Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltaja isä on täysin ulkona parisuhdemarkkinoilta
05.08.2011 |
Tälläiseen johtopäätökseen olen tullut. Sinkkunaiset katoaa just kun kuulee että on yksinhuoltaja ja lopuille, jo lapsia omaaville naisille tuntuu olevan vaikeaa kun pakettiin kuuluu jonkun muun naisen synnyttämiä lapsia 24/7. Arvostusta kyllä kuulee monen suusta mutta siinäpä se sitten onkin.
T: mies ja yksinhuoltaja, kummajainen yhteiskunnassa :)
Kommentit (360)
Pöh! Tunnen miehen joka jäi kahden lapsen yksinhuoltajaksi ja lapset alle kymmen vuotiaita. niin vaan löysi naisen itselleen, vieläpä 15-vuotta nuoremman..:) kyseessä oma isäni. Yhdessä ovat olleet jo reippaasti yli 10-vuotta!:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 46v yh-äiti, lapset 9 ja 11, ja minä en taas muita kelpuuttaisikaan kuin yh-isin. Mutta kun en pääse mihinkään tapaamaan ihmisiä, niin minua pitäisi kysellä kirjoittamalla. Kuka ehtisi sellaista suhdetta - kun minusta lasten tapaamisella ei pitäisi pitää niin kiirettä - ellei sitten sattuisi osumaan samasta kaupungista sellainen, jonka voisi tavata vaikka prisman kahvilassa kauppareissullaan. Mutta kun deittipalstoilla olevat miehet ovat kieltäytyneet tapaamasta minua kun sanon etten lähde just nyt tai edes tänä iltana baariin, asiaa tarvitsee suunnitella. Enkä varata tapaamiseen montaa tuntia aikaa. Kotiini en ketään tuntematonta kutsu.
Sori AP, en jaksanut lukea kaikkia kymmentä sivua kommentteja mitä olet saanut...
Mulla on kaksi lasta. Yritin seurustella yh-isän kanssa, mutta kuten jollain muullakin, ei onnistunut. Mies eli jossain ihme symbioosissa lastensa kanssa, oli mukana todella aktiivisesti lasten harrastustoiminnassa ja hänellä ei riittänyt aikaa mulle, joten mitäs sitä siinä roikkumaan. Aina oli luisteluharkat, fudista jne.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 23:33"]
Mulla on kaksi lasta. Yritin seurustella yh-isän kanssa, mutta kuten jollain muullakin, ei onnistunut. Mies eli jossain ihme symbioosissa lastensa kanssa, oli mukana todella aktiivisesti lasten harrastustoiminnassa ja hänellä ei riittänyt aikaa mulle, joten mitäs sitä siinä roikkumaan. Aina oli luisteluharkat, fudista jne.
[/quote]
Joo yh-isät usein suhtautuu lapsiin loistavasti, elävät heidän ehdoillaan kun taa yh-äidit elävät omilla ehdoillaan ja välittävät paskan verran lapsista. Niitä ei harrastuksiin kuskata, mutta jos steissillä Musa osuu kohdalle niin sitä palvotaan kuin jotain kuningasta. Tää on niin nähty ja koettu.
Olen 23-vuotias nuori nainen ja haaveilen salaa yh-isän kanssa seurustelusta. En halua omia lapsia, mutta mies jolla on lapsia jo valmiiksi olisi ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ihan pidä paikkaansa...
T: yksinhuoltaja isä...
Ei pidä paikkaansa. Syy on se, että etsit lapsetonta naista taikka odotat naiselta liikoja. Etsit vääriä naisia taikka odotuksesi ovat epärealistisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 10:06"]
Naiset ovat tottuneet olemaan miehen narsistisen jatkuvan huomion kohteena, huomion jakaminen miehen lasten kanssa tuntuu olevan ylivoimainen pala nieltäväksi.
SummaSummarum: minua ei pimpsa pyöritä, enkä sen perässä juokse. Eläköön! Olen vapaa!!!!
[/quote]
Yh. Eli mieheltä ei puutu mitään, paitsia pillu, ja sitä hänelle pitäisi sitten kuitenkin tarjoilla, mutta itselleen ei naisen sovi odottaa annettavan mitään arvoa.
Juoksisin.
Jos eroaisin miehestäni mielelläni tuollaisen miehen ottaisin:) varmaan silti riippuu monesta asiasta toimisiko juttu, aika iso asia varmaan se hyväksyykö lapset ja totteleeko minua jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 10:06"]
Olen yh-isi ja jo monen vuoden ajan päässyt ihmettelemään naisten ihme-asenteita yh-isyyttä kohtaan. Naiset pitävät itseään ikään kuin jonain TAIVAAN LAHJANA, joka tulee pelastamaan yh-isän. Että riemusylin toivotetaan tervetulleeksi tämä ihanainen nainen ja nimenomaan niiden lasten takia. Kauhee henkinen veivaaminen, että ryhdynkö minä nyt äitipuoleksi=lue=korvausäidiksi niille isin ”orvoille” lapsille.
Naiset eivät näe, eivät ymmärrä, että minulla on PERHE. Vieläpä perhe, jolla menee mukavasti. Itse asiassa niin mukavasti, että panee miettimään, mitä lisäarvoa jostain naisesta ylipäänsä olisi meille? Kun perheestä puuttuu nainen, niin kuvitellaan, että sieltä PUUTTUU jotain, puuttuisi jotain olennaista.
Tragikoomista katella sitten jonkun naisen ”sisäisiä kamppailuja”, kun hän orientoituu, että otanko tuon äijän lapset huostaani vai en? Kun ei ole pienintäkään aikomusta koskaan enää asua saman katon alla yhdenkään naisen kaa. On jo nähty ne hommat pitkän kaavan mukaan, ajattelin loppuelämäni viettää aivan eri tavalla.
Useimmat äidit elävät symbioosissa lastensa kaa=ainakin jonninmoisessa. Tämäkin on sitten naisille järkytyksen aihe, kun mies elää samalla tavalla. Ilmeisesti muilla yh-isillä on sukulaista/äitiä/tätiä sun muita, jotka hoitavat niitä lapsia, että isi pääsee joskus tapaamaakin niitä naisia. Mulla ei juuri ole ns. omaa aikaa, sekin tuntuu olevan järkytys, kun mies ei pippeli pystyssä ryntää käskettäessä heti paikalle.
Naiset ovat tottuneet olemaan miehen narsistisen jatkuvan huomion kohteena, huomion jakaminen miehen lasten kanssa tuntuu olevan ylivoimainen pala nieltäväksi.
SummaSummarum: minua ei pimpsa pyöritä, enkä sen perässä juokse. Eläköön! Olen vapaa!!!!
[/quote]
Olipas katkeran oloinen viesti.... ;)
No en minä ainakaan koe että kukaan nainen olisi taivaanlahjana itseään pitänyt.
T: Ap
Entäpä jos se vika onkin ollut siinä naisessa?? Nainen onkin joutunut lähtemään. Syitähän voi olla monia; psyykkinen sairaus, alkoholismi... ja mies on se, joka on ollut ainoa pystyvä huolehtimaan lapsista. Älkää aina ajatelko niin, että nainen on se joka hoitaa lapset ja miehet huitelee. Sehän voi olla yhtä hyvin toisin päinkin. Nykyään tuntuu, että se vain yleistyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin tuossa tänä aamuna, etten ikinä ottaisi uutta miestä tähän asumaan, jos erottaisiin lasten ollessa alaikäisiä. Seurustella voisin, mutten asua yhdessä. Ei vieras toisen lapsia rakasta kuin omiaan. Pelkät ilmeet ja eleet... kyllä sen vaan huomaa ja en pystyisi elämää miehen kanssa, joka ei puhkuisi samaa rakkautta kuin lasten isä lapsia kohtaan. Ei riitä, että olisi ystävällinen ja asiallinen vaan pitäisi olla se tietty katse. Ja sitä en voi odottaa vieraalta, niin miestä en ottaisi tähän.
Jos niin kävisi, että erottaisiin, niin unelma olisi kahden aikuisen seurustelusuhde, jossa kummallakin olisi ehkä lapsia ja lomailtaisiin yhdessä ja oltaisiin intensiivisestikin, kun lapset ei ole paikalla. Sitten lasten ollessa oltaisiin enimmäkseen omissa koloissa omien lasten kanssa, toki joskus porukallakin voi jotain tehdä... No, tuollainen vaan tuli mieleen, kun katselin lasten isää ja lapsia tänä aamuna ja mietin, etten lasten takia halua ikinä erota.
Olen yh-isi ja jo monen vuoden ajan päässyt ihmettelemään naisten ihme-asenteita yh-isyyttä kohtaan. Naiset pitävät itseään ikään kuin jonain TAIVAAN LAHJANA, joka tulee pelastamaan yh-isän. Että riemusylin toivotetaan tervetulleeksi tämä ihanainen nainen ja nimenomaan niiden lasten takia. Kauhee henkinen veivaaminen, että ryhdynkö minä nyt äitipuoleksi=lue=korvausäidiksi niille isin ”orvoille” lapsille.
Naiset eivät näe, eivät ymmärrä, että minulla on PERHE. Vieläpä perhe, jolla menee mukavasti. Itse asiassa niin mukavasti, että panee miettimään, mitä lisäarvoa jostain naisesta ylipäänsä olisi meille? Kun perheestä puuttuu nainen, niin kuvitellaan, että sieltä PUUTTUU jotain, puuttuisi jotain olennaista.
Tragikoomista katella sitten jonkun naisen ”sisäisiä kamppailuja”, kun hän orientoituu, että otanko tuon äijän lapset huostaani vai en? Kun ei ole pienintäkään aikomusta koskaan enää asua saman katon alla yhdenkään naisen kaa. On jo nähty ne hommat pitkän kaavan mukaan, ajattelin loppuelämäni viettää aivan eri tavalla.
Useimmat äidit elävät symbioosissa lastensa kaa=ainakin jonninmoisessa. Tämäkin on sitten naisille järkytyksen aihe, kun mies elää samalla tavalla. Ilmeisesti muilla yh-isillä on sukulaista/äitiä/tätiä sun muita, jotka hoitavat niitä lapsia, että isi pääsee joskus tapaamaakin niitä naisia. Mulla ei juuri ole ns. omaa aikaa, sekin tuntuu olevan järkytys, kun mies ei pippeli pystyssä ryntää käskettäessä heti paikalle.
Naiset ovat tottuneet olemaan miehen narsistisen jatkuvan huomion kohteena, huomion jakaminen miehen lasten kanssa tuntuu olevan ylivoimainen pala nieltäväksi.
SummaSummarum: minua ei pimpsa pyöritä, enkä sen perässä juokse. Eläköön! Olen vapaa!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 10:06"]
Olen yh-isi ja jo monen vuoden ajan päässyt ihmettelemään naisten ihme-asenteita yh-isyyttä kohtaan. Naiset pitävät itseään ikään kuin jonain TAIVAAN LAHJANA, joka tulee pelastamaan yh-isän. Että riemusylin toivotetaan tervetulleeksi tämä ihanainen nainen ja nimenomaan niiden lasten takia. Kauhee henkinen veivaaminen, että ryhdynkö minä nyt äitipuoleksi=lue=korvausäidiksi niille isin ”orvoille” lapsille.
Naiset eivät näe, eivät ymmärrä, että minulla on PERHE. Vieläpä perhe, jolla menee mukavasti. Itse asiassa niin mukavasti, että panee miettimään, mitä lisäarvoa jostain naisesta ylipäänsä olisi meille? Kun perheestä puuttuu nainen, niin kuvitellaan, että sieltä PUUTTUU jotain, puuttuisi jotain olennaista.
Tragikoomista katella sitten jonkun naisen ”sisäisiä kamppailuja”, kun hän orientoituu, että otanko tuon äijän lapset huostaani vai en? Kun ei ole pienintäkään aikomusta koskaan enää asua saman katon alla yhdenkään naisen kaa. On jo nähty ne hommat pitkän kaavan mukaan, ajattelin loppuelämäni viettää aivan eri tavalla.
Useimmat äidit elävät symbioosissa lastensa kaa=ainakin jonninmoisessa. Tämäkin on sitten naisille järkytyksen aihe, kun mies elää samalla tavalla. Ilmeisesti muilla yh-isillä on sukulaista/äitiä/tätiä sun muita, jotka hoitavat niitä lapsia, että isi pääsee joskus tapaamaakin niitä naisia. Mulla ei juuri ole ns. omaa aikaa, sekin tuntuu olevan järkytys, kun mies ei pippeli pystyssä ryntää käskettäessä heti paikalle.
Naiset ovat tottuneet olemaan miehen narsistisen jatkuvan huomion kohteena, huomion jakaminen miehen lasten kanssa tuntuu olevan ylivoimainen pala nieltäväksi.
SummaSummarum: minua ei pimpsa pyöritä, enkä sen perässä juokse. Eläköön! Olen vapaa!!!!
[/quote]
Musta tuli lähi-äitipuoli mieheni lapselle kun olin 22v ja nyt olen 37v ja mitään tuollaista taivaan lahjana olemista en ole koskaan edes miettinyt. Ihan tavallinen perhe ollaan, nykyisin meillä on 2 yhteistäkin lasta.
Hei!
Tämä ei nyt varsinaisesti liity viestiketjun otsikkoon ja ketju on jo aika vanha, mutta jos joku sattuu lukemaan, niin olen vasta perustanut Oulun alueen yksin- ja yhteishuoltajille Facebook- ryhmän nimellä Oulun alueen yh:t / Single parents in Oulu. Niin oululaiset äidit kuin isät ovat tervetulleita liittymään. Olen itse yh ja huomannut, että Oulussa on hyvin vähän mahdollisuuksia tavata muita yh- vanhempia. Osyy:llä on toki kerran kuussa joitain tapaamisia, luentoja, mökkireissuja yms., mutta itse tahtoisin juuri käydä kahvilla tai vaikka puistoilemassa vanhempien ja heidän lastensa kanssa. Ns. matalan kynnyksen touhuilua, joka tuntuu luonnolliselle ja arkipäiväiselle. Rohkeasti mukaan siis, yksin ei kannata jäädä! :)
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 14:02"]
Nosto :)
Edelleen samaa mieltä yli 1,5 v sitten tekemäni avauksen kanssa... mikään ei ole vielä osoittanut toisin. Selkään taputtelijoita riittää aina kun joku kuulee että olen yksinhuoltaja.. mut siinäpä se sitten onkin.
Mut ehkä jonain päivänä totean olleeni väärässä :)
T: Ap
[/quote]
Aika vanhahan tämä keskustelu on, mutta tulinpa toteamaan, että itselläni on ihan sama tilanne yh-äitinä. Kummasti miehet kaikkoaa, kun kuulevat, että minulla on lapsi. Piakkoin ollaan neljä vuotta asusteltu kaksistaan lapsen kanssa. Oon sit vaan aatellu, että ehkä tää onkin parempi näin. Toivottavasti sä olet jo löytänyt parisuhteen! :)
Jos jotakuta oikeasti rakastaa niin loppu järjestyy kyllä. Voi olla ihan hyvä "seula" että olet yh, tarkoitan että jäljelle jäävät ne parhaat naiset jotka haluavat sinut ihan oman itsesi takia. Eihän lasten tarvitse olla mikään ongelma. Luulisi että on hyvä meriitti miehelle että haluaa ja pystyy huolehtimaan jälkeläisistään vaikka yksin. Kaikki miehet eivät todellakaan tähän pysty. Ja biologia on puppua. Minun iässäni (40 v) osaa jo arvostaa tosi rakkautta. (itselläni on yh-isä, itse olin melkein yh-äiti).
Olisko yh-isän vaatimukset liian kovia muilta osin ja siinä syy?
En haluaisi asua sellaisten lasten kanssa, jotka eivät ole minun. Pelkäisin myös mahd. Hullua lasten äiti exää, jos olisi yhä elossa.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 13:51"]
Kas, ketjuni nousee tämän tästä esiin :)
Joo, ehkä se on tosiaan persoonassani vika tai ainakin niin että vielä ei ole sattunut kohdalle sellaista naisen persoona joka toimisi hyvin parisuhteessa ;)
Ja aktiivisesti en ole naista etsinyt sillä en usko sellaiseen; kuljen, olen ja elän, kyllä se nainen sit osuu kohdalle jos on osuakseen :)
T: Ap
Oikein! Aktiivinen etsintä asettaa jo lähtökohtaisesti epärealistiset ja varsin suppeat rajat tutustua ihmiseen. Kyllä sen heti tietää, kuka sopii yhteen sinun kanssa. Luotat vaan vaistoihin :D
Ja maailmassa ei mitään muuta ookkaan ko aikaa. Tosin joskus vuorokaudessa on liian vähän tunteja ;)
T: Optimististinen realisti, koululaisen yh-mamma.