Hyväosaiset ei usein tajua minkä edun ne saa tähän elämään

Köyhät antavat perinnöksi lapsilleen kurjuuden ja negatiivisyyden, vaikea noista oloista on ponnistaa. Asenteenmuutosta tarvitaan ja veronalennuksia työssä käyville,sisältäen yrittäjät. Tämä on ainoa keino katkaista köyhyyden kierre.

Totta.

Isoin ongelma mielestäni on ettei porukka ymmärrä, mitä mahdollisuuksia elämässä on. Oma elinympäristö ja läheiset on se, mikä luullaan mahdolliseksi.

Jos oma sosiaalinen piiri on päihde- ja syrjäytyneet, et välttämättä ymmärrä, että on muitakin vaihtoehtoja.

Eräs nuori joskus määritteli asian siten, että "eihän lukioon ja yliopistoon kannata mennä, kun sen jälkeen on pakko mennä ammattikouluun kuitenkin, että saa töitä."

Oiva esimerkki tyypistä, joka ei ole koskaan nähnyt vaikkapa ekonomia, DI:tä tai asianajajaa, saati että tietäisi, minkä koulun sellainen on käynyt.

Ja vaikka AP:n näkemys onkin varmaan pääosin totta, ei se poista yksilön vastuuta omasta elämästään eikä se muutu yhteiskunnan vastuulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Edelleenkään tuo tajuaminen ei vaikuta mihinkään. Se ei vaikuta mitenkään mihinkään, millaisena tai miten oikeutettuna minä pidän veroeurojen käyttöä. "

No sitten et ole oikeasti tajunut yhtään mitään.

 

Eli jos emme ajattele kuten sinä, olemme tyhmiä?

No jos faktoilla (kuten vaikka että kaikilla ei ole samoja lähtökohtia) ei ole mitään vaikutusta teillä mihinkään niin puuttuuhan siinä silloin joku "ruuvi" ajattelusta.

Tai sitten se on vain denialismia jossa suljetaan pois asiat jotka eivät ole mieleen.

Kyllä se homma on täysin itsestä kiinni. Omatkin lähtökohdat olivat hyvin rajalliset, mutta siitä huolimatta olen tällä hetkellä siellä parhaiten tienaavassa 5 prosentissa, töissä arvostetussa firmassa, fyysinen kunto kadehdittavan hyvä ja perheeseen kuuluu puoliso ja kolme lasta.

Olosuhteita on tietysti helppo syyttää, mutta oikeasti se on vain helppo tekosyy. Töitä olen toki joutunut tekemään enemmän hyvinvointini eteen kuin monet muut ja lähtökohdat ovat olleet paljon heikommat kuin monilla muilla, mutta haasteet on tehty voitettaviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyväosainen ja tajuan oikein kirkkaasti, millaisen edun olen saanut elämään. Mutta mitä sitten? Tämä tajuaminen ei tuo mitään tai vie mitään kenenkään huono-osaisen elämästä. Sen sijaan huomattavan määrän veroeurojani olette saaneet. Mikä oli ap:n pointti?

No sen tajuaminen voi esim. edesauttaa sen ymmärtämistä että veroeurosi menevät ihan oikeaan tarpeeseen ja silloin et niin helposti pidä vaikka leikauksia sosiaaliturvasta pelkkänä laiskojen ja työhaluttomien "kannustamisena".

 

Edelleenkään tuo tajuaminen ei vaikuta mihinkään. Se ei vaikuta mitenkään mihinkään, millaisena tai miten oikeutettuna minä pidän veroeurojen käyttöä. 

ps. olen muuttamassa verotuksen vuoksi ulkomaille.

Ohiksena sanon, että kyllä se vaikuttaisi, JOS tajuaisit. Mutta kun et oikeasti tajua niin tämä keskustelu ei etene mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Huono-osaiset eivät tajua miten paljon yhteiskunta tekee heidän hyväkseen. Mitään kiitosta ei koskaan heru vaikka kelan tukien varassa elää miljoona ns. luxustukipummieliittiin kuuluvaa. Taikaraha seinästä katsotaan oikeutetuksi vaikka sen oikeasti kustantavat työtä tekevät kansalaiset. Jotain vikaa on varmaan köyhien kotikasvatuksessa kun osataan haistattaa almun antajalle ja kiitosta ei koskaan kuulu. 

Köyhä, en vaan silti joka kohdassa huono-osainen.

En allekirjoita ettenkö olisi kiitollinen esim. asumistuesta.  Havaittu on että leipäjonossa voi olla pahantuulisia ihmisiä, tuota ei pidä ihmetellä. Tiedän minkälaista on odottaa aamua jolloin saa rahaa, jääkaapissa vain joku leivänkannikka ja kaikki loppu.

Vierailija kirjoitti:

Minut varmaan ap lasket ns. hyväosaiseksi joka ei ymmärrä omia etuoikeuksiaan. Tämä ei kuitenkaan kohdallani, kuten ei monen muunkaan kaltaiseni kohdalla pidä paikkaansa. Olen ponnistanut täysin nollasta, 80-luvun kontulasta, alkoholistiäidin kasvattamana. Minulla ei ole ollut mitään etuoikeuksia, pelkkiä vaikeuksia, mutta jostain ihmeestä revin jo teini-ikäisenä itsestäni irti periksiantamattoman työmoraalin, jonka avulla olen ponnistanut näiden vuosien aikana ylempään keskiluokkaan. Velkaa toki on, koska mitään perintöjä tai pesämunia en ole koskaan saanut. 

Jos parantumattomia sairauksia ei oteta huomioon (joita on hyvin pienellä osalla väestöstä), on kaikki Suomessa täysin itsestäsi kiinni. 

Mitä luulet, olisitko pärjännyt paremmin tai helpommin, jos olisit kasvanut kahden hyvän vanhemman kannustavassa ja vauraassa perheessä? Olet onnistunut vaikeista lähtökohdista ponnistelemaan ylempään keskiluokkaan, mutta olisitko ehkä onnellisempi tai vielä paremmin menestynyt? Entäpä jos se "jostain ihmeestä" repiminen tarkoittikin sitä, että satuit perimään geenejä, jotka auttoivat olemaan sitkeä ja periksiantamaton. Onko periksiantamattomuus perittyä tai opittua, vai onko se vain valinta, jonka kuka vain voi tehdä? Voin kertoa, että ei se ole pelkästään oma valinta.

On jokseenkin varmaa, että jos ihminen jostain ominaisuudestaan käyttää ilmausta "jostain ihmeestä", kyse on jostain sellaisesta ominaisuudesta, joka ei ole pelkästään omaa ansiota, vaan myös hyvää tuuria (lottovoitto geenilotossa vaikkapa).

Vierailija kirjoitti:

Näillä nuorillahan ei ole samoja mahdollisuuksia elämässään. Tukea on saatavilla, kyllä, mutta se ei hyödytä mitään, kun työnantajat eivät palkkaa tai koulutuspaikkoja on valittavana ehkä yksi tai kaksi. Aivan huuhaata väittää, että jokin "tuki", mitä sillä ikinä tarkoitetaankaan, hyödyttäisi tässä. 

Ystäväni poika on keva-diagnoosilla. Hänellä oli valittavanaan tasan yksi koulutus peruskoulun jälkeen ja se oli kiinteistönhoitaja. Työ, jota hän ei voi ikinä tehdä, koska hän eksyy jo kotikaupunginosassaan. Nuorisopsykalta on suoraan sanottukin, että hän ei tule ikinä työllistymään vapaille työmarkkinoille. Mitä jää? Ikuinen köyhyys, edunvalvonta, hengailu samanhenkisten kavereiden kanssa ja päihteet. 

Kummipoikani on niin ikään keva-diagnoosilla. Hän ei selvinnyt ammattiopinnoista. Hänet on huostaanotettu pienenä ja hän on näin ollen saanut takuulla kaiken mahdollisen tuen. Asuu tuetusti, hengaa kave

Ei tulekaan, tietenkään, mutta toin vain ilmi sen, miksi osa ei pärjää täällä. Joku kommentoija kun katsoi tarpeelliseksi esittää, että heilläkin on paljon mahdollisuuksia, kun saa vain tukea. 

Itse olen hemmetin onnekas. Mulla on kaksi autismikirjolla olevaa nuorta, mutta he ovat saaneet enemmän hyviä ja hyödyttäviä ominaisuuksia, kuin huonoja. Vanhemmalla on ilmiömäinen muisti. Nuorempi ei ole niin hyvä ollut koulussa koskaan, mutta hän on periksiantamaton (hyvässä ja pahassa) ja pärjää siksi. Omaksi ansiokseni en voi näitä asioita laskea. 

Töitä olen toki joutunut tekemään enemmän hyvinvointini eteen kuin monet muut ja lähtökohdat ovat olleet paljon heikommat kuin monilla muilla"

Eli myönnät että olet joutunut tekemään asioita joita hyväosainen ei joutuisi? No sinulla nyt sattui olemaan sitkeyttä ja ahkeruutta, hyväosainen pärjäisi myös ilman niitä. Siinä juuri se ero.

"Jos parantumattomia sairauksia ei oteta huomioon (joita on hyvin pienellä osalla väestöstä), on kaikki Suomessa täysin itsestäsi kiinni."

Ero on juuri siinä että hyvistä oloista tuleva pärjää vaikka ei ole ihan erityisen ahkera ja sitkeä. Riittää että tekee asiat keskiverrosti.

Ja kun kaikille ei vain ole annettu yhtä paljon kykyä painaa läpi harmaan kiven, heikoista oloista tulevia jää enemmän niihin "lähtötelineisiin".

Eli tässä ei nyt haluttu, että ymmärretään, että joillain on kädessään huonot kortit jo lähtötelineissä, vaan halutaan. että äänestyspäätökset tehdään sen mukaan. "

No se äänestäminen oli vain yksi esimerkki siitä mihin se voi käytännössä vaikuttaa.

"Mutta miksi sen pitäisi vaikuttaa äänestämiseen millään lailla."

No yleensä äänestäminen heijastelee ihmisen maailmankuvaa ja sitä mitä asioita haluaa painottaa.

"Kyllä minä ymmärrän, että nallekarkit elämässä ei mene tasan, mutta ymmärrän myös sen, että jos rahaa ei ole, sitä ei taikomallakaan saa tehtyä. Jos haluan, että jatkossakin lapset koulutetaan ja syövät hoidetaan, niin sitten on pakko jostain rokottaa rahaa vähemmäksi."

Puhut nyt ihan akuutista tilanteesta, minä siitä mikä on yleinen asenne vaikkapa sosiaalitukia kohtaan. Onko se lähtökohtaisesti negatiivinen vai ei. Ei myöskään ole automaatti että juuri tuet ovat se josta pitää leikata ensin tai eniten. Se on valinta.

Totta kai se on valinta, mutta on ylimielistä väittää, että valinnat tehdään tietämättömyyden vuoksi. Olen itse syntynyt köyhyyteen. Isällä ei pysyneet työpaikat alla ja kuitenkin isä halusi äidin olevan kotona. Olen opiskellut ja tehnyt lujasti töitä ja nykyisin olen hyväosainen, työskentelen sosiaalialalla, joten näen kyllä suomalaista yhteiskuntaa ja suomalaista köyhyyttä ja miksi sitä on. Äänestän kuitenkin kokoomusta. Tämä on myös oleellinen ihmiskuvaan liittyvä kysymys. Oikeistossa halutaan ajatella, että aikuinen ihminen kykenee ottamaan myös vastuuta elämästään ja valinnoistaan. Jopa ihmiset, joilla menee huonosti, tekevät valintoja ja jos ajatellaan, että aikuinen on itsenäinen, täysivaltainen päätöksentekijä omaa elämäänsä koskevissa asioissa, silloin niihin liittyy myös vastuuta. Aikuisuuteen liittyy myös velvollisuuksia. Aikuisella on velvollisuus yrittää parhaansa pärjätäkseen itse omilla voimillaan ja myös sitä kautta pitää huolta myös omasta perheestään ja lapsistaan. Mitä tulee sosiaalitukiin, niin mistä haluaisit ennemmin säästöt otettavan? Peruskoulusta? Neuvolapalveluista? Mistä. Nykyiseen rahankäyttöön meillä ei ole rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus sitä kyllä miettii, vaikkei jatkuvasti vatvokaan.

Meillä oli kotielämä aivan kauheaa, mutta silti ne itse veemäisesti käyttäytyvät vanhemmat vaativat että me lapset jotenkin maagisesti olisimme olleet ja käyttäytyneet aina 100 % hyvin ja hoitaneet koulun ja sosiaalisen elämän ikään kuin meillä ei mitään omituista kotona olisi ollutkaan.

Ei saanut olla edes alakuloinen. Vanhemmat riitelivät usein kovaäänisesti ja me lapset katselimme ja kuuntelimme sitä touhua. Monesti meni kokonaan yöunet, ja silti piti vain nousta aikaisin aamulla ja lähteä kouluun kuin ei mitään.

Vanhemmille ei koskaan saanut esittää mitään kritiikkiä ilman että siitä tuli pelottavan isot haukut, jopa tukkapöllyä tai selkäsauna. Kun oltiin ilmeisesti niin kiittämättömiä juu.

Vanhempia piti "ymmärtää" ja heidän tunteilleen antaa tilaa.

Ikinä ei kyllä saanut mit

Jos tajuamista olisi, ei tällaisia kommentteja lauottaisi. Tajuaminen lisää ymmärrystä, empatiaa, kiltteyttä ja ihmisten välistä yhteisöllisyyttä. Ja kaikki nämä vaikuttaa hyvinvointiin ja sitä kautta myös niiden sinun veroeurojen käyttöön. Siitä huolimatta, että koet ilmeisesti olevasi hyväosainen, kuulostat kauhean vihaiselta ja ilkeältä. Mielenterveysongelmat ja traumat ei todellakaan ole kivoja. Kärjistettynä, en todellakaan ajatellut psykiatrisella osastolla ihmisrauniona, että onpa kiva, kun ei tarvitse tehdä mitään. Olen saanut itse yhteiskunnalta apua esimerkiksi terapiakulujen muodossa. Ja juuri siksi minua ei ärsytä pätkääkään maksaa veroja ja maksan niitä nykyään muuten paljon. Mutta se ärsyttää, kun esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollosta otetaan pois rahaa. 

"Kyllä se homma on täysin itsestä kiinni. "

Ihan kuin joku sanoisi että on ihan itsestä kiinni että juokseeko sen satasen alle kymmenen sekunnin.

Maailma on kuin satasen juoksu jossa köyhältä vaaditaan mitaliin alle kymmentä sekuntia mutta hyvistä oloista tulleelta viidentoista sekunnin alitusta. Kumpikin on toki mahdollinen mutta tuohon köyhien rajaan pystyy aika harva.

Vierailija kirjoitti:

Töitä olen toki joutunut tekemään enemmän hyvinvointini eteen kuin monet muut ja lähtökohdat ovat olleet paljon heikommat kuin monilla muilla"

Eli myönnät että olet joutunut tekemään asioita joita hyväosainen ei joutuisi? No sinulla nyt sattui olemaan sitkeyttä ja ahkeruutta, hyväosainen pärjäisi myös ilman niitä. Siinä juuri se ero.

Jokaisella ihmisellä on sitkeyttä ja ahkeruutta, jos vain oikeasti haluaa. Kyse on ainoastaan motivaatiosta. Jos tämän ymmärtää, niin pääsee elämässä pitkälle lähtökohdista riippumatta. Ja jos ei ymmärrä, niin sitten voi jankuttaa vaikka tällä palstalla. Lähtökohtien ja lahjakkuuden merkitys on todella pieni.

Vierailija kirjoitti:

AP: jos oletetaan, että minulla ei ole tätä ymmärrystä, mutta onnistun hankkimaan sen tavalla tai toisella. Mitä odotat minulta? Mitä tämän ymmärryksen avulla on tarkoitus saavuttaa tai saada aikaan?

En ole ap, mutta ymmärrys siitä, että menestys ei ole pelkästään omaa ansiota, vaan myös tuuria, voisi auttaa ymmärtämään sen, että aina ei ole mahdollista menestyä pelkästään omin toimin. Tarvitaan hyvinvointiyhteiskunta, jossa on ilmaiset koulut, halpaa päivähoitoa, julkinen terveydenhoito ja mahdollisuus selvitä silloinkin, kun asiat eivät mene niin kuin toivoisi. Ehkä voisi ymmärtää myös sen, että niiden onnekkaiden, jotka menestyvät, kannattaa maksaa (veroja) siitä, että meillä on yhteiskunta, jossa vastoinkäymiset eivät johda katastrofiin.

Tuo ei sitten tarkoita sitä, että ihmisillä ei pidä olla mitään vastuuta itsestään. Yhteiskunnan ei tarvitse maksaa korkeaa elintasoa ihmisille, jotka eivät edes yritä parantaa tilannettaan. Siihen yrittämiseen pitää kuitenkin kannustaa.

Ei ole merkitystä vanhempien rikkaudella vaan ennemminkin rakkaudella, kuinka paljon haluavat lapsiaan auttaa. Ja vaikka ei pystyisi, mutta haluaisi, on lähtökohta parempi kuin lapsella jonka vanhemmat pystyisivät, mutteivat halua. Se ei eroa sellaisen lapsen lähtökohdista, jonka vanhemmat eivät pysty eivätkä halua auttaa tai tukea.

"Totta kai se on valinta, mutta on ylimielistä väittää, että valinnat tehdään tietämättömyyden vuoksi."

No usein se tehdään niin että itselle epämieluisat faktat ohitetaan tai niille annetaan vain vähäinen paino.

"Oikeistossa halutaan ajatella, että aikuinen ihminen kykenee ottamaan myös vastuuta elämästään ja valinnoistaan. Jopa ihmiset, joilla menee huonosti, tekevät valintoja ja jos ajatellaan, että aikuinen on itsenäinen, täysivaltainen päätöksentekijä omaa elämäänsä koskevissa asioissa, silloin niihin liittyy myös vastuuta."

En ole mistään noista eri mieltä. Mutta ne ovat vain asia yksi puoli. Jos asiaa ajattelee vain yhdestä kapeasta näkökulmasta niin harvoin näkee kokonaisuutta. Ihminen ei aina kykene eri syistä tekemään parhaita valintoja. Sekin pitää myöntää. Se ei tarkoita että hänellä ei olisi mitään vastuuta elämästään. Mutta että se ei ole aina vain ihmisen oma vika.

"Aikuisella on velvollisuus yrittää parhaansa pärjätäkseen itse omilla voimillaan"

Ihmisten voimavarat vain ovat erilaiset. Ja huonoista oloista tulleelta vaaditaan ihan erilaisia voimavaroja vaikeuksien voittamiseen kuin hyvistä oloista tulevalle. Hyvistä oloista tuleva voi pärjätä aika pienilläkin voimavaroilla hyvin. Siinä on juuri se ero.

"Mitä tulee sosiaalitukiin, niin mistä haluaisit ennemmin säästöt otettavan? Peruskoulusta? Neuvolapalveluista?"

Pointti ei ole se saako jostain leikata vaan se miten me ne säästöt näemme. Jos näemme sosiaalituet asiana josta on lopulta helppo leikata kun kyse on kuitenkin vain laiskoista ihmisistä niin kyse on aika ideologisesta ajatuksesta. Jos näemme leikkaukset todella ikävinä ja vahingollisina mutta silti taloudellisesti välttämättöminä niin asia on erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Näillä nuorillahan ei ole samoja mahdollisuuksia elämässään. Tukea on saatavilla, kyllä, mutta se ei hyödytä mitään, kun työnantajat eivät palkkaa tai koulutuspaikkoja on valittavana ehkä yksi tai kaksi. Aivan huuhaata väittää, että jokin "tuki", mitä sillä ikinä tarkoitetaankaan, hyödyttäisi tässä. 

Ystäväni poika on keva-diagnoosilla. Hänellä oli valittavanaan tasan yksi koulutus peruskoulun jälkeen ja se oli kiinteistönhoitaja. Työ, jota hän ei voi ikinä tehdä, koska hän eksyy jo kotikaupunginosassaan. Nuorisopsykalta on suoraan sanottukin, että hän ei tule ikinä työllistymään vapaille työmarkkinoille. Mitä jää? Ikuinen köyhyys, edunvalvonta, hengailu samanhenkisten kavereiden kanssa ja päihteet. 

Kummipoikani on niin ikään keva-diagnoosilla. Hän ei selvinnyt ammattiopinnoista. Hänet on huostaanotettu pienenä ja hän on näin ollen saanut takuulla kaiken mahdollisen tuen. Asuu tuetusti, hengaa kave

Niin, tullaankin siihen, että aikuisen, olkoonkin kehitysvammainen, asioihin ei voi vanhempi paljonkaan puuttua, toisaalta ei myöskään hoitava taho. Jos kehitysvammainen tahtoo käyttää päihteitä, niin hän voi tehdä sitä kenenkään estämättä, koska itsemääräämisoikeus. Tuettu asuminen ei myöskään ole ratkaisu, koska sielläkään ei voida puuttua, koska itsemääräämisoikeus. 

Jos kehitysvammainen tahtoo syödä joka päivä perhepitsan, vaikka se tekee hallaa hänen terveydelleen, niin hän voi tehdä niin. 

Ainoat rajoittavat asiat ovat edunvalvonta, joka nyt puuttuu ainoastaan raha-asioihin, ellei kysymyksessä ole vaikeavammainen, jolloin edunvalvoja voi päättää myös asumismuodosta. Toisena asiana sitten tahdonvastainen hoito psykiatrisella, johon on sitten omat ehtonsa. Muutoin rajoittaminen on laitonta. 

Vierailija kirjoitti:

Epämiellyttävä totuus on että myös geenit vaikuttavat. Jos vanhemmat ja ehkä myös isovanhemmat ovat olleet koulutettuja niin todennäköisesti myös lapsi on fiksu. Ei tietenkään aina, mutta se on todennäköisempää.

1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla saattoi vielä olla toisin. Hyvinkin älykkäät, lahjakkaat ja etevät ihmiset saattoivat olla kouluttamattomia, koska parempi koulutus ei ollut oma valinta. Siksi 1900-luvun jälkipuoliskolla tapahtuikin paljon luokkanousuja, joissa kouluttamattomien vanhempien lapset menestyivät koulussa ja yhteiskunnan tuella etenivät korkeakouluihin ja siten vähintään ylempään keskiluokkaan. Toki aiemminkin oli onnekkaita poikkeusyksilöitä, mutta todella vähän.

Nykyään tuollaisia luokkahyppäyksiä ylöspäin tapahtuu vähemmän, koska on paljon vähemmän lahjakkaita kouluttamatta jääneitä ihmisiä. Kouluttamattomista yhteiskuntaluokista lahjakkaimpien lapset ovat tehneet luokkanousun ja kouluttamattomissa luokissa on aiempaa enemmän ihmisiä, joiden lasten kyvyt eivät riitä luokkanousuun. Heitä on silti vielä, luultavasti erityisen paljon ryhmissä, joissa vanhemmilla ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua tai hyödyntää koulutustaan.

"Jokaisella ihmisellä on sitkeyttä ja ahkeruutta, jos vain oikeasti haluaa."

Jokaisella on tietyn verran mutta osalla aina enemmän kuin muilla. Puhut ikäänkuin henkiset voimavarat olisivat joku vakio. Eivät ole. Ne ovat, ihan kuten fyysisetkin voimavarat, yksilökohtaisia.

"Kyse on ainoastaan motivaatiosta."

Onko sinulla vain motivaatiosta kiinni että et ole juossut satasta vielä alle kymmenen sekunnin?

"Lähtökohtien ja lahjakkuuden merkitys on todella pieni."

Tieteellinen tutkimus on kyllä eri mieltä tuon lähtökohtien osalta.