Lue keskustelun säännöt.
Rakkaus kuollut. Erota vai ei, jos on pieniä lapsia?
07.08.2025 |
Parisuhteesta ei enää tietoakaan. Ollaan kuin kämppikset, jolla ei ole mitään muuta yhteistä kun asunto ja lapset. Ei oikein juttelun aiheitakaan enää keksitä ja toisen naama ärsyttää, mutta lasten takia ei siis tapella koko ajan vaan yritetään pikemminkin vältellä toisiamme. Ei kiinnostaisi enää yhtään olla yhdessä. Mutta ei kiinnostaisi kyllä yhtään myöskään joku erovanhemmuus ja se, että lapsia riepoteltaisiin kahden asunnon väliä matkalaukkuelämää. Ja pahimmillaan miehen jotkut vaihtuvat kumppanit ja uusperhesotkut. Itse en uutta miestä varmaan ikinä enää edes haluaisi. Erota vai ei? Mikä olisi oikeasti lasten kannalta paras?
Kommentit (148)
Kurjaa ap, mutta et ole yksin pohdintoinesi. Saman kokee niin moni. Toiset päättävät erota, toiset jäädä yhteen. Parhaiten pärjäävät varmaan sellaiset eroavat, jotka pystyvät suhtautumaan eroon järkevästi, ratkaisukeskeisesti lasten hyvä elämä yhtenä tärkeänä ohjenuorana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta teidän pitäisi puhua asipista juurta jaksain ja yrittää löytää se, mikä teidät toi yhteen alunperin. Selvittää mikä on ajanut teidät erilleen? Onko hänellä toinen? Miksi välttelette toisianne? Puhukaa!!! Jos asioista ei voi puhua, ei niitä voi ratkaista.
Mieti voisitteko korjata asiat, ja onko tämä vain kuoppa tiellänne. Jos mies ei ole halukas puhumaan mistään tai yrittämään, niin sitten harkitsisin eroa. Mutta anna asialle aikaa..puhukaa ja tehkää asioita taas yhdessä. Älkää olko pelkästään äiti ja isä, vaan myös se kumppani.
Lasten kannalta on paras pysyä yhdessä, jos puhutaan selvästi alle lukioikäisistä.
Ei aina tarvitse olla rakastumista. Kokeilkaa rakentaa suhdetta uudelleen vaikka pelkän seksin kautta. Ole itse aloitteellinen. Laita vaikka länkkärihattu päähän ja hyppää ratsaille. Mitä hyvänsä vaihtelua mikä piristää ankeaa velvollisuussuhdetta. Tai sitten annatte toisillenne luvan hyppiä vieraissa, niin ettei lapset huomaa.
Kun lapset pääsevät myöhäisteini-ikään, niin sitten ero ja kokeilet vielä kerran elää villiä sinkkuelämää puumaksi pukeutuneena.
Ei rakkaus kuole koskaan. Se on ikuista.
Jos ei ole pakottavaa syytä erota niin älä eroa. Vaikkei suhde tuosta enää toipuisi niin lapsille parempi että pysytte yhdessä. Ne on vähän aikaa pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten kannalta on paras pysyä yhdessä, jos puhutaan selvästi alle lukioikäisistä.
Ei aina tarvitse olla rakastumista. Kokeilkaa rakentaa suhdetta uudelleen vaikka pelkän seksin kautta. Ole itse aloitteellinen. Laita vaikka länkkärihattu päähän ja hyppää ratsaille. Mitä hyvänsä vaihtelua mikä piristää ankeaa velvollisuussuhdetta. Tai sitten annatte toisillenne luvan hyppiä vieraissa, niin ettei lapset huomaa.
Kun lapset pääsevät myöhäisteini-ikään, niin sitten ero ja kokeilet vielä kerran elää villiä sinkkuelämää puumaksi pukeutuneena.
Suoraan sanottuna minua ei voisi nykyään vähempää kiinnostaa mikään seksi. Ei oman miehen kanssa mutta ei kyllä kenenkään muunkaan kanssa. Miehenikään ei ole aikoihin vaikuttanut tippaakaan kiinnostuneelta seksistä. Ja ei, en usko että hänellä on toinen. Hän ei koskaan ole ollut erityisen aktiivinen seksihommissa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, niin vanhempieni suhde oli vähän tuon tapainen. Lapsen elämän näkökulmasta se oli ihan ok aikaa, ei mitenkään ikävää. Oli yksi ja sama koti, jossa oli pysyvästi molemmat vanhemmat läsnä. He päätti erota kun olin 11 ja siitä alkoi elämäni karseimmat vuodet. En ehdi kirjoittaa pidemmin, mutta uusperhekuviot ja matkalaukkuelämä oli lapselle todella raskasta ja ahdistavaa. Olen 35 ja edelleen toivon, ettei he olisi eronnut, koska osa minusta tuhoutui sen seurauksena.
Minä olin 8v. kun toinen vanhemmistani kuoli. Sen jälkeen tuli tietysti uusperhekuviot kun jäljelle jäänyt vanhempi löysi uuden suhteen. Mutta mitä sitten? Semmoista se elämä joskus on.
Niin, ehkä sillä sinun eloonjääneellä vanhemmalla oli ihan hyvä se uusperhe. Minulla taas sekä äidin uusperhe että isän uusperh
Ei kyllä ollut erityisen hyvä uusperhe meilläkään, alkoholismia oli jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, niin vanhempieni suhde oli vähän tuon tapainen. Lapsen elämän näkökulmasta se oli ihan ok aikaa, ei mitenkään ikävää. Oli yksi ja sama koti, jossa oli pysyvästi molemmat vanhemmat läsnä. He päätti erota kun olin 11 ja siitä alkoi elämäni karseimmat vuodet. En ehdi kirjoittaa pidemmin, mutta uusperhekuviot ja matkalaukkuelämä oli lapselle todella raskasta ja ahdistavaa. Olen 35 ja edelleen toivon, ettei he olisi eronnut, koska osa minusta tuhoutui sen seurauksena.
Minä olin 8v. kun toinen vanhemmistani kuoli. Sen jälkeen tuli tietysti uusperhekuviot kun jäljelle jäänyt vanhempi löysi uuden suhteen. Mutta mitä sitten? Semmoista se elämä joskus on.
Niin, ehkä sillä sinun eloonjääneellä vanhemmalla oli ihan hyvä se uusperhe. Minulla taas sekä äidin uusperhe että isän uusperh
Miksi vanhempasi ottivat sellaiset kumppanit jotka vihasivat teitä??
Vierailija kirjoitti:
Lasten kannalta on paras pysyä yhdessä, jos puhutaan selvästi alle lukioikäisistä.
Ei aina tarvitse olla rakastumista. Kokeilkaa rakentaa suhdetta uudelleen vaikka pelkän seksin kautta. Ole itse aloitteellinen. Laita vaikka länkkärihattu päähän ja hyppää ratsaille. Mitä hyvänsä vaihtelua mikä piristää ankeaa velvollisuussuhdetta. Tai sitten annatte toisillenne luvan hyppiä vieraissa, niin ettei lapset huomaa.
Kun lapset pääsevät myöhäisteini-ikään, niin sitten ero ja kokeilet vielä kerran elää villiä sinkkuelämää puumaksi pukeutuneena.
Hyi olkoon, kuka haluaa pelkkää seksiä, varsinkin jos toisen naamakin jo v*tuttaa ja häntä yrittää vältellä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei rakkaus kuole koskaan. Se on ikuista.
Kohde vain vaihtuu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäikäiset lapset?
4 ja 7. Ap
Tuon ikäisten lasten kannalta melkeinpä pahin aika erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kannatan sitä, että lähdette pikkuhiljaa rakentamaan suhdettanne uudestaan, pienistä asioista alkaen. Voisitte vaikka pariterapiassa pohtia miten saisitte suhteeseenne takaisin niitä asioita mitä siinä aiemmin oli. Uskon itse siihen että pitkässä parisuhteessa tulee erilaisia kausia ja vaiheita, ja joskus voi olla melko pitkäkin hiljaisempi erilleen kasvamisen vaihe, mutta aivan hyvin sieltä voi palata niiden asioiden äärelle, jotka alunperin toivat teidät yhteen.
Entä jos katsoisit jotain vanhoja kuvia teistä sellaisista hetkistä, joissa olitte onnellisia ja tunsitte yhteenkuuluvuutta, teitte kivoja asioita ja olitte pariskunta. Niitä ihan pieniä yksittäisiä asioita voi palauttaa nykyhetkeen, vaikka se olisi välillä vähän teennäistä väkisin vääntämistä. Mutta konkreettisia tekoja ja vaivaakin se vaatii. Pienet kosketukset, halaukset, pusut jne (tai jos ne ovat tosi kaukaisia teille niin vaikka vähän pidempään kunnolla silmiin katsominen tai sohvalla vieressä istuminen), toisen kuulumisten kysyminen, kiinnostuksen osoittaminen toisen asioihin. Joku kiva yllätys vaikka kaupasta toiselle, lempiruuan tekeminen, liput leffaan tai konserttiin, piknik tai retki lähiseudulle jne. Toisen kehuminen ja kiittäminen pienistä asioista. Mitä mieltä miehesi on tilanteestanne?
Sinulla on yksi elämä. Mieti miten haluat sen elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on yksi elämä. Mieti miten haluat sen elää.
Olen jo 46 eli olen saanut ennen lapsia elää itsekästä elämää pitkään. Nyt ajattelen, että haluan tehdä kaikki valintani lasteni parasta ajatellen. En miettien sitä onko se juuri minulle kivoin elämä. Vaan lasteni kannalta paras mahdollinen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lasten kannalta on paras pysyä yhdessä, jos puhutaan selvästi alle lukioikäisistä.
Ei aina tarvitse olla rakastumista. Kokeilkaa rakentaa suhdetta uudelleen vaikka pelkän seksin kautta. Ole itse aloitteellinen. Laita vaikka länkkärihattu päähän ja hyppää ratsaille. Mitä hyvänsä vaihtelua mikä piristää ankeaa velvollisuussuhdetta. Tai sitten annatte toisillenne luvan hyppiä vieraissa, niin ettei lapset huomaa.
Kun lapset pääsevät myöhäisteini-ikään, niin sitten ero ja kokeilet vielä kerran elää villiä sinkkuelämää puumaksi pukeutuneena.
Paras aika Apn erota on asap. Lapset ovat vielä niin pieniä, että kykenevät mukautumaan uuteen perhemalliin pienemmillä kasvukivuilla. Ei vanhempien tarvitse eikä pidä joutua uhraamaan rakkauselämää tai muutenkaan omaa elämäänsä lapsista erillisenä ja aikuisena yksilönä. Pienemmissä asioissa voi jättää asiat odottamaan lasten kasvua, mutta ei isommissa.
Asiat voi järjestää myös niin että kumpikin asia toteutuu eikä esittää elämää kuin se olisi joko tai. Voi sekä erota että hoitaa lapset kunnialla ja heidän hyvinvointiaan ajatellen. Voi saada vielä sen parisuhteenkinjonkun toisen kanssa, vaikka olisi nuorempiakin lapsia. Ei terveet perheet toimi niin että lasten hyvinvointi tulee joka asiassa aina ensimmäisenä ja on aina se 100:sti suunnan päättävä asia. Myös lasten vanhempien omalla hyvinvoinnilla on ja pitää olla merkitys ja osansa päätöksenteossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaista asiaa tule täältä kysyä, kyllä teidän pitää itse tietää että mikä on lapsille parsta.
Kyllä voi kysyä muiden kokemuksia asiasta. Kun itsellä ei ole kokemusta siitä eron jälkeisestä tilanteesta niin on itse vaikea vertailla. Ap
Kauanko olette olleet ap yhdessä. Kestikö rakkaus 3 vuotta ,vai ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäikäiset lapset?
4 ja 7. Ap
Tuon ikäisten lasten kannalta melkeinpä pahin aika erota.
Tuollaiset pienethän tottuvat eroon paljon paremmin kuin isommat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaista asiaa tule täältä kysyä, kyllä teidän pitää itse tietää että mikä on lapsille parsta.
Kyllä voi kysyä muiden kokemuksia asiasta. Kun itsellä ei ole kokemusta siitä eron jälkeisestä tilanteesta niin on itse vaikea vertailla. Ap
Kauanko olette olleet ap yhdessä. Kestikö rakkaus 3 vuotta ,vai ?
12 vuotta. Rakkaus kuoli vuosi tai pari sitten, ainakin minun puolelta. Miehen puolelta en varmaksi tiedä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkäikäiset lapset?
4 ja 7. Ap
Tuon ikäisten lasten kannalta melkeinpä pahin aika erota.
Päin vastoin. Ovat jo tarpeeksi isoja eli +3 -vuotiaita, mutta eivät ole vielä esiteinejäkään.
Parisuhdetta pitää hoitaa. Miten te teette sen?