Hyväosaiset ei usein tajua minkä edun ne saa tähän elämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites me hyväosaiset, jotka ovat köyhistä oloista ponnistaneet?

 

Aktiivi ja passiivi samassa lauseessa.

Missä se passiivi on?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ns. Hyvästä kodista ja olen kiitollinen lapsuudenkodin ilmapiirille jossa ei varsinaisesti kylläkään kannustettu vaana oletusarvo oli menestyminen. Kotoa sain hyvän kasvatuksen ja jossain määrin tukea eri vaiheessa (ei rahaa vaan muuta tukea). Kuitenkin, ihan ITSE sain lukea ne lukemattomat koulukirjat ja opiskella ne asiat, itse sain tehdä kokeet ja myöhemmin tentit, itse sain hakea ensimmäisen oikean työpaikan, ilman vanhempien apua. Koulun ja opiskelun ohessa olen tehnyt erilaisia hommia 13-vuotiaasta. En paljoa valinnut, kaikki kelpasi mistä sai laillisesti rahaa.

Sama olisi ainakin siihen aikaan onnistunut myös ns. Huonoista oloista tuelvalle, fiksulle ja ahkeralle.

Unohdat kuitenkin sen, että sinulla oli taloudellisesti turvattu lapsuus. Et joutunut miettimään, mistä saat ruokaa ja vaatteet. Et joutunut miettimään, pystytkö tekemään läksyt rauhassa vai onko kotona vanhempien kavereiden narkkarijuopporemmi riehumassa. Et kärsinyt mistään vakavista sairauksista, jotka haittaavat oppimista (vakava lukihäiriö, näkö- tai kuulovamma, vakava mielenterveysongelma, kuten vaikkapa masennus). Lisäksi sinulla oli luultavasti jonkinlainen varmuus siitä, että jos asiat menevät pieleen, et joudu tyhjän päälle, vaan vanhempasi ja sukulaisesti auttavat sinut jaloillesi.

Olen hyväosainen ja tajuan oikein kirkkaasti, millaisen edun olen saanut elämään. Mutta mitä sitten? Tämä tajuaminen ei tuo mitään tai vie mitään kenenkään huono-osaisen elämästä. Sen sijaan huomattavan määrän veroeurojani olette saaneet. Mikä oli ap:n pointti?

No sen tajuaminen voi esim. edesauttaa sen ymmärtämistä että veroeurosi menevät ihan oikeaan tarpeeseen ja silloin et niin helposti pidä vaikka leikauksia sosiaaliturvasta pelkkänä laiskojen ja työhaluttomien "kannustamisena".

Eli tässä ei nyt haluttu, että ymmärretään, että joillain on kädessään huonot kortit jo lähtötelineissä, vaan halutaan. että äänestyspäätökset tehdään sen mukaan. Mutta miksi sen pitäisi vaikuttaa äänestämiseen millään lailla. Kyllä minä ymmärrän, että nallekarkit elämässä ei mene tasan, mutta ymmärrän myös sen, että jos rahaa ei ole, sitä ei taikomallakaan saa tehtyä. Jos haluan, että jatkossakin lapset koulutetaan ja syövät hoidetaan, niin sitten on pakko jostain rokottaa rahaa vähemmäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites me hyväosaiset, jotka ovat köyhistä oloista ponnistaneet?

 

Aktiivi ja passiivi samassa lauseessa.

Menestyminen vaatii enemmän röyhkeyttä kuin älyä.

Näin se kyllä on. Kiltti ja epävarma ei pärjää. Pitäisi olla sellainen kaikki mulle heti nyt oon paras. Mut ku en oo sellainen...

"Edelleenkään tuo tajuaminen ei vaikuta mihinkään. Se ei vaikuta mitenkään mihinkään, millaisena tai miten oikeutettuna minä pidän veroeurojen käyttöä. "

No sitten et ole oikeasti tajunut yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Yksi merkittvä asia on myös se, että millaiset kyvyt ja kognitiiviset taidot on syntymässään saanut. Oon tässä läheltä seurannut nuoria, joille ei ole niin sanotusti paljoa annettu ja kyllä se rajoittaa merkittävästi valinnanmahdollisuuksia ihan kaikessa. 

Voi olla noinkin mutta jos syntymässä on asiat huonosti niin yleensä kyse on kehitysvammaisista jotka eivät varmasti jää ilman tukea nyky-yhteiskunnassa. Ei lapsilla ole mitään syntymässä saatuja kykyjä tai kognitiivisia taitoja vaan ne kaikki opitaan vähitellen.

Jos ei ole syntymästä lähtien ongelmia niin on kaikki mahdollisuudet kasvaa ja oppia asioitajos vain huolehditaan lapsen perustarpeista eli ravinnosta, turvasta, harjoittellaan asioita mikä jatkuu aina aikuisikään saakka. Ympäristö antaa mallin kuinka käyttäydytään ja oll

Näillä nuorillahan ei ole samoja mahdollisuuksia elämässään. Tukea on saatavilla, kyllä, mutta se ei hyödytä mitään, kun työnantajat eivät palkkaa tai koulutuspaikkoja on valittavana ehkä yksi tai kaksi. Aivan huuhaata väittää, että jokin "tuki", mitä sillä ikinä tarkoitetaankaan, hyödyttäisi tässä. 

Ystäväni poika on keva-diagnoosilla. Hänellä oli valittavanaan tasan yksi koulutus peruskoulun jälkeen ja se oli kiinteistönhoitaja. Työ, jota hän ei voi ikinä tehdä, koska hän eksyy jo kotikaupunginosassaan. Nuorisopsykalta on suoraan sanottukin, että hän ei tule ikinä työllistymään vapaille työmarkkinoille. Mitä jää? Ikuinen köyhyys, edunvalvonta, hengailu samanhenkisten kavereiden kanssa ja päihteet. 

Kummipoikani on niin ikään keva-diagnoosilla. Hän ei selvinnyt ammattiopinnoista. Hänet on huostaanotettu pienenä ja hän on näin ollen saanut takuulla kaiken mahdollisen tuen. Asuu tuetusti, hengaa kavereiden kanssa, käyttää päihteitä, pummaa ja myy itseään. 

Tuttavani tyttärellä ei ole keva-diagnoosia, mutta sen sijaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Hän ei pystynyt opiskelemaan edes siivoajaksi, koska ei päässyt näytöistä läpi. Lisänä vaikea masennus. Hänellä on ollut vaikeaa kyllä elämässään muutenkin. Missä ovat hänen mahdollisuutensa? 

Juuri niistä köyhistä oloista ne hyväosaiset usein ponnistaa. Köyhillä, ketkä ovat aina olleet köyhiä ja eivät ole valmiita tekemään menestymisen eteen mitään, on sen sijaan se valittava elämänasenne ja muilta pois ottamisen tarve. 

Vierailija kirjoitti:

Kovin lyhyesti ap perustelee, mutta on ihan oikeassa. Köyhissä ja koulutusvastaisissa oloissa kasvaneen on paljon vaikeampi menestyä kuin vauraassa ja hyvinvoivassa perheessä kasvaneen. Tämä on ihan tutkittu juttu.

Samaan asiaan liittyy myös se, että menestyneet ihmiset vähättelevät onnen ja kotitaustan osuutta menestyksessä. Menestyneet ihmiset kuvittelevat, että omalla työllä, lahjakkuudella ja ahkeruudella on suurempi osuus menestyksessä kuin oikeasti on. Tietysti menestykseen tarvitaan työtä, ahkeruutta ja lahjakkuutta, mutta tuuri (kotitausta ja puhdas sattuma) ratkaisevat lopulta sen, kuka tai ketkä niistä sadoista yhtä ahkerista ja lahjakkaista menestyvät.

Kyllä huonoista oloista lähtenyt voi menestyä, mutta on paljon helpompi pärjätä, jos kotiolot ovat sellaiset, että vanhemmat voivat tukea koulunkäyntiä ja on varaa harrastuksiin, jotka kehittävät tai auttavat luomaan suhteita. On paljon helpompi olla oikeassa paikassa oik

Tuo ei millään tavalla muuta sitä, että iso osa huono-osaisista on tehnyt ihan itse huonoja päätöksiä silloin, kun olisi voinut valita paremmin.

Tästä on tehty mielenkiintoinen tutkimus. Siinä koehenkilöt pelaavat peliä, jossa omilla tekemisillä ei pysty vaikuttamaan siihen kuinka hyvin pelissä menestyy. Silti pelissä hyvin menestyvät alkavat pitämään menestymistään omana ansionaan ja kokevat, että muut ovat vaan tehneet huonoja valintoja.

Ihan samaa tapahtuu oikeassa elämässä. Vaikka olisi päässyt hyvään työhön isin omistamaan yritykseen ilman koulutusta, kokee olleensa ahkerampi ja viisaampi ja tehneensä parempia valintoja kuin se työttömän lapsi, joka sai vain pienipalkkaisen osa-aikatyön sairastuttuaan vakavasti kesken opintojensa.

"Tuo ei millään tavalla muuta sitä, että iso osa huono-osaisista on tehnyt ihan itse huonoja päätöksiä silloin, kun olisi voinut valita paremmin."

Se miksi huonoista oloista tuleva tekee helpommin huonoja ratkaisuja kuin hyvistä oloista tuleva onkin usein juuri se kysymys. Ihminen tekee valinnat usein sillä tiedolla ja tunteella joka hänelle silloin on. Ja ne vaihtelevat paljon sen mukaan mitä on itse nähnyt ja kokenut muiden tekevän.

Suurin ja tärkein hyväosaisuus on se, että vanhempasi rakastivat sinua.

"Ei siinä tarvitse tietää mitään muuta kuin että menee lukioon. Harva teini muutenkaan käy kouluasioita läpi vanhempiensa kanssa olivat akateemisia tai ei. Kyllä tuossa iässä kaveripiirillä on isompi vaikutus."

Siitä huono-osaisesta perheestä ei ihan noin vain mennä lukioon, jos kaveripiirikään ei siihen kannusta. Vielä muutama vuosi sitten lukiossa piti itse maksaa koulukirjat ja opiskeluvälineet, myös läppäri, joten kaikilla lukio ei ollut helppo valinta.

En tiedä muista perheistä, mutta minun vanhempani olisivat varmasti keskustelleet kouluasioista, jos olisin halunnut. Akateemisen perheen lapsena lukioon ja yliopistoon meneminen oli itsestäänselvyys, jota ei tarvinnut miettiä kuin ainevalintojen verran. Omien lasteni kanssa jatko-opinnoista on keskusteltu aina edes vähän ja enemmän, jos lapsi on halunnut. Juuri lukion aloittaneen kanssa käytiin eri vaihtoehtoja läpi ja juteltiin vaihtoehtojen hyvistä ja huonoista puolista. Lopullisen valinnan hän teki silti itse. Hän tiesi kyllä, että me kannustamme ja tuemme, valitsi hän miten tahansa. Hän päätyi siihen valintaan, jota itsekin pidimme hänelle parhaana, vaikka se vaatii vähän enemmän työtä ja itsenäisyyttä kuin toiset vaihtoehdot.

Vierailija kirjoitti:

Mites me hyväosaiset, jotka ovat köyhistä oloista ponnistaneet?

Olette näiden valittajien mielestä  vähintään ruskeakielisiä maanpettureita.

Joku Christina Onassis tyttärineen eivät kovin hyväosaisia ole tärkeimmissä asioissa, vaikka rikkauksia on yllin kyllin, suorastaan poskettomasti.

Näillä nuorillahan ei ole samoja mahdollisuuksia elämässään. Tukea on saatavilla, kyllä, mutta se ei hyödytä mitään, kun työnantajat eivät palkkaa tai koulutuspaikkoja on valittavana ehkä yksi tai kaksi. Aivan huuhaata väittää, että jokin "tuki", mitä sillä ikinä tarkoitetaankaan, hyödyttäisi tässä. 

Ystäväni poika on keva-diagnoosilla. Hänellä oli valittavanaan tasan yksi koulutus peruskoulun jälkeen ja se oli kiinteistönhoitaja. Työ, jota hän ei voi ikinä tehdä, koska hän eksyy jo kotikaupunginosassaan. Nuorisopsykalta on suoraan sanottukin, että hän ei tule ikinä työllistymään vapaille työmarkkinoille. Mitä jää? Ikuinen köyhyys, edunvalvonta, hengailu samanhenkisten kavereiden kanssa ja päihteet. 

Kummipoikani on niin ikään keva-diagnoosilla. Hän ei selvinnyt ammattiopinnoista. Hänet on huostaanotettu pienenä ja hän on näin ollen saanut takuulla kaiken mahdollisen tuen. Asuu tuetusti, hengaa kavereiden kanssa, käyttää päihteitä, pummaa ja myy itseään. 

Tuttavani tyttärellä ei ole keva-diagnoosia, mutta sen sijaan laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Hän ei pystynyt opiskelemaan edes siivoajaksi, koska ei päässyt näytöistä läpi. Lisänä vaikea masennus. Hänellä on ollut vaikeaa kyllä elämässään muutenkin. Missä ovat hänen mahdollisuutensa?

Jalattomasta ei tule juoksijaa eikä keharista lääkäriä. Miksi pitäisi? Kaikista pidetään huolta, eivät kuole nälkään eivätkä pakkaseen. Ystäväsi varmaan itse osaa huolehtia pojastaan. Kehitysvammaiset tarvitsevat vanhempien tukea myös aikuisena. 

totaali-yh:n lapsena elämä ei ollut mitään luksusta tenavana

Se oli silti itsestä kiinni. Vassareilla on vain aina se asenne ettei omasta elämästä tarvitse ottaa vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

"Edelleenkään tuo tajuaminen ei vaikuta mihinkään. Se ei vaikuta mitenkään mihinkään, millaisena tai miten oikeutettuna minä pidän veroeurojen käyttöä. "

No sitten et ole oikeasti tajunut yhtään mitään.

Eli jos emme ajattele kuten sinä, olemme tyhmiä?

Vierailija kirjoitti:

Olen hyväosainen ja tajuan oikein kirkkaasti, millaisen edun olen saanut elämään. Mutta mitä sitten? Tämä tajuaminen ei tuo mitään tai vie mitään kenenkään huono-osaisen elämästä. Sen sijaan huomattavan määrän veroeurojani olette saaneet. Mikä oli ap:n pointti?

No sen tajuaminen voi esim. edesauttaa sen ymmärtämistä että veroeurosi menevät ihan oikeaan tarpeeseen ja silloin et niin helposti pidä vaikka leikauksia sosiaaliturvasta pelkkänä laiskojen ja työhaluttomien "kannustamisena".

 

Eli tässä ei nyt haluttu, että ymmärretään, että joillain on kädessään huonot kortit jo lähtötelineissä, vaan halutaan. että äänestyspäätökset tehdään sen mukaan. Mutta miksi sen pitäisi vaikuttaa äänestämiseen millään lailla. Kyllä minä ymmärrän, että nallekarkit elämässä ei mene tasan, mutta ymmärrän myös sen, että jos rahaa ei ole, sitä ei taikomallakaan saa tehtyä.

Ehkä te puhutte vähän eri asiasta. Esimerkiksi minä olen ponnistanut ankeista oloista ja ilman hyvinvointivaltiota en olisi työkykyinen ja tuottava aikuinen.

Ja siitä tässä kai on kyse, että hyvinvointivaltiosta ei oikeastaan voi enää puhua, koska se ei tasoita niitä esteitä joita kenties vaikkapa perheolot tuovat eteen kuten aikanaan minun kohdallani oli.

Valtion budjettia tutkimalla voi huomata, että rahaa menee kyllä kaikenlaiseen oikeasti aika toisarvoiseen touhuun ja toisaalta yhteiskunta on kykenemätön käymään esimerkiksi keskustelua siitä, että mikä on hyväksyttävä määrä rahaa jota voidaan yhden henkilön hoitoon käyttää. Vaikka työttömyyskorvaukset JA koko valtionhallinto lopetettaisiin kokonaan, ei budjetti tulisi sillä edes tasapainoon, saati ylijäämäiseksi. Eli edelleen puuhastellaan lillukanvarsien parissa. Ideologisista syistä leikataan paikoista joiden leikkauksilla ei ole isossa kuvassa talousmielessä positiivisia vaikutuksia nyt eikä varsinkaan pitkällä ajanjaksolla, mutta tiettyjä kansanosia jätetään kokonaan kuvion ulkopuolelle.



Alkaisin poliitikoksi, mutta kukaan ei äänestäisi tällaista asiakysymyksiin keskittyvää poliitikkoa joka halveksii poliittista teatteria ja kaikenlaisia lehmänkauppoja eikä varsinkaan halua sotkea ideologiaa faktoihin.

On kuvaavaa, että jonkinlaisena taloudenhoitajapuolueena itseään pitävät ryhmittyvät eivät usko kenenkään asiantuntijan sanaa yhtään mistään. Edes niiden talousasiantuntijoiden.

"Eli tässä ei nyt haluttu, että ymmärretään, että joillain on kädessään huonot kortit jo lähtötelineissä, vaan halutaan. että äänestyspäätökset tehdään sen mukaan. "

No se äänestäminen oli vain yksi esimerkki siitä mihin se voi käytännössä vaikuttaa.

"Mutta miksi sen pitäisi vaikuttaa äänestämiseen millään lailla."

No yleensä äänestäminen heijastelee ihmisen maailmankuvaa ja sitä mitä asioita haluaa painottaa.

"Kyllä minä ymmärrän, että nallekarkit elämässä ei mene tasan, mutta ymmärrän myös sen, että jos rahaa ei ole, sitä ei taikomallakaan saa tehtyä. Jos haluan, että jatkossakin lapset koulutetaan ja syövät hoidetaan, niin sitten on pakko jostain rokottaa rahaa vähemmäksi."

Puhut nyt ihan akuutista tilanteesta, minä siitä mikä on yleinen asenne vaikkapa sosiaalitukia kohtaan. Onko se lähtökohtaisesti negatiivinen vai ei. Ei myöskään ole automaatti että juuri tuet ovat se josta pitää leikata ensin tai eniten. Se on valinta.

"Juuri niistä köyhistä oloista ne hyväosaiset usein ponnistaa. "

Tilastojen mukaan kyllä hyvin harvoin. Mutta pidä uskosi jos haluat.

Vierailija kirjoitti:

Traumataustan ja koulukiusaamisen jäljiltä kaksikymppisenä meni energia sosiaalisten tilanteiden pelon ja ptsd:n kanssa sinnittelyyn. Opiskelin kyllä yliopistossa, mutta sitten tuli muita vastoinkäymisiä ja nyt olen ollut yli viisi vuotta kuntoutustuella. Ennen olin itsekin sitä mieltä, että oma tahto riittää mutta kun hankaluuksia tulee liikaa, kaikilla tulee seinä vastaan jossain vaiheessa. Ehkä ponnistan vielä tästä työelämään, mutta se tuntuu ihan sankariteolta kaiken jälkeen. Tavallaan olen ihan kiitollinenkin tästä näkökulmasta, koska en mitenkään voisi ymmärtää jos kaikki olisi mennyt putkeen elämässä. Taloudellisesti oltiin lapsena ylempää keskiluokkaa ja olin ihan fiksu, niin siinä on hyvät edellytykset ylimielisyyteen tai ainakin kapeakatseisuuteen.  

Tuon kun ymmärtäisivät kaikki.

Minulla oli työkaveri, joka oli menestynyt opinnoissa ja tuli hyvästä perheestä. Ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassa kaikki näytti aluksi hyvältä, mutta sitten hän sairastui vakavasti (jossain määrin periytyvä mielenterveysongelma), joka käytännössä teki hänestä työkyvyttömän siihen työhön, josta hän oli haaveillut ja luultavasti moneen muuhunkin työhön. En tiedä, mitä hänelle nykyään kuuluu, mutta kyllä hänen mahdollisuutensa menestyä romahtivat aika pahasti sairastumisen myötä (ja sairastuminen on nimenomaan sitä huonoa tuuria).