Haimasyöpä, kokemuksia ja tukea kaivataan

Äidilläni dagnoosista kuolemaan noin 1,5 kk.

Läheiseni menehtyi muutama vuosi sitten haimasyöpään. Hän eli noin 3v diagnoosista, mutta hänen syöpä voitiin leikata. Ymmärsin silloin, että mikäli syöpä voidaan leikata, lisäaikaa saa enemmän. Mikäli ei voida leikata (niinkuin usein ilmeisesti ei voida) on elinaikaa melko vähän jäljellä :( Aivan kamala ja raastava tilanne. Voimia teille kaikille! <3 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi pelotella, mutta tuo on todella kivulias syöpä kuolla. Saattohoito kannattaa miettiä etukäteen, että on mahdollisuus vaikkapa nukutukseen viime hetkille. Mikään opiaatti tai kipupumppu ei tule riittämään.

Pötyä. Vanhempani kuoli haimasyöpään, lopussa kipupumppu ja nukkui rauhallisesti pois. Opiaateilla pysyy kivut poissa vaikka ihminen olisi kilon palasina.

Ainakaan Helsingin kaupungin saattohoitosairaalassa ei osata tai haluta saattohoitaa haimasyöpään kuolevia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi pelotella, mutta tuo on todella kivulias syöpä kuolla. Saattohoito kannattaa miettiä etukäteen, että on mahdollisuus vaikkapa nukutukseen viime hetkille. Mikään opiaatti tai kipupumppu ei tule riittämään.

Pötyä. Vanhempani kuoli haimasyöpään, lopussa kipupumppu ja nukkui rauhallisesti pois. Opiaateilla pysyy kivut poissa vaikka ihminen olisi kilon palasina.

Kaikkiin opiaatit ei vaikuta samalla tavalla. Riippuu geeneistä, sanoi lääkäri minulle.

Eli jotkut joutuu kärsimään.

Kuolemasta puhuminen on kuolevan vastuulla. Siihen ei ulkopuolinen voi vaikuttaa. Valitettavasti on liian usein toisinpäin: kun kuolemansairas yrittää puhua, hänet vaiennetaan.

Lupaan kuitenkin että isänsä menettävän, puhumattoman surusta tulee huonoa, koska hän kieltää kuoleman mahdollisuuden eikä avaudu tuntemuksistaan edes puolisolleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi pelotella, mutta tuo on todella kivulias syöpä kuolla. Saattohoito kannattaa miettiä etukäteen, että on mahdollisuus vaikkapa nukutukseen viime hetkille. Mikään opiaatti tai kipupumppu ei tule riittämään.

Pötyä. Vanhempani kuoli haimasyöpään, lopussa kipupumppu ja nukkui rauhallisesti pois. Opiaateilla pysyy kivut poissa vaikka ihminen olisi kilon palasina.

Ainakaan Helsingin kaupungin saattohoitosairaalassa ei osata tai haluta saattohoitaa haimasyöpään kuolevia.

En ihmettele. Jos potilas ei kuole protokollan mukaisesti niin sitten kärsitään. 

Isä sai saman 57v ..syyskuussa sai tiedon ..joulukuussa oli hautajaiset.. ei koskaan polttanut tai juonnut..oli töissä joka päivä aikuisikänänsä

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti maksaan levinnyt haimasyöpä tappaa nopeasti, usein kyse on vain viikoista. 

Ja tämän takia sitä elämää kannattaa nyt vaan elää. En tiedä paljonko asian voivottelu edistää mitään. Toki, jos on jotain minkä haluaa puolin ja toisin puhua, nyt on kirjaimellisesti viimeinen hetki tehdä se. Mutta sairaudesta keskusteleminen on täysin turhaa enää tuossa vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ennuste tosiaan hyvä oo. Eläkää elämää ja koita löytää joku jonka kanssa puhua. Itselläni on parantumaton syöpä ja tuntuu ärsyttävälle kun yksi läheinen haluaisi kokoajan puhua ja kyselee vointia sen sijaan että tukisi tätä elämää. En halua jauhaa sitä mille en voi  ja tarvittaessa osaan pyytää jutteluapua. Kukin sairastunut ottaa asiat laillaan ja käsittelee ne tavallaan. 

Hei kohtalotoveri! Mulla myös parantumaton syöpä. Oon ihan samaa mieltä sun kanssa. Yritetään elää niin hyvin kuin voidaan niin kauan kuin pystytään! Mulle ensin puhuttiin vain kuukausista, nyt on mennyt vähän toista vuotta ja vielä voin kohtuullisen hyvin. Päivä kerrallaan tässä mennään.

Aloittajan kannattaa miettiä, että kyse ei nyt ole ensisijaisesti hänestä tai hänen omasta vanhemmastaan. Hänellä on rinnallakulkijan osa tällä kertaa. Omia tunteitaan hän voi tuulettaa jonkun ulkopuolisen henkilön kanssa. 

Haimasyöpä ,joka oli levinnyt myös maksaan ja pernaan. Toukokuussa todettiin ja lokakuun alussa saateltiin hautaan..

Etpä oikein voi tehdä tuossa paljonkaan muuta kuin olla kuuntelijana varmaan lähinnä miehellesi. Voit yrittää puhua, että appi ottaisi palliatiivisen eli oireenmukaisen hoidon seurantapaikan vastaan, ellei sellaista jo ole, esimerkiksi poliklinikka tai kotisairaala. Niin, että hänellä on joku paikka jonne saa yhteyden ja saa heti apua, kun tulee hankalat ajat. Ettei tarvitse lähteä päivystykseen makaamaan ja jonottamaan hoitopaikkaa.

Ei tuossa tietenkään varmaan enää kannata alkaa mitään terveellistä elämää aloittaa, vaan viettää loppukesän, kuten eläen "viimeistä päivää". Nautiskelee, jos kykenee.

Kaikki laskuvarjo- ja benzihypyt kannattaa tehdä, jos pystyy.

Miksi pitäisi jäädä sänkyyn kuolemaa odottamaan, kun vielä jaksaa elää normaalia elämää? 

Vierailija kirjoitti:

Isä sai saman 57v ..syyskuussa sai tiedon ..joulukuussa oli hautajaiset.. ei koskaan polttanut tai juonnut..oli töissä joka päivä aikuisikänänsä

Mun isä myös. Hän oli 44 vuotias kun kuoli. Hän oli onnellinen ettei tarvitnnut tehdä enää töitä. Aina valitti että kamalaa kun pitää tehdä orjan hommia ja kärsiä. 

Selkäkipuja ja olkapäät kuluneet sekä polvet jo kolmekymppisenä. Eikä mitään omaisuutta jäänyt matalapalkka-alan hommista. Hän usein mietti että pitäsikö vain ryypätä että saisi elämästä edes jotain hyötyjä irti, kun elämä on pelkkää työssäkäyntiä ja kärsimystä hänen osaltaan. 

Niiin syöpädiagnoosin jälkeen hän totesi että jää kaipaamaan meitä lapsia ja äitiämme, mutta hän ei itse henkilökohtaisesti tuntenut elämää yhteiskunnassa mieleiseksi. Rahaa oli niukalti aina ja kunto ihan kuin vanhuksella, eikä päästetä sairaseläkkeelle. Hän käytti monta kymmentä vuotta kovia särkylääkkeitä että kykeni kävelemään töihin, kun matalan palkan vuoksi ei autoon tai ajokorttiin säästynyt rahaa. Isälle kamalinta olisi ollut että olisi työelämässä ja elänyt yli kuusikymmppiseksi.

Isä on ilmeisesti menossa sytostaattihoitoihin tai niin ei ole vielä päätetty, toivottavasti ne vielä auttaisivat, vaikka lukemani perusteella tilanteeseen ei taida olla enää hoitokeinoa. Olen huolissani miesystäväni kun hän kieltää koko tilanteen ja elää kuin kaikki olisi ennallaan. Ehkä se on tosiaan hänen tapansa käsitellä asiaa. Mutta jos lähtö tulee nopeasti on kaikki käytännän asiatkin järjestämättä kun asia on ikäänkuin pistetty pois päiväjärjestyksestä. 

Jotenkin lohduton tilanne, muuten täysin terve ihminen, eikä mitään merkkejä sairaudesta, mutta silti sairastaa kuolemanvakavaa tautia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ole miehesi tukena kun hän sitä tarvitsee. Jos appi ei osaa puhua ja haluat kertoa, miten esim. häntä arvostat niin kirjoita kirje. Muuten pysy taustalla. 

Vaikea antaa tukea kun sitä ei pyydetä. Ja mitä vttua se appi tekee tiedolla että miniä arvostaa häntä?

Vierailija kirjoitti:

Isä on ilmeisesti menossa sytostaattihoitoihin tai niin ei ole vielä päätetty, toivottavasti ne vielä auttaisivat, vaikka lukemani perusteella tilanteeseen ei taida olla enää hoitokeinoa. Olen huolissani miesystäväni kun hän kieltää koko tilanteen ja elää kuin kaikki olisi ennallaan. Ehkä se on tosiaan hänen tapansa käsitellä asiaa. Mutta jos lähtö tulee nopeasti on kaikki käytännän asiatkin järjestämättä kun asia on ikäänkuin pistetty pois päiväjärjestyksestä. 

Jotenkin lohduton tilanne, muuten täysin terve ihminen, eikä mitään merkkejä sairaudesta, mutta silti sairastaa kuolemanvakavaa tautia.

ap

Eihän ihminen voi olla täysin terve jos hänellä on levinnyt haimasyöpä, ääliö. Melkoisessa denialismissa sinäkin elät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi pelotella, mutta tuo on todella kivulias syöpä kuolla. Saattohoito kannattaa miettiä etukäteen, että on mahdollisuus vaikkapa nukutukseen viime hetkille. Mikään opiaatti tai kipupumppu ei tule riittämään.

Pötyä. Vanhempani kuoli haimasyöpään, lopussa kipupumppu ja nukkui rauhallisesti pois. Opiaateilla pysyy kivut poissa vaikka ihminen olisi kilon palasina.

Sinulla on ollut todella onnekkaat vanhemmat, jos pelkkä kipupumppu riitti. Osa kärsii aivan käsittämättömän kovista kivuista. 

Opiaatteja voi antaa vain tietyn verran, muuten ihminen kuolee yliannostukseen ja se olisi eutanasia. Monet kärsivät hirveistä kivuista kuollessaan. Suomessa on kuitenkin vaihtoehtona nukutus, silloin kuin kipulääkkeet eivät enää auta eli nyt vaan heti lisäämään tämä hoitotahtoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti maksaan levinnyt haimasyöpä tappaa nopeasti, usein kyse on vain viikoista. 

Ja tämän takia sitä elämää kannattaa nyt vaan elää. En tiedä paljonko asian voivottelu edistää mitään. Toki, jos on jotain minkä haluaa puolin ja toisin puhua, nyt on kirjaimellisesti viimeinen hetki tehdä se. Mutta sairaudesta keskusteleminen on täysin turhaa enää tuossa vaiheessa.

Voivottelu ei auta yhtään mitään, mutta jos ajattelee jälkeläisiään, tekee joitakin järjestelyjä. Kuoleman jälkeen heille putoaa syliin valtava määrä asioita. Itselleen voi saada mielenrauhan kun tunnustaa oman toivottoman tilanteensa. Älä vähättele kuolemanpeloa äläkä omaa kuolemaa ennakoivaa surua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä on ilmeisesti menossa sytostaattihoitoihin tai niin ei ole vielä päätetty, toivottavasti ne vielä auttaisivat, vaikka lukemani perusteella tilanteeseen ei taida olla enää hoitokeinoa. Olen huolissani miesystäväni kun hän kieltää koko tilanteen ja elää kuin kaikki olisi ennallaan. Ehkä se on tosiaan hänen tapansa käsitellä asiaa. Mutta jos lähtö tulee nopeasti on kaikki käytännän asiatkin järjestämättä kun asia on ikäänkuin pistetty pois päiväjärjestyksestä. 

Jotenkin lohduton tilanne, muuten täysin terve ihminen, eikä mitään merkkejä sairaudesta, mutta silti sairastaa kuolemanvakavaa tautia.

ap

Eihän ihminen voi olla täysin terve jos hänellä on levinnyt haimasyöpä, ääliö. Melkoisessa denialismissa sinäkin elät.

Missä sun lukutaito on? Unohtui alakoulun pihalle?