Lue keskustelun säännöt.
Lapset sanoi jotain joka sai minut romahtamaan
07.08.2025 |
Yksi lapsista sanoi että olen melkein sellainen äiti joka ei huolehdi lapsistaan. Kysyin ihmeissäni että miksi sanot noin? Hän sanoi että olen vaan sellainen. Että olen laittanut heidät pienenä vessaan rauhoittumaan jos ei ole ollut kunnolla.
Sanoin että olen kun muu ei ole auttanut ja se ei tarkoita ettenkö huolehdi. Lapsi sanoi että niin ei saa tehdä nykyään.
Toinen lapsi yhtyi tähän ja sanoi että olen heidän ollessa pieniä ottanut heitä kovasti kiinni niin että on sattunut. Ja yhtyi siihen että en kuulemma huolehdi heistä.
Sanoin että se on voinut tuntua kovalle mutta jos te esimerkiksi lyötte koiraa ja kiellän eikä se lopu niin silloin olen ottanut jämäkästi kädestä kiinni ja vetäissyt pois koiran luolta ja komentanut samalla.
Tuli niin hirveä olo että lapset ajattelee noin. Olen joutunut kasvattamaan heidät yksin lähes kokonaan ilman apua. Kuunnellut kritiikkiä jos yrittänyt saada hetken omaa aikaa kun olin luultavasti masentunut toisen lapsen syntymän aikaan, en edes muista siitä ajasta mitään paitsi kuvia katsomalla pieniä hetkiä. Kuunnellut piilo syyttelyä omalta äidiltä joka ei nähnyt miten paljon tein, näki vaan mitä jätin tekemättä kun kävimme vanhempieni luona ja ajattelin josko siellä saisi apua ja hölläsin jolloin äitini valitti että en ole lasteni kanssa tarpeeksi. Hän ei huomannut eikä huomaa edelleenkään kaikkea mitä teen lasten kanssa tai niiden eteen.
Olen taistellut että saan rahaa, että saan lapsille luistimia, pyörää, suksia, vaatteita. Töissä käyminen ei ole ollut helppoa kun pitää yksin pyörittää arki ja ei ole työpaikat ja hoitopaikat olleet lähekkäin. Olen aina ollut lapsille tukena ja turvana jokapaikassa, yrittänyt opettaa positiivisuutta ja olemaan kaikille ystävällisiä ja kilttejä. Olen valvonut öitä kun lapset sairastanut, kerännyt useasti pulloja että saa herkkuja tai pääsee elokuviin tai muuta kivaa. Olen antanut koko elämäni, heidän vuokseen että heillä olisi kaikki hyvin eikä se haittaa pätkääkään. En välitä mistään muusta niin paljon kuin lapsistani.
Tuntuu niin äärettömän pahalta että he sanoin noin tai ajattelee noin. Heidän isä näkee heitä silloin jos jaksaa ja kuorii parhaat palat kakun päältä kun minä teen ihan kaiken aina vaikken jaksaisikaan. Olen luullut että lapset huomaa kaiken mitä minä olen tehnyt ja teen ja että heille on päivän selvää että rakastan yli kaiken. Mutta nyt heidän mielestä en huolehdi heistä. Ja isi ei ole koskaan ollut ilkeä. En kestä tätä oloa 😭
Mitä voin tehdä? Ylireagoinko? Olenko tehnyt väärin?
Kommentit (110)
Lapsilla on kovat kriteerit. Niiden mukaan yksinään maailman vanhempi ei niitä täytä. Kukaan ei ole täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä tuntuu, että vanhempien pitäisi nykyään kulkea kasvatusopas kädessä, ettei vaan tekisi mitään virheitä. Toimit miten tahansa, niin aina on joku sanomassa, ettei noin saa tehdä. Täydellistä vanhempaa ei ole olemassakaan. On se harmi, ettei lapset synny ohjekirja kainalossa.
Jokainen tekee vanhempana joskus virheitä, arvioi tilanteen väärin tai ei kykene käyttäytymään fiksusti omassa tunnekuohussaan. Tärkeää on osata pyytää anteeksi jälkikäteen, jos on toiminut kohtuuttomasti. Jos lapsesi ovat alakoululaisia (kuten kynistä ja kumeista voi päätellä), he ovat varmaan jossain kuulleet tämäntapaisia asioita ja soveltavat niitä omaan elämäänsä. Sanoitus on suoraan aikuisten suusta.
Marttyyriäitinä ei ole hyvä vastaanottaa palautetta, pitäisi vaan kuunnella lapsia avoimin mielin ja luoda tilaa, jossa negatiivisiakin asioita voi ottaa puheeksi. Oma äitini on ihan järkyttävä marttyyri, mitään asiaa ei voi sanoa ilman, että hän sanoo syyllistyvänsä ja olleensa varmaan aivan huono äiti. Rasittavaa, koska mitään keskusteluja ei voi käydä, mistä rivien välistäkään voisi tulkita, että äidin olisi pitänyt tehdä jotakin eri tavalla. Kuuntele siis lapsia ja kysele, mistä tuollaiset jutut ovat nyt heidän mieleensä tulleet. Ja jos olet käsitellyt kovakouraisesti, voit pyytää anteeksi ja selittää, että et siinä tilanteessa osannut toimia paremmin.
Miten se voi olla noin vaikeeta lasten palautteen kuunteleminen. Uhriutuvat vanhemmat ovat kuvottavia.
Vierailija kirjoitti:
Välillä tuntuu, että vanhempien pitäisi nykyään kulkea kasvatusopas kädessä, ettei vaan tekisi mitään virheitä. Toimit miten tahansa, niin aina on joku sanomassa, ettei noin saa tehdä. Täydellistä vanhempaa ei ole olemassakaan. On se harmi, ettei lapset synny ohjekirja kainalossa.
Ei minua ja miestäni ole opastamalla opastettu, miten lasta tulee kasvattaa. Kyllä lapsesta heijastuu kasvatus, mikäli oireilee, siihen puututaan. Ei lapsi syyttä oireile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kuulostaa hyvin epäkypsältä aikuiselta.
Lapset nyt vaan on kiittämättömiä. Kasvatus on syystäkin diktatuuri eikä demokratia eikä lasten kitinän pidä antaa mennä tunteisiin. Nehän on vain lapsia lasten mielipiteineen. Ottaisitko kasvatusneuvoja 8-vuotiaalta? Jos et, niin ei tarvitse kuunnella omienkaan valitusta siitä miten ikävää oli kun oma vanhempi kasvatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauhein marttyyrivamhempi mitä lapset voivat saada. "Minä olen elämäni uhrannut teidän edestä..." Omg!
Tämä, kauheita tapauksia. Kukaan ei pakota lisääntymään. Jos itse tekee yh:na kaksi lasta, niin se on ihan oma valinta josta on kannettava ne seuraukset. Omista valinnoista on aivan turha uhriutua. Ei se lasten syy one, että päätit hankkia niitä useamman huonoihin olosuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Lapset nyt vaan on kiittämättömiä. Kasvatus on syystäkin diktatuuri eikä demokratia eikä lasten kitinän pidä antaa mennä tunteisiin. Nehän on vain lapsia lasten mielipiteineen. Ottaisitko kasvatusneuvoja 8-vuotiaalta? Jos et, niin ei tarvitse kuunnella omienkaan valitusta siitä miten ikävää oli kun oma vanhempi kasvatti.
Sanoo kodin pikku itsevaltias, jonka lapset ei todennäköisesti ole kiinnostuneita aikuisena pitämään kovinkaan paljon yhteyttä.
Sulkavan on loistava keskusteluyhteys lastesi kanssa. En ois voinut puhua omille vanhemmilleni ikinä mistään. Ois vaan pitänyt olla kiitollinen, tehdä niin kuin muutkin tekee ja totella.
Säilytä tuo yhteys, älä ota asioita henkilökohtaisesti.