Mitä tehdä kun lapsi reagoi voimakkaasti pieneenkin fyysiseen epämukavuuteen?

Lapset tulevat aina iloiseksi kun he huomaavat että heitä ymmärretään ja heidät hyväksytään silti. 

Pahinta mitä voi tehdä lapselle tilanteessa, jossa hän ilmaisee epämukavuutta, on vähätellä. Kyse ei ole ainoastaan tästä aistiherkkyydestä vaan lapsen itsetuntemuksesta ja kyvystä luottaa itseensä, itsetunnosta.

Minulle sanottiin lapsena, jos totesin, että minulla on kylmä, että "älä höpsi, ei täällä ole kylmä". Tuo on lapsen tunteiden mitätöintiä ja aiheuttaa pahimmillaan vakavat seuraukset.

Mt-ongemia, itsetunto-ongelmia, vaikeuksia pitää kiinni rajoista, parisuhdeongelmia.

Sinuna ottaisin nyt vakavasti tämän Ap, jos haluat lapsellesi hyvän elämän.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta mitä voi tehdä lapselle tilanteessa, jossa hän ilmaisee epämukavuutta, on vähätellä. Kyse ei ole ainoastaan tästä aistiherkkyydestä vaan lapsen itsetuntemuksesta ja kyvystä luottaa itseensä, itsetunnosta.

Minulle sanottiin lapsena, jos totesin, että minulla on kylmä, että "älä höpsi, ei täällä ole kylmä". Tuo on lapsen tunteiden mitätöintiä ja aiheuttaa pahimmillaan vakavat seuraukset.

Mt-ongemia, itsetunto-ongelmia, vaikeuksia pitää kiinni rajoista, parisuhdeongelmia.

Sinuna ottaisin nyt vakavasti tämän Ap, jos haluat lapsellesi hyvän elämän.

Typerä neuvo sinulta. Koko maailma ei voi pyöriä lapsen epämukavuuksien ympärillä, jos kuitenkin objektiivisesti ottaen lapsella on asiat hyvin eli riittävästi ruokaa ja unta, ehjät sopivankokoiset säänmukaiset vaatteet jne. Lapsen pitää oppia se. Ja pitää oppia, että elämä on täynnä epämukavia asioita, joita on vain pakko sietää.

Vierailija kirjoitti:

Lapset tulevat aina iloiseksi kun he huomaavat että heitä ymmärretään ja heidät hyväksytään silti. 

Näyttäkää siis lapsillenne että ymmärrätte heitä. 

Osoittakaa sitä puhumalla ja olemalla läsnä. Lasta voi katsoa ihan silmiinkin ja vakuuttaa lapselle rakastavasti että häntä rakastetaan ja halutessaan lapselle voi kertoa kuinka iloiseksi aina äiti tai isä tulee kun lapsi kertoo itsekin huoliansa ja murheitansa.

Näin lapsi oppii että hänellä on oikeus aina saada tukea kun hän tarvitsee sitä ja hän saa itsevarmuutta, itseluottamusta ja turvaa sisäisesti, perusturvallisuus on kaiken perusta elämässä hyvinvointia ajatellen, se auttaa koko elämän kestämään vastoinkäymisiä.

Erityisherkän lapsen äitinä neuvoisin ap:lle sen opettelua, että lapsi ei ole tahallaan "hankala". Ymmärrän, että sinua ärsyttää, kun lapsi kiukuttelee, mutta lapsi ei kiukuttele tässä tapauksessa tahallaan ja sinua ärsyttääkseen. Lapsi kuikuttelee, koska hänellä on hänen kokemuksensa mukaan iso ongelma. Yritä suhteuttaa lapsen kokema asia miettimällä omalle kohdalle vastaavaa asiaa, mutta monta kertaa pahempana. Paidan alla hius -> kuvittele paidan alle boa-käärme, ruuassa möykky -> kuvittele omaan ruokaasi elävä mato, kasvoille osuu tuuli -> kuvittele omille kasvoillesi jäinen tuisku talvimyrskyssä jne. jne. Ei tuo lapsen ongelmaa poista, mutta auttaa ymmärtämään lasta. 

Tuo saattaa helpottaa kun lapsi kasvaa. Mun tytöllä oli aistiyliherkkyys ja aika hankalakin, esim. suihkussa oli vaikea käydä kun yksittäiset pisarat häiritsivät. Ääniyliherkkyyden takia hänellä oli aina kuulosuojaimet varalta mukana. Mutta oireet vähentyivät hiljalleen ja nyt kun hän on 13v, ei mitään erityistä enää huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkän lapsen äitinä neuvoisin ap:lle sen opettelua, että lapsi ei ole tahallaan "hankala". Ymmärrän, että sinua ärsyttää, kun lapsi kiukuttelee, mutta lapsi ei kiukuttele tässä tapauksessa tahallaan ja sinua ärsyttääkseen. Lapsi kuikuttelee, koska hänellä on hänen kokemuksensa mukaan iso ongelma. Yritä suhteuttaa lapsen kokema asia miettimällä omalle kohdalle vastaavaa asiaa, mutta monta kertaa pahempana. Paidan alla hius -> kuvittele paidan alle boa-käärme, ruuassa möykky -> kuvittele omaan ruokaasi elävä mato, kasvoille osuu tuuli -> kuvittele omille kasvoillesi jäinen tuisku talvimyrskyssä jne. jne. Ei tuo lapsen ongelmaa poista, mutta auttaa ymmärtämään lasta. 

Kiitos, otan neuvostasi kyllä vaarin. Olen neuvosi mukaisesti monesti jo ajatellutkin, mutta välillä arjen kovassa kiireessä tuo unohtuu. Saanko kysyä vielä, että miten te oikein selviätte sitten niistä tilanteista, kun lapsi vetää sen pienen fyysisen epämukavuuden takia täysin liinat kiinni ja kieltäytyy tuskaisena tekemästä ollenkaan sitä mitä pitäisi (esim. jatkamaan kävelyä kohti koulua) ja mikään tsemppaaminen ja houkuttelu ei auta? Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuo saattaa helpottaa kun lapsi kasvaa. Mun tytöllä oli aistiyliherkkyys ja aika hankalakin, esim. suihkussa oli vaikea käydä kun yksittäiset pisarat häiritsivät. Ääniyliherkkyyden takia hänellä oli aina kuulosuojaimet varalta mukana. Mutta oireet vähentyivät hiljalleen ja nyt kun hän on 13v, ei mitään erityistä enää huomaa.

Tuohon vaikuttaa myös se, että lapsi oppii iän myötä tulemaan toimeen oireilunsa kanssa. Pieni lapsi ei osaa säädellä reaktioitaan ja hillitä itseään ja siksi itku tulee välittömästi. Isompi lapsi osaa säädellä reaktioitaan ja siksi hän voi käydä suihkussa kiukuttelematta, vaikka se tuntuisi tosi pahalta. Ap yrittää nyt saada 7v lapsesta tällaista isoa lasta vaatimalla ja mitätöimällä, mikä ei tule onnistumaan ikinä. Ainut mikä auttaa on aika ja se, että lapsen annetaan omaan tahtiin tottua oireiluunsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta mitä voi tehdä lapselle tilanteessa, jossa hän ilmaisee epämukavuutta, on vähätellä. Kyse ei ole ainoastaan tästä aistiherkkyydestä vaan lapsen itsetuntemuksesta ja kyvystä luottaa itseensä, itsetunnosta.

Minulle sanottiin lapsena, jos totesin, että minulla on kylmä, että "älä höpsi, ei täällä ole kylmä". Tuo on lapsen tunteiden mitätöintiä ja aiheuttaa pahimmillaan vakavat seuraukset.

Mt-ongemia, itsetunto-ongelmia, vaikeuksia pitää kiinni rajoista, parisuhdeongelmia.

Sinuna ottaisin nyt vakavasti tämän Ap, jos haluat lapsellesi hyvän elämän.

Typerä neuvo sinulta. Koko maailma ei voi pyöriä lapsen epämukavuuksien ympärillä, jos kuitenkin objektiivisesti ottaen lapsella on asiat hyvin eli riittävästi ruokaa ja unta, ehjät sopivankokoiset säänmukaiset vaatteet jne. Lapsen pitää oppia se. Ja pitää oppia, että elämä on täy

Ei, vaan viisas neuvo. 

Jos pieni lapsi oppii siihen, että se mitä hän tuntee ja kokee on väärin, virheellinen tuntemus, hän ei itsenäisty kunnolla koskaan. Kyseinen lapsi oppii, että vanhempi tietää aina paremmin hänen tunteensa. Alitajuisesti tämä lapsi kasvaa siihen, että hänen tunteillaan ei ole merkitystä, hän ei tunnista itse milloin pitää reagoida, vaan tarvitsee aina toisen ihmisen rinnalleen kertomaan mitä tuntee ja miten pitää reagoida oikein.

Tuollainen kasvatyyli on narsistinen, toisen ihmisen mitätöivä ja alistava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia kouluaamuna pahalla mielellä sen takia että vaikka siihen naamaan tuulee, niin sitten hän on, kaikkea ei voi muuttaa, kaikkeen et voi vaikuttaa vaikka mitä sanoisit,  anna lapselle lupa olla kiukkuinen ja huonolla mielellä , mutta yritä itse olla rauhallinen ja hyvällä mielellä.

Näiden lasten on pakko oppia selviämään itsensä ja oireiden kanssa.

On tämä nyt kuitenkin aika vaikeaa, kun se kiukkuisuus estää muut tekemiset. Lapsi ei esimerkiksi kävele päiväkoti/koulumatkalla eteenpäin yhtään metriä jos hän keksii että paidan alla on jotain joka tuntuu kuin se olisi hius. Eikä hän saa sitä itse pois. Eikä esim. pakkasella ole mahdollista riisua lasta ylävartalo paljaaksi keskellä katua ja alkaa etsimään jotain niin pientä hiusta jostain selästä tai paidan selkämyksestä että itse en sitä meinaa edes nähdä. Ap

Lasten kanssa välillä ollaan myöhässä, se ei ole vaarallista. Anna lapsen huutaa maassa ja katso meneekö tilanne kuinka nopeasti ohi.. tai koita vaikka houkutella juoksemaan kilpaa että matka etenee. 

Kokemusta on omien lasten osalta. Kyllä noita oppii sietämään iän myötä paremmin, mutta myös asiaan perehtyneestä toimintaterapeutista voi olla apua.

Vierailija kirjoitti:

Mitä viestiä saat koulusta/ pkodista? He kuitenkin näkevät lasta huomattavasti enemmän kuin neuvola. Itse aikoinani olin aivan varma että esikoinen on adhd, hänen päiväkotiryhmänsä opettaja oli suht kokenut ja myös erityisluokanopettaja pätevyydeltään. Katsoi minua sit just kuten yhden lapsen vähän pihalla olevaa äitiä katsotaan ja totesi lakonisesti, että "vilkas ja aktiivinen lapsi ei ole adhd, vaan vilkas ja aktiivinen". Ja lapsi on nyt reilu 20v eikä ainakaan vielä ole mitään diagooseja saanut, edelleen aktiivinen menijä, mutta esim koulut on saanut suoritettua ihan normiajassa jne. Eli minä juttelisin heidän kanssaan asiata mielummin, heillä on neuvolaa paljon parempi näkemys siitä onko tuo normaalia vai pitääkö siihen etsiä apua.

Nyt koulu vasta alkoi niin en ole saanut sieltä vielä mitään viestiä mistään. Mutta päiväkodista ja esikoulusta tuli usein kommenttia, että lapsi pitäisi kotona opettaa ja siedättää siihen, että nuo pienet fyysiset epämukavuudet ei haittaa. Että heillä ei ole mahdollisuutta sellaiseen, että joku lapsi koko ajan valittaa jostain pienestä tai vaatii erityishuomiota sukan rypyn takia. Käskivät opettaa lapselle, että pienistä haavoista ei saa välittää. Ap

Jos lapsen tunteet otetaan vakavasti, hänestä kasvaa hyväitsetuntoinen ihminen, joka luottaa itseensä ja aikuisena sitten suhteuttaa ongelmat oikealla tavalla. Joku joskus totesi, että empaattinen kasvatus tuottaa tyranneja. Hän ei olisi voinut olla enempää väärässä, onneksi en kuunnellut häntä tuolloin.

Kiitos, otan neuvostasi kyllä vaarin. Olen neuvosi mukaisesti monesti jo ajatellutkin, mutta välillä arjen kovassa kiireessä tuo unohtuu. Saanko kysyä vielä, että miten te oikein selviätte sitten niistä tilanteista, kun lapsi vetää sen pienen fyysisen epämukavuuden takia täysin liinat kiinni ja kieltäytyy tuskaisena tekemästä ollenkaan sitä mitä pitäisi (esim. jatkamaan kävelyä kohti koulua) ja mikään tsemppaaminen ja houkuttelu ei auta? Ap

''''

Pyrin viemään lapsen huomioin ihan muuhun asiaan kuin siihen, mikä häiritsee. Se, että alkaa maanitella jne. lähinnä letsoo lapsen tunnetta. Käytän tämän tyypisiä puheita:

"Äiti huomaa, että sinusta tuntuu tosi pahalta. Äitiäkin ärsyttäisi, jos paidan alla olisi raapiva lappu. Juuri nyt emme voi riisuutua ja ottaa lappua pois, mutta voimme helpottaa oloa miettiämällä jotain mukavaa." Sitten syötetään lapselle jotain kivoja ajatuksia, jotka vievät huomion pois ärsytyksen aiheesta edes osittain. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, otan neuvostasi kyllä vaarin. Olen neuvosi mukaisesti monesti jo ajatellutkin, mutta välillä arjen kovassa kiireessä tuo unohtuu. Saanko kysyä vielä, että miten te oikein selviätte sitten niistä tilanteista, kun lapsi vetää sen pienen fyysisen epämukavuuden takia täysin liinat kiinni ja kieltäytyy tuskaisena tekemästä ollenkaan sitä mitä pitäisi (esim. jatkamaan kävelyä kohti koulua) ja mikään tsemppaaminen ja houkuttelu ei auta? Ap

''''

Pyrin viemään lapsen huomioin ihan muuhun asiaan kuin siihen, mikä häiritsee. Se, että alkaa maanitella jne. lähinnä letsoo lapsen tunnetta. Käytän tämän tyypisiä puheita:

"Äiti huomaa, että sinusta tuntuu tosi pahalta. Äitiäkin ärsyttäisi, jos paidan alla olisi raapiva lappu. Juuri nyt emme voi riisuutua ja ottaa lappua pois, mutta voimme helpottaa oloa miettiämällä jotain mukavaa." Sitten syötetään lapselle jotain kivoja ajatuksia, jotka vievät huomion pois ärsy

Meillä lapsi huomaa heti tuon, että hänen huomio yritetään siirtää muuhun aiheeseen. Ja lyö liinat vielä pahemmin kiinni, suuttuneena siitä että ei keskitytä pelkästään poistamaan sitä hänen fyysistä epämukavuutta. Vaatisi varmaan jonkun yllättävät tulipalon vieressä talossa tms jotain todella dramaattista, että lapsen huomion saisi pois vaikka tuulesta kasvoilla tai hiuksesta paidan sisällä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä viestiä saat koulusta/ pkodista? He kuitenkin näkevät lasta huomattavasti enemmän kuin neuvola. Itse aikoinani olin aivan varma että esikoinen on adhd, hänen päiväkotiryhmänsä opettaja oli suht kokenut ja myös erityisluokanopettaja pätevyydeltään. Katsoi minua sit just kuten yhden lapsen vähän pihalla olevaa äitiä katsotaan ja totesi lakonisesti, että "vilkas ja aktiivinen lapsi ei ole adhd, vaan vilkas ja aktiivinen". Ja lapsi on nyt reilu 20v eikä ainakaan vielä ole mitään diagooseja saanut, edelleen aktiivinen menijä, mutta esim koulut on saanut suoritettua ihan normiajassa jne. Eli minä juttelisin heidän kanssaan asiata mielummin, heillä on neuvolaa paljon parempi näkemys siitä onko tuo normaalia vai pitääkö siihen etsiä apua.

Nyt koulu vasta alkoi niin en ole saanut sieltä vielä mitään viestiä mistään. Mutta päiväkodista ja esikoulusta tuli usein kommentt

Hyi, miten tunnekylmää toimintaa. Ei ole ilmeisesti minkäänlaista opetusta erityisyyksistä siellä vakaopekoulussa. Lapsen tunteen voi ottaa vakavasti ilman, että koko maailman täytyy pyöriä lapsen ympärillä. Ei vaadi kuin vähän mielikuvitusta aikuisilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, otan neuvostasi kyllä vaarin. Olen neuvosi mukaisesti monesti jo ajatellutkin, mutta välillä arjen kovassa kiireessä tuo unohtuu. Saanko kysyä vielä, että miten te oikein selviätte sitten niistä tilanteista, kun lapsi vetää sen pienen fyysisen epämukavuuden takia täysin liinat kiinni ja kieltäytyy tuskaisena tekemästä ollenkaan sitä mitä pitäisi (esim. jatkamaan kävelyä kohti koulua) ja mikään tsemppaaminen ja houkuttelu ei auta? Ap

''''

Pyrin viemään lapsen huomioin ihan muuhun asiaan kuin siihen, mikä häiritsee. Se, että alkaa maanitella jne. lähinnä letsoo lapsen tunnetta. Käytän tämän tyypisiä puheita:

"Äiti huomaa, että sinusta tuntuu tosi pahalta. Äitiäkin ärsyttäisi, jos paidan alla olisi raapiva lappu. Juuri nyt emme voi riisuutua ja ottaa lappua pois, mutta voimme helpottaa oloa miettiämällä jotain mukavaa." Sitten syötetään lapselle jotai

Olet opettanut hänet siihen, että äiti vouhottaa ja houkuttelee. Nyt voi aloittaa opettamisen pois siitä. Jatkat vain sitkeästi rupattelua ja eteenpäin kulkemista, vaikka lapsi kiukuttelisi. Ei se kauaa jaksa yksinään rähjätä, kun ei saa haluamaansa reaktiota. 

t. eri

Lapsen päiväkodissa ja esikoulussa ei ollut koskaan yhtään pätevää opettajaa. Täällä päin on alalla rekryvaikeuksia ja opettajan tehtäviin palkataan melkein aina joku ns. epäpätevä tai siis kouluttamaton, voi olla vaikka lähihoitaja tms. Ja etenkin lastenhoitajilla monilla vähän huono suomi. En minä siitä ole yllättynyt että eivät ymmärtäneet tällaisista asioista, miten voisivatkaan jos ei ole omaa kokemuksta eikä koulutusta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsen päiväkodissa ja esikoulussa ei ollut koskaan yhtään pätevää opettajaa. Täällä päin on alalla rekryvaikeuksia ja opettajan tehtäviin palkataan melkein aina joku ns. epäpätevä tai siis kouluttamaton, voi olla vaikka lähihoitaja tms. Ja etenkin lastenhoitajilla monilla vähän huono suomi. En minä siitä ole yllättynyt että eivät ymmärtäneet tällaisista asioista, miten voisivatkaan jos ei ole omaa kokemuksta eikä koulutusta. Ap

Hauskasti käänsit tämän päiväkodin syyksi. Oikeastihan kyse on siitä, että SINÄ mitätöit lapsen kokemusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen päiväkodissa ja esikoulussa ei ollut koskaan yhtään pätevää opettajaa. Täällä päin on alalla rekryvaikeuksia ja opettajan tehtäviin palkataan melkein aina joku ns. epäpätevä tai siis kouluttamaton, voi olla vaikka lähihoitaja tms. Ja etenkin lastenhoitajilla monilla vähän huono suomi. En minä siitä ole yllättynyt että eivät ymmärtäneet tällaisista asioista, miten voisivatkaan jos ei ole omaa kokemuksta eikä koulutusta. Ap

Hauskasti käänsit tämän päiväkodin syyksi. Oikeastihan kyse on siitä, että SINÄ mitätöit lapsen kokemusta. 

En minä ole päiväkotia mistään syyttänyt. Vaan yritin vastata tuolle yhdelle, joka ihmetteli miten päiväkodista tuli niin kylmää kyytiä. Ap