Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän voin ymmärtää omien vanhempien vastuuttomuutta ja päihteiden käyttöä pienten lasten vanhempina!
Edelleen vaikka olen tavallaan hyväksynyt sen, että lapsuuteni oli hyvin turvatonta, sekavaa ja vaillejäämistä tunnetasolla, niin jään ihmettelemään sitä vastuuttomuutta aikuisessa ihmisessä.
Tulee vähän surua pintaan kun näen miten nyt koulujen alettua vanhempien sydämessä huokuu rakkautta lapsiaan kohtaan sekä haikeutta kun ovat kasvaneet taas. Tulee vastaan paljon rakastavien vanhempien päivityksiä ja sellainen lämpö tulee itsellekin niistä.
Samalla suren sitä, että omat vanhemmat käyttivät sen kaiken ajan alkoholille, työlle, riidoille. Kaikkea heijasti päihteet ja ongelmat. Ilmapiiri oli arvaamaton ja raskas lähes aina. Etenkin äitini olisi tarvinnut apua ja oli hyvin moraaliton monella tapaa tähän päivään asti.
Minä en ymmärrä tuollaista. Miksi hankkia lapsia, jos ei pysty pitämään huolta heistä ja itsestään? Virheetön kukaan ei ole mutta vastuu täytyy kantaa ja hakea apua jos ei muu auta.
Kommentit (15)
"Miksi hankkia lapsia, jos ei pysty pitämään huolta heistä ja itsestään?"
Oletko ap joku oman elämäsi ennustaja?
"Moni haluaa saada vauvan, liian harva haluaa olla vanhempi"
Näkyy tässäkin....
Vielä enemmän ihmettelen ihmistä, joka on koko elämänsä marttyroinut omalla lasisella lapsuudellaan, mutta silti järjestänyt omille lapsilleen vielä moninkertaisesti pahemman lapsuuden.
Selittävä tekijä lienee epävakaa ja/tai narsistinen persoonallisuushäiriö.
No mitäpä tuota miettimään, se on mennyttä aikaa. Ei kannata pidempään mietiskellä tulee itselle vain katkeruus ja sairastut
Ihmettelen ihmisiä, jotka vielä pitkälle keski-ikäisinä vellovat ja rypevät lapsuudessaan unohtaen elää nykyistä hetkeä.
Näitä on nähty ja paljon...
Me 80 ja 90 luvun lapset kyllä koettiin ihan kohtuutonta päihteiden käyttöä. Sukulaiset saattoi olla ympäri päissään ja joku huolehti lapsista ohimennen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen ihmisiä, jotka vielä pitkälle keski-ikäisinä vellovat ja rypevät lapsuudessaan unohtaen elää nykyistä hetkeä.
Näitä on nähty ja paljon...
En varsinaisesti ryve enää vaan ajoittain se nostaa tunteet pintaan. Kyllä siitä lapsi kärsii ja jää kantamaan taakkaa. Minä hain apua ja eheytän sukulinjoja omilla toimillani.
Minusta on vain valtavan hyvä asia, että näistä puhutaan ja ihmiset hakevat apua sekä haitat tunnistetaan.
Ap
Muita on niin kiva syyllistää, vaikka ei ole heidän elämäänsä elänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vielä enemmän ihmettelen ihmistä, joka on koko elämänsä marttyroinut omalla lasisella lapsuudellaan, mutta silti järjestänyt omille lapsilleen vielä moninkertaisesti pahemman lapsuuden.
Selittävä tekijä lienee epävakaa ja/tai narsistinen persoonallisuushäiriö.
Yleensä ovat naisia, jotka vihaavat isäänsä, ja heidän mielestään äitinsä olisi pitänyt jättää se. Nämä naiset ovat kelvottomia kumppaneita ja hyvin usein projisoivat omat traumansa oman lapsensa isään, jota yrittävät sitten vieraannuttaa. Itsekin olen tällaisen mielisariaan yksinhuoltajan jälkeläinen.
Onpa ilkeitä vastauksia.
Ap, olen pahoillani, että et saanut rakkautta ja huolenpitoa lapsena. Ihan jokainen lapsi ansaitsisi rakastavat ja vastuulliset vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Muita on niin kiva syyllistää, vaikka ei ole heidän elämäänsä elänyt.
Olen kyllä ollut ennemminkin yliymmärtäjä vanhempiani kohtaan kuin syyllistävä. Meillä oli väkivaltaa, päihteitä, seksuaalista hyväksikäyttöä ja asioista ei saanut puhua tai muuten suututtiin tai syyllistettiin. Mitä vanhemmaksi tulen sen paremmin silmäni ovat avautuneet enkä ole tekemisissä sen vanhemman kanssa, joka oli osallisena kaltoinkohtelussa. Ymmärrän, että on sairas sekä varmasti itse hyvin traumatisoitunut mutta kyllä se vähän hiljaiseksi vetää, että ei voinut hakea apua itselleen vaan sulki täysin realiteetit itseltään.
Ap
🙏