Lue keskustelun säännöt.
Suren sitä että en ehkä saa ikinä lapsenlapsia.
05.08.2025 |
Mulla on kaksi lasta joista toinen menehtyi ja toinen, nyt jo aikuinen on poika ja seurustelee miehen kanssa. Mulla ei ole mitään sitä vastaan vaan toivon hänen olevan onnellinen mutta hiljaa mielessäni suren että en varmaan ikinä tuu saamaan niitä lapsenlapsia mitä olin niin kovasti toivonut. Onko itsekästä?
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Tämä se on se realisaatio joka jokaisella sateenkaarimammalla on edessä ennen pitkää. Ei lapsenlapsia tulossa.
Tiedän montakin sateenkaariparia, joilla on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsenlapset ovat itselle tärkeitä, pitää tehdä paljon enemmän kuin 2 lasta. Vähintään 4, jotta joku niistä suht varmasti lisääntyy.
Itsepä otit riskin ja teit vain 2, eli eivät tainneet sittenkään olla kovin tärkeä asia.
Ps sulla on yksi lapsi, ei kahta. Olet tehnyt 2 mutta ei kuolleita lasketa mukaan. Ei kukaan laske kaikkia elinaikansa lemmikkejäkään ja sano "mulla on 10 koiraa (mutta elossa enää 1)".
Ei lapsia tehdä! Saadaan jos saadaan.
Ja sitten jos ei saada, niitä aletaan toden teolla tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ne miesparitkin haluavat usein lapsen/ lapsia. Jospa sinunkin poikasi kumppaninsa kanssa. Lapset olisivat tällöin sinun lapsenlapsiasi.
No eivät kyllä olisi.
Adoptiolapsi olisi lapsenlapsi
En oo mun poikaa vaatinut tekemään lapsia vaan olen onnellinen että hänellä on kumppani mutta suren itsekseni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minustakaan varmaan koskaan tule mummoa. Ihan hyvä niin. T. Valis
Lasten hankkiminen on luonnollista ja hauskaa ja se kuuluu elämään.
Tietysti se surettaa jos jää ilman lapsia tai lastenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Onkos sillä jo HIV?
Idiootti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oo mun poikaa vaatinut tekemään lapsia vaan olen onnellinen että hänellä on kumppani mutta suren itsekseni
Kumpaa suret oikeasti enemmän? Pojallasi on samaa sukupuolta oleva kumppani vai sitä ettet ole isovanhempi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo mun poikaa vaatinut tekemään lapsia vaan olen onnellinen että hänellä on kumppani mutta suren itsekseni
Kumpaa suret oikeasti enemmän? Pojallasi on samaa sukupuolta oleva kumppani vai sitä ettet ole isovanhempi?
En rehellisesti sure ollenkaan sitä että hänellä on samaa sukupuolta oleva kumppani. Olen jollain tapaa ehkä jopa ylpeä siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkos sillä jo HIV?
Idiootti
Miten niin, monilla homoilla se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo mun poikaa vaatinut tekemään lapsia vaan olen onnellinen että hänellä on kumppani mutta suren itsekseni
Kumpaa suret oikeasti enemmän? Pojallasi on samaa sukupuolta oleva kumppani vai sitä ettet ole isovanhempi?
Onko sillä väliä?
T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkos sillä jo HIV?
Idiootti
Miten niin, monilla homoilla se on.
Mutta ei se äidilleen mene kertomaan sairaudestaan.
On hänellä onneksi myös kissa niin saan siitä iloa. Joulunakin tajusin että voin ostaa lahjoja sille kissalle ja paketoida ne, se teki mut iloiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minustakaan varmaan koskaan tule mummoa. Ihan hyvä niin. T. Valis
Lasten hankkiminen on luonnollista ja hauskaa ja se kuuluu elämään.
Tietysti se surettaa jos jää ilman lapsia tai lastenlapsia.
Minä taas annan lapseni itse päättää, että haluaako lapsia vai ei. En kasaa hänelle paineita asiasta. T. Valis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo mun poikaa vaatinut tekemään lapsia vaan olen onnellinen että hänellä on kumppani mutta suren itsekseni
Kumpaa suret oikeasti enemmän? Pojallasi on samaa sukupuolta oleva kumppani vai sitä ettet ole isovanhempi?
En rehellisesti sure ollenkaan sitä että hänellä on samaa sukupuolta oleva kumppani. Olen jollain tapaa ehkä jopa ylpeä siitä.
Miksi sä oot ylpeä siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minustakaan varmaan koskaan tule mummoa. Ihan hyvä niin. T. Valis
Lasten hankkiminen on luonnollista ja hauskaa ja se kuuluu elämään.
Tietysti se surettaa jos jää ilman lapsia tai lastenlapsia.
Minä taas annan lapseni itse päättää, että haluaako lapsia vai ei. En kasaa hänelle paineita asiasta. T. Valis
Anna vaan. Ei se meille kuulu, eikä edes kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo mun poikaa vaatinut tekemään lapsia vaan olen onnellinen että hänellä on kumppani mutta suren itsekseni
Kumpaa suret oikeasti enemmän? Pojallasi on samaa sukupuolta oleva kumppani vai sitä ettet ole isovanhempi?
En rehellisesti sure ollenkaan sitä että hänellä on samaa sukupuolta oleva kumppani. Olen jollain tapaa ehkä jopa ylpeä siitä.
Miksi sä oot ylpeä siitä?
Varmaan homofobisten idioottien vuoksi joita tälläkin palstalla näköjään on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo mun poikaa vaatinut tekemään lapsia vaan olen onnellinen että hänellä on kumppani mutta suren itsekseni
Kumpaa suret oikeasti enemmän? Pojallasi on samaa sukupuolta oleva kumppani vai sitä ettet ole isovanhempi?
En rehellisesti sure ollenkaan sitä että hänellä on samaa sukupuolta oleva kumppani. Olen jollain tapaa ehkä jopa ylpeä siitä.
Miksi sä oot ylpeä siitä?
Varmaan homofobisten idioottien vuoksi joita tälläkin palstalla näköjään on
Homoilu ei koskaan muutu normaaliksi vaikka sitä kuinka normalisoitaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo mun poikaa vaatinut tekemään lapsia vaan olen onnellinen että hänellä on kumppani mutta suren itsekseni
Kumpaa suret oikeasti enemmän? Pojallasi on samaa sukupuolta oleva kumppani vai sitä ettet ole isovanhempi?
En rehellisesti sure ollenkaan sitä että hänellä on samaa sukupuolta oleva kumppani. Olen jollain tapaa ehkä jopa ylpeä siitä.
Miksi sä oot ylpeä siitä?
Varmaan homofobisten idioottien vuoksi joita tälläkin palstalla näköjään on
Mitä on homofobia?
Tietysti asiaa saa surra ja on luonnollista että se harmittaa. On kuitenkin itsellesi parhaaksi yrittää ajatella niin että elämä nyt meni näin ja keskittyä hyviin asioihin joita elämä on sinulle tarjonnut sen sijaan että velloisi liiaksi sellaisen kaipuussa mitä ei ole olemassa. En itse saanut lapsia ja yritän ajatella samalla tavalla vaikka välillä suru tuleekin pintaan.