Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen piiloalkoholismi
07.08.2025 |
Olemme olleet kahdeksan vuotta yhdessä, miehen alkoholinkäyttö on häirinnyt minua alusta asti. Hän ei juo usein, mutta kun juo, niin juo kerralla paljon. Tämä tarkoittaa siis sitä, että jokainen poikienilta/keikka/työpaikan pikkujoulut/kissanristiäinen on aihe juoda itsensä sellaiseen humalaan, että en aina ymmärrä miten hän on edes päässyt kotiin. Tätä tapahtuu siis vuodenajasta riippuen noin 0-2 kertaa kuukaudessa. Mies on niin humalassa, ettei saa välillä kunnon puhetta muodostetuksi, hän on tällaisten megakännien yhteydessä joskus kussut alleen kotona ja kerran muun muassa jättänyt ulko-oven sepposen selälleen yöksi.
Minä en saa noina yönä koskaan nukuttua, kun odotan häntä kotiin, ja kun herra viimein saapuu, suututtaa niin paljon, että uni ei enää tule. Ärsyttää myös kun jokaikinen lomareissu on alkoholilla läträämistä - juuri tulimme takaisin reissusta, ja joka ilta mies aloitti iltapäivästä ja joi 4-12 kaljaa ja joinain iltoina vielä viinit päälle. Itse juon ruuan kanssa ehkä lasillisen viiniä lomalla jonain päivänä ja arkena ei kiinnosta alkoholi edes viikonloppuisin ellei ole joku erityinen syy.
Mies on esimiesasemassa, hoitaa aina työnsä hyvin, eikä juo viikolla. Hänen lapsuudenperheessään ei käytetä lainkaan alkoholia ja kun vaikka kyläilemme anoppilassa, emme juo edes ruuan kanssa viiniä tai saunassa kaljoja. Mieheni vanhemmat eivät todennäköisesti IKINÄ arvaisi, millainen poikansa on juhliessaan. Mies ei tunnista ongelmaansa, koska hänelle ns. juoppo tarkoittaa sitä, että kulkee paskat housussa kylillä ja juo kossua suoraan pullosta.
Ajattelin, että tämä helpottaisi, kun ikää vähän tulee, mutta olemme nyt molemmat 35-vuotiaita. Meillä ei ole lapsia. Rakastan miestäni selvinpäin, mutta olen umpikujassa. Oma isäni alkoholinkäyttö varjosti koko lapsuuttani ja haluan lapsia (niin haluaa miehenikin). En halua lapsia juopon kanssa. Olen puhunut asiasta, kerran olen uhannut erolla, itkenyt, huutanut ja raivonnut. Mies ei tunnista juomistaan edes ongelmaksi. Onko ainut vaihtoehto ero?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden pariskunnan joka ei millään eikä mitenkään saanut tuota juomisasiaa sovittua, vaikka yrittivät ja erosivat ja taas yhteen useamman kerran. Se ei vaan onnistunut. Mies joi ihan normaalisti, ei alkoholistisesti ollenkaan, ja kännit oli harvakseltaan, mutta toki kunnon kännejä. Vaimollaan oli samanlainen tausta kuin sullakin, eli lapsuudenkodissa oli juotu ongelmallisesti ja alkoholi triggeröi sen vaimon joka kerta, otti sitten vähän tai reilummin. Ei ne saanut sitä asiaa soviteltua. Hirveesti turhia riitoja ja pahaa mieltä. Erosivat sitten lopulta kokonaan. Jos sun mies ei ole valmis kertakaikkiaan luopumaan alkoholista, niin pelkkää riitaa ja vitutusta on tiedossa teille. Sä voisit kyllä yrittää vähän höllätä omaa asennettasi. Sehän johtuu sun lapsuudesta eikä ole miehen vika.
Tai sitten sellainen, joka ei ole elänyt alkoholistiperheessä ei tiedä, miten se alkoholismi vaikuttaa koko perheeseen.
Itse en edes harkitsisi parisuhteen jatkumista, jos toinen säännöllisesti vetäisi itsensä niin tukkihumalaan, että juominen loppuisi vasta sammumiseen. Sitä näin lapsuudessa ihan riittävästi.
Kun tuon sammumispisteen ja raivoraittiuden välillä on vielä monta etappia. Mutta juuri se, että näkee vain joko tuollaisen tukkihumalan tai täyden alkoholittomuuden, niin olisi jo itselleni huolestuttava merkki.
Itse jos juon alkoholia, niin se on ehkä puoli pulloa viiniä, sitten riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kesä, terassit, parit kuuluu kyllä yhteen.
Meilläkin lapsuudenkodissa alkoholi oli niin olennainen osa kaikkea, että nuorena aikuisena oli lähellä etten itsekin luisunut sinne tielle. Kun olin mallista oppinut, että viikonloppu ja alkoholi kuuluu yhteen. Loma ja alkoholi kuuluu yhteen. Ilonaiheita juhlitaan alkoholilla. Murheita murehditaan alkoholilla.
Kun 19-vuotiaana heräilin taas sunnuntaina karseassa krapulassa ja katselin ikkunasta pirteitä lenkkeilijöitä, kävi mielessä ajatus, että haluan elämäni olevan jotain muuta kuin tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se elämäsi juopon kanssa parane, lähde kun vielä pystyt.
Kun ihmisestä kerran tulee alkoholisti, niin hän on sitä lopun ikäänsä. Ei hän muutu siitä takaisin henkilöksi, joka ei ole alkoholisti. Tätä voi verrata palamisprosessiin, jossa makkaroita grillatessa sytytetään tuli. Kun grillaus on ohi, nuotiossa on kasa hiiltä ja tuhkaa, jota ei pystytä muuttamaan enää takaisin haloiksi ym. mitä siinä poltettiin. Samoin niitä syötyjä makkaroita ei voida palauttaa takaisin paketissa oleviin syömättömiin makkaroihin. Tosin alkoholisti voi oppia elämään tavalla, ettei siihen pulloon ole mitään syytä ja tarvetta tarttua. Mutta jos hän siihen tarttuu, on hänen raittiit päivänsä luetut. Ja kun se juominen jatkuu uudelleen, lähtee se siitä pisteestä, mihin se viimeksi jäi. On siitä sitten aikaa vuosi, 5 vuotta, 10 vuotta t
Ihan asiantuntijan tekstiä, olen monestakin artikkelista tuon lukenut, että alkoholismi ei sinänsä parane. Sen voi vain pitää kurissa olemalla juomatta. Jos alkaa taas juomaan, kaikki palaa siihen pisteeseen, johon aikanaan jäi, kun lopetti juomisen.
Mulkkua tekstiä? Varmaan. On valtavan ikävää kuulla totuuden sanoja omasta tilastaan. Mulkku tunne ilman muuta. Kun niin haluaisi olla se ainoa ihminen, joka selätti alkoholisminsa ja on kuin ei olisi koskaan tippaakaan juonutkaan.
Lähisukulaiseni (mies) on ollut 18 vuotta juomatta alkoholia. Silti se hallitsee hänen elämäänsä edelleen. Hänen puheenaiheensa kääntyy hyvin usein juomiseen, hän kertoilee vitsejä juomisesta, ,muistelee kännisekoilujaan kovasti huvittuneena, niille jutuille pitäisi kovasti nauraa. Ei todellakaan tee mieli nauraa, kun muistaa vieläkin, millainen hän oli. Leikin varjolla hän suunnittelee kauppareissullaan käyvänsä myös Alkossa ja sitten vain toteaa, että no ehkä nyt ei sitten kumminkaan jne. Pitäisköhän vetää kunnon kännit, kun on leikannut nurmikon, ja kaikkea tällaista. Eli viina siellä päässä edelleen kuumottaa. Se on sairaus, josta ei koskaan pääse eroon. Huomaa joistakin näistä kirjoituksistakin täällä.
Vierailija kirjoitti:
Siis ongelma on sinussa eikä miehessäsi. Hankkiudu terapiaan pikaisesti.
Niin, vikahan on aina puolisossa.
Kenenkähän vika se on silloin, kun sitä puolisoa ei ole? Kaikkien niitten muitten vika, jotka ei viitsi kuunnella känniläisen örinöitä?
Täällä on taas melko erikoset kriteerit alkoholismille... Mies on noin 350 päivää vuodessa selvin päin, semmoiseen ei taida kovin moni alkoholisti pystyä? Kaveriporukkansa huonoin viinapää hänellä todennäköisesti kyllä on, tuskin siellä kaikki konttaavat ympyrässä öristen...
Mutta joo eiköhän tuo ukko jollekin kelpaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vain yksi näkökulma ja kirjoittaja itsekin myöntää lapsuutensa vaikutuksen.
Ei aikuinen mies viinasta housuunsa kuse, taitaa olla liioittelua vahvasti. Joskus ei vaan tee mieli puhua tai saa suunvuoroa. Ja kesä, terassit, parit kuuluu kyllä yhteen. Vaimo odottaa kotona, myötä ja vastamäessä, kuten luvattiin.
Tiedän neljä tapausta, kaikkia yhdistää harvoin ottaminen ja heikko viinapää. Ovat aivan katollaan kun muut istuvat chillisti iltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa hysteeriseltä itkuliisalta, sellaiset ovat todella raskaita puolisoja.
Ahaa. Millainen puoliso ap:n kuvailemalle puolisolle sitten sopisi? Millainen puoliso sopii sinulle?
Aloittajalle sopii joku kilttimies datanomi, joka ei omin päin ulkona liiku, mutta lähtee aloittajan vanavedessä ulkomaille kerran vuodessa.
Mulle sopii ihan tavallinen alle 175 senttinen vähän pyöreä, lämmin ja nauravainen muija, jolla riittää älyä ja yleissivistystä jutella päivän polttavista. Pitää tykätä matkustelusta ja kirjoista, sillä en oikein näe suhteen muutoin voivan toimia. Pitää olla jotain yhteistäkin. Ymmärtää etteivät miehet synnytä eivätkä kärsi kuukautisista, eikä meillä ole mitään asiaa naisten sarjoihin. Ei näitä muodikkaita uusvasemmistolaista hömpötyksiä, kiitos. Plussaa on jos kohtelee muita ihmisiä kuten haluaa heidän kohtelevan itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TLDR
Joskus tuli jo niitä päiviä, että piti valehdella töihin olevansa sairas. Ei ollut sairas, vaan ei vain saanut mitenkään sitä putkeaan poikki.
Mutta tämä on jo juoppo, eihän tässä ole enää hommat hanskassa. Vähän eri asia kuin, jos muutaman kerran vuodessa vetää kavereiden kanssa mökillä viinaa ja huomenna on pää kipeä, tai ulkomailla juo 4-12 tölkkiä yhteensä koko päivän aikana tulematta juuri humalaan missään vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Piiloalkoholismi tarkoittaa, että henkilö piilottelee juomistaan muilta. Siis juo salaa. Ei tuo ole piiloalkoholismia.
Sanoisin julkijuopoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä lopetti ryyppäämisen vasta 58 vuotiaana kun sai potkut töistä. Ihmettelen miksi äitini on ollut hänen kanssaan 30vuotta saman katon alla. On se välillä uhkaillut erolla mutta ei ollut tarpeeksi munaa siihen.
Olisi ollut ehkä parempi että ei olisi tarvinnut katsella iskän alkoholi masennusta. Tosin eipä se äitikään ihmisenä ollut yhtään fiksumpi vaan aika flegmaattinen reppana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräätkin vain toteaa että työt jo sellaisia että on pakko päästä välillä sitten nollaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis 8 vuotta ollut alkoholistin kanssa etkä ole ymmärtänyt erota edes ja etsiä joku joka olisi selvinpäin edes pari viikonloppua vuodessa. Et taida olla kovin järkevä nainen itsekkään kun palvelet tuollaista juoppoa.
Onko alkoholisti jos ottaa 0-2 kertaa kuukaudessa ? Minun sukulainen oli alkoholisti otti vain kaksi kertaa vuodessa mutta putki oli heti sen pari kolme kuukautta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy sääliksi miestä, jos piilossa pitää juopotella. Mitä vittua hänen vanhemmilleen kuuluu hänen juomisensa?
Anna ryypätä rauhassa. Lähde sinä meneen, jos ei kiinnosta
Meillä oli keskustelu poikien kanssa töissä. Useimmat ryyppää hetken autotallissa ennen kun menee perheen luokse. Jos ei vedä suojakänniä vaimo huutaa koko illan, mutta jos on vähän juovuksissa niin vaimo on mukava.
Toivottavasti ukko pääsee eroon pirttihirmusta.
Jos mies juo 0-2 kertaa KUUKAUDESSA niin ei ole alkoholisti. Toki juo liikaa silloin kun juo. Pitäisi ukon vaan vähän hillitä juhlimista silloin kun juhlii. Luulisi ettei ole kivaa olla ihan naula päässä.
Mielestäni ei ole alkoholismia ,vaan ei itse kontrolloi viinan määrää.Harjoituksen puutetta sanon minä .piste
Alue: Aihe vapaa
Mun isä oli just tuollainen alkoholisti. Ei juonut usein, mutta aina kun joi oli aivan kaatokännissä. Vihasin sitä koko lapsuuteni. Kun olin teini mun äidille riitti ja vanhempani erosivat. Isä sai viinan seurauksena haimatulehduksen ja tajusi vihdoin olevansa alkoholisti ja lopetti juomisen kokonaan. Lopulta vanhempani palasivat takaisin yhteen ja menivät uudestaan keskenään naimisiin. Nykyisin mun isä on jo yli 80 ja nykyisin pystyy juomaan yhden oluen tai lasin viiniä ilman että täytyy juoda enemmän. Sanoisin että ei sun mies tuosta muutu, jos ei itse ymmärrä että hänellä on ongelma. Älä hanki lapsia tuon miehen kanssa jos et halua heille lapsuutta, jossa isään ei voi koskaan luottaa ja sen kännäämistä saa hävetä.