Haimasyöpä, kokemuksia ja tukea kaivataan

Äitini eli diagnoosin saatuaan 2,5 vuotta. Paikallisesti levinnyt syöpä, leikkausta yritettiin mutta liian pahasti levinnyt. Sytostaatteja ja sädehoitoa sai. Saattohoidossa oli viimeisen kuukauden. Viimeiset neljä päivää kipupumpun kanssa rauhallisena, aivan "tieto pois". Kipupumpussa meni kipulääkkeen lisäksi rauhoittavaa ja pahoinvointilääkettä. Palliatiivisesta sedaatiosta ei ollut puhetta kun sellaista ei tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Ja nukutuksestakin voi herätä kipushokin takia, kuten saattohoitolääkäri Juha Hänninen on todennut. Miksi eutanasiaa ei vain sallita?? 

Koska vain Taivaan Isä päättää milloin kunkin aika on ohi.

Tähän isän tilanteeseen tuli vielä lisää huonoja uutisia, syöpä on levinnyt muuallekin vatsan alueelle mm.munuaisiin..🥹

ap

Äitini kuoli haimasyöpä, ja voin sanoa että hänen kuolemansa oli niin kivulias, että toivoin häntä katsoessani hänen nopeaa kuolemaansa. Hän sai morfiinia suoneen, oli tajunnan rajamailla ja uikutti kivuista. Se oli kauheaa katsoa. Haimasyöpä on myös sellainen, että vaikka olisi kuinka levinnyt, ihminen saattaa pystyä toimimaan ihan normaalisti ja menehtyy melkein suorilta jaloilta. Äitini oli sairaalassa vain muutaman päivän, sitä ennen oli jaksanut pestä mm. ikkunoita. Vaikka tiesi, että aikaa ei ole paljon, silti se lopun nopeus yllätti. Tämä hämää monta luulemaan, että josko jopa vielä paranisi, koska ihminen toivoo loppuun asti.

Sitä juuri pelkään että menee yhtäkkiä eivätkä ehdi valmistautua kumpikaan. Isän asioita pitäisi varmaan alkaa järjestämään.. hän on toiveikas, oli käynyt alkuviikolla ostamassa uuden tv:n

ap

Vierailija kirjoitti:

Parista kuukaudesta kyse...tulee kuin puun takaa..vaimoni lähti 52v ja vein lääkäriin keltaisuuden takia ja todettiin syöpä

Ihan noin tarkkaa aikaa ei ehkä kannata sanoa.

Vie nopeasti ja loppu vaiheessa todella kivulias.

Ei siitä tarvitse puhua. Sairastuneella on oikeus päättää, haluaako hän käyttää loppuelämänsä murehtimiseen mitä voi tapahtua vaiko elämiseen! Minun isäni valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Hän halusi elää jokaisen päivän, ja hän sanoikin, että se on korkeamman kädessä, mitä huomenna tapahtuu, mutta tänään elän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parista kuukaudesta kyse...tulee kuin puun takaa..vaimoni lähti 52v ja vein lääkäriin keltaisuuden takia ja todettiin syöpä

Ihan noin tarkkaa aikaa ei ehkä kannata sanoa.

Minun isäni eli diagnoosin jälkeen 2 vuotta. Häntä hoidettiin solunsalpaajilla, mikä todennäköisesti lisäsi hyviä päiviä. Leikkauksia ei tehty eikö sädehoitoa, koska niistä ei olisi ollut merkittävää hyötyä. Se solunsaöpaajahoito ei paranna, mutta estää leviämistä, mikä vaikuttaa elämänlaatuun. Isällä puhkesi myös vaikea diabetes ja tuli etäpesäkkeitä vatsan alueelle. Ei läheskään kaikki haimasyöpäpotilaat kuole parissa kuukaudessa. Viiden vuoden kuluttua diagnoosista elossa on vielä 5%. Joskus ihminen ei halua mitään hoitoja, muuta kuin kivunlievitystä, ja se on hänen valintansa. Silloin puhutaan palliatiivisesta hoidosta.

Haimasyöpä taitaa olla sellainen tauti, että siitä tuskin koskaan selviää eli eiköhän se ole menoa. Entinen koulukaveri kuoli tähän vajaa nelikymppisenä.

Kuolema tulee 6kk - 12 kk sisään! nyt kannattaa tehdä paperit valmiiksi jota asioiden hoitaminen on helpompaa perikunnalla. 

Levinnyt haimasyöpä on kuoleman tuomio, kyse vain ajasta. Jokainen meistä lähtee joskus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi pelotella, mutta tuo on todella kivulias syöpä kuolla. Saattohoito kannattaa miettiä etukäteen, että on mahdollisuus vaikkapa nukutukseen viime hetkille. Mikään opiaatti tai kipupumppu ei tule riittämään.

Pötyä. Vanhempani kuoli haimasyöpään, lopussa kipupumppu ja nukkui rauhallisesti pois. Opiaateilla pysyy kivut poissa vaikka ihminen olisi kilon palasina.

Yksilöllistä. Läpilyöntikipua voi tulla.

Vierailija kirjoitti:

Tähän isän tilanteeseen tuli vielä lisää huonoja uutisia, syöpä on levinnyt muuallekin vatsan alueelle mm.munuaisiin..🥹

ap

No nyt on 6 kk tiukassa. Munuaiset kun menee niin sit se on siinä. Voi mennä viikoissa. Suosittelen olemaan realisti ja hoitamaan asiat omalta osalta kuntoon.

Ja jos nyt ihme kävisi niin eihän se haittaa että asiat on järjestyksessä

https://www.op-media.fi/elamantilanne/omaisen-kuolema/oletko-miettinyt-…

Vierailija kirjoitti:

No eipä kyllä täälläkään auttanut oxyt vaimolla valitti vaan tuskissaan.

Saiko sekä pitkä- että lyhytvaikutteista? 

Vakava on tilanne. Lääkäri hoitaa ja osaa kertoa potilaalle mikä on tilanne. 

Omaisten tulisi luoda toivoa, ei surkutella, koska surkuttelu ei auta. Omaisten pitää näyttää ja kertoakin, että tapahtui mitä tahansa, niin pärjäävät. Kiitollisuus on myös tärkeää tuoda esille eli kertoa kuinka hyvää on elämä ollut ja myös muistella hauskoja tilanteita. Luonteva, toivoa antava suhtautuminen on tärkeää. Omaisilla on varmasti vaikeaa, mutta kaiken tärkeän voi kertoa rauhassa, ilman itkua ja murhetta. 

Loppuajasta on tehtävä hyvä. Olenpa nähnyt haimasyöpäpotilaan, jolle annettiin 3kk elinaikaa, mutta oli elossa edelleen 2 vuoden päästä, kun viimeksi hänet näin. Hän oli päättänyt elää ja iloita jokaisesta päivästä, muutti myös ruokailua terveelliseksi ja lopetti stressaamisen. Se ilmeisesti pysäytti sairauden etenemisen. Oma tahto on usein se paras "lääke". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin juuri sitä että isä on muuten täysin terve lukuunottamatta tätä tappavaa tautia. Se ei juurikaan näy hänestä ulospäin, ja hän viettää täysin normaalia elämää kuten pitääkin. Tilanne voi kuitenkin muuttua yhtäkkiä ja kunto romahtaa. Ilmeisesti sytostaattihoitokin voi aiheuttaa huonomman voinnin varsinkin tämän ikäiselle..

ap

Haimasyöpään ei usein anneta muuta hoitoa kuin leikkaus (sekin vain, jos löytynyt ajoissa), koska ennuste on huono. Sytostaatit ovat solumyrkky, jotka tappavat syöpäsolujen lisäksi myös terveet solut. Haimasyövästä ei voi parantua.

Jos haimasyöpä löytyy ennen kuin on levinnyt, niin hoitona on stereotaktinen sädehoito, sytostaatit sekä leikkaus. Jos haimasyöpä ei ole levinnyt, niin em hoidoilla pyritään nimenomaan nujertamaan syöpä eli haimasyövästä voi parantua.

Jos syöpä on levinnyt, niin ei ole hyötyä leikata. Silloin annetaan sytostaattihoitoa tiettyyn rajaan asti ja sillä pyritään hillitsemään syövän leviämistä ja pitkittämään jäljellä olevaa elinaikaa.

Kunnioita pliis sen sairaan ja miehes tapaa käsitellä asiaa. Hakeudu johonkin terapiaan tai vertaistukiryhmään pölöttämään. 

Itse en halunnut hoitojen aikana puhua sairaudestani yhtään. Enkä kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Sitä juuri pelkään että menee yhtäkkiä eivätkä ehdi valmistautua kumpikaan. Isän asioita pitäisi varmaan alkaa järjestämään.. hän on toiveikas, oli käynyt alkuviikolla ostamassa uuden tv:n

ap

Mitä asioita pitäisi alkaa järjestää? Kuule, kyllä ne asiat ehtii järjestää sitten kun hän jättää tämän maailman taakseen.

Vierailija kirjoitti:

Kuolema tulee 6kk - 12 kk sisään! nyt kannattaa tehdä paperit valmiiksi jota asioiden hoitaminen on helpompaa perikunnalla. 

Levinnyt haimasyöpä on kuoleman tuomio, kyse vain ajasta. Jokainen meistä lähtee joskus

Mitkä ihmeen paperit? Mistä sinä puhut? Kun ihminen kuolee, hänen perillisensä hoitavat asiat. Antakaa nyt hyvät ihmiset vakavasti sairaan edes elää elämänsä loppuun. Asiat ehtii hoitaa sitten kun häntä ei enää ole.

Rahavarat jakoon kun on vielä älyissään. Turhan niistä on perintöveroa maksaa. Verovapaasti saa lahjoittaa sen 4999 /5v