Haimasyöpä, kokemuksia ja tukea kaivataan

Vierailija kirjoitti:

Haluaisit puhua mistä enemmän, siitä että miesystäväsi isällä ei ole kauaa elinaikaa?

 

MIKSI VITUSSA HALUAISIT KOKO AJAN PUHUA SIITÄ HÄNEN VIELÄ ELÄESSÄ?

Kannattaa hakea itselle hoitoa, jos normaali kommunikointi ei luonnistu.

Omalla miehelläni oli iho keltainen kymmeniä vuosia. Kolmekymppisenä kellastui muttei pahasti. Nelikymppisenä oli selvästi keltainen mutta terve. Ajateltin että se on hänen oliivi-ihon väri. 

Syöpä muhinut pitkään ja otti spurtin. Meni kuukausissa.

Minäkin tiesin erään henkilön, joka vaikutti leikkauksen jälkeen parantuneen haimasyövästä. Hän kuitenkin menehtyi siihen alle 2 vuotta leikkauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Muuttaako tilannetta että on levinnyt maksaan?

Nopeuttaa lähtöä.

Eipä sitä nukutusta voi aina saada vaikka kipuja olisi. Anestesialääkäreitä ei ole tarpeeksi.

Valitettavasti nää haimatapaukset on olleet kaikki tosi nopeita sairauksia ja aina vieneet hautaan maksimissaan 2kk kuluttua toteamisesta. Ainoa jonka tiedän että kesti pitkään oli fredin tytär. 

Meidän metsästyskaverilla on ollut haimasyöpä nyt kaksi vuotta. Välillä on huonompia jaksoja, välillä parempia. On tulossa metsälle tänäkin vuonna. Tsemppiä! 

Vierailija kirjoitti:

Kipulääkettä voi antaa vain tiettyyn rajaan saakka, koska yliannostukseen kuolee ja se on Suomessa lailla kielletty. Kuolevan nukuttaminen on inhimillistä, hän kuolee nukkuessaan eikä tunne kipua

Kuolevan kohdalla ei ole yliannostuksen vaaraa koska saattohoidossa päämäärä on kivuton kuolema. On toki niinkin käynyt että on annettu lisäannos kipulääkettä ja potilas on kuollut mutta mitä sitten. Saattohoidossa on helpompi käyttää jatkuvaa infuusiota joko suoneen tai ihon alle ja nostaa annosta tarvittaessa.

Nukuttaminen tai sedatoiminen on aika harvinaista mutta kai sitä joissain yksiköissä tehdään. Jos annetaan liikaa anesteettia niin loppuu se hengitys sittenkin. En hoida saattohoitopotilaita kuin harvakseltaan eli lähinnä morfiini-infuusiolla mennään. Deksmedetomidiinia käytetään joissain yksiköissä kun se ei lamaa hengitystä ja on sillä oma kipua lievittävä vaikutus.

Työskentelen sairaanhoitajana vanhainkodissa

 Ennen kesää yks asukas muuttui yhtäkkiä ihonväriltään ihan keltaiseksi, ja verikokeissa selvisi maksa-arvojen olevan ihan taivaissa, ja haiman pään syöpä todettiin. Ei mennyt kuin ihan muutama viikko kun asukkaan kunto romahti ja hän nukkui pois reilu 80 vuotiaana.

Kaikki oli oli silmänräpäyksessä. Mitään merkkejä sairaudesta ei ollut ennen kuin iho muuttui ihan keltaiseksi. Siis keltaisen porkkanan värikseksi. Asukas oli ennen diagnoosia täysin omatoiminen, ainoastaan pesussa avustettiin ja ruoka tarjoiltiin. Ei mitään vaippoja käytössä, asiallinen. Viimeiset hetket ennen kuolemaa hän ei tajunnut enää mistään mitään, kyseli onko hän jo kuollut ja missä hänen vanhempansa ovat. Kahden, joskus kolmen hoitajan voimin autettiin hänet vuoteen vierelle portatiiville tarpeilleen, jopa niiden muutamien askelien ottaminen ei tahtonut enää onnistua, voimat olivat kadonneet. Asukas lopetti syömisen joitakin viikkoja aiemmin. Hän oli todella sairaan näköinen. 

Lopulta hän jäi vuoteeseen voimattomana. Ei syönyt, vaipoissa, vuoteen reunat ylhäällä. Kaukana siitä millainen hän oli ennen sairastumista. Kasvot olivat ihan painuneet, hän ei ollut ollenkaan itsensä näköinen enää. Yön hän vielä sinnitteli, kunnes varhain aamulla tuli kutsu taivaan kotiin. Pääsi vanhempiensa luo, mitä hän oli koko sairastumisensa ajan toivonut. 

Onneksi hän pääsi äkkiä pois, mutta oli todella järkyttävää nähdä miten hän hiipui pois. Kävin katsomassa häntä pari päivää ennen kuolemaansa, ei olisi kannattanut. Olisi ollut parempi muistaa miltä hän näytti terveenä ja hyvinvoivana. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Voisin kuvailla häntä siten, että ihan kuin hän olisi vanhentunut hetkessä parikymmentä vuotta, hän näytti luurangonlaihalta 100 vuotiaalta, hampaattomalta hauraalta mummolta. Silmissä oli kadonnut elämänilo. Hädissään huuteli vanhempiaan ymmärtämättä omaa tilannettaan. Iho keltainen, en ole eläissäni nähnyt noin keltaista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipulääkettä voi antaa vain tiettyyn rajaan saakka, koska yliannostukseen kuolee ja se on Suomessa lailla kielletty. Kuolevan nukuttaminen on inhimillistä, hän kuolee nukkuessaan eikä tunne kipua

Kuolevan kohdalla ei ole yliannostuksen vaaraa koska saattohoidossa päämäärä on kivuton kuolema. On toki niinkin käynyt että on annettu lisäannos kipulääkettä ja potilas on kuollut mutta mitä sitten. Saattohoidossa on helpompi käyttää jatkuvaa infuusiota joko suoneen tai ihon alle ja nostaa annosta tarvittaessa.

Nukuttaminen tai sedatoiminen on aika harvinaista mutta kai sitä joissain yksiköissä tehdään. Jos annetaan liikaa anesteettia niin loppuu se hengitys sittenkin. En hoida saattohoitopotilaita kuin harvakseltaan eli lähinnä morfiini-infuusiolla mennään. Deksmedetomidiinia käytetään joissain yksiköissä kun se ei lamaa hengitystä ja on sillä oma kipua lievittävä

Saattohoidossakaan ei saa tehdä eutanasiaa antamalla liikaa kipulääkettä eli ei se ole mikään mitä sitten asia

Vierailija kirjoitti:

Muuttaako tilannetta että on levinnyt maksaan?

Levinnyt tauti tarkoittaa että ei leikata. On siis huonompi ennuste. Joissain syövissä leikataa maksan etäpesäkkeitä pois kuten peräsuolisyövässä mutta tuskin haimasyövässä. 

Lähipiirissäni on ollut muutamia syöpätapauksia ja yksi niistä oli haimasyöpä. Kyseinen tapaus oli se kaikista nopein. Oireiden alettua alle 70-vuotias setäni kävi tutkimuksissa ja sai sittemmin diagnoosin haimasyövästä, viikkoa myöhemmin diagnoosista joutui jo osastolle kun vointi romahti, ja ei ehtinyt olla siellä osastolla kahtakaan viikkoa kunnes nukkui pois. Muissa lähipiirini syöpätapauksissa on ehditty olla kotona diagnoosin jälkeen paljon pidempään kuin vain viikko, mutta haimasyöpä oli noin nopea, että hyvästit joutui sanomaan jo ennen kuin edes kunnolla ymmärsi tilannetta.

Se on kuitenkin aina hyvin yksilöllistä että miten se etenee kenenkin kohdalla. Täällä on koettu noin nopea lähtö, ja ymmärtääkseni moni muukin haimasyöpään sairastunut on lähtenyt hyvin nopeasti. Mutta ei se sitä silti ikinä sulje pois, että joidenkin kohdalla hoidot toimivat paremmin ja syöpä etenee hitaammin.

Joka tapauksessa voimia teille!

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa tietenkään varmaan enää kannata alkaa mitään terveellistä elämää aloittaa, vaan viettää loppukesän, kuten eläen "viimeistä päivää". Nautiskelee, jos kykenee.

Kaikki laskuvarjo- ja benzihypyt kannattaa tehdä, jos pystyy.

Puhutaan kuitenkin yli 70v ihmisestä niin eiköhän ne hurjimmat temput ole jo tehty vuosikymmeniä sitten tai ei ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipulääkettä voi antaa vain tiettyyn rajaan saakka, koska yliannostukseen kuolee ja se on Suomessa lailla kielletty. Kuolevan nukuttaminen on inhimillistä, hän kuolee nukkuessaan eikä tunne kipua

Kuolevan kohdalla ei ole yliannostuksen vaaraa koska saattohoidossa päämäärä on kivuton kuolema. On toki niinkin käynyt että on annettu lisäannos kipulääkettä ja potilas on kuollut mutta mitä sitten. Saattohoidossa on helpompi käyttää jatkuvaa infuusiota joko suoneen tai ihon alle ja nostaa annosta tarvittaessa.

Nukuttaminen tai sedatoiminen on aika harvinaista mutta kai sitä joissain yksiköissä tehdään. Jos annetaan liikaa anesteettia niin loppuu se hengitys sittenkin. En hoida saattohoitopotilaita kuin harvakseltaan eli lähinnä morfiini-infuusiolla mennään. Deksmedetomidiinia käytetään joissain yksiköissä kun se ei la

Ei saa tehdä eutanasiaa mutta pitääkö sitten potilaan antaa olla kipeänä? Pitäisikö antaa naloksonia jos kuoleva lopettaa hengittämisen saatuaan opiaattia tai elvyttää. Jos ajatusmalli on tuo että pelätään potilaan kuolevan niin eipä ihme että kivusta kärsiviä on saattohoidossa liikaa. Jos jollain on käytännön kokemusta niin voi antaa tähän vinkkejä.

Vähän samanlainen kysymys oli Karolinskassa parin kuukauden ikäisen vauvan saattohoidon kohdalla. Vauvalla oli vaikea aivovaurio ja hän oli kuolemassa. Haloo nousi siinä vaiheessa kun oikeuslääkäri mittasi lääkeainepitoisuuksia ja veti johtopäätökset että lääkäri oli tehnyt eutanasian. Poliisit hakivat lääkärin työpaikalta putkaan ja alkoi selvitystyö joka kesti kolme vuotta. Lopulta oikeus vapautti tapposyytteistä. Ks. https://www.thelocal.se/20111021/36884

Ja nukutuksestakin voi herätä kipushokin takia, kuten saattohoitolääkäri Juha Hänninen on todennut. Miksi eutanasiaa ei vain sallita?? 

Sairas ei tietenkään halua puhua sairaudestaan varsinkin kun kyseessä on vakava sairaus. Miksi siitä pitäisi puhua?

MIKSI MUISTUTTAA ASIASTA JATKUVASTI?

Puhukaa postiivisista jutuista, naurakaa heittäkää läppää asioista (ei tietenkään sairaudesta).

Oletteko käynyt tuolla?

https://docrates.mehilainen.fi/syovan-hoito/

Hoitoja kehitellään edelleenkin, teho on tietysti aina yksilöllinen. Noista voi kysyä varmaan mm. tuolta Docratesista.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lupaavia-tuloksia-levinnyt-haimasyo…

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/laakekokeilun-uskomaton-lopputulos-…

https://yle.fi/a/3-12606340

https://www.tv7.fi/suorat-rukousohjelmat/

Olen kuullut haimasyövästä parantuneesta.Hän oli käynyt antioksidanttiklinikalla. Julkisen puolen hoidot harvoin parantaa haimasyöpään sairastuneen. Levinnyt syöpä on haastavampi. Osa menehtyy koviin hoitoihin. Toki jos jatkaa entisellään voi käydä samoin. 

Voimia kovasti sairastuneille ja läheisille 💚

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi pelotella, mutta tuo on todella kivulias syöpä kuolla. Saattohoito kannattaa miettiä etukäteen, että on mahdollisuus vaikkapa nukutukseen viime hetkille. Mikään opiaatti tai kipupumppu ei tule riittämään.

Pötyä. Vanhempani kuoli haimasyöpään, lopussa kipupumppu ja nukkui rauhallisesti pois. Opiaateilla pysyy kivut poissa vaikka ihminen olisi kilon palasina.

Sinulla on ollut todella onnekkaat vanhemmat, jos pelkkä kipupumppu riitti. Osa kärsii aivan käsittämättömän kovista kivuista. 

Et nyt oikein tajua miten kova teho opiaateilla on, trolli. 

Sivusta: on aika yksilöllistä miten kipua on kipupumpunkin kanssa. Oma äitini kärsi valtavasti lopussa kipupumpusta huolimatta. Saattohoidin hänet ja olin vieressä kun kuoli. Ei nukkunut rauhallisesti pois.. sinun yhden ihmisen otoksesi ei kerro totuutta kaikista, kuten ei minunkaan. Yksilöllistä. 

miehesi isä varmaan haluaa elää täysillä elämänsä viimeiset kuukaudet eikä jauhaa siitä miten ikävä sairaus haimasyöpä on ja miten kurjaa on kuolla näin nuorena ja voivoivoivoiminua parkaa. Miehesi taas ehkä haluaa keskittyä näiden viimeisten kuukausien aikana yhtiesten viimeisten muistojen luomiseen eikä sellainen ajatus ehkä houkuta, että käyttää viimeiset ajat syöpää voivotellen ja negatiivisuuteen tarttuen. 

sinun roolisi ei ole olla parrasvalossa, tai saada sairastuneelta ja hänen lähiomaiseltaan tukea sinun tunteidesi käsittelyyn, vaan sinun tehtäväsi on tukea heitä ja mahdollistaa heidän yhteiset hetkensä, jos siihen kykenet ja jaksat. jos itsellesi kaipaat tukea, niin viisainta on mennä jonkun ulkopuolisen tahon kanssa puhumaan.