Rakkaus kuollut. Erota vai ei, jos on pieniä lapsia?

Siihen pystyy vaikuttamaan, mitkä omista tunteista antaa vallata mielensä. Haluaako pitää yllä sitä tunnetta, että "rakkau on kuollut, toisen naama ärsyttää". Vai haluaako nähdä toisen hyvät puolet, ihanat asiat, ne asiat, johon alunperin rakastuikin. Ihmissuhteissa on helppoa alkaa näkeän, mitä jää vaille. Vaikeampaa on nähdä sitä, mitä puolisoni jää vaille minun takiani.

Onko mitään yhteistä juttua, mitä voisitte alkaa tekemään? Jokin harrastus, yhteiset lenkit, yhdessä syömään tms. Yhteisen tekemisen kautta avautuisi varmasti paremmin kanavat myös asioiden puhumiselle. 

Toivon teidän perheelle yhteistä elämää ja rakkauden uudelleen löytämistä.

Yhdellä minun tutulla perheellä toimii hyvin sellainen ratkaisu, että vanhemmat asuvat eri asunnoissa noin puolen kilometrin päässä toisistaan. Heillä on 2 kouluikäistä lasta. Lapsilla on tilaa olla molempien vanhempien luona joko yhdessä tai erikseen, eikä yhteishuoltajuus heillä tarkoita että pitää olla välttämättä niin, että molemmat lapset ovat viikolla 1 isän luona ja molemmat viikolla 2 äidin luona. Koulun kannalta on järkevää, että vanhemmat asuvat lähellä toisiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkäikäiset lapset?

4 ja 7. Ap

Juuri tuon ikäisä lapsia se ero satuttaisi eniten.

Lasten kannalta on paras aika erota joko 1-3-v tai sitten kun ovat jo kypsemmässä teini-iässä.

Erillään asuminen ilman eroamista voi toimia, jos kuvioon ei liity kolmansia osapuolia. Siinä voi pysyä paremmissa väleissä. 

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä minun tutulla perheellä toimii hyvin sellainen ratkaisu, että vanhemmat asuvat eri asunnoissa noin puolen kilometrin päässä toisistaan. Heillä on 2 kouluikäistä lasta. Lapsilla on tilaa olla molempien vanhempien luona joko yhdessä tai erikseen, eikä yhteishuoltajuus heillä tarkoita että pitää olla välttämättä niin, että molemmat lapset ovat viikolla 1 isän luona ja molemmat viikolla 2 äidin luona. Koulun kannalta on järkevää, että vanhemmat asuvat lähellä toisiaan. 

Olemme jutelleet joskus mahdollisesta erosta, kun kumpikaan ei tässä oikein nyt viihdy. Mies sanoi, että hän tulisi eron jälkeen muuttamaan viereiseen kaupunkiin. Ja uskon että hän näin tekisi. Ap

Miksi naisille suhteen arkipäiväistyminen tuntuu aina olevan niin maailmanloppu? Ainahan se siihen lopulta menee, että ollaan ikään kuin kämppiksiä. Jos et kestä sitä, niin älä ikinä rupea parisuhteeseen, vaan harrasta niitä satunnaispanoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkäikäiset lapset?

4 ja 7. Ap

Juuri tuon ikäisä lapsia se ero satuttaisi eniten.

Lasten kannalta on paras aika erota joko 1-3-v tai sitten kun ovat jo kypsemmässä teini-iässä.

Eihän. Alra 3 vuotias on aivan liian pieni, vaikka onkin totta ettei sen ikäinen tule muistamaan mitään. Ei 4-5 vuotiaskaan juuri mitään.

Laskelmoit sitten. Rahastat lapsien kustannuksella. Olet törkeä! 

Vierailija kirjoitti:

Totta kai eroatte. Miksi hiivatissa haluaisit jatkaa tuollaisessa suhteessa? Mitä väliä jos lasten isällä on vaihtuvia tyttöystäviä, sinä olet äiti ja pysyvä. Rakkautta on maailma täysi, kyllä sen äärelle kannattaa hakeutua.

Hauskintahan tässä on se, että nainen hautoo eroa, mutta ei voi. Kun miehellä saattaa sitte olla muita naisia. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi naisille suhteen arkipäiväistyminen tuntuu aina olevan niin maailmanloppu? Ainahan se siihen lopulta menee, että ollaan ikään kuin kämppiksiä. Jos et kestä sitä, niin älä ikinä rupea parisuhteeseen, vaan harrasta niitä satunnaispanoja.

Ei meillä ole kyseessä vain arkipäiväistyminen. Vaan ei viihdytä enää yhdessä, toisen naama ärsyttää kumpaakin, ei keksitä mitään puhuttavaa enää toisillemme, seksi ei kiinnosta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä minun tutulla perheellä toimii hyvin sellainen ratkaisu, että vanhemmat asuvat eri asunnoissa noin puolen kilometrin päässä toisistaan. Heillä on 2 kouluikäistä lasta. Lapsilla on tilaa olla molempien vanhempien luona joko yhdessä tai erikseen, eikä yhteishuoltajuus heillä tarkoita että pitää olla välttämättä niin, että molemmat lapset ovat viikolla 1 isän luona ja molemmat viikolla 2 äidin luona. Koulun kannalta on järkevää, että vanhemmat asuvat lähellä toisiaan. 

Olemme jutelleet joskus mahdollisesta erosta, kun kumpikaan ei tässä oikein nyt viihdy. Mies sanoi, että hän tulisi eron jälkeen muuttamaan viereiseen kaupunkiin. Ja uskon että hän näin tekisi. Ap

Entä yhdessä jatkamisen mahdollisuus? Oletteko puhuneet tästä? 

Kannattaa laskea myös taloudellinen tilanne. Yhden ihmisen maksamana asuminen, ruuat, auto, lasten vaatteet, pyörät, harrastukset ja harrastusvälineet ovat kalliita. Ja laske kuluja lapsista sinne 20v saakka, sillä sinun on elätettävä heitä myös kallis teini-ikä ja opiskeluvaihe. Iskä maksaa osansa lasten kuluista tai sitten ei. Sinä maksat esim.asunnon jossa asut sinä ja kaksi teiniä eli väh.kolmio. Ja jos on nyt yhteinen talo/asunto niin onko varaa ostaa puoliso siitä pois?

Eli kun on perhe perustettu niin on myös vastuu elatuksesta. Teetkö sen yksin vai teettekö yhdessä. Rakkaus se nyt nuupahtaa kaikilla perhe-elämässä jossain kohtaa, mutta ei sitä kannata kaikkea pelkän tylsän olon takia kaivoon heittää ainakaan ennen kun on faktat tiedossa mitä kaikki maksaa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Erillään asuminen ilman eroamista voi toimia, jos kuvioon ei liity kolmansia osapuolia. Siinä voi pysyä paremmissa väleissä. 

Täh? Taas ihme kuvio. Ero on ero. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai eroatte. Miksi hiivatissa haluaisit jatkaa tuollaisessa suhteessa? Mitä väliä jos lasten isällä on vaihtuvia tyttöystäviä, sinä olet äiti ja pysyvä. Rakkautta on maailma täysi, kyllä sen äärelle kannattaa hakeutua.

Hauskintahan tässä on se, että nainen hautoo eroa, mutta ei voi. Kun miehellä saattaa sitte olla muita naisia. 

Ei minua haittaa jos miehellä on muita naisia. En vain halua, että lapset joutuu kärsimään miehen vaihtuvista kumppaneista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai eroatte. Miksi hiivatissa haluaisit jatkaa tuollaisessa suhteessa? Mitä väliä jos lasten isällä on vaihtuvia tyttöystäviä, sinä olet äiti ja pysyvä. Rakkautta on maailma täysi, kyllä sen äärelle kannattaa hakeutua.

Hauskintahan tässä on se, että nainen hautoo eroa, mutta ei voi. Kun miehellä saattaa sitte olla muita naisia. 

Ei minua haittaa jos miehellä on muita naisia. En vain halua, että lapset joutuu kärsimään miehen vaihtuvista kumppaneista. Ap

Uhriudut jo nyt, vaikka mitään naisia ei ole.  Rakkaus loppuu,  kontrolli on ikuista 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä minun tutulla perheellä toimii hyvin sellainen ratkaisu, että vanhemmat asuvat eri asunnoissa noin puolen kilometrin päässä toisistaan. Heillä on 2 kouluikäistä lasta. Lapsilla on tilaa olla molempien vanhempien luona joko yhdessä tai erikseen, eikä yhteishuoltajuus heillä tarkoita että pitää olla välttämättä niin, että molemmat lapset ovat viikolla 1 isän luona ja molemmat viikolla 2 äidin luona. Koulun kannalta on järkevää, että vanhemmat asuvat lähellä toisiaan. 

Olemme jutelleet joskus mahdollisesta erosta, kun kumpikaan ei tässä oikein nyt viihdy. Mies sanoi, että hän tulisi eron jälkeen muuttamaan viereiseen kaupunkiin. Ja uskon että hän näin tekisi. Ap

Entä yhdessä jatkamisen mahdollisuus? Oletteko puhuneet tästä? 

Ollaan siitäkin. Toistaiseksi jatketaan yhdessä. Mies haluaa sitä ehkä enemmän kuin minä. Mutta toisaalta hän ei ole valmis tekemään mitään muutoksia nykyiseen niin että meidän olisi parempi yhdessä. Hän vain vaatii minulta muutoksia, mutta ei ole valmis tulemaan missään itse vastaan tai tekemään itse mitään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Erota. Heität paljon elämää hukkaan noin ja kadut sitten vähän vanhempana mikset eronnut jo vuosia sitten. Lapset pärjää kyllä kun te aikuiset hoidatte asiat fiksusti. Parempi kaksi onnellista kotia kuin yksi tympääntynyt tai onneton. Mieti myös sitä millaisen mallin annat lapsille parisuhteista, siitä miltä rakkaus muka näyttää, itsekunnioituksesta ja perhedynamiikasta tyytymällä tähän. Ei ole väärin näyttää heille että elämässä saa pyrkiä olemaan onnellinen ja tyytyväinen, vaikka olisikin vanhempi.

Ei eroaminen ole mikään onnellisuuden tai ei-tympääntyneisyyden tae. Monen eronneenkin elämä on aivan perseestä. Toki tapauskohtaista. Mutta jos ei siitä puolisosta ole suoranaista haittaa, niin vaikutus onnellisuuteen voi olla plus-miinus-nolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai eroatte. Miksi hiivatissa haluaisit jatkaa tuollaisessa suhteessa? Mitä väliä jos lasten isällä on vaihtuvia tyttöystäviä, sinä olet äiti ja pysyvä. Rakkautta on maailma täysi, kyllä sen äärelle kannattaa hakeutua.

Hauskintahan tässä on se, että nainen hautoo eroa, mutta ei voi. Kun miehellä saattaa sitte olla muita naisia. 

Ei minua haittaa jos miehellä on muita naisia. En vain halua, että lapset joutuu kärsimään miehen vaihtuvista kumppaneista. Ap

Uhriudut jo nyt, vaikka mitään naisia ei ole.  Rakkaus loppuu,  kontrolli on ikuista 

En uhriudu. En ihan oikeasti enää vain välitä asiasta yhtään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naisille suhteen arkipäiväistyminen tuntuu aina olevan niin maailmanloppu? Ainahan se siihen lopulta menee, että ollaan ikään kuin kämppiksiä. Jos et kestä sitä, niin älä ikinä rupea parisuhteeseen, vaan harrasta niitä satunnaispanoja.

Ei meillä ole kyseessä vain arkipäiväistyminen. Vaan ei viihdytä enää yhdessä, toisen naama ärsyttää kumpaakin, ei keksitä mitään puhuttavaa enää toisillemme, seksi ei kiinnosta. Ap

No normaalia tuossa on ainakin se, että seksi ei kiinnostaa. Kun on nussittu se yli tuhat kertaa, niin kyllähän se jo puulle alkaa maistua. Ennemmin vedän käteen ja ajattelen työpaikan sihteeriä.

Onko se rakkaus edes kuollut?

Oletko miettinyt, elätkö elämääsi lasten kautta? On hienoa, että ajattelet lastesi parasta. Muistatko, mitkä ovat sinun tarpeesi? Kuka itse olet, mitä haluat. Teetkö niitä asioita, mistä ilahdut? Joillekin naisille käy lasten saamisen jälkeen niin, että oma hyvinvointi unohtuu. Hoivavietin vallassa oleva äiti-ihminen ei kaipaa seksiäkään, kenenkään kanssa.