Lue keskustelun säännöt.
Lapset sanoi jotain joka sai minut romahtamaan
07.08.2025 |
Yksi lapsista sanoi että olen melkein sellainen äiti joka ei huolehdi lapsistaan. Kysyin ihmeissäni että miksi sanot noin? Hän sanoi että olen vaan sellainen. Että olen laittanut heidät pienenä vessaan rauhoittumaan jos ei ole ollut kunnolla.
Sanoin että olen kun muu ei ole auttanut ja se ei tarkoita ettenkö huolehdi. Lapsi sanoi että niin ei saa tehdä nykyään.
Toinen lapsi yhtyi tähän ja sanoi että olen heidän ollessa pieniä ottanut heitä kovasti kiinni niin että on sattunut. Ja yhtyi siihen että en kuulemma huolehdi heistä.
Sanoin että se on voinut tuntua kovalle mutta jos te esimerkiksi lyötte koiraa ja kiellän eikä se lopu niin silloin olen ottanut jämäkästi kädestä kiinni ja vetäissyt pois koiran luolta ja komentanut samalla.
Tuli niin hirveä olo että lapset ajattelee noin. Olen joutunut kasvattamaan heidät yksin lähes kokonaan ilman apua. Kuunnellut kritiikkiä jos yrittänyt saada hetken omaa aikaa kun olin luultavasti masentunut toisen lapsen syntymän aikaan, en edes muista siitä ajasta mitään paitsi kuvia katsomalla pieniä hetkiä. Kuunnellut piilo syyttelyä omalta äidiltä joka ei nähnyt miten paljon tein, näki vaan mitä jätin tekemättä kun kävimme vanhempieni luona ja ajattelin josko siellä saisi apua ja hölläsin jolloin äitini valitti että en ole lasteni kanssa tarpeeksi. Hän ei huomannut eikä huomaa edelleenkään kaikkea mitä teen lasten kanssa tai niiden eteen.
Olen taistellut että saan rahaa, että saan lapsille luistimia, pyörää, suksia, vaatteita. Töissä käyminen ei ole ollut helppoa kun pitää yksin pyörittää arki ja ei ole työpaikat ja hoitopaikat olleet lähekkäin. Olen aina ollut lapsille tukena ja turvana jokapaikassa, yrittänyt opettaa positiivisuutta ja olemaan kaikille ystävällisiä ja kilttejä. Olen valvonut öitä kun lapset sairastanut, kerännyt useasti pulloja että saa herkkuja tai pääsee elokuviin tai muuta kivaa. Olen antanut koko elämäni, heidän vuokseen että heillä olisi kaikki hyvin eikä se haittaa pätkääkään. En välitä mistään muusta niin paljon kuin lapsistani.
Tuntuu niin äärettömän pahalta että he sanoin noin tai ajattelee noin. Heidän isä näkee heitä silloin jos jaksaa ja kuorii parhaat palat kakun päältä kun minä teen ihan kaiken aina vaikken jaksaisikaan. Olen luullut että lapset huomaa kaiken mitä minä olen tehnyt ja teen ja että heille on päivän selvää että rakastan yli kaiken. Mutta nyt heidän mielestä en huolehdi heistä. Ja isi ei ole koskaan ollut ilkeä. En kestä tätä oloa 😭
Mitä voin tehdä? Ylireagoinko? Olenko tehnyt väärin?
Kommentit (110)
Isä sai minun lapseni kerran kääntymään minua vastaan ja sain täyslaidallisen. Kuitenkin jollain kohdalla sitten pyysi anteeksi ja sanoi että tietää että isänsä oli puhunut ihan potaskaa. Lapsesi kyllä ymmärtävät mitä teet heidän eteensä, ja jos ovat tarpeeksi vanhoja niin voit kyllä kertoa sen rehellisesti heille ja kertoa myös mitä isänsä ei tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsesi ovat teinejä tai nuorempia? älä luovuta. kymmenen vuoden kuluttua näkevät tilanteen ja arvostavat. aikoinaan itsekin itkin väärinkäsityksiä ja arvostelua. kyllä ne korjaantuu. pysy puheväleissä ja selitä hyvin lyhyesti arkipäivässä (=muistuta) miten toimit heidän hyväkseen.(pesin lempifarkkusi, että saat ottaa ne huomenna siihen tärkeään menoon mukaan). marttyyriä eivät kuuntele.
Vierailija kirjoitti:
Ylireagoit!! Kuulostaa hyvältä äidiltä, sellaiselta leijonaemolta, joka taistelee omiensa puolesta! Lapset taitaa olla aika nuoria vielä? Osaavat varmaan vasta myöhemmin kertoa sen arvostuksen, jota kyllä aivan varmasti ainakin myöhemmin löytyy! Epäkiitollista työtähän lastenkasvatus on, etenkin tiettyinä aikoina, et ole ainoa joka sen on saanut tuta. Mutta älä anna tuon asian jämähtää päähän nyt yhtään, ihan höpöhöpöä erittäin todennäköisesti tuollaiset puheet lapsilta varsinkin tietyssä iässä! Ja voivat vaan kiusoitella, eivät tajya että voi satuttaa oikeasti
Kiitos, tämä helpotti oloa! Yritän olla välittämättä. Ovat vielä nuoria. Mutta ainakin tosissaan he väittivät eivät kiusoitelleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano että puhutte pötyä ja olitte joskus kurittomia lapsia ja teit oikein. Lapset pyörittää sua miten haluaa mutta sä olet vastuussa kasvatuksesta.
Hyväksy se että olet paska mutsi. No can do. Lapset huostaan. Myönnä mitä kaikkea olet tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi kertoo oman totuutensa ja sinä et sitä hyväksy. Lapsen sulkeminen vessaan vaikuttaa aika julmalta kasvatuskeinolta, joten ei ihme, että inhoavat sinua. Sinä perustelet sillä, että muu ei auttanut ja lapsi kokee, että hylkäsit.
Toivotaan, että lapsesi saavat terapiaa, koska kertomasi perusteella sinulle taistelu on tärkeämpää kuin yhteinen eläminen.
Älä huoli. Pienenä välillä vihasin äitiäni, koska hän piti kuria ja sääntöjä. Pidin isästä, koska hän oli lepsu. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että kyse oli kasvatuksesta ja rajoista. Ei varmasti ollut helppoa ottaa raivoani vastaan, mutta onneksi ei antanut periksi. Se oli oikeanlaista rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki me ollaan oltu tietyssä vaiheessa täysin vääränlaisia vanhempia. Tarvitse selittää mitään muuta kuin se ettei ole aina täydellinen ihminen. Myöhemmin ymmärtävät. Enkä ymmärrä miksi on kielletty se että vie sen lapsen jäähylle, joka käyttäytyy kuin hirviö ? Joo, onneksi sai omien lasten ollessa pieniä viedä muualle miettimään tekosiaan. Niin viedään aikuisetkin, poliisi vie putkaan ja heittää niskaperseotteella auton kyytiin
Miksi melkein romahdit siitä, että lapsesi kertoo rehellisesti, millaisena koki sen lapsuuden, jota sinä väität hyväksi? Lapsillesi se oli kärsimys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nykyisille lapsille juuri mikään tahdo riittää. Kyllä ne oikeasti ehkä ymmärtävät aikuisina asiat paremmin.
Kun on antaa ruokaa ja vaatteet ja sänky, niin siinä on paljon sellaista, mitä kaikilla maailman lapsilla ei ole.
Monet lapset kokevat sotaa ja nälkää ja pelkoa koko ajan, ja näille suomalaisille kermapyllyille ei okein mikään tahdo riittää.
Kokoa itsesi ja sano, että kun itse luette ahkerasti ja hankitte hyvän ammatin, niin sitten saatte, mitä haluatte.
Älä turhaan uhriudu.
Vieraannutit heidät isästään ja puhuit hänestä pahaa lapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapset kenties lukeneet tätä palstaa, 70-luvun äidit ketjua varsinkin xD
Lapsen ja teinin on ihan normaalia kritisoida vanhempiaan. Vai onko olemassa ainuttakaan ihmistä, joka ei olisi pitänyt vanhempia paskoina ihmisinä teini-iässä? Vasta aikuisena tajuaa syy-yhteyden siihen, miten on kulloinkin toimittu.
Älä parjaa itseäsi, ap. Ole armollinen itsellesi, ja jatka lastesi kasvattamista tiukalla rakkaudella.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kertoo oman totuutensa ja sinä et sitä hyväksy. Lapsen sulkeminen vessaan vaikuttaa aika julmalta kasvatuskeinolta, joten ei ihme, että inhoavat sinua. Sinä perustelet sillä, että muu ei auttanut ja lapsi kokee, että hylkäsit.
Toivotaan, että lapsesi saavat terapiaa, koska kertomasi perusteella sinulle taistelu on tärkeämpää kuin yhteinen eläminen.
Kuulostaa siltä, että lapset on laitettu jäähylle paikkaan, jossa pysyvät. Jäähy oli supernannyn oppeja, joita silloin pidettiin niin edistyksellisenä, kun tajttiin jo fyysisen kurituksen olevan väärin. Seuraavan sukupolven mielestä nykykasvatus on taas väärin.
Lapset ovat oikeassa. Lapseen ei ole enää vuosikausiin saanut käydä käsiksi ja tuollainen vessaan sulkeminen on aivan sairasta.
Täällä saat todennäköisesti vaan positiivisia kommentteja kasvatuksestasi. Tämä johtuu siitä, että monet äidit kohtelevat lapsiaan väkivaltaisesti. Tälläisten äitien kohtelu lapsiaan kohtaan on samankaltaista kuin väkivaltaisten miesten kohtelu kumppaniaan kohtaan. Todella harvinaista mieheltäkään on silti lukita naista johonkin huoneeseen.
Se, että lapsesi sanovat tuollaisia asioita ääneen, kertoo että olet onnistunut vanhempana äärimmäisen hyvin! Ja kertomasi perusteella vielä erittäin vaativissa olosuhteissa. Vaatii lapselta rohkeutta ja avoimuutta ylipäätään reflektoida omia kokemuksiaan negatiivisessa valossa, ja sitten vielä kertoa niistä vanhemmalle. Se kertoo, että lapsesi pystyvät sisällyttämään elämäntarinaansa myös huonoja ja ikäviä asioita, ilman että ne uhkaavat heidän kokonaishyvinvointiaan tai perusturvaa. Ellei näin olisi, niin he eivät noita muistojaan ottaisi esille. Ota tämä mahdollisuutena vahvistaa heitä vielä lisää hyväksymällä ja ymmärtämällä heidän kokemuksensa. Voit kertoa että välillä hyviä vaihtoehtoja ei tunnu olevan, ja virheitä tapahtuu, ja olet niistä pahoillasi. Kerro myös miten ylpeä ja iloinen olet siitä, että he jakavat kanssasi kokemuksensa, ja rohkaise tekemään niin jatkossakin. Syyllisyys on kuitenkin turhaa, kaiken kertomasi perusteella olet ollut ja olet edelleen upea vanhempi lapsillesi <3
Ylireagoit!! Kuulostaa hyvältä äidiltä, sellaiselta leijonaemolta, joka taistelee omiensa puolesta! Lapset taitaa olla aika nuoria vielä? Osaavat varmaan vasta myöhemmin kertoa sen arvostuksen, jota kyllä aivan varmasti ainakin myöhemmin löytyy! Epäkiitollista työtähän lastenkasvatus on, etenkin tiettyinä aikoina, et ole ainoa joka sen on saanut tuta. Mutta älä anna tuon asian jämähtää päähän nyt yhtään, ihan höpöhöpöä erittäin todennäköisesti tuollaiset puheet lapsilta varsinkin tietyssä iässä! Ja voivat vaan kiusoitella, eivät tajya että voi satuttaa oikeasti