Yksinhuoltaja isä on täysin ulkona parisuhdemarkkinoilta
Tälläiseen johtopäätökseen olen tullut. Sinkkunaiset katoaa just kun kuulee että on yksinhuoltaja ja lopuille, jo lapsia omaaville naisille tuntuu olevan vaikeaa kun pakettiin kuuluu jonkun muun naisen synnyttämiä lapsia 24/7. Arvostusta kyllä kuulee monen suusta mutta siinäpä se sitten onkin.
T: mies ja yksinhuoltaja, kummajainen yhteiskunnassa :)
Kommentit (360)
[quote author="Vierailija" time="05.08.2011 klo 20:14"]
lapsesi synnyttänyt nainen ei halunnut heitä itselleen. Jotain vikaa joko lapsissasi tai sinussa, kun exäsi lähti ja jätti lapsetkin.
että mies saattoi pelastaa itsensä ja lapsensa, hullulta tai päihteiden käyttäjältä, tai vaikka väkivallalta? Niitä on naisissakin, uskotko?
Lapset tulivat halustaan mukaani
T: Ap
eiköhän tuossa tapauksessa ole aika unelma. Mun mielestä ainakin!
Kyllä mulle kelpaisi yh-isä! :)
[quote author="Vierailija" time="05.08.2011 klo 20:26"]Sanotteko yksin/yhteishuoltajaÄIDILLE, joka jouda treffailemaan miehiä, että "En voi välttyä ajatukselta, että nimenomaan sitä palkkapussintuojaa ja isänkorviketta tässä haetaan".
Tai sanotteko te yksinhuoltajaäidille, "Kyllähän se vähän epäluottamusta herättää että lapsen kanssasi tehnyt mies ei halunnut heitä itselleen. Jotain vikaa joko lapsissasi tai sinussa, kun exäsi lähti ja jätti lapsetkin".
Ne tapaukset, joissa tiedän isän hoitavan lapsia ovat a.) äiti alkoholisti/mielentrveysongelmia tai muuten epävakaa, b.) lapset poikia c.) isä tulee paremmin toimeen esim. vaikeasti vammaisen lapsen kanssa kuin äiti.
Mutta: ei hätää. Jos ei ensimmäinen seurustelu toimi niin etsi sinulle sopiva ihminen. Näistä yh-isistä, joita tunnen, 3/4 seurustelee. Asuinpaikkakunnan vaihto tai treffikumppanin etsiminen muualta kuin perusympäristöistä voi auttaa.
Kysyttekö te yksin/yhteishuoltajaäidiltä:"Mihin sinä sitä parisuhdetta tarvitset? Tarvitsetko kenties palkkapussin tuojaa ja lapsillesi hoitajaa?"
Tai sanotteko ylipäänsä sinkkunaiselle: "Liian kovat odotukset tulevalle isäpuolelle. Todennäköisesti etsit jotain mitä ei ole olemassa, virheetöntä miestä, huonojen kokemustesi jälkeen".
[/quote]
Kiitos! Olet fiksu ihminen, ja suhtaudut asiaan kiihkottomasti ja tasapuolisesti.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:46"]
Tää ketjuhan on ikivanha!
[/quote]
Ketju voi olla vanha mutta eihän se asiaa muuta... aina on joku samassa tilanteessa
itse yyhoo iskä24/7. Minusta vaan itsestäni tainnut tulla-> Eipä kelpaa kukaan eikä mikään. Toisaalta mietin myös miksi. Nyt kotona kaikki hyvin. En halua oikeastaan edes sekoittaa tasapainoa. oottelen muutaman vuoden ihan rauhassa. Ellei ny jotain todella ihmeellistä eteen osu. Sellasta joka tosissaan sotkis mun pääni.
Mä ainakin arvosta yh-isiä. Alinta kastia on isät,jotka ei halua olla lastensa kanssa missään tekemisissä. Tää ketju on jo vanha,ja toivon että oot löytäny naisen itelles:)
Kas... niin on elämä kuljettanut. Kuusi vuotta tästäkin avauksesta :)
T: ap
Vierailija kirjoitti:
Kas... niin on elämä kuljettanut. Kuusi vuotta tästäkin avauksesta :)
T: ap
Onko edelleen tilanne yhtä toivoton?
Tämän ketjun väitteet eivät pidä lainkaan paikkaansa. Ei ole lapset haitanneet mun seuran saamista lainkaan.
Tätä minä sanoin jo liki 7 v sitten :)
T: Ap
Minä, lapseton nainen, aloitin suhteen kolmen lapsen yh-isään. Oli tosi iso virhe. Minulla ei ole mitään sananvaltaa esim.sääntöihin. Kaikessa mennään miehen ja hänen lastensa ehdoilla. Minun apu ja huolenpito kyllä kelpaa, mutta en koe saavani takaisin mitään todellista. Enpä tätä jaksakaan enää, tuskin enää hyppään yh:n kelkkaan.
Voisin ottaa yh miehen, jos hän on vastuuntuntoinen, rehti ja huolehtivainen. Tietysti suhteen pitäisi olla myös neuvotteleva jotta saa yhteiset pelisäännöt lasten kasvatukseen ym sovittua.
nostetaanpa ylöspäin.
itse olen kahdelle vuoroviikkoisä että myös lähivanhempi lapselle joka tapaa äitiänsä joka toinen viikonloppu.
Sinänsä ongelmia ei ollut siinä ettenkö kelpaisi naiselleni, ongelma tulee oman ajan puutteesta.. tapaamme käytännössä vain joka toinen viikonloppu.
Välillä vähän enemmän, esimerkiksi ke/to-su ns. lapsettomina viikoilla.
Tästä nainen jaksaa kiukutella ja on sanonut useammankin kerran ettei oo mitään järkeä kun meillä on huonoimmillaan vain kaksi kokonaista päivää kuukaudessa yhdessäoloa...
Ei kuitenkaan halua lähteä etsimään muuta, sanoo suoraan ettei löytäis kuitenkaan parempaa? tää viittais hieman läheisriippuvaisuuteen.. tai en minä tiedä..
ajatettelen asian toisinpäin.. ei tulisi varmaan kuuloonkaan että minä kiukuttelisin hänelle yhteisen ajan puutteesta jos tilanne olisi toisinpäin?
naisellani on yksi lapsi joka hänellä vuoroviikoin.
näemme toki toisiamme myös silloin kun lapset molemmilla, noin 1 viikonlopun kuukaudessa.
Jotenkin tuntuu siltä että naisille on vaikeampi hyväksyä se että yh isälle se lapsi menee naisen edelle. aina. mustasukkaisuusko syynä? kuitenkin naiset itse toitottavat sitä aina että uusi mies tulee lasten jälkeen ja ymmärrän sen täysin.
Olisko niin, että miehen suuri hoivaavuus ja vielä kohdistettuna toisen naisen lapsiin ( muistutus ja todiste rakkaudesta toiseen naiseen) on vaan jonkun asteinen turnoff, vaikka kuinka pyrkisi ajattelemaan modernisti. Isämiesten kanssa seurustelleena naisena tässä mietin. Naiselta pidetään luonnollisena että oma lapsi menee kaiken edelle ja jos näin ei ole paheksutaan. Mutta mieheltä se koetaan edelleen jotenkin liian lässynä, jos ei pysty esim omista lapsistaan paria viikkoa erossa olemaan. Ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että löydät ihanan naisen vierellesi, ap. Naisen, jolla on ymmärrystä, älyä ja sydän paikallaan. Ja näitä naisia ihan oikeasti on olemassa :)
on se kumma, kun tällaisissa keskusteluissa vihjataan, että ne sinkut, jotka etsivät toista lapsetonta sinkkua, olisivat jotenkin itsekkäitä pas*kiaisia, kun heille ei "kelpaa" sinkku, jolla on jo lapsia
Vierailija kirjoitti:
Jos jotakuta oikeasti rakastaa niin loppu järjestyy kyllä. Voi olla ihan hyvä "seula" että olet yh, tarkoitan että jäljelle jäävät ne parhaat naiset jotka haluavat sinut ihan oman itsesi takia. Eihän lasten tarvitse olla mikään ongelma.
jos henkilö ei pidä lapsista eikä ole kiinnostunut viettämään aikaa lapsen kanssa, ei silloin pidä seurustella vakavasti ihmisen kanssa, jolla on lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Tai niin, että sen naisen pitää sopeutua uusperhearkeen? Eikö voi seurustella ilman lapsia? Nauttia yhteisestä ajasta silloin kun lapset on äidillään, olla vähän kevyemmin, ilman sitä rasittavaa arkea? Kahden aikuisen suhteessa?
Olen samaa mieltä, mutta nämä äidit ja isät ovat eri mieltä asiasta. "Minä ja lapsi ollaan paketti, ota tai jätä"
Tämänkö takia Tinderissä jotkut miehet eivät kirjoita biossaan, että heillä on lapsi?
Mä olen usein Tinderissä tehnyt matchin miehen kanssa, jolta paljastuu, että heillä on lapsi. Sitten kirjoittanut heille, että hänen kannattaisi kirjoittaa bioonsa, että hänellä on lapsi, niin ei tule näitä turhia matcheja naisten kanssa, jotka etsivät lapsetonta miestä . Sitten kun myöhemmin mies on tullut Tinderissä vastaan, ei heidän biossaan edelleenkän lue mitään mainintaa lapsesta. Vähän tulee mieleen, että haluavatko he tahallaan peitellä sitä faktaa, että heillä on lapsi.
Moi,
et ole vain vielä kohdannut sitä oikeaa ;) vaatii uskallusta itseltä ja toiselta . Rehellisyys, ei liikaa riippuvuutta ja paljon avoimuutta. Jos exät sätää väliin niin myös tiukkuutta siittä että haluaa uuden ei exän..... Pieniä juttuja, paljon tekemistä. Tsemppiä, lapsisa ei ole vikaa jos parisuhde ei onnistu, mieti omaa suhtautumista ja mitä oikeasti haluat ja mahdollisesti ole valmis muuttumaan ja kehittymään.... Siellä se rakkaus odottaa nurkantakana, onnea peliin.