Miten selvitä tällaisesta kasvatuserimielisyydestä miehen kanssa?
Lapsen syntymän jälkeen miehestä on paljastunut, että hän ei hyväksy mitään erilaisuutta. Ennen lapsen saamista en tiennyt, että mies oli tällainen. Hän ei millään tavalla paljastanut tätä asiaa koskevia ajatuksiaan. Tai sitten ne tuli hänelle vasta lapsen syntymän jälkeen, vanhemmiten muuttui jääräksi tai jotain. Mutta nyt olen asian kanssa pulassa. Meillä on alakoululainen lapsi, joka tietenkin elää maailmassa, jossa on valtavasti erilaisuutta. Ihan jo hänen luokalla on tosi erilaisia lapsia, eri kansallisuuksia, erilaisista perhetaustoista (esim. yhdellä lapsella on vanhempina lesbopariskunta) jne. Ja minä haluan kasvattaa lapseni siihen, että erilaisuus kuuluu asiaan ja on hyvä asia, hänkin voi olla ja saa olla erilainen kuin muut. Ja onkin sitä (hän on nepsy). Teen paljon töitä avartaakseni hänen maailmankatsomusta lisätäkseni hänen suvaitsevuutta kaikkien ihmisten erilaisuutta kohtaan (niin muiden kuin omaansa erilaisuutta). Yritän saada hänet ymmärtämään, että on ok olla erilainen. Ja mies jauhaa kotona jotain 1800-lukulaista mantraa siitä miten kaikkien pitää olla juuri tietynlaisia jotta heidät voi hyväksyä. Ehdottomasti ei saa olla ulkomaalainen, ujo, lesbo, homo, nepsy, kouluttamaton, liian koulutettu jne. Suoraan sanottuna siis ihan ää liö puhetta. Miten tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia? Kun tekisi vain sanoa lapselle, että älä kuuntele isää, isä puhuu kuin ää liö.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
VMP taas
Yksikään nainen ei iloitse että lapsen koulu on täynnä S2:sia. Ei kukaan ole onnellinen kun luokasta puolet eivät osaa mitään kieltä, häiriköivät, ovat väkivaltaisia eikä koulutus kiinnosta.
Missä sanottiin että koulu täynnä? Etteivät osaa suomea tai muita kieliä? Häiriköivät? Ei kaikki ma-mut ole sellaisia.
Siis ihan klassinen juttu, että mies myötäilee naisen ajatuksia ja mielipiteitä siihen asti, kunnes ollaan joko naimisissa tai on lapsi. Yleensä sinne lapseen asti. Saattavat esittää vaikka sen 10 vuotta. Sitten yhtenä kauniina päivänä tällainen mies tiputtaa naamionsa ja näyttää todelliset karvansa, naisen järkytykseksi.
Äitini oli isän kanssa yhdessä 7 vuotta ennen kuin menivät naimisiin ja saivat minut. Äiti sanoi, että heti naimisiin menon jälkeen isä muuttui ihan toiseksi ihmiseksi. Teksi 180 asteen käännöksen hyvästä puolisosta hirviöjuntiksi. On jatkanut samaa mallia muiden naisten kanssa ja jatkaa edelleen 70-vuotiaana.
Sitä se vakipildenhimo tuntuu teettävän.... Eipähän naine.--- siis vakipilde, lähde niin helpolla pois kun on lapsi jalassa.
Autisti-isä on saanut päähänpinttymän siitä, että millainen maailman kuuluu olla, ja jankuttaa sitä autistin tavoin lapselleen ja vaimolleen. Siitä autistijankkaamiseen ei auta mitkään faktat ja tosiasiat. Vaikka istuttaisi Wikipedian ääreen että lue tuosta tai lähettäisi asiantuntijan luokse kuuntelemaan asiasta, autistijankuttaja pitää päänsä.
Asiat ovat mustavalkoisesti JOKO - TAI. Ei mitään harmaansävyjä niissä jankutusaiheissa. Tyyliin maito on terveellistä -> laktoosi-intoleranssia ei ole olemassakaan, koska maito ON terveellistä!
Lapsella on nepsyys -> EI OLE, koska minä sanon niin! -> mutta tässä on ihan lääkärin diagnoosit -> lääkärit eivät tiedä mistään mitään, minä tiedän. Lapsi ei ole nepsy!
T: autisti itsekin.
Lapsen pitää ymmärtää että tummista ulkkismaalaisista tulee rikollisia ja usein raiskaajia ja niistä tulee sellaisia koska niitten isät olleet sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ihan näin "nepsynä" aikuisena. En halua että minua suvaitaan. Haluan ymmärrystä ja asiallista käytöstä minua kohtaan. En halua erityiskohtelua enkä suvaitsevuus höpinää.
Olen todella paljon muutakin kuin nepsydiagnoosini.
Suvaitsevaisuushan siis tarkoittaa sitä, että hyväksyy toiset, antaa olla ja elää rauhassa sellaisena kuin on. Ei se tarkoita mitään paapomista. Ihminen joka ei suvaitse, ei hyväksy toisenlaisten ihmisten lähipiirissä/olemassa oloa.
Minustakin olisi jollain todennäköisyydellä tullut umpimielinen persu, jos olisin jäänyt pikkukaupunkiin Pohjanmaalle.
Onneksi opiskelut vei isompaan kaupunkiin etelään eli Tampereelle ja aika pian tutustuin tyttökaverin myötävaikutuksella homomieheen, joka oli homoutensa vuoksi melkein tappanut itsensä pikkukaupungissa. Siinä kun joskus istuimme kahdestaan Keskustorin reunalla pikkupieruissa hampurilaista syöden, niin kyllä minulla homofobia karisi harteilta. Ei tullut minusta homoa, mutta monimuotoisuuden kannattaja kuitenkin.
Jos aloittaja ei ole trolli, niin suosittelen pakkaamaan tavarat ja lapsen ja lähtemään.
Nepsylapsi ja suvaitsevainen äiti.
Liian tuttu tarina.
Jos vanhemmat ovat eri mieltä jostain, niin pitää vain olla rehellinen asiasta. Ei pidä teeskennellä että ollaan samaa mieltä. Usein lapsi vaistoaa jos vanhemmat eivät ole omia itsejään.
Eivät lapset ja vanhempiaan kuuntele, vaan ovat kiinnostuneempia kavereittensa mielipiteistä.
Usein lapsesta tulee sen vastakohta, millaiseksi vanhemmat yrittävät häntä kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tuollainen maailmankuva ei tule esiin jo seurustelu aiheessa? Ettekö koskaan puhuneet mistään?
Puhuttiin me. Ja oltiin yhdessä 5 vuotta ennen lasta. Ilmeisesti mies vain myötäili minua sen 5 vuotta. Ei kertonut todellisia ajatuksiaan. Toki näin että hän ei ole aivan yhtä suvaitsevainen kuin minä, mutta todellisuus paljastui kyllä vasta lapsen ollessa pari vuotias kun lapsi meni päiväkotiin. Ap
Eli se tavallinen tarina. Mies salasi todellisen luonteensa kunnes sai sinut lapsenteolla nalkkiin. Kun on yhteinen lapsi - siis sinulla se klassinen pallo jalassa - niin miehestä ei ole yhtä helppo päästä eroon. Tätä palstaa seuratessa on selvinnyt että tuo kuvio on yllättävän yleinen. Nyt kun mies on varma ettet lapsen takia helposti jätä häntä niin voi päästää v-mäisen luonteensa valloilleen.
Olen ihan ystäväpiirissänikin kuullut että puoliso ja lasten isä ei hyväksy kuin juuri tietynlaisen maailmankuvan. Pojat pukeutuu siniseen ja tytöt pinkkiin. Mies on naisen yläpuolella. Naiset tekee naisten töitä ja miehet miesten töitä. Erilaisuus ja moninaisuus on noloa ja hävettävää.
Lapsia kohtaan tulee sääli. Esimerkiksi jos poikalapsen lempiväri on pinkki ja isä kieltää pinkit vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Ihan näin "nepsynä" aikuisena. En halua että minua suvaitaan. Haluan ymmärrystä ja asiallista käytöstä minua kohtaan. En halua erityiskohtelua enkä suvaitsevuus höpinää.
Olen todella paljon muutakin kuin nepsydiagnoosini.
Ei toisten ja erilaisuuden suvaitseminen ole mitään erityiskohtelua, vaan vähimmäisvaatimus suhteessa toisiin ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Nepsylapsi ja suvaitsevainen äiti.
Liian tuttu tarina.
Nepsylapsi ja jyrkkä ja suvaitsematon isä. Myöskin tuttu tarina?
Sinäkään et hyväksy erilaisuutta kun et hyväksy miehesi erilaisuutta
Vierailija kirjoitti:
Sinäkään et hyväksy erilaisuutta kun et hyväksy miehesi erilaisuutta
Ei kenenkään vanhemman tule suvaitaan henkistä väkivaltaa lastaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkään et hyväksy erilaisuutta kun et hyväksy miehesi erilaisuutta
Ei kenenkään vanhemman tule suvaitaan henkistä väkivaltaa lastaan kohtaan.
Eikä kenenkään tarvitse suvaita henkistä väkivaltaa itseään kohtaan. Toista ihmistä ei voi muuttaa, muutos lähtee ihmisestä itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinäkään et hyväksy erilaisuutta kun et hyväksy miehesi erilaisuutta
Ei kenenkään vanhemman tule suvaitaan henkistä väkivaltaa lastaan kohtaan.
Eikä kenenkään tarvitse suvaita henkistä väkivaltaa itseään kohtaan. Toista ihmistä ei voi muuttaa, muutos lähtee ihmisestä itsestään.
Ja miten tuo liittyy tähän aiheeseen nyt?
Uusi sketskihahmo, mitä nyt ap valitettavasti asuu tällaisen sketsihahmon kanssa.