Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä sen hyväksymiseen ettei pitkäaikainen kumppani halua naimisiin?
05.08.2025 |
Olen ollut miesystäväni kanssa yhdessä jo melkein kymmenen vuotta. Meillä ei ole kummallakaan lapsia mutta asumme yhdessä. Yhteistä omaisuutta ei ole, mutta ostamme ehkä joskus yhteisen asunnon mikäli tämänhetkisestä vuokra-asunnosta tulee luopua.
Miesystäväni ei halua mennä naimisiin. Hän ei ole erityisemmin perustellut asiaa, mutta asiasta mainitseminen saa hänet kohauttamaan olkia ja vaihtamaan puheenaihetta. Ehdotin joskus simppeliä maistraattivihkimistä ja avioehtoa, mutta mies ei silti muuta kuin mutissut jotain. Meillä on hyvä suhde ja elämme hyvää arkea, mutta minua korpeaa hieman se ettei mies halua naimisiin. Olen päättänyt että minun tulee jotenkin olla ajattelematta koko asiaa sillä eroaminen tämän takia tuntuisi turhalta. Eikä tässä iässä tulisi varmasti löydettyä yhtä sopivaa miestä jonka kanssa arki toimisi ja joka haluaisi naimisiinkin. Silti muiden häihin osallistuminen tekee minut surulliseksi vaikka yritänkin keskittyä hyviin asioihin.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli erityisen vaikeaa hyväksyä se etten saa miehen sukunimeä. Oman isäni suku koostuu oudoista juopoista enkä halunnut enää assosioitua heihin. Assosiaatio oli kyllä vaan omassa päässäni koska asun itse Helsingissä ja suku hajallaan ympäri Suomea, eli vain oman suvun jäsenet tuntee sekä minut että juopposukulaiseni. Ylipäätään se naimisiinmeno olisi ollut sellainen konkreettinen irrottautuminen verisukulaisista lain edessä. Se, että jatkoin oman sukunimeni kanssa oli lopulta sellainen kokonaisvaltaisempikin itsensähyväksymisprosessi. Mutta en mä siitä naimattomuudesta kuitenkaan mitään kovin hyviä puolia keksinyt. Piti vain surra se suru pois ja hyväksyä, ettei elämässä voi saada kaikkea.
Jos avopuolisoilla on yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi, he voivat hakea yhteistä sukunimeä. Jos avopuolisot ovat asuneet yhdessä vähintään viisi vuott
Hmmmm... kuulostaa juuri siltä byrokratialla, jolla perustellaan avioliiton välttelemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata mennä naimisiin, menee hyvä suhde pilalle.
Haluatko ap jatkaa nykyistä suhdetta loppuun asti vai olla 2 - 3 vuotta naimisissa ennen eroa?
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu 11 v kimpassa ja emme edes asu yhdessä, naimisiinmeno ei ole käynyt edes mielessä.
N59v
59 -vuotiaalla on parasta ennen päiväys jo muutenkin umpeutunut.
Uskon, että tuo kääntyy vielä eduksesi, ap. Kun kohdallesi tulee se Mies, joka kosii, uskaltaa ja haluaa sitoutua ja jopa julkisesti ja ylpeänä kunnon hääjuhlassa, olet vain onnellinen että tuosta nykyisestä suhteesta on helppo lähteä.
Kaikkein pöljin esimerkki tuosta miehen sitoutumishalusta on tuttavapiirissäni. Pariskunta seurusteli aikoinaan useamman vuoden ja sitten kun esikoinen ilmoitti tulostaan niin muuttivat yhteen, avoliittoon. Sitten tuli toinen lapsi, ja kolmas, ja neljäs ja viides. Viidennen lapsen synnyttyä nainen otti puheeksi miehen kanssa naimisiinmenon ja mies sanoi siihen, että avioliittoon ei mennä kevytmielisesti vaan pitää olla täysin varma siitä, että haluaa sitoutua toiseen lopuniäksi. Eivät ole menneet naimisiin vaikka on viisi lastakin ja ovat asuneet yhdessä 10 vuotta. Ihmettelen vaan miehen asennetta, että oli valmis tekemään lapset, mutta ei halua sitoutua. Joskus käy mielessä, että mahtaako mies vielä pitää ovea raollaan uuteen suhteeseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lisäarvoa se tuo sulle?
Kaipa se edustaa minulle tiettyä seuraavaa sitoutumisen astetta. Allekirjoittaisin avioehdon enkä kaipaa edes hääjuhlia, mutta tuntuisi hyvältä jos minuun haluttaisi sitoutua noin. Ja satuttaa kun itse olisin siihen valmis ja toinen ei edes harkitse asiaa.
Niille jotka kysyivät miksi mies ei halua, mies on aina vain sanonut että joo joo joskus. Eli ei ole koskaan kieltäytynyt tai antanut syytä. Tai sitten on vedonnut kiireisiin tai perhestressiin sukunsa kanssa jonka takia ajatukset ei ole tuollaisissa asioissa. Ap
omaa typeryyttäsi jäit roikkumaan, tosissaan oleva mies olisi vuoden sisään kosinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankkiudu vahingossa raskaaksi.
Siitä se ero tulee kun hankkii lapsen "toisen miehen" kanssa
Jos tämä ei ole provo, niin vinkkini on, että EROA. Voit nyt ehkä uskotella itsellesi, että suhde on hyvä, mutta tosiasiassa se ei ole. Jos olisit miehelle tärkeä, hän menisi kanssasi naimisiin, viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuaa sen olevan sinulle tärkeää. Ajattele käänteisesti: jos olisit eroamassa miehestä sen vuoksi, ettei hän halua kanssasi naimisiin, hänellä olisi kaksi vaihtoehtoa. 1) tajuta, ettei hän halua menettää sinua ja mennä naimisiin, 2) olla ihan ok sen kanssa, että menettää sinut. Haluatko oikeasti olla skenaarion 2 kaltaisessa tilanteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna aviollisia etuja sängyssä vasta kun olette vihityt.
Lue nyt vaikka se aloitus ensiksi.
Vierailija kirjoitti:
Anna aviollisia etuja sängyssä vasta kun olette vihityt.
AP sanoi, ettei halua erota. Ja seksillä kiristäminen on nyt lähes tyhmintä mitä voi parisuhteessa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna aviollisia etuja sängyssä vasta kun olette vihityt.
AP sanoi, ettei halua erota. Ja seksillä kiristäminen on nyt lähes tyhmintä mitä voi parisuhteessa tehdä.
Myöhäistä se enää ap:n tapauksessa on. Jos haluaa perinteisen parisuhteen ja avioliiton, kannattaa valita mies joka tahtoo samoin. Yhteistä asuntoa lähdetään katsomaan kun hääpäivä on sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä keskittyisin asian hyviin puoliin. Kun viimeistä sitoutumista ei ole tehty ja "ovi pidetään raollaan", voi osin nauttia parisuhteen hyvistä puolista ja toisaalta vapaudesta katsella sitä parempaa ja sitoutumiskykyisempää miestä. Sitähän et ole mitään luvannut miehellesi, eikä hän sinulle, joten rohkeasti vain nauttimaan vapaudesta ja vaihtoehdoista.
Oikeastiko parisuhteessa ei luvata mitään toiselle ellei mennä naimisiin? :D
Jos mulla on yhdessä vuokrattu asunto, niin lupaan kirjallisesti sitoutua maksamaan puolet vuokrasta. Jos olen merkitty toiseksi huoltajaksi lapsen väestörekisterissä, sitoudun omalta osaltani huoltajan velvollsuuksiin yhdessä toisen huoltajan kanssa. Mutta j
Ehdottomasti täytyy kommunikoida tämä toiselle osapuolelle. Samoin suosittelen, että he jotka eivät aio mennä naimisiin, kertovat sen suoraan suhteen alussa. Roikottaminen on ala-arvoista.
Oletko muka nähnyt naista, joka ei kommunikoisi puolisolleen jokaista risahdustakin uudelleen ja uudelleen, vielä tuomiopäivän jälkeenkin. Itse laittaisin tuollaisen naisen pihalle ja jatkaisin vapaata elämää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että tuo kääntyy vielä eduksesi, ap. Kun kohdallesi tulee se Mies, joka kosii, uskaltaa ja haluaa sitoutua ja jopa julkisesti ja ylpeänä kunnon hääjuhlassa, olet vain onnellinen että tuosta nykyisestä suhteesta on helppo lähteä.
No nyt on hertta-sarjaa luettu kesän aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle oli erityisen vaikeaa hyväksyä se etten saa miehen sukunimeä. Oman isäni suku koostuu oudoista juopoista enkä halunnut enää assosioitua heihin. Assosiaatio oli kyllä vaan omassa päässäni koska asun itse Helsingissä ja suku hajallaan ympäri Suomea, eli vain oman suvun jäsenet tuntee sekä minut että juopposukulaiseni. Ylipäätään se naimisiinmeno olisi ollut sellainen konkreettinen irrottautuminen verisukulaisista lain edessä. Se, että jatkoin oman sukunimeni kanssa oli lopulta sellainen kokonaisvaltaisempikin itsensähyväksymisprosessi. Mutta en mä siitä naimattomuudesta kuitenkaan mitään kovin hyviä puolia keksinyt. Piti vain surra se suru pois ja hyväksyä, ettei elämässä voi saada kaikkea.
Jos avopuolisoilla on yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi, he voivat hakea yhteistä sukunimeä. Jos avopuo
Hmmmm... kuulostaa juuri siltä byrokratialla, jolla perustellaan avioliiton välttelemistä.
Hä? Juuri toisin päinhän asiaa perustellaan: mene avioliittoon niin vältyt testamenttien tekemiseltä, yhteisiltä henkivakuutuksilta jne. jne.
Niin tai näin, itse en mene avioon koska kyseessä on taloudellinen sopimus joka ei ole minulle edullinen ja lisäksi jo nykyään meillä on vääntöä raha-asioista. En missään nimessä halua lyödä talouksia kokonaan yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa meillä ei ole talousasioista yhteistä säveltä.
Te joilla mies ei ole innokas: parantakaa taloutenne siihen malliin että ko. sopimuksessa olisi joku positiivinen taloudellinen kulma miehellenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna aviollisia etuja sängyssä vasta kun olette vihityt.
AP sanoi, ettei halua erota. Ja seksillä kiristäminen on nyt lähes tyhmintä mitä voi parisuhteessa tehdä.
Miten seksillä voi edes kiristää, kun ei se ole kenellekkään mitään pakollista.
Vierailija kirjoitti:
Ihme vastauksia. Ihan kuin miehen mielipide olisi arvokkaampi tai tärkeämpi kuin ap:n mielipide. No ei ole.
Kysymys kuuluukin, miksi mies ei halua naimisiin? Jos hän sanoo, ettei paperipala mitään muuta, niin miksi sitten ei menisi naimisiin, jos se ei mitään muuta?
Se kun on niiiiin moneen kertaan nähty, että ihminen, joka tuon vastauksen antaa - niin kokeekin toisin jonkun toisen kanssa. Minä olen se jälkimmäinen nainen. Mieheni ei koskaan hakunnut eksänsä kanssa naimisiin, mutta minun kanssani halusi. Sehän sopi minulle. Miksi ei?
Ihme lässytystä. Ei tuo ap:n tarina tarkoita, että miehen mielipide olisi tärkeämpi. Ihan sama lasten kanssa. Jos jompikumpi niitä ei halua, niin sitten niitä ei hankita. Lasta/avioliittoa haluava voi sitten miettiä, että onko valmis luopumaan ajatuksesta vai etsiikö uuden kumppanin.
Miksi kukaan haluaisi vahingoittaa toista ihmistä menemällä hänen kanssaan naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä keskittyisin asian hyviin puoliin. Kun viimeistä sitoutumista ei ole tehty ja "ovi pidetään raollaan", voi osin nauttia parisuhteen hyvistä puolista ja toisaalta vapaudesta katsella sitä parempaa ja sitoutumiskykyisempää miestä. Sitähän et ole mitään luvannut miehellesi, eikä hän sinulle, joten rohkeasti vain nauttimaan vapaudesta ja vaihtoehdoista.
Etenkin naisten olisi hyvä omaksua tämä asenne. Uskokaa pois, että miehellä on siihen syynsä, miksi avioliitto ei houkuttele.
Kyllä, ne on ne rakastajat suhteen ulkopuolella. Olen omaksunut. 😊
Ehdottomasti täytyy kommunikoida tämä toiselle osapuolelle. Samoin suosittelen, että he jotka eivät aio mennä naimisiin, kertovat sen suoraan suhteen alussa. Roikottaminen on ala-arvoista.