Yksinhuoltaja isä on täysin ulkona parisuhdemarkkinoilta

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:46"][quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:43"]

Miksi yh-isiä muka kunnioitetaan, mutta äitejä ei? Tuntuu, että monet yh-isät on ihan ulalla kaikesta, äidit hoitaa hommat yleensä paremmin.

[/quote]

Olen eri mieltä! äidit yleensä joutuu yksinhuoltajaksi vaikka eivät haluisikaan ja tulos on sen mukainen.

Ja luulempa että yksinhuoltajaisät on yksinhuoltajia omasta halustaan ja paneutuvat hommaan paremmin.

 
[/quote]

Kyllä yh-isäksi useimmiten joudutaan olosuhteiden pakosta... Äiti pahasti päihde/mielenterveysongelmainen, isän täytynyt valita yh-elämä tai lapsen sijoitus. Toki äiti voi myös olla kuollut. Äitejä taas tiedän, jotka ovat nimenomaan tahtoneet yksinhuoltajiksi, sellaista isää en yhtäkään.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:13"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:46"][quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 09:43"] Miksi yh-isiä muka kunnioitetaan, mutta äitejä ei? Tuntuu, että monet yh-isät on ihan ulalla kaikesta, äidit hoitaa hommat yleensä paremmin. [/quote]   Olen eri mieltä! äidit yleensä joutuu yksinhuoltajaksi vaikka eivät haluisikaan ja tulos on sen mukainen. Ja luulempa että yksinhuoltajaisät on yksinhuoltajia omasta halustaan ja paneutuvat hommaan paremmin.   [/quote] Kyllä yh-isäksi useimmiten joudutaan olosuhteiden pakosta... Äiti pahasti päihde/mielenterveysongelmainen, isän täytynyt valita yh-elämä tai lapsen sijoitus. Toki äiti voi myös olla kuollut. Äitejä taas tiedän, jotka ovat nimenomaan tahtoneet yksinhuoltajiksi, sellaista isää en yhtäkään.

[/quote]

Tässä on YH-isä joka on omasta tahdostaan yksinhuoltaja. Hoidan taloutta täysin omatoimisesti ja suurta kulttuurishokkia ei eromme aiheuttanut, koska pääasiallisesti lapset olivat vastuullani jo pari vuotta ennen eroa. Lasten äiti tapaa lapsiaan viikonloppuisin, mutta esimerkiksi kesälomaa hän ei vietä lasten kanssa. Syyksi hän ilmoittaa, että "hänellä on omakin elämä". Lapset epäilevät, että äiti ei heistä välitä. Sanon lapsille, että kyllä äiti teistä välittää vaikka kieltämättä minustakin tuntuu siltä, että ei todellakaan välitä. Edellinen äitienpäivä ei kiinnostanut lasten äitiä (koska hänellä oli "viikonloppuvapaa" vaikka molemmat pojat olivat tehneet kortin heille. Tarjouduin tuomaan pojat pariksi tunniksi sunnuntaina sekä noutamaan heidät. En saa verkkokalvoiltani pyyhittyä sitä surua jonka näin poikieni kasvoilla. Yhteisten tuttavien kautta olen saanut kuulla, että Facebookissa hän esittää erittäin huolehtivaista äitiä. Kulissit on kunnossa ja ilmeisesti se on lasten äidin mielestä riittävä panostus. Myöskin kahteen ensimmäiseen lastenvalvojatapaamiseen hän oli estynyt tulemaan. Olin ensimmäiset 5 kuukautta ilman elatusrahoja. Siitäkin huolimatta, että hän ei  niitä omasta pussistansa maksa vaan kela maksaa ne, koska hän on työtön. En tiedä kuinka kauan menee, että lapset huomaavat totuuden äidistään. Hänellä on diagnosoitu ADHD jota hän taitavasti käyttää tekosyynä kaikkiin tekemisiinsä ja tekemättä jättämisiin. Viikonlopuiksi jolloin hän lapset ottaa valmistan aina ruokia mukaan, koska en voi luottaa hänen äidinvaistoonsa. Kuulemma muuten on aina makaroonia ruokana. Hienoissa vaatteissa on kuitenkin varaa kulkea. Hyi helvetti mikä ihmisperse.

Minä nimenomaan ottaisin yh-isin mielummin, kuin lapsettoman sinkkumiehen. En halua itse biologisia lapsia, vaikka niistä pidänkin. Olisi ihana päästä käyttämään äidin vaistojaan ja pitää perheestä yhdessä huolta. Olettaen tietenkin, että elämänarvot ovat kohdillaan. Yh-isi varmasti olisi helpommin päihteetön, vastuuntuntoinen, harrastuksia ja kotia arvostava jne. Kaikki toki eivät tätä ole, mutta minulle kelpaisi mainiosti ns. koko paketti. Olen 32 ja baareissa juoksut on jo juostu. :)

Lisätään vielä edelliseen, että koskaan en ole saanut puhtaita vaatteita takaisin lasten viikonloppuvierailulta ellei ole sattunut käymään niin, että on käytetty koko viikonloppu samaa vaatekerrastoa.

Itsellä meni niin että tyttöystävä tuli paksuksi ja sanoin että en ollut vielä valmis mutta oon mukana mitä ikinä päättääkin. Sano ettei pysty vaan tekemään aborttia.

Saimme kauneimman pojan ikinä. Puoltoista vuotta sitä yhteis elämää sitten kesti. Oltiin puhuttu että jos ero tulisi niin hoitaisimme poikaa viikko/viikko. Noin pari kuukautta kaikki meni hyvin mutta pikku hiljaa hoidin poikaa enemmän ja enemmän ja lopulta pojan äiti yritti itsemurhaa lääkkeillä.

No sittenhän poika tulikin mulle pidemmäksi aikaan ja pojan äiti sai terapiaa ja hoitoa. Meni taas hetken paremmin ja yritti taas uudestaan itsemurhaa. Tämän jälkeen todettiinkin kaksisuuntainenmielialahäiriö.

Nytten poika asustaa mun luona ja on äidin luona 4 yötä kuukaudessa. Suoraan sanottuna on hemmetin hankalaa löytää ketään uutta joka haluisi tähän elämäntilanteeseen. Oon kumminkin 24 vuotias ja harva on edes valmis viel äitipuoleksi.

Ps. Pojan äiti tuli paksuksi uudelle miehelle ja teki abortin. Oon siltikin iloinen että ei tehnyt aborttia tämän pojan kohdalla. Kukaan muu ei oo tuonut niin paljon iloa mun elämään kuin tämä riiviö.

Uppp

[quote author="Vierailija" time="05.08.2011 klo 20:06"]

Tälläiseen johtopäätökseen olen tullut. Sinkkunaiset katoaa just kun kuulee että on yksinhuoltaja ja lopuille, jo lapsia omaaville naisille tuntuu olevan vaikeaa kun pakettiin kuuluu jonkun muun naisen synnyttämiä lapsia 24/7. Arvostusta kyllä kuulee monen suusta mutta siinäpä se sitten onkin.

T: mies ja yksinhuoltaja, kummajainen yhteiskunnassa :)

[/quote]

Otan osaaa. Pitääkö kyllä aika pitkälti paikkaansa. Samoin kuin, jos naisella alle 30 vuotta on lapsia, tai jos lapsien väri musta. Ihmisellä on vain perustarve aloittaa puhtaalta pöydältä.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 10:12"]

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 23:02"]

Ihan oikein ettei yh-isejä kohdella parisuhdemarkkinoilla sen kauniimmin kuin yh-äitejä, joita huoritellaan, haukutaan ja vihataan, oli yh-äiti millainen tahansa ihmisenä. Yh-isit sen sijaan nostetaan jalustalle, naapurit ja sukulaiset passaavat ja holhoavat, leipovat ja siivoavat ja jopa vaatettavat lapset, kun surraan sitä että mies joutuu vastaamaan lapsista yksin. Näin ainakin kaikissa niissä tuntemissani perheissä, joissa mies on jäänyt yksin lasten kanssa, miehen ei tarvitse yh-isänä muuta kuin nojata taaksepäin ja relata ja antaa muiden tehdä kotityöt hänen puolestaan.

[/quote]

Samaa mieltä. Yh-äideistä puhutaan uskomattoman törkeästi. Itselläni on oma velaton talo (oli oma ja velaton ennen kuin tapasin exäni), vakityöpaikka ja huolehdin lapsistani 100%sti. En harrasta satunnaisia suhteita, en ole edes tapaillut eron jälkeen ketään, vaikka erosta on jo monta vuotta. Silti olen "sossupummi", "luuseri" ja "huora", vain koska olen yksinhuoltaja ja NAINEN.

Yh-isä sitävastoin on sankari ja enkeli, oli millainen Touko Tarkki tahansa.

[/quote]

Varmaan tuo perustuu siihen, että 70% eroista on naisen aloittama. Niin myotä-kuin vastamäessäkin.

mulle kelpais hyvin :)

Erosin tossa muutama vuosi sitten pitkän avioliiton jälkeen, ja jäin yhteishuoltajaksi kolmelle 8-12 vuotiaalle lapselle. Viikko-viikko systeemillä mennään, ja homma toimii hyvin. Lapset iloisia ja tottuneita elämään.



Ok, en ole yksinhuoltaja, mutta vähän samoja haasteita oli kun sinkkuna vuoden päivät pyörin. Moni nainen totesi että haluaisi mut muttei millään pääse yli siitä että mulla on lapsia. Laihduin 15 kiloa ja olin pirun hyvässä kunnossa. Baarista ei löytynyt mitään mielekästä, ja oli tyhjä olo, ja siihen vaikutti varmaan osaltaan kun olin ihastunut työpaikalla kanssani työskentelevään tyttöön.



Nyt olen tuon elämäni tytön kanssa naimisissa, ja kohta jälleen isä.



Minä teen kaikki kotityöt ja laitan ja ostan ruuat niinä viikkoina kun lapset ovat minulla, ja loppuaikana kotityöt jaetaan (paitsi raskausaikana teen toki itse kaikki).



Vaimolla on vieläkin vaikeuksia sopeutua lapsiini, mutta päivä kerrallaan mennään ja nautitaan niistä hyvistä hetkistä.



Tsemppiä ap:lle - toivoa ehdottomasti on!



M36

En näe syytä, miksi naiset eivät voisi olla yh-isän kanssa, jos voivat olla yhteishuoltajaisänkin kanssa.

Pari vuotta erosta vasta joten ei paniikkia mies. Itsellä taisi mennä 3-4 v ennenkuin se oikea löytyi eron jälkeen. Seurusteluja oli muutamia ja seksiäkin sain joka viikko niiden 4 vuoden aikana.

Kun on sinkku ei näe aikaperspektiiviä oikein ja ajattelee kelpaanko kellekään enää. Useimmat kelpaavat. Olet ap tapaillut vääränlaisia naisia, väärässä ympäristössä tai paikkakunnalla tai sitten se oikea odottelee ihan kulman takana. Minä löysin omani heti, kun löpetin etsimisen, treffailut, liian yrittämisen ja ajattelin, nyt olen hetken vain yksin.

Jos nainen ei hyväksy lapsiasi jätä hänet. lapset ovat parasta mitä sinulla on ja oikeanlainen nainen hyväksyy koko paketin. Onnea kesääsi.

T: mies, nyt 41 ja uusissa naimisissa

Mikä se sellainen suhde on jossa halutaan toiselta vain ne hyvät ja mukavat hetket mutta ei olla valmiita jakamaan arkea?

Onni löytyy mielestäni arjesta...

Itse olen ainakin mielummin täysin vapaa kuin että suhteessa jossa vain "seurustellaan " vuodesta toiseen

Tämä on yli vuoden vanha aloitus, mutta kommentoinpa silti. Ehkä vika on siinä, että yh-isä haluaa niin hirveesti tiiviiseeen parisuhteeseen joka johtaisi siihen, että muutetaan yhteen, ja tietenkin niin, että nainen (lapsineen) muuttaa miehen ja tämän lasten kotiin. Siellä on jo valmiit asetelemat, siihen pitäisi sitten uuden aikuisen lapsineen löytää paikkansa. Sinulla on ollut fiksuja naisia, kun eivät ole tähän suostuneet. Ehkä suhde, ehkä se teidän perheasetelma , on niin tiivis, että jokainen tervepäinen nainen on nähnyt, että hänellä ei ole paikkaa ei tilaa siihen kuvioon. Sinun ja lastesi väliin. Ehkä kannattaisi toimia niin, että ei yritäkään ns. parisuhdetta vaan ns. seurustelusiuhdetta, jossa molemmilla on omat kodit. Parhaiten se toimii sellaisen kanssa jolla on jo lapset tai joka ei halua (enää) lapsia. Myös ikä on oleellinen kysymys. Jos ap on 35 ikävuoden hujakoilla, katsannassa olevat naiset ovat sen ikäisiä, että haluavat tiiviin kiinteän parisuhteen, kodin, lapsia, jne. Minä olen reippaasi yli 40 v, yh, enkä haluaisi sellaista parisuhdetta että mies muuttaisi tähän tai minä miehen huusholliin lapsineni. Eri osoitteet mutta seurustelu, sitoutuminen, sopisi. Ei tulisi niitä ongelmia, mitä uusperheessä tulee että joku aikuinen tulee lasten ja vanhempien väliin. Sillä näin se vaan aina, aina, on.

Ei mitään vikaa ajatuksessa.

Myös minulla on lapsi. Mies oli hyvännäköinen ja mukava, mutta oli täysin ylisuojelava lastaan kohtaan. 4 vuotias tyttö keinui vauvakeinussa, isä säikkyi kun toinen saman ikäinen lapsi kiipeilikiipeilytelineessä ja piti sitä todella vaarallisena yms.



En nähnyt tulevaisuutta meidän välillämme koska ajattelin että jos saamme lisää lapsia meidän maailmamme ovat liian erilaiset. Isä yrittäisi kasvattaa lapsia pumpulissa suojelemalla heidät rikki.

sinällään yksinhuoltajaisien ominaisuus....

Myös minulla on lapsi. Mies oli hyvännäköinen ja mukava, mutta oli täysin ylisuojelava lastaan kohtaan. 4 vuotias tyttö keinui vauvakeinussa, isä säikkyi kun toinen saman ikäinen lapsi kiipeilikiipeilytelineessä ja piti sitä todella vaarallisena yms. En nähnyt tulevaisuutta meidän välillämme koska ajattelin että jos saamme lisää lapsia meidän maailmamme ovat liian erilaiset. Isä yrittäisi kasvattaa lapsia pumpulissa suojelemalla heidät rikki.

Nämä ovat niitä, jotka ovat vaatineet lapsen huoltajuuden itselleen ja ex-nainen on luovuttanut, kun ei ole jaksanut taistella narsistia vastaan.

ja narsisti-isät vaatii huoltajuuden itselleen...

AAMEN

Nämä ovat niitä, jotka ovat vaatineet lapsen huoltajuuden itselleen ja ex-nainen on luovuttanut, kun ei ole jaksanut taistella narsistia vastaan.

Aika vaikea olisi tähän kuvitella uutta parisuhdetta. Pitäisi olla aika ihme hemmo, joka jaksaisi tätä rumbaa teinin, esiteinin, taaperon ja välillä aika väsähtäneen äidin kanssa...ei tää kovin seksikästä elämää ole. Mutta ei se mua haittaa, mulle riittää tämä, olen onnellinen.



n40

Arvostan yksinhuoltajaisiä ja deittailen vain miehiä, joilla on omia lapsia ja jotka pitävät heistä huolen.

Vanha keskustelu mutta kun niin omaa elämääni sivuaa että on pakko kommentoida. Yh isänä minunkin on vaikeaa ollut sellaista naista ollut vaikeaa löytää jonka kanssa elämänsä jakaa. Seurustellut olen kyllä mutta puolison löytäminen taitaa jäädä haaveeksi. En etsi kodinhoitajaa enkä äitiä lapsilleni

vaan ihan sitä suurta rakkautta joka hyväksyy sen että olen lähes totaali yh.