Rakkaus kuollut. Erota vai ei, jos on pieniä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti jokaisessa parisuhteessa tulee aikoja, kun on aivan kypsä toiseen ja haluaisi vain lähteä. Jos niiden aikojen läpi kestää, ja edes yrittää hoitaa sitä suhdetta, niin se palkitsee myöhemmin. 

Ei kylläkään tule. Voi välillä ärsyttää ä, mutta ei hyvästä ja toimivasta sekä tyydyttävästä suhteesta kyllä tee mieli edes elämän huonompina aikoina lähteä. Jos tekee mieli niin suhteessa on jokin pielessä. Usein se että ei kuitenkaan rakasteta, ollaan vain kämpiksiä tai on paremman puutteessa vain tyydytty.

Vanhempani erosivat eikä siitä jäänyt mitään traumoja. Oikeastaan hyvä niin, vaikka tietysti hetken oli surullista. Meillä ei ollut mitään matkalaukkuelämää. Jäätiin tuttuun turvalliseen kotiin asumaan ja toinen vanhemmista muutti omaan asuntoon. Säännöllisesti nähtiin ja käytiin yökylässä, mutta ei ollut mitään joka viikonloppuista pakkoa raahautua toiseen kotiin. Vanhempani pystyivät myös eron jälkeen tulemaan toimeen hyvin keskenään ja tämä helpotti paljon asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaista asiaa tule täältä kysyä, kyllä teidän pitää itse tietää että mikä on lapsille parsta.

Kyllä voi kysyä muiden kokemuksia asiasta. Kun itsellä ei ole kokemusta siitä eron jälkeisestä tilanteesta niin on itse vaikea vertailla. Ap

Rakkaudettomuus näkyy, kuuluu ja tuntuu lapsille.

Sellaisenko olotilan ja käsityksen parisuhteesta sä siis haluat niille antaa?

Erotkaa ystävinä, älkää jatkako yhdessä kylminä ja vihaisina.

Joskus lapset tuntevat myöhemmin syyllisyyttä siitä, että toinen vanhemmista on lykännyt eroa heidän takiaan ja vastoin tahtoaan harrastanut seksiä tyypin kanssa, josta oikeastaan haluaisi erota. Siinä lapset tehdään ikään kuin osasyyllisiksi seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Rakastatko lapsiasi

Joudutko pyörätuoliin seitsemän vuoden kuluttua, jalkalihaksesi surkastuvat ja pippelisi ei juurikaan värähtele

Vierailija kirjoitti:

Erota. Heität paljon elämää hukkaan noin ja kadut sitten vähän vanhempana mikset eronnut jo vuosia sitten. Lapset pärjää kyllä kun te aikuiset hoidatte asiat fiksusti. Parempi kaksi onnellista kotia kuin yksi tympääntynyt tai onneton. Mieti myös sitä millaisen mallin annat lapsille parisuhteista, siitä miltä rakkaus muka näyttää, itsekunnioituksesta ja perhedynamiikasta tyytymällä tähän. Ei ole väärin näyttää heille että elämässä saa pyrkiä olemaan onnellinen ja tyytyväinen, vaikka olisikin vanhempi.

Aikuisten parisuhteiden ja onnellisuuden kannalta on noin.

Lapset taas joutuvat kärsimään, jos jommankumman vanhempi alkaakin seurustella ihmisen kanssa, joka inhoaa hänen lapsiaan. Se on yleistä uusperheissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erota. Heität paljon elämää hukkaan noin ja kadut sitten vähän vanhempana mikset eronnut jo vuosia sitten. Lapset pärjää kyllä kun te aikuiset hoidatte asiat fiksusti. Parempi kaksi onnellista kotia kuin yksi tympääntynyt tai onneton. Mieti myös sitä millaisen mallin annat lapsille parisuhteista, siitä miltä rakkaus muka näyttää, itsekunnioituksesta ja perhedynamiikasta tyytymällä tähän. Ei ole väärin näyttää heille että elämässä saa pyrkiä olemaan onnellinen ja tyytyväinen, vaikka olisikin vanhempi.

Aikuisten parisuhteiden ja onnellisuuden kannalta on noin.

Lapset taas joutuvat kärsimään, jos jommankumman vanhempi alkaakin seurustella ihmisen kanssa, joka inhoaa hänen lapsiaan. Se on yleistä uusperheissä.

Välillä noin voi olla, mutta se on vanhemman oma vika se eikä liity millään tavalla siihen pitääkö ja kannattaako ja tuleeko erota ajallaan. Tietenkin kannattaa erota eikä jättää kaikkea muutakin elämän suunnan ja onnellisuuden kannalta tärkeää tekemättä vain koska on pieni riski että jotain saattaa tapahtua. Jos aina tekee päätökset sen perusteella mitä pahimmillaan voi minkäkin päätöksen seurauksena sattua, voi lakata elämästä heti ja kuolla saman tien. Kaikessa on aina jonkinlainen riski. Ei se siltikään ole mikään peruste jättää asioita tekemätä, päättämättä ja pyrkimättä itselle oikempaan ja paremmin sopivaan suuntaan. 

Paljon suurempi riski on siihen että elämä kokonaisuutena paranee niin vanhemmalla kuin lapsella. Lapsi näkee terveen mallin siitä miten tulee toimia siinä tapauksessa kun halutaan eroa ja ero tulee. Hänenkään ei aikanaan tarvitse jäädä tilanteeseen, joka tekee hänet onnettomaksi tai tuntuu huonolta, elämän hukkaan heittämiseltä. Eikä yksinkertaisesti ole tervettä että lapsi päättää vanhempiensa elämän suurista päätöksistä ja on se ainoa syy miksi vanhempi tekee tai on tekemättä yhtään mitään. Lapsi kuuluu ottaa huomioon, mutta hän ei ole se jolla tulisi olla veto-oikeutta vanhempiensa päätöksiin eikä hänen kuulu olla perheyksikön elämän ainoa keskipiste, joka sanoo viimeisen sanan. 

Erossa voi aivan hyvin tehdä päätöksiä, jossa sekä vanhempi että lapsi tulee huomioonotetuksi ja jossa sekä vanhemman että lapsen hyvinvointi kokonaisuutena lisääntyy. Eikä niin kuten näissä keskusteluissa tahdotaan mustavalkoisesti esittää että ero aina paha, pakkoyhdessäpysyminen aina poikkeuksetta hyvä ja parempi. Ei se mene niin että lapsi ja lapsen elämä menee erosta pilalle. Muutos, kriisi ja sopeutumisen paikka se toki on kuten mikä tahansa suuri muutos on. Ne kuuluvat elämään ja tulevat kuulumaan lapsen elämään sittenkin kun hän aikuistuu. Juuri siksi hänelle ei pidä opettaa että laitetaan pää vain hiekkaan ja kärsitään elämän isoissa asioissa kuin tahdoton kaarnapala virrassa. Näytetään hänelle että hei itse saa asioistaan aikuisena päättää, itse saa ottaa ohjat, kenestäkään ei ole pakko olla riippuvainen, hyvinvointiin on olemassa useita reittejä eikä vain kaksi mustavalkoista ääripäätä, hän itse on aktiivinen toimija jolla on kyky ja lupa suunnata sinnepäin mitä elämältä kaipaa ja että kärsimällä muiden mielipiteitä peläten ei mitään kirkkaampaa kruunua tai varsinkaan hyvinvointia saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan jo ehdotettukkin. Mutta, Jospa paneskelisitte alkuun vaikka joka toinen päivä pari viikkoa? 

Todennäköisesti helpottaa jo sillä.  Ja sen jälkeen ei tunnu niin kämppikseltä se toinen. 

Jos paneskelu ei huvita. Selvittäkää syy ja koittakaa jos saisitte ne ratkottua. Kun yllättävän usein on tuosta kiinni ongelmat. 

Typerä neuvo. Aapee jo kertoi, että heistä kumpikaan ei halua ainakaan keskenään seksiä. Ei pysty väkisin tekemään jotain mitä kumpikaan ei yhtään halua.

Luonnonlaki. Kun pentuluku on täysi luonto hoitaa niin ettei enää seksi kiinnosta. Ja energiaa vievät lapset yövalvomisineen vievät ne viimeisetkin halut. Ei se ole kummankaan syy vaikka molemmat usein syyttelevät kumppaniaan.

Kyllä aikuisilla on vakavia ongelmia, jos lapset syynä parisuhdeongelmiin.