellisuutta on vuokra-asuminen, autottomuus ja vaatimattimat elämäntavat. Olemme varovaisia, koska tiedämme, että elämä voi vetää maton jalkojen alta milloin hyvänsä. "

Mitä riskiä on lainan ottamisessa, jos et käytä sitä rahaa? Tietysti korot juoksee, mutta opintolainassa se on sen verran pientä, että määräaikaistalletus tms. kuittaa sen kyllä. Jos käy huonosti, et valmistu, maksat lainat pois ja olet samassa tilanteessa kuin aikaisemminkin. Jos valmistut, selvästi todennäköisempää, saat lainahyvityksen ja ihan kivan alkupääoman työuralle.

Lopettakaa jo tuo omalla työllä hankittu -pakotus. Kaikki tässä maailmassa on keskinäisriippuvaista. Sitten kun et asu missään, et käytä sähköä ja rahaa mihinkään, teet vaatteesi itse ja elät mustikoilla ja sienillä, niin olet omalla työlläsi kaiken hankkinut.

"Huono-osaiset eivät tajua miten paljon yhteiskunta tekee heidän hyväkseen. Mitään kiitosta ei koskaan heru"

Sinuako heidän siis pitäisi kiittää vai minne se kiitos pitäisi osoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Mutta sieltä vähäosaisten kulttuurista on joskus tosi vaikea ponnistaa pois. Minulla oli nuorena kaveri, jonka koko perhe kiusasi ja vittuili, kun halusi lukioon. On se aika eri ympäristö kuin se, että nuoren kanssa pohditaan jo ajoissa yhdessä vaihtoehtoja, että millainen lukio sopisi parhaiten. 

Vai oli sinulla nuorena sellainen kaveri. Siitä lienee aika monta vuotta tai jopa jo vuosikymmentä aikaa. Nykyään on ihan eri tilanne. Toinen aste on pakollinen ja ilmainen, joten ei ole mitään omituista taikka estettä lukioon menossa. Myös yhä isompi osa korjeakouluttautuu. Ihan on omasta ahkeruudesta kiinni millä arvosanoilla lukiosta valmistuu. Korostaakin saa hamaan tappiin niitä arvosanoja ja neljässä vuodessa suorittaminen on jo iha

No ei todellakaan ole pelkästä ahkeruudesta kiinni. Yläasteella minulla oli ystävä, joka luki ja luki ja luki. Teki oikeasti töitä ja oli ns. ihan täysijärkinen. Numerot oli 6-8. Ei vaan jäänyt päähän. Itse luin kokeisiin välitunnilla ennen koetta ja tein kävin muutenkin koulussa miten sattuu. Olen kiitettävän oppilas paperilla. Kumpi meistä oli ahkerampi?

Lopeta turha vinkuminen ja ota vastuu omasta elämästäsi. Ei täällä kenenkään elämä helppoa ole.

Vierailija kirjoitti:

"Huono-osaiset eivät tajua miten paljon yhteiskunta tekee heidän hyväkseen. Mitään kiitosta ei koskaan heru"

Sinuako heidän siis pitäisi kiittää vai minne se kiitos pitäisi osoittaa?

Meille hyväosaisille. Meidän veroillahan te elätte.