Onko tosiaan niin, että nykyisin haluaa treffeille ihmisiä, jotka eivät kykene tulemaan kahvilaan tai juttelemaan toisen kanssa?

minä olen neljän vuoden sisällä käynyt ensitrefeillä Tinderin kautta 50 eri miehen kanssa ja näistä treffeistä vain kahdet oli ilmaiset kävelytreffit. Sitten on muutama kahvittelu, kolme brunssia, yksi burgerateria Teerenpelissä, muutama lounas ja loput ovat ravintolassa syöminen illalla. Kahvittelutreffeillä kukaan miehistä ei tarjonnut minulle. Lounastreffeillä yksi mies tarjosi minulle ja yhdelle tarjosin minä. Kerran olen tarjonnut brunssin. Ravintolaillallisista noin 10 miestä on halunnut tarjota minulle. Ja yhden kerran olen tarjonnut miehelle burgerin ravintolassa.

Ja siis 2/3 miehistä antoi minulle pakit joko heti ensitreffien tai viimeistään lyhyen tapailun jälkeen. Ei minua silti harmita tuo rahanmeno, jolloin olen maksanut vain omat safkani, koska on ollut kuitenkin kivaa käydä treffeillä. Ainoastaan oikeastaan ne kerrat on minua harmittanut, kun olen joutunut tarjoamaan miehille, kun niistäkin kolmesta miehestä he kaikki olisivat ihan hyvin voineet maksaa omat safkansa mielestäni. Itse olen kuitenkin päivätyössä käyvä sairaanhoitaja eikä minulla oikeasti olisi varaa tarjota aterioita tuntemattomille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän monet ujot, outolinnut, sosiaalisesti kömpelöt, neuroepätyypilliset ym.kin haluavat löytää rakkauden.

Itsekään en haluaisi lähteä mihinkään kahville tai viinilasilliselle, eihän siinä pysty keskustelemaan rennosti kun kahvilan/ravintolan muut asiakkaat ovat parin metrin päässä kuuloetäisyydellä. Ihan jo tästä syystä esim. ne kauhistellut kävelytreffit olisivat paremmat.

N32

Tätä argumenttia toistellaan, mutta en tajua sitä ollenkaan. Mitä väliä sillä on? Ne muut ihmiset ovat siellä kahvilassa, baarissa omine seurueineen eikä heitä kiinnosta hevn kukkua jonkun muun jutut. Ihan ihmeellistä itsekeskeisyyttä kuvitella muuta. Kertoo vaan siitä, että ollaan tynnyrissä kasvettu eikä osata olla julkisilla paikoilla. 

 

Kyllä minä ainakin toisinaan kuuntelen, tai kuulen pakostakin, muiden keskusteluja esim. ravintoloissa ja kahviloissa. Viimeksi kuultiin ystävän kanssa erään pariskunnan varsin epäromanttista kommunikointia kylpylässä ja juteltiin siitä jälkikäteen. Ihmiset ovat uteliaita. Joten ymmärrän kyllä tuonkin pointin.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa selata koko keskustelua läpi. Liian paljon jankkausta kahvikupin hinnasta, kotitreffeistä ja raiskauksista.

Minä olen kokeillut joskus kahvilatreffejä, mutta ne on minusta olleet epämiellyttäviä kokemuksia. Olo on ollut kuin jossain valtion viraston työhaastattelussa. Joskus harvoin keskustelu on ollut tasapainoista ja molemminpuolista, mutta silloinkin keskustelu on pysynyt hyvin pinnallisella tasolla. Eli kyse ei ole kahvihinnasta, vaan kokemuksen epämukavuudesta ja koen että en ihastu siellä tapaamiini naisiin.

Itse tykkään jutella jonkun toiminnan ohella. Esimerkiksi nyt kesällä olen käynyt biljardia pelaamassa, mölkkyä pelaamassa, juoksulenkillä, pyörälenkillä, rannalla aurinkoa ottamassa ja uimassa, sienimetsällä, koiraa ulkoiluttamassa ja olen menossa poimimaan mustikoita. Toki kaikki eivät ole olleet ensitreffejä, mutta nämä kaikki on olleet miellyttäviä kokemuksia ja tunnelma on ollut rento ja positiivinen.

Sama kokemus minulla naisena. Ja ihan sosiaalisesti taitava ja sosiaalinen olen.

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä, että ketjussa räyhäävät naisoletetut, jotka vaativat miestä maksamaan sitä ja tätä, samalla viesteissään osoittavat harvinaisen selvästi, miten ikäviä persoonia ovatkaan. Miksi teille pitäisi maksaa yhtään mitään? Miksi kukaan edes menisi kanssanne treffeille ja sietäisi seuraanne hetkeäkään?

Et ole kuullut kahvilalaskun jakamisesta? Ärrällä saa halvat kahvit. Alepassa kahvi taitaa olla 2e samaten pulla. Onneksi en deittaile..

Vierailija kirjoitti:

En jaksa selata koko keskustelua läpi. Liian paljon jankkausta kahvikupin hinnasta, kotitreffeistä ja raiskauksista.

Minä olen kokeillut joskus kahvilatreffejä, mutta ne on minusta olleet epämiellyttäviä kokemuksia. Olo on ollut kuin jossain valtion viraston työhaastattelussa. Joskus harvoin keskustelu on ollut tasapainoista ja molemminpuolista, mutta silloinkin keskustelu on pysynyt hyvin pinnallisella tasolla. Eli kyse ei ole kahvihinnasta, vaan kokemuksen epämukavuudesta ja koen että en ihastu siellä tapaamiini naisiin.

Itse tykkään jutella jonkun toiminnan ohella. Esimerkiksi nyt kesällä olen käynyt biljardia pelaamassa, mölkkyä pelaamassa, juoksulenkillä, pyörälenkillä, rannalla aurinkoa ottamassa ja uimassa, sienimetsällä, koiraa ulkoiluttamassa ja olen menossa poimimaan mustikoita. Toki kaikki eivät ole olleet ensitreffejä, mutta nämä kaikki on olleet miellyttäviä kokemuksia ja tunnelma on ollut rento ja positiivinen.

Eiköhän tässä ole yhteiskuntaluokkakysymys mikä vaikuttaa. Kahvila on keskiluokkaiselle luonteva ympäristö, mutta duunari pelaa ennemmin biljardia. 

Eivät ne silloin halua treffeille? Lämpimikseen viestittelevät tai koittavat bykata jotain vedätystä jolla viedä sun fyrkat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa selata koko keskustelua läpi. Liian paljon jankkausta kahvikupin hinnasta, kotitreffeistä ja raiskauksista.

Minä olen kokeillut joskus kahvilatreffejä, mutta ne on minusta olleet epämiellyttäviä kokemuksia. Olo on ollut kuin jossain valtion viraston työhaastattelussa. Joskus harvoin keskustelu on ollut tasapainoista ja molemminpuolista, mutta silloinkin keskustelu on pysynyt hyvin pinnallisella tasolla. Eli kyse ei ole kahvihinnasta, vaan kokemuksen epämukavuudesta ja koen että en ihastu siellä tapaamiini naisiin.

Itse tykkään jutella jonkun toiminnan ohella. Esimerkiksi nyt kesällä olen käynyt biljardia pelaamassa, mölkkyä pelaamassa, juoksulenkillä, pyörälenkillä, rannalla aurinkoa ottamassa ja uimassa, sienimetsällä, koiraa ulkoiluttamassa ja olen menossa poimimaan mustikoita. Toki kaikki eivät ole olleet ensitreffejä, mutta nämä kaikki on olleet miellyttäviä kokemuksia

Kahviloissa käy ihan opiskelijoitakin. Miksi treffit pitää sopia kaupungin kalleimpaan kahvilaan? Takeway kahvilassa pääsee köyhälistökin vetämään sumpit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän monet ujot, outolinnut, sosiaalisesti kömpelöt, neuroepätyypilliset ym.kin haluavat löytää rakkauden.

Itsekään en haluaisi lähteä mihinkään kahville tai viinilasilliselle, eihän siinä pysty keskustelemaan rennosti kun kahvilan/ravintolan muut asiakkaat ovat parin metrin päässä kuuloetäisyydellä. Ihan jo tästä syystä esim. ne kauhistellut kävelytreffit olisivat paremmat.

N32

Tätä argumenttia toistellaan, mutta en tajua sitä ollenkaan. Mitä väliä sillä on? Ne muut ihmiset ovat siellä kahvilassa, baarissa omine seurueineen eikä heitä kiinnosta hevn kukkua jonkun muun jutut. Ihan ihmeellistä itsekeskeisyyttä kuvitella muuta. Kertoo vaan siitä, että ollaan tynnyrissä kasvettu eikä osata olla julkisilla paikoilla. 

Ja eihän siellä ekoilla treffeillä muutenkaan yleensä puhuta mitään kovin henkilökohtaisia asioita kuten lapsuuden traumoja tai lemppariseksiasentoja, joten mitä väliä jos joku sattuu ohikuulemaan, että tykkäät thaimaalaisesta ruoasta ja että viime kesänä olit Ahvenanmaalla polkupyöräilemässä. Eiköhän ne naapuripöydässä olevat ole enemmän keskittyneitä siihen omaan seurueen keskusteluihin kun johonkin random-tyyppeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän monet ujot, outolinnut, sosiaalisesti kömpelöt, neuroepätyypilliset ym.kin haluavat löytää rakkauden.

Itsekään en haluaisi lähteä mihinkään kahville tai viinilasilliselle, eihän siinä pysty keskustelemaan rennosti kun kahvilan/ravintolan muut asiakkaat ovat parin metrin päässä kuuloetäisyydellä. Ihan jo tästä syystä esim. ne kauhistellut kävelytreffit olisivat paremmat.

N32

Tätä argumenttia toistellaan, mutta en tajua sitä ollenkaan. Mitä väliä sillä on? Ne muut ihmiset ovat siellä kahvilassa, baarissa omine seurueineen eikä heitä kiinnosta hevn kukkua jonkun muun jutut. Ihan ihmeellistä itsekeskeisyyttä kuvitella muuta. Kertoo vaan siitä, että ollaan tynnyrissä kasvettu eikä osata olla julkisilla paikoilla. 

 

Kyllä minä ainakin toisinaan kuuntelen, tai kuulen pakostakin, muiden keskusteluja esim. ravintoloissa ja kahviloissa. Viimeksi kuultiin ystävän kanssa erään pariskunnan varsin epäromanttista kommunikointia kylpylässä ja juteltiin siitä jälkikäteen. Ihmiset ovat uteliaita. Joten ymmärrän kyllä tuonkin pointin.

Mulle on yksi ja sama jos jonkun oma elämä on niin mielenkiinnotonta, että saa kicksinsä siitä naapuripöydän jutustelusta. Harvassa kahvilassa ja ravintoloissa edes on niin hiljaista, että kuulisi mitä naapuripöydässä jutellaan.

Voi tehdä muutakin. Kävely vaikka kotieläintilaa ympäri oli kiva treffipaikka aikanaan. Ei maksanut mitään. Tai no autolla mä sinne menin ja vein treffikaverin himaansa deittien päätteksi. Kohtelias kun olin ja ilmeisesti luotti minuun kun kyytiin tuli. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän monet ujot, outolinnut, sosiaalisesti kömpelöt, neuroepätyypilliset ym.kin haluavat löytää rakkauden.

Itsekään en haluaisi lähteä mihinkään kahville tai viinilasilliselle, eihän siinä pysty keskustelemaan rennosti kun kahvilan/ravintolan muut asiakkaat ovat parin metrin päässä kuuloetäisyydellä. Ihan jo tästä syystä esim. ne kauhistellut kävelytreffit olisivat paremmat.

N32

Suosittelen todella ettet ensimmäsillä treffeillä ala purkamaan mitään terveysongelmiasi tai pornoaddiktiotasi. Luuletko todella että naapuripöydän ihmisiä kiinnostaa sun tavalliset arkipäivän asiat? Taidat olla vainoharhainen ja kuvitella liikoja itsestäsi. Mitä sitten vaikka joku kuulee kun sanot Hei, kiva tavata. Mistä olet kotoisin, mä olen Kajaanista.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että varsinkin miehet ovat kovin tarkkoja pennosistaan. Lasketaan kustannusvaikuttavuutta ym. Mutta pihiys on luonteenpiirre, joka ei parane ja itse ainakin kartan näitä viimeiseen asti vaikken mitään sponsorointia tarvitsekaan.

Seurustelin aikoinaan erittäin hyvä tuloisen ja varakkaan miehen kanssa muutaman vuoden (ja olen siis itsekin varsin  hyvätuloinen ). Suhteen vakiintuessa olimme useimmiten minun luonani ja luonnollisesti tarjosin kaikki ruoat aamusta iltaan ja sopivat juomat , viikonloppuisin viinit ja kahvi avecit, saunaoluet sun muut.  Joskus kävimme matkoilla ja puolitettiin kaikki kulut tasan tarkkaan, miehelle ei tullut mieleenkään koskaan, ikinä tarjota minulle jotakin ,koska hänellä oli periaate, että naiset maksaa itse. Samoin jos ehkä kerran puolessa vuodessa käytiin ulkona syömässä vaikka lounas, niin sentilleen jaettiin kaikki. Koska periaate. Näin jälkeen päin on joskus huvittanut ,että se periaate ei koskenut s

Tämähän se on monen keski-ikäisen naisen parisuhde. Mies käy silloin tällöin syömässä ja pimpalla, mutta muuta suhdetta ei oikeastaan ole. Pelkkää hyväksikäyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On olemassa parempia tapoja treffata kuin kahvilassa, jossa onnistumisprosentti on paljon suurempi."

En usko että toisilleen oikeasti sopivilla ihmisillä onnistumisprosentti riippuu paljonkaan siitä millaiset ne ensitreffit ovat.

Kotitreffeillä onnistumisprosentti on lähellä 100%. Esitutustuminen kestää kauan ja moni nainen karsiutuu jo siinä vaiheessa pois. Sitten kun ne kotitreffit järjestyvät, niin nainen todennäköisesti ajattelee etukäteen, että seksiä tullaan harrastamaan. Silloin naisen ei tarvitse pelätä.

Niinpä. Tämän takia ne naiset, jotka haluavat parisuhteen eivätkä pelkkää seksiä, eivät koitreffeille lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti, että hyvät low effort -treffit ovat sellaiset, jossa käydään ulkoiluttamassa naisen koiraa. Eihän sellaista tapahdu ikinä, kun kaikki miehet vihaavat koiria ja sitäkin enemmän naisia, joilla on koira.

Tiedäthän, että osalla miehiä on omakin koira? 

Mä oon koko elämässäni tavannut yhden sinkkumiehen, jolla oli koira ja olen 57v. Ko mies asui naapurissa. Yleensä pariskunnilla tai naisilla on koirat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On olemassa parempia tapoja treffata kuin kahvilassa, jossa onnistumisprosentti on paljon suurempi."

En usko että toisilleen oikeasti sopivilla ihmisillä onnistumisprosentti riippuu paljonkaan siitä millaiset ne ensitreffit ovat.

Kotitreffeillä onnistumisprosentti on lähellä 100%. Esitutustuminen kestää kauan ja moni nainen karsiutuu jo siinä vaiheessa pois. Sitten kun ne kotitreffit järjestyvät, niin nainen todennäköisesti ajattelee etukäteen, että seksiä tullaan harrastamaan. Silloin naisen ei tarvitse pelätä.

100% tarkoittaa sitä, että naiselle ei jää vaihtoehtoja. Siksi niille kotitreffeille ei suostuta. Minullekin ehdotti mies kotitreffejä, lupaili pullakahveja. Kieltäydyin ja sovin treffit baariin. Baarissa odotti ruokottoman näköinen mies verkkareissa. Käännyin kannoiltani ja kiitin luojaani etten suostunut kotitreffeille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän monet ujot, outolinnut, sosiaalisesti kömpelöt, neuroepätyypilliset ym.kin haluavat löytää rakkauden.

Itsekään en haluaisi lähteä mihinkään kahville tai viinilasilliselle, eihän siinä pysty keskustelemaan rennosti kun kahvilan/ravintolan muut asiakkaat ovat parin metrin päässä kuuloetäisyydellä. Ihan jo tästä syystä esim. ne kauhistellut kävelytreffit olisivat paremmat.

N32

Tätä argumenttia toistellaan, mutta en tajua sitä ollenkaan. Mitä väliä sillä on? Ne muut ihmiset ovat siellä kahvilassa, baarissa omine seurueineen eikä heitä kiinnosta hevn kukkua jonkun muun jutut. Ihan ihmeellistä itsekeskeisyyttä kuvitella muuta. Kertoo vaan siitä, että ollaan tynnyrissä kasvettu eikä osata olla julkisilla paikoilla. 

 

Kyllä minä ainakin toisinaan kuuntelen, tai kuulen pakostakin, muiden keskusteluja esim. ravintoloissa ja kahviloissa. Viimeksi kuultiin ystävän kanssa erään pariskunnan varsin epäromanttista kommunikointia kylpylässä ja juteltiin siitä jälkikäteen. Ihmiset ovat uteliaita. Joten ymmärrän kyllä tuonkin pointin.

Kävisi kyllä elämä varsin vaikeaksi jos ei ikinä uskalla puhua mitään julkisilla paikoilla siinä pelossa, että joku kuuntelee. Mun mielestä riittää että pitää yleisessä paikoilla keskustelun neutraaleissa asioissa ja puhuu sitten hiivatulehduksista ja peräpukamista vähän rauhallisemmassa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä, että ketjussa räyhäävät naisoletetut, jotka vaativat miestä maksamaan sitä ja tätä, samalla viesteissään osoittavat harvinaisen selvästi, miten ikäviä persoonia ovatkaan. Miksi teille pitäisi maksaa yhtään mitään? Miksi kukaan edes menisi kanssanne treffeille ja sietäisi seuraanne hetkeäkään?

Et ole kuullut kahvilalaskun jakamisesta? Ärrällä saa halvat kahvit. Alepassa kahvi taitaa olla 2e samaten pulla. Onneksi en deittaile..

Biltemassa ja Ikeassa on kahvi + pulla 1€. Aika harvan kipuraja ylittyy näillä hinnoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahvilassa kahvin ostaminen täysin järjetöntä rahan käyttöä. Kotona voi juoda kahvia paljon halvemmalla. Kahvilasta säästyneet rahat voi käyttää paljon järkevämminkin.

Isäni omaa juuri tuon ajatusmaailman. Naiset - älkää vaan hairahtuko tällaiseen mieheen. Hänen kanssaan elämä tule olemaan tylsää ja ankeaa, ja sairaalloinen penninvenyttäminen vain pahenee iän myötä. Itaruus yltää myös tunne-elämään. Luiskaan.

Miksi mennä kahvilaan, jos siellä olosta ei nauti yhtään? Minulle kahvilassa käynti on prioriteettilistan häntäpäässä.

Entä museoissa ja taidenäyttelyssä käyminen? Nekin on usein ilmaisia. 

Ja usein maksavat paljon enemmän kuin kahvilassa käynti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän monet ujot, outolinnut, sosiaalisesti kömpelöt, neuroepätyypilliset ym.kin haluavat löytää rakkauden.

Itsekään en haluaisi lähteä mihinkään kahville tai viinilasilliselle, eihän siinä pysty keskustelemaan rennosti kun kahvilan/ravintolan muut asiakkaat ovat parin metrin päässä kuuloetäisyydellä. Ihan jo tästä syystä esim. ne kauhistellut kävelytreffit olisivat paremmat.

N32

Tätä argumenttia toistellaan, mutta en tajua sitä ollenkaan. Mitä väliä sillä on? Ne muut ihmiset ovat siellä kahvilassa, baarissa omine seurueineen eikä heitä kiinnosta hevn kukkua jonkun muun jutut. Ihan ihmeellistä itsekeskeisyyttä kuvitella muuta. Kertoo vaan siitä, että ollaan tynnyrissä kasvettu eikä osata olla julkisilla paikoilla. 

 

Kyllä minä ainakin toisinaan kuuntelen, tai kuulen pakostakin, muiden keskusteluja esim. ravintoloissa ja kahviloissa. Viimeksi kuultiin ystävän kanssa erään pariskunnan varsin epäromanttista kommunikointia kylpylässä ja juteltiin siitä jälkikäteen. Ihmiset ovat uteliaita. Joten ymmärrän kyllä tuonkin pointin.

Jos huomaisin, että joku kuuntelee mun keskusteluja niin veisin tarkoituksella keskustelun entistä nolompaan suuntaan ja tunnustaisin kuinka olen aina ollut seksuaalisesti kiinnostunut vuohista. Siinä olisikin sitten toisilla pohtimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On olemassa parempia tapoja treffata kuin kahvilassa, jossa onnistumisprosentti on paljon suurempi."

En usko että toisilleen oikeasti sopivilla ihmisillä onnistumisprosentti riippuu paljonkaan siitä millaiset ne ensitreffit ovat.

Kotitreffeillä onnistumisprosentti on lähellä 100%. Esitutustuminen kestää kauan ja moni nainen karsiutuu jo siinä vaiheessa pois. Sitten kun ne kotitreffit järjestyvät, niin nainen todennäköisesti ajattelee etukäteen, että seksiä tullaan harrastamaan. Silloin naisen ei tarvitse pelätä.

100% tarkoittaa sitä, että naiselle ei jää vaihtoehtoja. Siksi niille kotitreffeille ei suostuta. Minullekin ehdotti mies kotitreffejä, lupaili pullakahveja. Kieltäydyin ja sovin treffit baariin. Baarissa odotti ruokottoman näköinen mies verkkareissa. Käännyin kannoiltani ja kiitin luo

En ole koskaan millään tavalla painostanut naista. Olen aina tarjonnut mahdollisuutta nukkua eri sängyssä, mutta naiset olleet niin onnellisia, että ovat halunneet nukkua minun sängyssä.