Onko ihan normaalia avioliitossa olevien puolisoiden mennä aina yksin ilman aviopuolisoa erilaisiin tilaisuuksiin?

Kukin saa tehdä niin kuin parhaaksi kokee. Toki onhan se vähän outoa jos puoliso ei koskaan näyttäydy toisen suvulle.

Ihmiset on erilaisia. Oikeastaan ihan turha tapa aina molempien mennä jos toinen ei viihdy porukassa. Saattaisi olla suhteellekin hyväksi kun ei tarvitsisi kohteliaisuuskäyntejä.

Olisiko vain erilaisia tapoja toimia ja elää. 

 

Minustakin on mukava mennä yhdessä. Joskus voi olla tilanteita että toinen menee yksin tai lasten kanssa. 

Miten muuten mies saa iskettyä tyttiksiä? Ei vaimoa nyt voi mukana roikottaa. Ja tämä on tosi tarina.

Vierailija kirjoitti:

Kukin saa tehdä niin kuin parhaaksi kokee. Toki onhan se vähän outoa jos puoliso ei koskaan näyttäydy toisen suvulle.

Niin ja toisaalta välttelee seurustelua ihan lähimpienkin puolisonsa sukulaisten kanssa.  Ei ole paikalla koko aikaa, kun appivanhemmat  ja puolisonsa muut läheiset tulevat kylään.  Pakenee vaikkapa autotalliinsa koko illaksi tjm. tekemään.        

Ehkä toinen puoliso ei jostakin syystä viihdy joko väkijoukossa, juhlissa tai sellaisissa tilaisuuksissa, joihin heidät on kutsuttu. Yksi sellainen pari kuuluu lähipiiriini, ja oikeastaan äitini sai aika usein edustaa yksin, jos miestä ei tarvittu autonkuljettajaksi.

En nyt tarkoittanutkaan sellaisia aviopareja, jossa joskus mennään yksin ilman puolisoa tai mahdollisia lapsia jonnekin kylään tai juhliin tml:lle, mutta ap:n tarkoittaakin sellaista avioparia, jossa toinen osapuoli kulkee miltei aina yksin. 

Kuulostaa introvertilta, mutta kyllähän sitä olisi hyvä kohteliaisuussyistä välillä yrittää mennä pois mukavuusalueeltaan.

Minulla on ulkomaalainen puoliso, joka lisäksi on introvertti. En minä häntä väkisin halua savolaisiin sukujuhliin halua raahata.

On normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten mies saa iskettyä tyttiksiä? Ei vaimoa nyt voi mukana roikottaa. Ja tämä on tosi tarina.

Jospa se kotiin jäävä onkin mies.

Minustakin on todellakin outo erään avioparin mies, joka ei ole vaimonsa mukana edes vaimonsa suvun juhlissa.  Säälittää jotenkin tuon naisen kannalta, että kun hän ei jostain syystä saa miestään mukaan mihinkään sellaisiin tilaisuuksiin, jonne muutkin tuovat oman puolisonsa mukanaan, jos sellainen kerta on olemassa. 

Minä ainakin pistäisin eron vireille välittömästi, jos havaitsisin ilman vakavaa syytä aviopuolisossani tuonkaltaista outoutta, että ei suostuisi lähtemään mihinkään kanssani avioparina yhdessä tai suostuisi vain oman sukunsa puoleisiin kohtaamistapahtumiin ottamaan minut mukaansa.  Täytyyhän tuonkaltaisessa avioliitossa olla jotakin todella pielessä.  

Ei ole terve puoliso tommonen, joka sallii puolisonsa kulkea juhlista juhliin aina yksin, eikä lähde mukaan mihinkään sellaisiin tapaamisiin, johon on myös avo-tai aviopuoliso toivottu osallistumaan.

Meillä ainakin toimitaan noin. Helpottavaa, kun ei tarvitse mennä toisen sukulaisten tai kavereiden kutsuille ja työtilaisuuksiin on minusta outoa ottaa puolisoa mukaan, vaikka se perinteisesti tapana onkin. Se kuului minusta vanhaan kulttuuriin, jossa nainen oli miehen kotirouva ja somiste, eikä hänellä ollut omaa elämää ja identiteettiä.

Mun aviopuoliso ei viihdy juhlissa. Hän mielummin viettää aikaa harrastuksensa parissa yksin. Vien lapsia sitten yksin juhlimaan. Toivoisin että puoliso tulisi mukaan, välillä tiukasti käskenkin mukaan, mutta ei se ole kivaa kun tietää että toinen ei viihdy ja oikeasti halua tulla. On kyllä kohtelias ja seurallinen kun lähtee. 

 

Sama itse asiassa koskee ihan kaikkea tekemistä. Ei halua lähteä perheenä oikeastaan yhtään mihinkään, vaan viihtyy mielummin yksinään. On kyllä lasten kanssa, mutta ei koe juuri tarvetta viettää koko perheenä aikaa. Arvostaa omaa aikaansa ja saa sitä enemmän, kun vuorotellaan lasten kanssa oloa. Eli yksin saa lasten kanssa mennä ja tehdä. Välillä toki saa houkuteltua hänetkin mukaan. Muuten upea tyyppi, taitaa olla ainoa huono puoli. Sääli vaan kun toivoisin että lapset saisi enemmän koko perheen kokemuksia. 

Tarkoitatko meidän perhettä? Yhdessä oltu 28 vuotta, kumpikin käy oman sukunsa juhlissa ihan yksin tai lasten kanssa. Sukujuhlat eivät ole mitään avioparijuhlia, joissa avec on pakollinen. Koskaan ei ole ihmetelty, että missä puoliso on ja juhlissa on ihan hauskaa, vaikka toinen ei ole mukana.

Parisuhde ei ole vankila.

No varmaan vaihtelee. Olin suhteessa narsistin kanssa, mies ei ikinä halunnut minua mukaan omiin menoihinsa. Minun menoihini tuppasi aina mukaan. Mies oli sairaalloisen mustasukkainen ja halusi aina päästä mukaani vahtimaan ja minä en päässyt hänen menoihinsa, koska hän ei olisi voinut flirttailla tai punoa suhteita muiden naisten kanssa ainakaan yhtä tehokkaasti. Kerran tapasin yhden hänen kaverinsa, kyseli ihmeissään miksen ikinä tule miehen mukana yhteisiin illanviettoihin. Olin kovin hämillään, kun kerroin, ettei mies halua minua mukaan. No pääsin lopulta tuosta miehestä onneks eroon. 

 

Yksi juuri erostaan ilmoittanut somettaja aiemmin kertoi parisuhteestaan, että puoliso on todella introvertti, eikä halua ikinä osallistua mihinkään, ei tule koskaan mukaan. Tällä somettajalla on valtava aktiivinen kaveriporukka, mutta oma puoliso ei ollut koskaan kokoontumisissa mukana. Juuri vähän aikaa sitten mietin, että voiko olla ihan ok meininki, jos parisuhteessa ei koskaan käydä missään yhdessä.. meillä kun on alkanut olla vähän sellaista oman nykyisen puolison kanssaonko se lopulta tuhoon tuomittua. Noh melkein heti mietintöjeni perään somettaja ilmoitti eronneensa.. liekö sit tuosta syystä vai mistä, sitä ei voi kukaan tietää. 

Ap kuulostaa yhtä ärsyttävältä kuin eräs tuttuni. Tekevät miehensä kanssa KAIKEN kokoajan kahdestaan. Kuin iilimadot. Ei mitään yilaa hengittää tai harrastaa jotain omaa.Heillä ei ole lapsia, joten edes sen varjolla ei toinen voi jäädä kotiin. Itse epäilen sairaalloista mustasukkaisuutta.

Hiiri

Ystäväni seurusteli tuollaisen miehen kanssa joku kolme vuotta. Koko aikana kyseinen mies ei näyttäytynyt kenellekään naisen läheiselle eikä esitellyt naista omalle äidilleen tai veljelleen. Se oli jo todella outoa, mutta niin oli mieskin.