Lue keskustelun säännöt.
Suren sitä että en ehkä saa ikinä lapsenlapsia.
05.08.2025 |
Mulla on kaksi lasta joista toinen menehtyi ja toinen, nyt jo aikuinen on poika ja seurustelee miehen kanssa. Mulla ei ole mitään sitä vastaan vaan toivon hänen olevan onnellinen mutta hiljaa mielessäni suren että en varmaan ikinä tuu saamaan niitä lapsenlapsia mitä olin niin kovasti toivonut. Onko itsekästä?
Kommentit (191)
Itsekästä vaatia lapsiaan tekemaan lasta vain sksi, että pääsee mummiksi. Minulla on kaksi aikuista poikaa. Toinen on monta vuotta ollut kihloissa, mutta ei tulisi mieleenkään kysyä heiltä lapsentekosuunnitelmista. Totta kai vauvat on ihania, mutta on ajateltava pitemmälle. Tämä maailma on mennyt ihan hulluksi. Joka puolella soditaan. Sota voi levitä Suomeenkin. Ilmastonmuutos pelottaa. Kaiken maailaman pandemiat uhkaa. Jopa koulu on monelle nykylapselle kauhun paikka kiusaajien takia. Sosiaaliturva on Suomesta poistettu. Miksi toivoa lapsia tähän maailmaan? En käske enkä kiellä. Se on nuorten oma asia, mitä päättävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsenlapset ovat itselle tärkeitä, pitää tehdä paljon enemmän kuin 2 lasta. Vähintään 4, jotta joku niistä suht varmasti lisääntyy.
Itsepä otit riskin ja teit vain 2, eli eivät tainneet sittenkään olla kovin tärkeä asia.
Ps sulla on yksi lapsi, ei kahta. Olet tehnyt 2 mutta ei kuolleita lasketa mukaan. Ei kukaan laske kaikkia elinaikansa lemmikkejäkään ja sano "mulla on 10 koiraa (mutta elossa enää 1)".
Ei lapsia tehdä! Saadaan jos saadaan.
Ei niitä tekemättä vaan jostain haikaran tuomana ilmesty. Kyllä lapset tehdään, joskus se tekeminen vaan ei onnistu - ihan niinkuin minkä tahansa muunkin tekemisen kanssa. Talojakaan ei "saada" vaikka joskus talon tekeminen jää kesken.
Sama homma. Kovalla työllä, rahalla ja verelle koetimme tehdä lasta vuosia ja sitten lopulta se tekeminen tuotti tulosta. Jos olisimme vaan jäänyt katsomaan "saammeko" lapsia, olisin jäänyt ilman.
Ja tsemppiä AP, suru on aina surua ja sitä on lupa tuntea. Ja juuri noin, ettet kaada sitä poikasi päälle
Kuolet kohta kuitenkin kun oot niin vanha, joten ei kai se pitemmän päälle kauheesti haittaa?
Vierailija kirjoitti:
Olipa kamala kommentti. Mitä hyödyt tuosta kiusaamisesta?
Keskenmenneet lapset ovat taivaassa kyllä. Tästä löytyy jopa kokemuksia kuoleman rajalta, jotkut ovat päässeet hetkeksi taivaaseen ja nähneet siellä myös nämä syntymättömät, nuorina aikuisina. Taivaassa ei kuitenkaan enää lisäännytä edelleen.
Ymmärrän ap surusi, sinulla on oikeus surra asiaa. Pettymys ja suru on jännä juttu siitä, että myöntämällä itselleen että kyllä, olen menettänyt jotain itselle tärkeää, se helpottaa ajallaan. Kun taas kieltämällä itseltään surun ja pettymyksen, siitä jää sisimpään ahdistava möykky. Sure surusi ja aikanaan elämässä näyttäytyy myös hyvä ja kaunis.
Osaatko sitten kertoa minä merkitys on hätäkasteella?
Olet itsekäs. Itse en myöskään tule saamaan lapsenlapsia koska lapseni ei halua lapsia. Ei minua haittaa eikä surettaa. En ymmärrä miksi pitäisi tuommoistakin murehtia. Eikös se ole tärkeintä, että oma lapsi saa elää omannäköistään elämää ja tehdä omia valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole itsekästä. Oma äitini varmaan suree samaa. Hänellä on kaksi lasta, mutta minä en voi saada lapsia ja veljeni on vela. On aivan inhimillistä surra asiaa.
Kiva, kun ymmärrät sen, että kyse on vain siitä, että tilannetta suree. Minulla oli suuria vaikeuksia saada ainokaistani, joten on vaikea ymmärtää, miksi lapsia ei haluta, vaikka niitä voisi saada. Tietenkin tiedän, ettei elämä koskaan mene juuri niin kuin toivoo, eikä minulla ole oikeutta vaatia tai odottaa aikuisilta ihmisiltä mitään, mihin he eivät ole valmiita. Silti... joskus suru valloittaa mielen; onneksi "kohtaukset" ovat ohimeneviä. ;)
Tuossa lauseessa ja ajattelutavassa ei vaan ole mitään järkeä. Voisiko joku avata vähän enemmän?
Suolaa haavoihin, mutta en olisi koskaan uskonut kuinka paljon iloa lastenlapset tuo. Aina kun niitä näkee tuntuuu kuin jokin kirkastus koittaa. On kiva seurata minkälaisia persoonia ne on ja jänmä tunnistaa suvun piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä väheksy sitä, että suree kun ei ole saanut lapsen lapsia.
Mutta pientä ymmärrystä ja tilannebtajua toivoisin. Itse en ole onnistunut saamaan ensimmäistäkään lasta yrityksestäni ja toiveistani huolimatta. Ja pikku hiljaa olen alkanut hyväksyä, että lapsettomaksi jäänkin; olen jo noin 45 vuotias. -
Ei se, että olisin adoptoinut ole oikotie lapsen saantiin. Itselläni yksi syy lapsettomuuteen on viime vuodet ollut sekin ettei ole " tekijäkumppania"
Ja olen kai vähän konservatiiviko sitten, että en ole ollut valmis hankkimaan lasta yksin.
Mutta ei tivaaminen tai syyttely javtai bilpittömätbhalut saada lapsen lapsi minun mahdollistamana yilannettani muuttane. - Omat vanhempani ovat ymmärtäneet olla liikoja kyselemättä. Ja tietävät, ettei lapsen saanti ole aina vain itsestä kiinni. Tai aina onnistu kalliiden lapsettomuusvhoitojenkaan mahdollistamanakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa kamala kommentti. Mitä hyödyt tuosta kiusaamisesta?
Keskenmenneet lapset ovat taivaassa kyllä. Tästä löytyy jopa kokemuksia kuoleman rajalta, jotkut ovat päässeet hetkeksi taivaaseen ja nähneet siellä myös nämä syntymättömät, nuorina aikuisina. Taivaassa ei kuitenkaan enää lisäännytä edelleen.
Ymmärrän ap surusi, sinulla on oikeus surra asiaa. Pettymys ja suru on jännä juttu siitä, että myöntämällä itselleen että kyllä, olen menettänyt jotain itselle tärkeää, se helpottaa ajallaan. Kun taas kieltämällä itseltään surun ja pettymyksen, siitä jää sisimpään ahdistava möykky. Sure surusi ja aikanaan elämässä näyttäytyy myös hyvä ja kaunis.
Osaatko sitten kertoa minä merkitys on hätäkasteella?
Raamatun mukaan kehoitetaan kastamaan, Jumalan lapseksi ja samalla seurakunnan jäseneksi. Siksi hätäkastekin annetaan jos ehditään. En osaa perustella muutoin kuin että Jumala on oikeudenmukainen. Olen ymmärtänyt, että lapsena kuolleet menevät automaattisesti taivaaseen. Jeesuksen sanat ristillä kertovat, ettei edes ryöväri tarvinut kastetta pelastuakseen, usko riitti. Tai oikeastaan pienikin hätähuuto Jeesuksen puoleen riitti. Ryövärihän moitti toista ryöväriä ristillä Jeesuksen toisella puolella kun tämä pilkkasi Jeesusta. Jeesukselle hän sanoi: "Muista minua kun tulet valtakuntaasi." Tähän Jeesus vastasi että "Totisesti, jo tänään olet siellä minun kanssani."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitko ennemmin pallo jalassa seuraavat 18-20v lapsen ehdoilla, tuskin.
Mutta mun poika on vasta nuori sillain että koulutkin on kesken joten onhan mahdollista että hän joskus haluaa perustaa perheen vaikka sitten toisen miehen kanssa. Ei niiden lasten tarvitse olla biologisia että ne ovat rakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakaan ei tule isoäitiä, kun en ole edes äiti, mutta mummo voin olla jos kauan elän.
Mä voisin alkaa vaikka varamummoksi, jos nyt elän vanhaksi ja en sairastu pahemmin. Viime yön taas valvoin kipujen kanssa. Mua ei haittaa se, ettei lapsenlapset olisi biologisesti minun. On koulumummojakin esim Raija Pelli on sellainen. Mieti ap tuollaisia vaihtoehtoja. T. Valis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä sairas palsta. Mun meni ihan päivä pilalle joistain kommenteista. Kyllä mulla on kaksi lasta, toinen vaan odottaa taivaassa ja sitäpaitsi olen saanut keskenmenoja eli olen kyllä yrittänyt saada useamman lapsen.
No se saattaa siellä taivaassa tehdä sulle lapsenlapsia, ehkä nekin odottaa siellä.
Harmi että ne kesken menneet pääsi alakertaan, kun niitä ei keretty kastaa. Kun kerran uskovainen olet, niin uskot varmaan sitten siihenkin.
Psyko...
Ei nyt liity tähän, mutta luin juuri jutun pakolaisleiristä, jossa äiti yrittää elättää lastaan. Miksi, oi miksi tehdään itsekkäästi lapsia tällaisen tilanteen keskelle. Omalle lapselleni toivon onnellista elämää, itse päättää, kuuluuko siihen lapsia vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ne miesparitkin haluavat usein lapsen/ lapsia. Jospa sinunkin poikasi kumppaninsa kanssa. Lapset olisivat tällöin sinun lapsenlapsiasi.
No eivät kyllä olisi.
Tosi outo kommentti. Miten eivät olisi lapsenlapsia??
Eivät olisi oikealla tavalla tehtyjä.
Täällä voisi jokainen surra jotain mitä ei saa. Omapa on asiansa mitä suree eikä se onneksi muihin vaikuta. Kukaan ei sille mitään mahda mitä joku haluaa surra. Pitää tyhjiöönsä keksiä sitten jotain muuta. Väärin kiristää toisilta täytettä omaan elämäänsä. Eivät ne muut ole vastuussa toisten tyhjyyden täytteistä.
Samaa olen surrut itsekseni, mutta alan päästä siitä yli. Tsemppiä sulle äläkä välitä tässä ketjussa olevista ymmärtämättömistä kommenteista. Sinulla on oikeus surra asiaa, mikä surettaa. Sure aikasi, toivottavasti sinullakin se helpottaa ajan myötä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ne miesparitkin haluavat usein lapsen/ lapsia. Jospa sinunkin poikasi kumppaninsa kanssa. Lapset olisivat tällöin sinun lapsenlapsiasi.
No eivät kyllä olisi.
Tietysti olisi!
Olipa kamala kommentti. Mitä hyödyt tuosta kiusaamisesta?
Keskenmenneet lapset ovat taivaassa kyllä. Tästä löytyy jopa kokemuksia kuoleman rajalta, jotkut ovat päässeet hetkeksi taivaaseen ja nähneet siellä myös nämä syntymättömät, nuorina aikuisina. Taivaassa ei kuitenkaan enää lisäännytä edelleen.
Ymmärrän ap surusi, sinulla on oikeus surra asiaa. Pettymys ja suru on jännä juttu siitä, että myöntämällä itselleen että kyllä, olen menettänyt jotain itselle tärkeää, se helpottaa ajallaan. Kun taas kieltämällä itseltään surun ja pettymyksen, siitä jää sisimpään ahdistava möykky. Sure surusi ja aikanaan elämässä näyttäytyy myös hyvä ja kaunis.