Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä sen hyväksymiseen ettei pitkäaikainen kumppani halua naimisiin?
05.08.2025 |
Olen ollut miesystäväni kanssa yhdessä jo melkein kymmenen vuotta. Meillä ei ole kummallakaan lapsia mutta asumme yhdessä. Yhteistä omaisuutta ei ole, mutta ostamme ehkä joskus yhteisen asunnon mikäli tämänhetkisestä vuokra-asunnosta tulee luopua.
Miesystäväni ei halua mennä naimisiin. Hän ei ole erityisemmin perustellut asiaa, mutta asiasta mainitseminen saa hänet kohauttamaan olkia ja vaihtamaan puheenaihetta. Ehdotin joskus simppeliä maistraattivihkimistä ja avioehtoa, mutta mies ei silti muuta kuin mutissut jotain. Meillä on hyvä suhde ja elämme hyvää arkea, mutta minua korpeaa hieman se ettei mies halua naimisiin. Olen päättänyt että minun tulee jotenkin olla ajattelematta koko asiaa sillä eroaminen tämän takia tuntuisi turhalta. Eikä tässä iässä tulisi varmasti löydettyä yhtä sopivaa miestä jonka kanssa arki toimisi ja joka haluaisi naimisiinkin. Silti muiden häihin osallistuminen tekee minut surulliseksi vaikka yritänkin keskittyä hyviin asioihin.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa ei ole mikään pakko lyödä talouksia yhteen.
Turhaa paperityötä vaatii kaikkien avioliiton vaikutusten kumoaminen erillisillä sopimuksilla ja ihan jokaista asiaa ei voine edes sopimuksilla ohittaa (lesken asumisoikeus jne.).
Lapsiako tässä ajatellaan, koska eihän muuten voi enää poismenon jälkeen mikään maallinen kiinnostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi vahingoittaa toista ihmistä menemällä hänen kanssaan naimisiin?
Tai parisuhteeseen?
Vastenmielisen konservatiivista porukkaa hokemassa, ettei miehet välitä jos ei kosi (yksi sanoi täällä, että jopa vuoden sisään pitäisi kosia.) Koti, uskonto & isänmaa -höttöä. On myös meitä naisia, joita ei voisi vähempää kiinnostaa olla naimisissa tällaisten ihmisten ja konservatiivisen perinteen mieliksi. Tiedän monia rakkaudellista suhteita, joissa ei haluta mennä naimisiin, ei myöskään naiset. Sehän on rebeliäkin ja jos on nuorena vaikka rokkari/punk/hippi-henkinen, niin ei tosiaankaan kiinnosta muiden mielipiteet. 😄
Meillä taas on lapsia entisistä liitoista, ja perintökysymysten vuoksi haluaisin ehdottomasti avioehdon sekä eron että kuoleman varalle siten, ettei puolisot saa mitään, vaan omat lapset saa kaiken. Edes hallintaoikeutta asuntoon en haluaisi, minkä saa ilmeisesti kierrettyä laittamalla lapsillekin omistusosuus asunnosta. Eli toisen kuoltua lapset pitäisi ostaa ulos itse perintöosuuksineen tai asunto myydään ulkopuoliselle, jolloin lapsetkin saa perintörahansa asunnosta.
Haluaisin naimisiin puhtaasti romanttisista syistä. Että voisin puhua miehestäni ja olisin vaimo hänelle. Että olisimme virallisesti yhdessä ja kumpikin ilmaisisi avioliitolla halua sitoutua.
Mies ei vain halua. On ollut kerran naimisissa ja kun se ei päättynyt hyvin, ei enää halua. Ihan kuin olisi jotenkin noloa hänelle mennä uudestaan naimisiin. Noh, ei kai sitten.
Pitäisi varmaan keskustella siitä mitä naimisiin meno tarkoittaa kummallekin. Itse ajattelen että voin sitoutua ilman kirkon tai valtion liittymistä asiaan. Nykyisin mennään naimisiin ja tehdään avioehto ym. sopimuksia. Mikä on avioliiton pointti silloin? Avioliittohan on lain edessä vain taloudellinen sopimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme vastauksia. Ihan kuin miehen mielipide olisi arvokkaampi tai tärkeämpi kuin ap:n mielipide. No ei ole.
Kysymys kuuluukin, miksi mies ei halua naimisiin? Jos hän sanoo, ettei paperipala mitään muuta, niin miksi sitten ei menisi naimisiin, jos se ei mitään muuta?
Se kun on niiiiin moneen kertaan nähty, että ihminen, joka tuon vastauksen antaa - niin kokeekin toisin jonkun toisen kanssa. Minä olen se jälkimmäinen nainen. Mieheni ei koskaan hakunnut eksänsä kanssa naimisiin, mutta minun kanssani halusi. Sehän sopi minulle. Miksi ei?
Eikä AP:n mielipide naimisiin menosta ole yhtään sen arvokkaampi kuin miehen mielipide että ei mennä naimisiin
Mekään emme ole naimisissa. Syitä:
- Molemmilla vapaus on hyvin korkealla arvoissa. En tarkoita, etteikö sitoumuksen tehtyä ole vapaa kun sen on omasta tahdostaan solminut, mutta tietty henkinen painolasti poistuu kun ei ole "pakko" olla yhdessä. Ja toisaalta kumpikin arvostaa sitä, että ollaan yhdessä vain ja ainoastaan siksi, että halutaan. Kymmenen vuotta kohta näin oltu ja elämässä ollut raskaitakin aikoja tällä välin, eli ei silti ole mistään kevytsuhteesta kyse.
-Toinen kierros. Taloudellisesti molemmille selkeää että omat lapset perii jne.
-Toinen kierros. Otin ensimmäisen liittoni lupauksen hyvin vakavasti (vaikka jollekin muulta voi toki vaikuttaa koska erottu on), tuntuisi hyvin oudolta vannoa valoja, jotka on kerran nähnyt jo rikki. Enkä koe avioliiton tuovan suhteelle mitään lisäarvoa, etenkin kun muistaa mitä sen ensimmäisen liiton viimeiset vuodet oli. Noup.
Ainoat syyt, jotka välillä pohdituttaa on puhdas romanttinen rakkauden juhla, ja kumppanin asema jos vaikka sattuu jotain. On ilmoitettu sairaalaan toisemme lähiomaisiksi, mutta sekin on vähän eri asia.
Summa summarum: ei ole välttämättä rakkauden puutetta, ettei halua naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi varmaan keskustella siitä mitä naimisiin meno tarkoittaa kummallekin. Itse ajattelen että voin sitoutua ilman kirkon tai valtion liittymistä asiaan. Nykyisin mennään naimisiin ja tehdään avioehto ym. sopimuksia. Mikä on avioliiton pointti silloin? Avioliittohan on lain edessä vain taloudellinen sopimus.
On se vähän muutakin. On ns. virallinen status. Esim. jos toinen joutuu sairaalaan, kerrotaanko jollekin seurustelukumppanille mitään terveydentilasta, saako tulla teho-osastolle vierailemaan, kun yleensä hyväksytään vain perheenjäsenet? Emme asu yhdessä lasten vuoksi (jotka edellisistä liitoista), joten en ole edes avokki. Olemme kuitenkin olleet jo vuosia yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 11 v kimpassa ja emme edes asu yhdessä, naimisiinmeno ei ole käynyt edes mielessä.
N59v
Se nyt on ymmärrettävää jos noin vanhoina ei kiinnosta.
Taitaa monella avioliiton väheksyjällä olla avioero takanaan. Siksi ei avioliittoa arvosteta kun se on omalta osalta jo paskottu.
Tai siksi arvostat avioliittoa ihan liikaa, kun et tiedä mitä se todellisuudessa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa ei ole mikään pakko lyödä talouksia yhteen.
Turhaa paperityötä vaatii kaikkien avioliiton vaikutusten kumoaminen erillisillä sopimuksilla ja ihan jokaista asiaa ei voine edes sopimuksilla ohittaa (lesken asumisoikeus jne.).
No tuskin tuo "koko talouksien yhteen lyömisestä" puhunut tarkoitti lesken asumisoikeutta. Aviossa on ihan sallittua pitää omat rahat. Elatusvelvollisuus on, mutta se on sama avoliitossakin.
Hauskaa kuinka naiset vaativat miehiä menemään naimisiin vaikka mies ei sitä haluaisi ja pitkäaikaisen painostuksen jälkeen mies suostuu sillä ehdollolla että tehdään avioehto jossa rajataan että ei ole oikeutta toisen varallisuuteen niin naiset loukkaantuvat ja suuttuvat verisesti. Se kertoo vain miehelle sen todellisen syyn miksi nainen ensinnäkin haluaa naimisiin elin sen että nainen haluaa päästä käsiksi miehen varallisuuteen ja haluaa päästä tuhlaamaan sitä kaikkeen turhuuteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto ei tarkoita sitoutumista, minkä todistaa avioerojen suuri lukumäärä. Pohjoismaisissa yhteiskunnissa nainen ei tarvitse entisaikojen taloudellista ja muuta suojaa avioliiton myötä.
N58 suhteessa ilman avioliitto 29 vuotta
No kyllä se järkevää on, koska ilman avioliittoa asettaa itsensä alttiiksi yhteisen elämän rakentamisen riskeille ilman siitä saatavia etuja jos jokin menee pieleen.
Kyllä se ihan edelleen sitoutumista tarkoittaa. Avioerot eivät tarkoita ettei ne ihmiseet olisi sitoutuneet alkujaan.
Ihme copettamista teiltä jotka jostain syystä olette itsellenne selittäneet että on parhain päin että mies ei suostu naimisiin eikä se haittaa mitään. Hyvä jos ei haittaa teitä, mutta monia ihmisiä se haittaa.
Miten niin mies ei halua naimisiin, entä ne naiset jotka ei halua? Ja jos haittaa, niin miksi ei vaihsa suhdetta?
"Jaa, no kukin tavallaan toki. Kannattaa tuo varmaan kertoa ääneen sille seurustelukumppanille ja/tai avopuolisolle ettet ole sitoutunut häneen.
Itse olen elänyt sitoutuneessa parisuhteessa nyt 11 vuotta ilman avioliittoa. Ei siihen paperia tarvita että asioista voi sopia."
Ja viestillä voi sitten ilmoittaa samalla kun on maidonhakureissulla, että tämä olikin sitten tässä. Vielä parempi jos asutaan jo valmiiksi eri osoitteissa. Oikeastaan ei tarvitse edes ilmoittaa mitään. Riittää ettei ota enää yhteyttä.
Ihanan vapaata ja helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa kuinka naiset vaativat miehiä menemään naimisiin vaikka mies ei sitä haluaisi ja pitkäaikaisen painostuksen jälkeen mies suostuu sillä ehdollolla että tehdään avioehto jossa rajataan että ei ole oikeutta toisen varallisuuteen niin naiset loukkaantuvat ja suuttuvat verisesti. Se kertoo vain miehelle sen todellisen syyn miksi nainen ensinnäkin haluaa naimisiin elin sen että nainen haluaa päästä käsiksi miehen varallisuuteen ja haluaa päästä tuhlaamaan sitä kaikkeen turhuuteen
Ei avioliitto anna oikeutta toisen omaisuuteen, hölmö. Ja iso osa tässäkin ketjussa kommentoineista on kirjoittanut sanoneensa miehelleen että avioehto on ok, myös ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittelen sinun puolestasi tätä. Naimisiinmeno on selkeästi asia jota toivot ja haluat, joka täysin normaalia.
Ehkä teidän toiveet eivät kohtaa? Itse suhtaudun aina vähän skeptisesti miehiin ketkä eivät halua avioliittoon pitkäaikaisen kumppanin kanssa. Etenkin jos ei mitään järkevää syytä siihen ole. Tulee olo, että elättelee toiveita vielä siitä että löytäisi jonkun paremman .Oletko kysynyt miksi ei halua?
Naimisiin meneminen ei nykyään merkitse yhtään mitään. Valtaosa päättyy eroon. Onpa lapsellinen ajatus.
Itse asiassa, hieman alle puolet avioliitoista päättyy eroon. Yli puolet siis ovat NAIMISISSA HAUTAAN ASTI. Avoliitot päättyvät eroon merkittävästi avioliittoja useammin.
Avioliitto on merkki todellisesta sitoutumisesta. Siitä, että on luvattu olla yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa, sitouduttu rakentamaan yhteistä elämää ja tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Harmittelen sinun puolestasi tätä. Naimisiinmeno on selkeästi asia jota toivot ja haluat, joka täysin normaalia.
Ehkä teidän toiveet eivät kohtaa? Itse suhtaudun aina vähän skeptisesti miehiin ketkä eivät halua avioliittoon pitkäaikaisen kumppanin kanssa. Etenkin jos ei mitään järkevää syytä siihen ole. Tulee olo, että elättelee toiveita vielä siitä että löytäisi jonkun paremman .Oletko kysynyt miksi ei halua?
Juu ihan niin kun avioliitto ehkäisee pettämistä... Haloo nyt oikeasti??
Parisuhdemuodolla ei ole merkitystä jos kummatkin kumppanit luottavat toisiinsa. Jos tarvii "köyttää toinen", ongelmana on omat pelot hylätyksi tulemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas on lapsia entisistä liitoista, ja perintökysymysten vuoksi haluaisin ehdottomasti avioehdon sekä eron että kuoleman varalle siten, ettei puolisot saa mitään, vaan omat lapset saa kaiken. Edes hallintaoikeutta asuntoon en haluaisi, minkä saa ilmeisesti kierrettyä laittamalla lapsillekin omistusosuus asunnosta. Eli toisen kuoltua lapset pitäisi ostaa ulos itse perintöosuuksineen tai asunto myydään ulkopuoliselle, jolloin lapsetkin saa perintörahansa asunnosta.
Haluaisin naimisiin puhtaasti romanttisista syistä. Että voisin puhua miehestäni ja olisin vaimo hänelle. Että olisimme virallisesti yhdessä ja kumpikin ilmaisisi avioliitolla halua sitoutua.
Mies ei vain halua. On ollut kerran naimisissa ja kun se ei päättynyt hyvin, ei enää halua. Ihan kuin olisi jotenkin noloa hänelle mennä uudestaan naimisiin. Noh, ei kai sitten.
No onhan se tottapuhuen vähän noloa. Ensin vannotaan seurakunnan ja/tai todistajien läsnäollessa hautaan asti kestävää sitoutumista yhteen. Pahimmillaan pidetään isot juhlat jossa tätä sitoumusta hehkutetaan suurelle porukalle muhkealla budjetilla. Sitten hetken päästä samat ikuiset valat vannotaan jonkun toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi avioliitto on sinulle tärkeä? Nykyisin eroaminen on lopulta aika helppoa eikä avioliitto ole enää mikään loppuelämän sitoumus. Yhteisestä asuntolainasta on vaikeampi päästä eroon kuin avioliitosta.
No jos avioliitosta on niin helppo lähteä, mies voisi ihan hyvin mennä ap:n kanssa naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vastenmielisen konservatiivista porukkaa hokemassa, ettei miehet välitä jos ei kosi (yksi sanoi täällä, että jopa vuoden sisään pitäisi kosia.) Koti, uskonto & isänmaa -höttöä. On myös meitä naisia, joita ei voisi vähempää kiinnostaa olla naimisissa tällaisten ihmisten ja konservatiivisen perinteen mieliksi. Tiedän monia rakkaudellista suhteita, joissa ei haluta mennä naimisiin, ei myöskään naiset. Sehän on rebeliäkin ja jos on nuorena vaikka rokkari/punk/hippi-henkinen, niin ei tosiaankaan kiinnosta muiden mielipiteet. 😄
Kulta pieni, nykyään nimenomana on ihan äärimmäisen kapinan muoto olla konservatiivi ja uskollisessa pitkässä avioliitossa. Sitten jos vieläpä ei ole muita petikavereita ollut kuin se oma aviomies -no sen rinnalla on rokkareiden pikku kapinat pientä ja voin kertoa, että saa todellakin olla välittämättä muiden mielipiteistä.
Sitten kun tähän syssyyn vielä on vapaaehtoisesti lapseton... No, voin kertoa, että on onnistunut tekemään valintoja, jotka on suurin piirtein kaikkien mielestä väärin.
Turhaa paperityötä vaatii kaikkien avioliiton vaikutusten kumoaminen erillisillä sopimuksilla ja ihan jokaista asiaa ei voine edes sopimuksilla ohittaa (lesken asumisoikeus jne.).