Onko ihan normaalia avioliitossa olevien puolisoiden mennä aina yksin ilman aviopuolisoa erilaisiin tilaisuuksiin?

Vierailija kirjoitti:

Mun aviopuoliso ei viihdy juhlissa. Hän mielummin viettää aikaa harrastuksensa parissa yksin. Vien lapsia sitten yksin juhlimaan. Toivoisin että puoliso tulisi mukaan, välillä tiukasti käskenkin mukaan, mutta ei se ole kivaa kun tietää että toinen ei viihdy ja oikeasti halua tulla. On kyllä kohtelias ja seurallinen kun lähtee. 

 

Sama itse asiassa koskee ihan kaikkea tekemistä. Ei halua lähteä perheenä oikeastaan yhtään mihinkään, vaan viihtyy mielummin yksinään. On kyllä lasten kanssa, mutta ei koe juuri tarvetta viettää koko perheenä aikaa. Arvostaa omaa aikaansa ja saa sitä enemmän, kun vuorotellaan lasten kanssa oloa. Eli yksin saa lasten kanssa mennä ja tehdä. Välillä toki saa houkuteltua hänetkin mukaan. Muuten upea tyyppi, taitaa olla ainoa huono puoli. Sääli vaan kun toivoisin että lapset saisi enemmän koko perheen kokemuksia. 

 

Meillä on sama. Mies ei jaksa perheen yhteisiä juttuja, on ärtynyt, jos joutuu lähtemään. En minä ärtynyttä ukkoa seuraan sitten kaipaa, lepposampaa olla ilman häntä, mutta tosiaan olisi joskus lasten kannalta kiva, jos koko perhe olisi joskus yhdessä jossain käymässä. Toki kotona 4 seinän sisällä olemme sitten kaikki yhdessä. 

Itse en halunnut osallistua exäni kanssa mihinkään siksi, että hän alkoi jostain syystä käyttäytyä minua kohtaan huonosti ns. "omiensa" seurassa. Naljaili jopa kipeistäkin asioistani, oikein yrittäen sulkea minut ulkopuolelle. Aistin myös selvästi ja huomasin minulle osoitetuista kysymyksistä, että oli mustamaalannut minua heille selän takana.

Kaikkialla muualla oli minulle oikein kiva, niin kahden kesken kuin minun kavereideni tai sukulaisteni edessä. Ja tuli todella hyvin toimeen heidän kanssaan. Vanhempani esim. pitivät hänestä kovasti, ja ex kävi heidän luonaan ilman minuakin. En tiedä oliko siinä jotain tiedostamatonta pelkoa tai mustasukkaisuutta, että tuli tarve pitää minut etäällä hänen tärkeistä ihmisistään, vaikka itse lähentyi minun puoleni kanssa.

Erikoista se kyllä oli, ja nopeasti jätin suosiolla menemättä, vaikka pyydettiin.

Olen huomannut lähiaikoina, et pitkissä parisuhteissa on yllättävän yleistä, että puolisot käyvät aina yksin omien vanhempiensa luona. Olen itse 3. avoliitossani ja aina on ollut niin, että omien vanhempieni ja appivanhempien luona käydään kylässä, esim. syömässä tai kahvilla, melkeinpä aina pariskuntana. Aina ei ole niin huvittanutkaan, kun ex-puoliso oli kovin kiinni vanhemmissaan ja anoppi varsinkin oli vähän rasittava tapaus. Mutta silti oli kaava, että yhdessä mennään.. ja nykyisen kanssa on myös. Anoppini on todella mukava ihminen ja on kiva käydä. Mies tulee mukaan äidilleni, vaikkei näytä kovin innoissaan olevan, äitini kun on aikamoinen valittaja.  Kaverini äskettäin kertoi, että hän ei käy ikinä miehensä ja lastensa mukana anopin luona, ei jaksa siellä oloa ja toinen kaverini kertoi, että kun hän käy viikottain isänsä luona, niin vaimo ei tule koskaan mukaan. Oli ihan uutta mulle, että ai voiko niinkin tehdä :D No tottakai voi mutta kuitenkin yllätyin. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ainakin toimitaan noin. Helpottavaa, kun ei tarvitse mennä toisen sukulaisten tai kavereiden kutsuille ja työtilaisuuksiin on minusta outoa ottaa puolisoa mukaan, vaikka se perinteisesti tapana onkin. Se kuului minusta vanhaan kulttuuriin, jossa nainen oli miehen kotirouva ja somiste, eikä hänellä ollut omaa elämää ja identiteettiä.

          Mihin ihmeen vanhaan kulttuuriin liittyisi, jos aviopuolisot eivät käy missään yhdessä kuin korkeintaan kaupoilla.  Aviopuolisoilla on omat elämänsä ja identiteettinsä, ja ei se liity mitenkään ap:n tarkoittamaan ilman puolisoaan jokaiseen tilaisuuteen kulkeminen, jossa muillakin on omat puolisonsa mukana, mutta tämä yksi ja ainoa siviilisäädyltään naimisissa oleva reppana kulkee juhlista juhliin ja tapahtumasta tapahtumiin aina ilman omaa rakasta puolisoaan ja muilla on puolisot mukana. Niin onhan parisuhteessa jotain pielessä silloin, kun kyseessä on kuitenkin ihan liikuntakykyinen ihminen, joka ei vaan jostain syystä saavu yhdessä aviopuolisonsa kanssa mihinkään etenkin tämän reppanan yksinään kulkevan sukunsa sukujuhliin, jossa on kaikilla aviopuolisonsa tai avopuolisonsa mukana, jos ja kun heillä sellainen on kotonaan. Jos olisi leski, niin ymmärtäisin tai sinkku, mutta kun ei näin ole.

Kukin tavallaan. Me ollaan ehkä toinen ääripää, koska mennään aina yhdessä tai ei lainkaan. En todellakaan lähtisi esimerkiksi ystävän lapsen valmistujaisiin tai sukulaisen synttäreille tai kaveripariskunnan häihin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut lähiaikoina, et pitkissä parisuhteissa on yllättävän yleistä, että puolisot käyvät aina yksin omien vanhempiensa luona. Olen itse 3. avoliitossani ja aina on ollut niin, että omien vanhempieni ja appivanhempien luona käydään kylässä, esim. syömässä tai kahvilla, melkeinpä aina pariskuntana. Aina ei ole niin huvittanutkaan, kun ex-puoliso oli kovin kiinni vanhemmissaan ja anoppi varsinkin oli vähän rasittava tapaus. Mutta silti oli kaava, että yhdessä mennään.. ja nykyisen kanssa on myös. Anoppini on todella mukava ihminen ja on kiva käydä. Mies tulee mukaan äidilleni, vaikkei näytä kovin innoissaan olevan, äitini kun on aikamoinen valittaja.  Kaverini äskettäin kertoi, että hän ei käy ikinä miehensä ja lastensa mukana anopin luona, ei jaksa siellä oloa ja toinen kaverini kertoi, että kun hän käy viikottain isänsä luona, niin vaimo ei tule koskaan mukaan. Oli ihan uutta mulle, että ai voiko niinkin tehdä :D No tottaka

Joo olen kokenut saman exän kanssa. En tiedä sitten, että häpesikö jotenkin minua omiensa seurassa? Ja piti jotenkin osoittaa omilleen joo tiedän että toi on huono. No se ei ollut hyvä suhde muutenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

En nyt tarkoittanutkaan sellaisia aviopareja, jossa joskus mennään yksin ilman puolisoa tai mahdollisia lapsia jonnekin kylään tai juhliin tml:lle, mutta ap:n tarkoittaakin sellaista avioparia, jossa toinen osapuoli kulkee miltei aina yksin. 

Jospa sillä puolisolla on yliherkkä kuulo kuten minulla? Minä väsyn todella paljon meluisissa ympäristöissä. Minulle ostoskeskuksen älämölössä käyminen on kidutusta. Se, että kaikki puhuvat yhteen ääneen ääntään korottaen, saa sellaisen olon että suunnilleen veri valuu korvista. Monilla migreeniä sairastavilla on yliherkkä kuulo. 

Sanonpahan vaan, että ihminen, joka haluaa olla mahdollisimman vähän tekemisissä muiden ihmisten kanssa, on jonkinasteinen mielenterveydellinen häiriö. Erakoituminen on yksi joidenkin mielensairauksien oire.  

Aviopuolisossakin voi puhjeta sellainen häiriötila, että hän ei halua lähteä mihinkään sellaiseen tilaisuuteen puolisonsa kera, jossa joutuisi olemaan sosiaalinen ja seurustelemaan muiden ihmisten kanssa.  Edellä mainittu saattaa kuitenkin tavata vain ja ainoastaan omia lähisukulaisiaan omia vanhempiaan tai ex.liittonsa lapsiaan ja mahdollisia lapsenlapsiaan - tavallaan pakosta! 

Ei siinä akkoja tarvita, kun mennään kihloihin. 😆

Aika harvoin käydään yhdessä. Kumpikin käy omien sukulaisten luona erikseen. Reissut sitten yhdessä, erikseen ja vaihtelevilla kokoonpanoilla. Meillä uusperhe niin ei ole aina tarvettakaan yhdessä joka paikkaan mennä. 

Oletko tietoinen, että joillakin ihmisillä on esimerkiksi lapsia, koiria, vuorotyö yms. syitä, joiden takia on vaikeaa olla paikalla yhdessä kaiken maailman kissanristiäisissä? 

Niin siis ilmeisesti kyse on sukulaisista, kun kerran noin tarkasti tiedät, että eivät tule suvun juhliin yhdessä? Ehkä sinä ja köörisi olette se syy, miksi se toinen osapuoli ei halua osallistua? 

Meille on miehen kanssa aivan vakiohomma, että meitä ei nähdä juuri missään yhdessä. Syy on ihan yksinkertaisesti siinä että meillä on niin paljon muutakin elämää. On lapset, on lemmikit, on omat harrastukset. Menot aikataulutetaan niin että jos koko revohka ei ole menossa niin toinen vanhemmista on kotona. Kuulostaa vähän nolifen puheelta tuollainen ihmettely. 

Ei kai. Mutta itse en saa ukkoa mihinkään. En saa koskaan edes mitään selitystä, miksei lähde mukaan.

On outoa jos ei KOSKAAN tule mukaan. Ei ole outoa ettei aina ole mukana.

On ihan luonnollista, ettei juhliin mennä aina yhdessä. Sovimme puolisoni kanssa kumpi menee tällä kertaa edustamaan meitä esim. hautajaisiin, sukulaissynttäreille jne. Kumpikaan meistä ei erityisesti välitä isoista juhlista. Tapaamme yhdessä mielellään pienemmissä puitteissa sukulaisia ja ystäviä. Olemme olleet kohta 40 vuotta naimisissa tällä tyylillä. Voihan olla, että jotkut spekuloivat meidän erolla mutta toistaiseksi olemme tuottaneet pettymyksen. Ne, jotka tuntevat meidät paremmin, eivät kummastele tapaamme. 

Vierailija kirjoitti:

On ihan luonnollista, ettei juhliin mennä aina yhdessä. Sovimme puolisoni kanssa kumpi menee tällä kertaa edustamaan meitä esim. hautajaisiin, sukulaissynttäreille jne. Kumpikaan meistä ei erityisesti välitä isoista juhlista. Tapaamme yhdessä mielellään pienemmissä puitteissa sukulaisia ja ystäviä. Olemme olleet kohta 40 vuotta naimisissa tällä tyylillä. Voihan olla, että jotkut spekuloivat meidän erolla mutta toistaiseksi olemme tuottaneet pettymyksen. Ne, jotka tuntevat meidät paremmin, eivät kummastele tapaamme. 

Meillä sama että kumpikaan ei juhlista piittaa. Ja siksi mennään aina yhdessä, tai jos toinen ei pääse niin ei ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

En nyt tarkoittanutkaan sellaisia aviopareja, jossa joskus mennään yksin ilman puolisoa tai mahdollisia lapsia jonnekin kylään tai juhliin tml:lle, mutta ap:n tarkoittaakin sellaista avioparia, jossa toinen osapuoli kulkee miltei aina yksin. 

 

          Jos toinen ei anna puolison  lähteä mukaan, näitä on 

Isäni oli tuollainen. Luulen, että hän oli introvertti joka joutui esittämään töissä ekstroverttiä ja oli aivan uupunut siitä.

Jos hän joskus harvoin tuli paikalle kaikki kyllä pitivät hänestä, koska hän veti roolia niin kuin töissä.

Se on ihan ok, ja ennen kaikkea asia ei kuulu sinulle, semminkään jos se ei vaivaa avioparin kumpaakaan osapuolta.