Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun lapsi reagoi voimakkaasti pieneenkin fyysiseen epämukavuuteen?
12.08.2025 |
Toivoin, että ajan myötä ja ikää karttuessa asia helpottuisi, mutta ei. Lapsi täyttää pian 7 ja on edelleen sellainen, että jos on pienikin fyysinen epämukavuus, niin hän reagoi siihen voimakkaasti. Tekee heti selväksi, että asia häiritsee paljon ja jos ei sitä epämukavuutta saada poistettua, niin tuloksena on kiukkuisuus, joskus itkukin. Tällaisia epämukavuuksia voi olla esim. todella pieni naarmu ihossa, nälkä, jano, pieni ryppy sukassa kengän sisällä, hius paidan sisällä, vaatteet pesulappu, vähän kuuma tai vähän kylmä, hiki, tuuli kasvoilla jne. Eli asioita, joita ihmisen elämässä nyt on joka päivä montakin kertaa. Muille pikkuasioita, joita ei edes huomaa. Mutta lapselleni asioita, jotka estää keskittymästä mihinkään muuhun ja tekee kiukkuiseksi. Olen neuvolassa tätä yrittänyt kysyä useamman kerran, mutta eivät siellä reagoi muuten kuin että aha tai jaahas. Olisiko neuvoja tällaiseen asiaan lapsen kanssa?
Kommentit (175)
Ole itse rauhallinen. Sanoo että ei ole mitään hätää se on vaan pieni naarmu, paranee nopeasti, vaikka se tuntuu ärsyttävältä sille ei voinut tehdä mitään, sinun pitää oppia hyväksymään myös epämukavat tunteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aistiyliherkkyyttä, nepsy. Aikuisena tällaisena sanon, että ota lapsen tunteet vakavasti. Hän tuntee asiat eri tavoin kuin muut. Se ei tarkoita sitä, ettei tunne olisi sen todellisempi kuin sinun tunteesi.
Esim. autistit eivät usein pidä kevyestä kosketuksesta. Itse en pidä tietyistä tavoista koskettaa, ne aiheuttavat minussa epämukavan tunteen ja joskus jopa raivoa. Samoin tiettyjen vaatteiden kiristävyys tai saumat. Jokin hermojen väärin kytkentä, mikä on synnynnäistä, enkä voi asialle mitään. Näihin ei voi siedättää, vaan pitää hyväksyä ihmisen ominaisuutena.
Anteeksi nyt, mutta onko pakko kysyä, että onko lapsi mahdollisesti nepsy. Lapsi kärsii aistiyliherkkyyksistä ja se on yksi nepsyjen tyypillisistä oireista. Mahdollista autisminkirjoa ja vastaavaa kannattaa yrittää selvittää, jos se suinkin on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Ole itse rauhallinen. Sanoo että ei ole mitään hätää se on vaan pieni naarmu, paranee nopeasti, vaikka se tuntuu ärsyttävältä sille ei voinut tehdä mitään, sinun pitää oppia hyväksymään myös epämukavat tunteet.
Tätä onkin yritetty monta kertaa. Lapsi vain suuttuu siitä, että hänen mielestä isoa ja häiritsevää asiaa (esim. se naarmu) vähätellään. Tai käsketään tekemään jotain (olemaan välittämättä) mitä hän ei pysty tekemään kun asia on niin kamala. Ap
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt, mutta onko pakko kysyä, että onko lapsi mahdollisesti nepsy. Lapsi kärsii aistiyliherkkyyksistä ja se on yksi nepsyjen tyypillisistä oireista. Mahdollista autisminkirjoa ja vastaavaa kannattaa yrittää selvittää, jos se suinkin on mahdollista.
Siis tarkoitin, että on pakko kysyä, että onko lapsi mahdollisesti nepsy eli esim. autisminkirjolla. Lapsen oireet ovat tyypillisiä noihin liittyviä piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt, mutta onko pakko kysyä, että onko lapsi mahdollisesti nepsy. Lapsi kärsii aistiyliherkkyyksistä ja se on yksi nepsyjen tyypillisistä oireista. Mahdollista autisminkirjoa ja vastaavaa kannattaa yrittää selvittää, jos se suinkin on mahdollista.
Voihan olla, että hän on nepsy. Kukapa tietää. Neuvola tosin ei ole sellaista epäillyt eikä esikoulun opettaja eikä päiväkodissa kukaan. Ap
Kysy lapseltasi mikä häntä kiukuttaa? Ota positiivinen asenne itse äläkä missään nimessä väheksy hänen tunteitansa.
Keskity voimakkaasti lapseen ja tilanteeseen.
Kerro että haluat ymmärtää häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä leikataan kaikki laput suoraan vaatteista, muutenkin lapset saa itse valita millaiset vaatteet pukee, mitkä tuntuu parhailta päällä, mutta jos mikään ei tunnu hyvältä niin sitten aikuinen valitsee lapsen puolesta.
Välillä on päiviä että housut ärsyttää eikä haluaisi pitää niitä ollenkaan, mutta se ei ole asia minkä lapsi voi itse valita.
Jos paidan sisällä on hius, niin otan sen pois sieltä ja samoin on neuvonut että koulussakin voi pyytää että pääsee vessaan ja sitten voisi siellä putsata ne vaatteissa ärsyttävät asiat.
Nälkä meillä nostaa todella kovan kiukun, siksi on tärkeää syödä säännöllisesti. Mä pidän aina pientä välipalaa mukana, myös kouluun voi lapselle laittaa vaikka välipalakeksiin reppuun ja ilmoittaa opettajalle että lapsi saisi sen syödä silloin kun näyttää siltä että nälkäkiukku alkaa iskeä, se helpottaa tilannetta kaikkien kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aistiyliherkkyyteen voi auttaa toimintaterapia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse rauhallinen. Sanoo että ei ole mitään hätää se on vaan pieni naarmu, paranee nopeasti, vaikka se tuntuu ärsyttävältä sille ei voinut tehdä mitään, sinun pitää oppia hyväksymään myös epämukavat tunteet.
Tätä onkin yritetty monta kertaa. Lapsi vain suuttuu siitä, että hänen mielestä isoa ja häiritsevää asiaa (esim. se naarmu) vähätellään. Tai käsketään tekemään jotain (olemaan välittämättä) mitä hän ei pysty tekemään kun asia on niin kamala. Ap
Usko sitä lasta. Tutustu häneen ihmisenä. Jutelkaa siitä miltä teistä molemmista asiat tuntuvat ja miksi. Esimerkiksi. Kokeile kaikenlaisia tyylejä, kaikki mutä meille tapahtuu ei ole pahaa, huonoutta ja sairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse rauhallinen. Sanoo että ei ole mitään hätää se on vaan pieni naarmu, paranee nopeasti, vaikka se tuntuu ärsyttävältä sille ei voinut tehdä mitään, sinun pitää oppia hyväksymään myös epämukavat tunteet.
Tätä onkin yritetty monta kertaa. Lapsi vain suuttuu siitä, että hänen mielestä isoa ja häiritsevää asiaa (esim. se naarmu) vähätellään. Tai käsketään tekemään jotain (olemaan välittämättä) mitä hän ei pysty tekemään kun asia on niin kamala. Ap
No älä tee noin!
Vierailija kirjoitti:
Kysy lapseltasi mikä häntä kiukuttaa? Ota positiivinen asenne itse äläkä missään nimessä väheksy hänen tunteitansa.
Keskity voimakkaasti lapseen ja tilanteeseen.
Kerro että haluat ymmärtää häntä.
Lisään tähän nyt vielä että yleinenkin paha olo ja fiilis voi aiheuttaa vastaavaa käytöstä. Anna lapselle huomiotasi ja rakasta häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse rauhallinen. Sanoo että ei ole mitään hätää se on vaan pieni naarmu, paranee nopeasti, vaikka se tuntuu ärsyttävältä sille ei voinut tehdä mitään, sinun pitää oppia hyväksymään myös epämukavat tunteet.
Tätä onkin yritetty monta kertaa. Lapsi vain suuttuu siitä, että hänen mielestä isoa ja häiritsevää asiaa (esim. se naarmu) vähätellään. Tai käsketään tekemään jotain (olemaan välittämättä) mitä hän ei pysty tekemään kun asia on niin kamala. Ap
Mietipä itse, miten paljon vtuttaisi, jos sinulla olisi tikkausta vaativa avohaava ja joku hokisi vieressä "ei mitään hätää, se on vain pieni naarmu, paranee nopeasti". Aistiyliherkkä tuntee pienen naarmun samanlaisena kuin ei-herkkä ison avohaavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse rauhallinen. Sanoo että ei ole mitään hätää se on vaan pieni naarmu, paranee nopeasti, vaikka se tuntuu ärsyttävältä sille ei voinut tehdä mitään, sinun pitää oppia hyväksymään myös epämukavat tunteet.
Tätä onkin yritetty monta kertaa. Lapsi vain suuttuu siitä, että hänen mielestä isoa ja häiritsevää asiaa (esim. se naarmu) vähätellään. Tai käsketään tekemään jotain (olemaan välittämättä) mitä hän ei pysty tekemään kun asia on niin kamala. Ap
Yleensä laitan laastarin päälle haavoihin, vaikka ei olisi edes tarvetta, mutta meillä se ainakin saa lapsen tuntemaan että hänen kipuunsa on reagoitu. Älä sano että älä välitä haavasta, koska se voi olla vaikeaa lapsille. Anna vaikka joku toiminta tilalle, meillä on erilaisia aistileluja. Voi vaikka neuvoa että; puristele tätä palloa tai jotain muuta vastaavaa.
Tuo rauhoittelu ja vähättely ei sitä oikeaa syytä eli aistiyliherkkyyttä ja mahdollista nepsyyttä paranna. Tuo on elinikäistä, eikä siitä parannuta. Vanhemman käytös johtaa pahimmillaan siihen, että lapsi sivuutetaan, lasta ei oteta tosissaan, eikä lapselle anneta oikeutta omiin tunteisiin. Tämä johtaa pahimmillaan sitten itsetunto-ongelmiin ja mielenterveysongelmiin kun vanhempi ei ymmärrä, eikä hyväksy lastaan sellaisena kun tämä on. Vanhemman pitää nyt aluksi ymmärtää, että se vanhemman totuus ei ole se ainoa oikea totuus. Puhun nyt omista kokemuksistani. Olen tosin vasta aikuisena saanut autisminkirjon diagnoosin ja kärsin monista vaikeuksista. Myös tässä keskustelussa jo puhuttu on itselleni tuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse rauhallinen. Sanoo että ei ole mitään hätää se on vaan pieni naarmu, paranee nopeasti, vaikka se tuntuu ärsyttävältä sille ei voinut tehdä mitään, sinun pitää oppia hyväksymään myös epämukavat tunteet.
Tätä onkin yritetty monta kertaa. Lapsi vain suuttuu siitä, että hänen mielestä isoa ja häiritsevää asiaa (esim. se naarmu) vähätellään. Tai käsketään tekemään jotain (olemaan välittämättä) mitä hän ei pysty tekemään kun asia on niin kamala. Ap
No älä tee noin!
En enää yleensä teekään. Useamman kerran tosiaan kokeilin ja huomasin, että se vain lisää lapsen kiukkua. Mutta joskus kiireessä tai jossain hankalassa paikassa (esim. juuri kiireellä eteisessä lähdössä kouluun, keskellä koulumatkaa, kesken hampaiden pesun, kaupan kassajonossa jne) tekee mieli sanoa, että älä välitä, kyse ei ole mistään isosta asiasta joka haittaisi. Jokainen äiti varmaan ymmärtää miksi tekee mieli sanoa noin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole itse rauhallinen. Sanoo että ei ole mitään hätää se on vaan pieni naarmu, paranee nopeasti, vaikka se tuntuu ärsyttävältä sille ei voinut tehdä mitään, sinun pitää oppia hyväksymään myös epämukavat tunteet.
Tätä onkin yritetty monta kertaa. Lapsi vain suuttuu siitä, että hänen mielestä isoa ja häiritsevää asiaa (esim. se naarmu) vähätellään. Tai käsketään tekemään jotain (olemaan välittämättä) mitä hän ei pysty tekemään kun asia on niin kamala. Ap
Mietipä itse, miten paljon vtuttaisi, jos sinulla olisi tikkausta vaativa avohaava ja joku hokisi vieressä "ei mitään hätää, se on vain pieni naarmu, paranee nopeasti". Aistiyliherkkä tuntee pienen naarmun samanlaisena kuin ei-herkkä ison avohaavan.
No siis se pointtihan on juurikin se että ei vähätellä toisten tunteita. Älkää myöskään puhuko toisten päälle tai ihan päättäkö miltä toisesta tuntuu.
Mitä viestiä saat koulusta/ pkodista? He kuitenkin näkevät lasta huomattavasti enemmän kuin neuvola. Itse aikoinani olin aivan varma että esikoinen on adhd, hänen päiväkotiryhmänsä opettaja oli suht kokenut ja myös erityisluokanopettaja pätevyydeltään. Katsoi minua sit just kuten yhden lapsen vähän pihalla olevaa äitiä katsotaan ja totesi lakonisesti, että "vilkas ja aktiivinen lapsi ei ole adhd, vaan vilkas ja aktiivinen". Ja lapsi on nyt reilu 20v eikä ainakaan vielä ole mitään diagooseja saanut, edelleen aktiivinen menijä, mutta esim koulut on saanut suoritettua ihan normiajassa jne. Eli minä juttelisin heidän kanssaan asiata mielummin, heillä on neuvolaa paljon parempi näkemys siitä onko tuo normaalia vai pitääkö siihen etsiä apua.
Se on aistiyliherkkyyttä. Voi kestää läpi koko elämän.