Miehen piiloalkoholismi

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden pariskunnan joka ei millään eikä mitenkään saanut tuota juomisasiaa sovittua, vaikka yrittivät ja erosivat ja taas yhteen useamman kerran. Se ei vaan onnistunut. Mies joi ihan normaalisti, ei alkoholistisesti ollenkaan, ja kännit oli harvakseltaan, mutta toki kunnon kännejä. Vaimollaan oli samanlainen tausta kuin sullakin, eli lapsuudenkodissa oli juotu ongelmallisesti ja alkoholi triggeröi sen vaimon joka kerta, otti sitten vähän tai reilummin.  Ei ne saanut sitä asiaa soviteltua. Hirveesti turhia riitoja ja pahaa mieltä. Erosivat sitten lopulta kokonaan. Jos sun mies ei ole valmis kertakaikkiaan luopumaan alkoholista, niin pelkkää riitaa ja vitutusta on tiedossa teille. Sä voisit kyllä yrittää vähän höllätä omaa asennettasi. Sehän johtuu sun lapsuudesta eikä ole miehen vika. 

Mun mieheni tietää minun taustani. Mikäli en halua edes yhden kaljan höyryjä haistella, ei ota. Hän osaa ottaa yhden tai kaksi kaljaa silloin tällöin ja joskus otamme yhdessä muutaman. Pointtini kuitenki tuo, että mieheni kuuntelee, ei mökötä mun traumasta. En myöskään syyllistä miestäni. Joskus se rakkaus on ihmeellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden pariskunnan joka ei millään eikä mitenkään saanut tuota juomisasiaa sovittua, vaikka yrittivät ja erosivat ja taas yhteen useamman kerran. Se ei vaan onnistunut. Mies joi ihan normaalisti, ei alkoholistisesti ollenkaan, ja kännit oli harvakseltaan, mutta toki kunnon kännejä. Vaimollaan oli samanlainen tausta kuin sullakin, eli lapsuudenkodissa oli juotu ongelmallisesti ja alkoholi triggeröi sen vaimon joka kerta, otti sitten vähän tai reilummin.  Ei ne saanut sitä asiaa soviteltua. Hirveesti turhia riitoja ja pahaa mieltä. Erosivat sitten lopulta kokonaan. Jos sun mies ei ole valmis kertakaikkiaan luopumaan alkoholista, niin pelkkää riitaa ja vitutusta on tiedossa teille. Sä voisit kyllä yrittää vähän höllätä omaa asennettasi. Sehän johtuu sun lapsuudesta eikä ole miehen vika. 

Mun mieheni tietää minun taustani. Mikäli en halua edes yhden kaljan höyryjä

Ja onneksi on niin paljon muita juomia, kuin kalja. Voi juoda lonkeroa, viiniä, viskiä. Votka on käytännössä hajutonta. Se on vettä ja etanolia.

Alkonarkeilla on ne alkonarkkien ongelmat.

Ekassa viestissä se jo tulikin. Tänne asti ei tarvi lukea.

Et voi tehdä mitään, et mitään, jota miehesi ymmärtäisi olevansa alkoholisti. Juoppojan siis ei ole ne, jotka kusee housuun vaan pitää paskoa? No, kun suoli pettää niin se on yksittäistapaus. 

Se on ikävä klisee, että muija kyllästyy ja lähtee, mutta siihen on syynsä. Mutta älä huoli. Aina löytyy juopolle seuraava ymmärtäjä ja mahdollistaja, ei se siitä pohjaansa kohtaa vaikka lähdetkin.

Minä katsoin menoa yli vuosikymmenen. Selitin aina parhain päin.  Tein ne lapsetkin! Yhä vielä, vuosien jälkeen mun sydän laulaa ilosta, ettei tämän kynnyksen yli tule humalaisia, ellen niitä itse tänne kutsu.

Tässä on vain yksi näkökulma ja kirjoittaja itsekin myöntää lapsuutensa vaikutuksen.

Ei aikuinen mies viinasta housuunsa kuse, taitaa olla liioittelua vahvasti. Joskus ei vaan tee mieli puhua tai saa suunvuoroa. Ja kesä, terassit, parit kuuluu kyllä yhteen. Vaimo odottaa kotona, myötä ja vastamäessä, kuten luvattiin.

Alkoholistimiehenä väitän, ettei  miehesi tule muuttumaan. Itse olen samanlainen, otan kuppia juhannuksena, uutena vuotena, vappuna, pikkujouluissa ja jos nyt sattuu olemaan joku erityinen tapahtuma, eli käytännössä 5-10 kertaa vuodessa.

Olemme parisuhteessa ratkaisseet asian siten, että kun otan kuppia niin varaan hotellihuoneen minne menen yöksi. Parempi vaihtoehto olla siellä kuin rymytä kotiin.

Vuodessa on kuitenkin kolme ja puoli sataa muuta päivää, jolloin viettää parisuhde/perhe-elämää.

Vaimoni ottaa ehkä pari kertaa vuodessa ja hillitymmin, mutta hänkin menee aina yöksi hotelliin.

Meillä tämä ratkaisu hyvin monta ongelmaa, ja toimii todella hyvin.

Tutut ihmettelevät tätä ratkaisua, heidän (lapsellinen) mielipiteensä on se, että jos parisuhteen toinen osapuoli yksin menee hotelliin, sinne mennään panemaan vieraita 🤣

M40

Kuulostaa minun ex-mieheltäni, tosin hän tissutteli myös arki-iltaisin ja viikonloppuisin, kun ei ollut töissä. Mutta varsinaiset rännit veti joka saunaillassa, sählyturnauksessa, pilkkikisoissa ja mitä näitä nyt oli. Lähti reippaana urhona työkavereiden kanssa, mutta palasi tutisevana vanhana äijänä, joka vannoi, ettei koskaan enää. Sanoin aina, että ole yötä missä olet, älä tule niin päissäsi kotiin, että joudun selittelemään lapsille, miksi isi on tuollainen. Pari vuotta sitten kuoli, kuolintodistuksessa luki 'alkoholin aiheuttamia vaurioita maksassa ja sydämessä' Itsehän en ördaamistaan katsellut kuin muutaman vuoden, eikä kukaan tulevistakaan ex-vaimoista kauaa kestänyt. 

Alkaa ikää olla sen verran että kannattaisi jo vähentää tai viisikymppisenä löytää jonkun syövän sisältään. 

Ei myöskään palaudu kroppa yli 35v. Urheilutulokset kärsii ja kroppa kremppaa jos juo kerran viikossakin. 

Alkoholi päihteenä on salakavala. Mies voi juoda enemmänkin kuin ap edes tietää. Mies suunnittelee viikonlopun juomista ajatellen jne.

Alkoholismi on siitä kavala että se kiihtyy tai loppuu kokonaan alle nelikymppisenä. Jos jatkuu, niin kuolema lähi vuosikymmeninä on 100% varma. 

Ap:n mies voisi ehkä siirtyä huumausaineiden käyttäjäksi ja hakea lääkäriltä jotain korvaavia pillereitä tai pulvereita?

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa hysteeriseltä itkuliisalta, sellaiset ovat todella raskaita puolisoja.

Ahaa. Millainen puoliso ap:n kuvailemalle puolisolle sitten sopisi? Millainen puoliso sopii sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se elämäsi juopon kanssa parane, lähde kun vielä pystyt.

Kun ihmisestä kerran tulee alkoholisti, niin hän on sitä lopun ikäänsä. Ei hän muutu siitä takaisin henkilöksi, joka ei ole alkoholisti. Tätä voi verrata palamisprosessiin, jossa makkaroita grillatessa sytytetään tuli. Kun grillaus on ohi, nuotiossa on kasa hiiltä ja tuhkaa, jota ei pystytä muuttamaan enää takaisin haloiksi ym. mitä siinä poltettiin. Samoin niitä syötyjä makkaroita ei voida palauttaa takaisin paketissa oleviin syömättömiin makkaroihin. Tosin alkoholisti voi oppia elämään tavalla, ettei siihen pulloon ole mitään syytä ja tarvetta tarttua. Mutta jos hän siihen tarttuu, on hänen raittiit päivänsä luetut. Ja kun se juominen jatkuu uudelleen, lähtee se siitä pisteestä, mihin se viimeksi jäi. On siitä sitten aikaa vuosi, 5 vuotta, 10 vuotta tai vaikka 60 vuotta. Se on heti sitä samaa sekoilua

Olen itse raitistunut alkoholisti (alkoa viimeksi 1999) ja sanon että tuolla mulkulla asenteella ja paskanjauhamisella ei ainakaan ole positiivisia vaikutuksia alkoholisteihin.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Mummon viestissä on ap:lle paljon oppimista ja vielä enemmän siinä on opittavaa hänen miehelleen.

Mies on rikas ja komea koska nainen sietää 8 vuotta miehen juopottelua eikä nainen eroa koska ei pärjäisi ilman miehen rahoja. En keksi muuta järkevää selitystä miksi nainen on räkäkänneja vetävän miehen kanssa noin kauan

Vierailija kirjoitti:

Voi tuo juominen tuosta vähentyä ja harventua, kun ikää alkaa olla yli 40 vuotta. Näin suurimmalle osalle tuollaisia juojia käy, kun kaikki muutkin ympärillä rauhoittuu, kaverit saa lapsia jne ja ehkä itse saa. Oikeastaan jokaikisellä vastaavasti juovalla henkilöllä on noin käynyt. Itselläni ikää 50 vuotta nyt.

Ei rauhoitu, pahenee vain. Suurkuluttajat eivät vähennä, vaan luisuvat alkoholismiin. Alkoholistin puoliso olen itsekin. Mies ihan ns. normaali työssäkäyvä, paljon liikkuva ja tekevä, asiat ripeästi ja taitavasti hoitava, mutta mieltä hallitsee kuningas alkoholi. Ei pysäyttänyt aikanaan lapset, ei mikään.  

AAAA=Ammatti, akka, asunto ja ajokortti, 3/4 riittää 

Kuulostaa enemmän amatööriltä kuin juopolta. Ei osaa pysyä sopivassa myrkyssä (viskit ei kaikille sovi vaikka ois kuinka rock) ja pitäs saada muitakin nesteitä ja vähän suolaa siinä illan mittaan. Jo muinaisaikojen merimiehet tiesivät järsiä suolakalaa hunajaisten kiljujensa kanssa. Itsekkin opin teininä huonoille juomatavoille ja ajattelin että ruumis ei vaan enää kestä, mutta niin vaan pystyn vielä yli nelikymppisenäkin juomaan korin kaljaa illassa kunhan pidän huolen että on taukoja, vettä, suoloja. Myös humala on korkealaatuisempi ja kestää kauemmin!!!!

Koitappa kertoa miehellesi nämä vinkit!

Vierailija kirjoitti:

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Mummon viestissä on ap:lle paljon oppimista ja vielä enemmän siinä on opittavaa hänen miehelleen.

Tämä on hyvä neuvo. Asiallinen ja tasapuolinen.

No ensinnäkin alatte olla liian vanhoja saamaan lapsia, joten siitä tuskin kannattaa tehdä ongelmaa. Hotelli-idea kuulosti ihan hyvältä, jos siis ongelma on nimenomaan se, että et halua nähdä miestä kännissä. Jos taas haluat, että ei koskaan olisi kännissä, niin sitä ei tule tapahtumaan ja ero on silloin paras vaihtoehto.

Jätä se sika tai ala itsekin juopoksi.

Vierailija kirjoitti:

Normaalin kuuloinen ukko ja standardin omainen mäkätys. Aloittajalle suosittelen uskovaista miestä, toki sitten täytyy veisata virsiä kirkossa, mutta ainakaan mies ei ole "juoppo".

Olet väärässä.  Jotkut uskovaisetkin ovat juoppoja.  

Ja itse olet todennäköisesti hyvin viinassa kiinni itsekin.  Et varmaankaan ole kokenut, millaista on olla juopon elämänkumppani.  Se on nimittäin viheliäistä.  Minunkin exäni hoiti työnsä.  Ei juonut silloin, kun ei mitenkään passannut juoda.  Mutta sitten kun joi, veti esim. kesälomansa koko ajan änkyräkännissä, kännissä oli myös jouluisin, juhlapäivinä ja yleensä aina kun vain voi.  Joskus tuli jo niitä päiviä, että piti valehdella töihin olevansa sairas.  Ei ollut sairas, vaan ei vain saanut mitenkään sitä putkeaan poikki.  

Tällaisen kanssa on äärettömän raskasta elää.  "Standardinomainen mäkätys," sanot sinä, jonka mielestä puoliso, joka ei hyväksy tällaista yhdessäoloa, on vain ikävä ihminen.  Minun mieheni joi itsensä hautaan.  Ja hyvin nuorena.  Minunko olisi siinä vain vierellä pitänyt kulkea ja olla tyytyväinen?  Kulje itse juoppolallin rinnalla, niin tiedät mitä se on.  Juoppojen mielestä he juo siksi, kun puoliso mäkättää.  Kaikkien pitäisi siis vain olla iloisia ja onnellisina kuunnella juopon mongerrusta ja pestä oksennuksia ja valvoa öitä ja vahtia, ettei vain loukkaa itseään eikä tukehdu oksennuksiinsa.  Usein sitten vielä lapsia siinä, joille sitten toiset lapset ilkkuu, että sun isä on taas kännissä ja makaa tuolla ojassa häh-hää!

Ai että olisi pitänyt auttaa miestä ja toimittaa hoitoon jne?  (Tätähän tietysti vastauksena ajattelet).  Maailman epäkiitollisin homma.  Kaverini isä tuli katkaisuhoidosta kotiin änkyräpäissään.  Siinä sulle auttamista.  Juopot ei halua mennä hoitoon, ja sitten kun ovat siinä pisteessä, että kenties jo haluaisivatkin, eivät enää pysty.  Kuka jaksaa tämmöistä, uhrautua aikuisen ihmisen puolesta, jolla ei ole mitään halua muuttaa tapojaan?  Aikansa tietysti jokainen puoliso tai muu kumppani yrittää, kun uskoo vielä että se on mahdollista.  Koska joku 1 % on pystynyt raitistumaan.  Uskotaan vielä, että loputon rakkaus ja läheisyys ja ymmärrys auttaa.  Ei auta.  Omasta halusta ja päätöksestä sen on lähdettävä,  ja jos sitä ei ole, niin mikään ei auta.

Toivottavasti AP:lla ei ihan näin hankalaa ole, mutta jos ei mitään merkittävää tapahdu, niin tähän se vie.  Nimenomaan tuo, että aina pitää juoda itsensä ihan pihalle.  Se on yksi varoitusmerkki.