Miehen piiloalkoholismi
Olemme olleet kahdeksan vuotta yhdessä, miehen alkoholinkäyttö on häirinnyt minua alusta asti. Hän ei juo usein, mutta kun juo, niin juo kerralla paljon. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jokainen poikienilta/keikka/työpaikan pikkujoulut/kissanristiäinen on aihe juoda itsensä sellaiseen humalaan, että en aina ymmärrä miten hän on edes päässyt kotiin. Tätä tapahtuu siis vuodenajasta riippuen noin 0-2 kertaa kuukaudessa. Mies on niin humalassa, ettei saa välillä kunnon puhetta muodostetuksi, hän on tällaisten megakännien yhteydessä joskus kussut alleen kotona ja kerran muun muassa jättänyt ulko-oven sepposen selälleen yöksi.
Minä en saa noina yönä koskaan nukuttua, kun odotan häntä kotiin, ja kun herra viimein saapuu, suututtaa niin paljon, että uni ei enää tule. Ärsyttää myös kun jokaikinen lomareissu on alkoholilla läträämistä - juuri tulimme takaisin reissusta, ja joka ilta mies aloitti iltapäivästä ja joi 4-12 kaljaa ja joinain iltoina vielä viinit päälle. Itse juon ruuan kanssa ehkä lasillisen viiniä lomalla jonain päivänä ja arkena ei kiinnosta alkoholi edes viikonloppuisin ellei ole joku erityinen syy.
Mies on esimiesasemassa, hoitaa aina työnsä hyvin, eikä juo viikolla. Hänen lapsuudenperheessään ei käytetä lainkaan alkoholia ja kun vaikka kyläilemme anoppilassa, emme juo edes ruuan kanssa viiniä tai saunassa kaljoja. Mieheni vanhemmat eivät todennäköisesti IKINÄ arvaisi, millainen poikansa on juhliessaan. Mies ei tunnista ongelmaansa, koska hänelle ns. juoppo tarkoittaa sitä, että kulkee paskat housussa kylillä ja juo kossua suoraan pullosta.
Ajattelin, että tämä helpottaisi, kun ikää vähän tulee, mutta olemme nyt molemmat 35-vuotiaita. Meillä ei ole lapsia. Rakastan miestäni selvinpäin, mutta olen umpikujassa. Oma isäni alkoholinkäyttö varjosti koko lapsuuttani ja haluan lapsia (niin haluaa miehenikin). En halua lapsia juopon kanssa. Olen puhunut asiasta, kerran olen uhannut erolla, itkenyt, huutanut ja raivonnut. Mies ei tunnista juomistaan edes ongelmaksi. Onko ainut vaihtoehto ero?
Kommentit (80)
AIka normaalia. EI näin kurjassa maassa ilman alkoholia kukaan jaksa.
Mieluummin pyydä katsomaan, että kokeilisi kiinnittää huomiota siihen kun on viihteellä, että juo vaikka vettä väliin ja annosmäärää pienemmäksi.
Ero vaan, kerta koitettu jo uhkailulla ja järkipuheella, eikä itse ongelmaa tunnista. Mieti millaisen elämän haluat itsellesi ja halutatko niitä lapsia. Mulla oli tuossa iässä jo lapset hankittuna.
Voi tuo juominen tuosta vähentyä ja harventua, kun ikää alkaa olla yli 40 vuotta. Näin suurimmalle osalle tuollaisia juojia käy, kun kaikki muutkin ympärillä rauhoittuu, kaverit saa lapsia jne ja ehkä itse saa. Oikeastaan jokaikisellä vastaavasti juovalla henkilöllä on noin käynyt. Itselläni ikää 50 vuotta nyt.
Tuurijuoppo. Piiloalkoholismi? Alkoholisti itse on se, joka viimeisenä hoksaa olevansa alkoholisti, kun taas koko muu maailma on nähnyt hänet alkoholistina jo kauan sitten. Se alkoholismi ei ole piilossa muilta kuin alkoholistin omalta mieleltä. Sehän menee ihan laput silmillä sen juomisen kanssa. Vasta sitten, kun sen ryyppäämisen seurauksena tapahtuu jotain tosi suurta, niin vasta sitten alkoholisti itse alkaa vähitellen heräilemään siihen, missä sen viinan kanssa on menty jo pitkään. Siitä alkaa jälkiviisaus.
Normaalin kuuloinen ukko ja standardin omainen mäkätys. Aloittajalle suosittelen uskovaista miestä, toki sitten täytyy veisata virsiä kirkossa, mutta ainakaan mies ei ole "juoppo".
Ei se elämäsi juopon kanssa parane, lähde kun vielä pystyt.
Ap vaikuttaa hysteeriseltä itkuliisalta, sellaiset ovat todella raskaita puolisoja.
Piiloalkoholismi tarkoittaa, että henkilö piilottelee juomistaan muilta. Siis juo salaa. Ei tuo ole piiloalkoholismia.
Aika suomalaista Vaikea kitkeä pois varmaan. Mutta en eroaisi kyllä jos juominen noin vähäistä ja muut asiat kunnossa.
Tunnen yhden pariskunnan joka ei millään eikä mitenkään saanut tuota juomisasiaa sovittua, vaikka yrittivät ja erosivat ja taas yhteen useamman kerran. Se ei vaan onnistunut. Mies joi ihan normaalisti, ei alkoholistisesti ollenkaan, ja kännit oli harvakseltaan, mutta toki kunnon kännejä. Vaimollaan oli samanlainen tausta kuin sullakin, eli lapsuudenkodissa oli juotu ongelmallisesti ja alkoholi triggeröi sen vaimon joka kerta, otti sitten vähän tai reilummin. Ei ne saanut sitä asiaa soviteltua. Hirveesti turhia riitoja ja pahaa mieltä. Erosivat sitten lopulta kokonaan. Jos sun mies ei ole valmis kertakaikkiaan luopumaan alkoholista, niin pelkkää riitaa ja vitutusta on tiedossa teille. Sä voisit kyllä yrittää vähän höllätä omaa asennettasi. Sehän johtuu sun lapsuudesta eikä ole miehen vika.
Vierailija kirjoitti:
Ei se elämäsi juopon kanssa parane, lähde kun vielä pystyt.
Kun ihmisestä kerran tulee alkoholisti, niin hän on sitä lopun ikäänsä. Ei hän muutu siitä takaisin henkilöksi, joka ei ole alkoholisti. Tätä voi verrata palamisprosessiin, jossa makkaroita grillatessa sytytetään tuli. Kun grillaus on ohi, nuotiossa on kasa hiiltä ja tuhkaa, jota ei pystytä muuttamaan enää takaisin haloiksi ym. mitä siinä poltettiin. Samoin niitä syötyjä makkaroita ei voida palauttaa takaisin paketissa oleviin syömättömiin makkaroihin. Tosin alkoholisti voi oppia elämään tavalla, ettei siihen pulloon ole mitään syytä ja tarvetta tarttua. Mutta jos hän siihen tarttuu, on hänen raittiit päivänsä luetut. Ja kun se juominen jatkuu uudelleen, lähtee se siitä pisteestä, mihin se viimeksi jäi. On siitä sitten aikaa vuosi, 5 vuotta, 10 vuotta tai vaikka 60 vuotta. Se on heti sitä samaa sekoilua, mitä viimeksikin oli ja siitä se senkuin pahenee. Kaikki munataan, hankitaan vihamiehiä, saattaa olla tiedossa linnareissu tai jopa kuolema. Onhan noita tarinoita jo ihan omakohtaisiakin. Olen nähnyt sen ihan silmästä silmään.
Vierailija kirjoitti:
AIka normaalia. EI näin kurjassa maassa ilman alkoholia kukaan jaksa.
Mieluummin pyydä katsomaan, että kokeilisi kiinnittää huomiota siihen kun on viihteellä, että juo vaikka vettä väliin ja annosmäärää pienemmäksi.
En katsoisi tuollaista päivääkään. Kyllä minunkin mieheni joskus juo, muttei ikinä noin päihin. Jaloillaan on aina pysynyt, puhe ei ole sammaltanut.
Vierailija kirjoitti:
Piiloalkoholismi tarkoittaa, että henkilö piilottelee juomistaan muilta. Siis juo salaa. Ei tuo ole piiloalkoholismia.
Ne on kaappijuoppoja.
Vierailija kirjoitti:
AIka normaalia. EI näin kurjassa maassa ilman alkoholia kukaan jaksa.
Mieluummin pyydä katsomaan, että kokeilisi kiinnittää huomiota siihen kun on viihteellä, että juo vaikka vettä väliin ja annosmäärää pienemmäksi.
"Ei tätä kestä selvinpäin." Siinä yksi alkoholistinen tekosyy saada juoda itsensä humalaan. On helppo syyttää hallitusta ja yhteiskuntaa siitä, miksen mä pysty olemaan ilman alkoholia. Kyllä vahvat ihmiset jaksavat läpi vaikeuksien ilman alkoholia. Moni juokin vain siksi kun "kaikki muutkin" juovat. Siinä toinen tekosyy saada vetää päänsä täyteen aina silloin kun vähänkin siltä tuntuu. Sitten on se perus: "En jaksa selvinpäin."
Viinapullo, kaljatuoppi, oluttölkki, viinipullo ja kumppanit ovat juopottelevalle alkoholistille niin huonoja kavereita ja myrkyllistä seuraa, ettei mikään. Toki alkoholisti katsoo näitä petollisia kavereita vaaleanpunaisten lasien läpi leveästi hymyillen ja suurta kunnioitusta tuntien, eikä ymmärrä kusettavansa itseään. Näistä kavereista hänen tulee päästä eroon kokonaan, ei siinä auta mikään annosmäärien vähentäminen ja välillä veden juominen tai muu juomatapojen muuttaminen. Kokonaan eroon vaan, niin siitä se elämä vasta lähtee muuttumaan paremmaksi.
Siis ongelma on sinussa eikä miehessäsi. Hankkiudu terapiaan pikaisesti.
Olet siis 8 vuotta ollut alkoholistin kanssa etkä ole ymmärtänyt erota edes ja etsiä joku joka olisi selvinpäin edes pari viikonloppua vuodessa. Et taida olla kovin järkevä nainen itsekkään kun palvelet tuollaista juoppoa.
On