Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä sen hyväksymiseen ettei pitkäaikainen kumppani halua naimisiin?
05.08.2025 |
Olen ollut miesystäväni kanssa yhdessä jo melkein kymmenen vuotta. Meillä ei ole kummallakaan lapsia mutta asumme yhdessä. Yhteistä omaisuutta ei ole, mutta ostamme ehkä joskus yhteisen asunnon mikäli tämänhetkisestä vuokra-asunnosta tulee luopua.
Miesystäväni ei halua mennä naimisiin. Hän ei ole erityisemmin perustellut asiaa, mutta asiasta mainitseminen saa hänet kohauttamaan olkia ja vaihtamaan puheenaihetta. Ehdotin joskus simppeliä maistraattivihkimistä ja avioehtoa, mutta mies ei silti muuta kuin mutissut jotain. Meillä on hyvä suhde ja elämme hyvää arkea, mutta minua korpeaa hieman se ettei mies halua naimisiin. Olen päättänyt että minun tulee jotenkin olla ajattelematta koko asiaa sillä eroaminen tämän takia tuntuisi turhalta. Eikä tässä iässä tulisi varmasti löydettyä yhtä sopivaa miestä jonka kanssa arki toimisi ja joka haluaisi naimisiinkin. Silti muiden häihin osallistuminen tekee minut surulliseksi vaikka yritänkin keskittyä hyviin asioihin.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä keskittyisin asian hyviin puoliin. Kun viimeistä sitoutumista ei ole tehty ja "ovi pidetään raollaan", voi osin nauttia parisuhteen hyvistä puolista ja toisaalta vapaudesta katsella sitä parempaa ja sitoutumiskykyisempää miestä. Sitähän et ole mitään luvannut miehellesi, eikä hän sinulle, joten rohkeasti vain nauttimaan vapaudesta ja vaihtoehdoista.
Oikeastiko parisuhteessa ei luvata mitään toiselle ellei mennä naimisiin? :D
Jos mulla on yhdessä vuokrattu asunto, niin lupaan kirjallisesti sitoutua maksamaan puolet vuokrasta. Jos olen merkitty toiseksi huoltajaksi lapsen väestörekisterissä, sitoudun omalta osaltani huoltajan velvollsuuksiin yhdessä toisen huoltajan kanssa. Mutta jos en ole naimisissa, en ole sitoutunut ja luvannut
Uskon, että moni avopuoliso haluaa vuokrasopimuksen molempien nimiin. Samoin, jos ostetaan asunto, niin se halutaan virallisesti molempien nimiin. Lapsi halutaan yleensä tunnustaa isyydentunnuksessa virallisesti. Jopa auto ja koira on tärkeää saada molempien nimiin virallisesti ja lain edessä tunnustetuksi. Kaikissa näissä voisi todeta, että pitäähän sen riittää kun on yhdessä sovittu, luvattu ja luotettu. Ihmettelenkin, että miksi kaikki muu on niin oleellista, että se byrokratia halutaan, mutta parisuhde ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä keskittyisin asian hyviin puoliin. Kun viimeistä sitoutumista ei ole tehty ja "ovi pidetään raollaan", voi osin nauttia parisuhteen hyvistä puolista ja toisaalta vapaudesta katsella sitä parempaa ja sitoutumiskykyisempää miestä. Sitähän et ole mitään luvannut miehellesi, eikä hän sinulle, joten rohkeasti vain nauttimaan vapaudesta ja vaihtoehdoista.
Etenkin naisten olisi hyvä omaksua tämä asenne. Uskokaa pois, että miehellä on siihen syynsä, miksi avioliitto ei houkuttele.
Kyllä, ne on ne rakastajat suhteen ulkopuolella. Olen omaksunut. 😊
Hyvä, you go girl 💪😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna aviollisia etuja sängyssä vasta kun olette vihityt.
AP sanoi, ettei halua erota. Ja seksillä kiristäminen on nyt lähes tyhmintä mitä voi parisuhteessa tehdä.
Miten seksillä voi edes kiristää, kun ei se ole kenellekkään mitään pakollista.
Älä nyt jaksa lässyttää. Parisuhde loppuu siihen kun (yleensä nainen) ilmoittaa, että seksiä ei irtoa, jos ei saa jotain haluamaansa asiaa.
"Niin tai näin, itse en mene avioon koska kyseessä on taloudellinen sopimus joka ei ole minulle edullinen ja lisäksi jo nykyään meillä on vääntöä raha-asioista. En missään nimessä halua lyödä talouksia kokonaan yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa meillä ei ole talousasioista yhteistä säveltä.
Te joilla mies ei ole innokas: parantakaa taloutenne siihen malliin että ko. sopimuksessa olisi joku positiivinen taloudellinen kulma miehellenne."
Samasta syystä ei kannata ihmetellä, jos nainen ei halua kanssasi seksiä. Kukaan ei halua huomata olevansa raskaana ihmiselle, joka ei halua sitoutua myös taloudellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna aviollisia etuja sängyssä vasta kun olette vihityt.
AP sanoi, ettei halua erota. Ja seksillä kiristäminen on nyt lähes tyhmintä mitä voi parisuhteessa tehdä.
Miten seksillä voi edes kiristää, kun ei se ole kenellekkään mitään pakollista.
Älä nyt jaksa lässyttää. Parisuhde loppuu siihen kun (yleensä nainen) ilmoittaa, että seksiä ei irtoa, jos ei saa jotain haluamaansa asiaa.
Niin, eli ei sillä voi kiristää vaan se on suhteen loppu. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hitto näitä naislasten murheita.
Päinvastoin. Avioliitto on vastuullisia aikuisia varten.
Vastuuttomat lapsiaikuiset haluaa vaan ottaa rusinat pullasta, p*neskella ilman vastuuta, kytkin valmiina nostoon.
Luulevat olevansa 4ever young kundi/kimmakavereita, vaikka ovat kohta vanhuksia harmajapäitä ilman ketään, kun se kaverikin siitä kyllästyy ja lähtee toisen matkaan.
Tämä voi tuntua pahalta, mutta tässä minun näkemykseni. Mies ei halua naimisiin kanssasi, koska ei katso teidän suhteenne kestävän loppuelämän ajan. Syystä tai toisesta hän ei halua sitoutua sinuun ja suhteeseenne. Hän luultavasti odottaa löytävänsä jossain vaiheessa jonkun "paremman". Mies, joka rakastaa naista ja välittää hänestä kyllä menee naimisiin naisen kanssa, vaikkei avioliitto hänelle itselleen paljon merkitsisikään - hän tekee sen naisen vuoksi, jos se on naiselle tärkeää. Itse eroaisin tuossa tilanteessa, ja pyrkisin löytämään miehen, joka on valmis ja halukas sitoutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä keskittyisin asian hyviin puoliin. Kun viimeistä sitoutumista ei ole tehty ja "ovi pidetään raollaan", voi osin nauttia parisuhteen hyvistä puolista ja toisaalta vapaudesta katsella sitä parempaa ja sitoutumiskykyisempää miestä. Sitähän et ole mitään luvannut miehellesi, eikä hän sinulle, joten rohkeasti vain nauttimaan vapaudesta ja vaihtoehdoista.
Etenkin naisten olisi hyvä omaksua tämä asenne. Uskokaa pois, että miehellä on siihen syynsä, miksi avioliitto ei houkuttele.
Oma kokemus omasta tuttavapiiristä viittaa siihen, että avioliittohaluttomuus on usein yhteydessä jonkinlaiseen epävarmuuteen suhteen pysyvyydestä. Vai onko jokin parempi selitys sille, että ihminen, joka sanoo, että avioliitto on tarpeeton, eikä tuo mitään lisää suhteeseen, muuttaakin mieltään eron jälkeen ja menee naimisiin uuden puolisonsa kanssa nopealla aikataululla. Tiedän parikin tuollaista tapausta.
Tiedän tietenkin myös aviopareja, jotka ovat eronneet, mutta avoeroja on silti suhteessa selvästi enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että tuo kääntyy vielä eduksesi, ap. Kun kohdallesi tulee se Mies, joka kosii, uskaltaa ja haluaa sitoutua ja jopa julkisesti ja ylpeänä kunnon hääjuhlassa, olet vain onnellinen että tuosta nykyisestä suhteesta on helppo lähteä.
No nyt on hertta-sarjaa luettu kesän aikana.
Uskon pois, ihan elävässä elämässä on kypsiä ja sitoutumishaluisia miehiä, joiden suusta ei tarvitse kuunnella epäkypsää märinää. Mutta jos kuvittelet avioliittoon pystyvien miesten olevan vain fiktiota, se kertoo varmasti jotain karua nykytodellisuudesta. Mutta mikä kilpailuvaltti niille miehille, jotka avioliittoon haluavat ja kykenevät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli erityisen vaikeaa hyväksyä se etten saa miehen sukunimeä. Oman isäni suku koostuu oudoista juopoista enkä halunnut enää assosioitua heihin. Assosiaatio oli kyllä vaan omassa päässäni koska asun itse Helsingissä ja suku hajallaan ympäri Suomea, eli vain oman suvun jäsenet tuntee sekä minut että juopposukulaiseni. Ylipäätään se naimisiinmeno olisi ollut sellainen konkreettinen irrottautuminen verisukulaisista lain edessä. Se, että jatkoin oman sukunimeni kanssa oli lopulta sellainen kokonaisvaltaisempikin itsensähyväksymisprosessi. Mutta en mä siitä naimattomuudesta kuitenkaan mitään kovin hyviä puolia keksinyt. Piti vain surra se suru pois ja hyväksyä, ettei elämässä voi saada kaikkea.
Jos avopuolisoilla on yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lap
Avioliitossa ei ole mikään pakko lyödä talouksia yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että tuo kääntyy vielä eduksesi, ap. Kun kohdallesi tulee se Mies, joka kosii, uskaltaa ja haluaa sitoutua ja jopa julkisesti ja ylpeänä kunnon hääjuhlassa, olet vain onnellinen että tuosta nykyisestä suhteesta on helppo lähteä.
No nyt on hertta-sarjaa luettu kesän aikana.
Uskon pois, ihan elävässä elämässä on kypsiä ja sitoutumishaluisia miehiä, joiden suusta ei tarvitse kuunnella epäkypsää märinää. Mutta jos kuvittelet avioliittoon pystyvien miesten olevan vain fiktiota, se kertoo varmasti jotain karua nykytodellisuudesta. Mutta mikä kilpailuvaltti niille miehille, jotka avioliittoon haluavat ja kykenevät!
Ihminen voi olla kypsä ja sitoutumishaluinen ilman avioliittoa, ja epäkypsä ja sitoutumishaluton avioliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä lisäarvoa se tuo sulle?
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
"Niin tai näin, itse en mene avioon koska kyseessä on taloudellinen sopimus joka ei ole minulle edullinen ja lisäksi jo nykyään meillä on vääntöä raha-asioista. En missään nimessä halua lyödä talouksia kokonaan yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa meillä ei ole talousasioista yhteistä säveltä.
Te joilla mies ei ole innokas: parantakaa taloutenne siihen malliin että ko. sopimuksessa olisi joku positiivinen taloudellinen kulma miehellenne."
Samasta syystä ei kannata ihmetellä, jos nainen ei halua kanssasi seksiä. Kukaan ei halua huomata olevansa raskaana ihmiselle, joka ei halua sitoutua myös taloudellisesti.
Olen jo turvannut hänen lapsettomuutensa vasektomialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roikut siis tuossa suhteessa, koska et uskalla olla yksin.
Voiko kysyä, millaisen avioehdon haluaisi tehdä, ettei sen puolesta ahdista? Kai sopimukseen voi kirjata muutakin kuin rahaa koskevia ehtoja? Lakimies tietää.
Mulla oli viiden vuoden vakava suhde mieheen, joka seurustelun alussa oli vahvasti sitä mieltä, että etsii vakavaa parisuhdetta, mutta myöhemminkin kävi ilmi, että naimisiinmeno onkin nou-nou. Perusteli sitä mm "aiempi avioliitto riitti", "avioliitolla ei ole mitään merkitystä", "rakastan sua niin paljon, etten tarvitse siihen paperinpalaa", myöhemmin myös perusteli vihamielisesti "haluat vaan näyttää kavereillesi", "haluat päivän prinsessana" (vaikka joko ajan olin sanonut, että haluan halvat maistraattihäät), "miksi sä jankkaat tästä".
Lopulta tää aiheutti mulle niin suurta v-tutusta, että suhde päättyi eroon. Ajattelin, etten tässä iässä (40+) enää löydä uutta vakavaa suhdetta, mutta toisin kävi. Ja hetken sinkkuna ollessani oli parempi kuin suhteessa miehen kanssa, joka ei sitten riittävän paljon minua halunnutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli viiden vuoden vakava suhde mieheen, joka seurustelun alussa oli vahvasti sitä mieltä, että etsii vakavaa parisuhdetta, mutta myöhemminkin kävi ilmi, että naimisiinmeno onkin nou-nou. Perusteli sitä mm "aiempi avioliitto riitti", "avioliitolla ei ole mitään merkitystä", "rakastan sua niin paljon, etten tarvitse siihen paperinpalaa", myöhemmin myös perusteli vihamielisesti "haluat vaan näyttää kavereillesi", "haluat päivän prinsessana" (vaikka joko ajan olin sanonut, että haluan halvat maistraattihäät), "miksi sä jankkaat tästä".
Lopulta tää aiheutti mulle niin suurta v-tutusta, että suhde päättyi eroon. Ajattelin, etten tässä iässä (40+) enää löydä uutta vakavaa suhdetta, mutta toisin kävi. Ja hetken sinkkuna ollessani oli parempi kuin suhteessa miehen kanssa, joka ei sitten riittävän paljon minua halunnutkaan.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lisäarvoa se tuo sulle?
Kaipa se edustaa minulle tiettyä seuraavaa sitoutumisen astetta. Allekirjoittaisin avioehdon enkä kaipaa edes hääjuhlia, mutta tuntuisi hyvältä jos minuun haluttaisi sitoutua noin. Ja satuttaa kun itse olisin siihen valmis ja toinen ei edes harkitse asiaa.
Miksi suhteen pitää edetä nykyisestä hyvästä tilasta eteenpäin kohti huonompaa, ja sitten sen jälkeen eroa?
Minusta paras vaihe suhteessa on kun molemmat asuvat omissa kodeissaan ja ollaan sitouduttu kunnolla. Jokainen "seuraava vaihe" tuosta eteenpäin on huonompi kuin edellinen.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 11 v kimpassa ja emme edes asu yhdessä, naimisiinmeno ei ole käynyt edes mielessä.
N59v
Se nyt on ymmärrettävää jos noin vanhoina ei kiinnosta.
Taitaa monella avioliiton väheksyjällä olla avioero takanaan. Siksi ei avioliittoa arvosteta kun se on omalta osalta jo paskottu.
Aiheuttaa vain itselleen ongelmia ja joutuu sitoutumaan vastuuta pakenevaa mieheen loppuiäkseen.